Miten (alku)räjähdyksessä syntyi järjestystä?

jorgeboy

Miten räjähdyksessä voi syntyä järjestystä? Esimerkki: Jos maapallon sijainti suhteessa aurinkoon muuttuu muutamankin %:n, olosuhteet muuttuvat ratkaisevasti. Mistä räjähtävä materiaali tuli? Voiko "ei mitään" räjähtää?

32

1322

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hilma Junttari
    • Hilma Junttari
    • syntyy järjestystä

      luonnonlakien sanelemana... en näe yhtän syytä miksi ei syntyisi. Mistä sitten kaikki tuli ja miten tyhjästä voi syntyä mitään... No sinulla tai uskovaisilla selitys on jumala, joka taikoi ja loi tyhjästä... selitys sekin ja ei kumottavissa aukottomasti, mutta se ei tarkoita että jokin muu selitys ei olisi mahdollinen. Esim syklivä maailmankaikkeus ei tarvitse synnyttäjää... kaikki vaan syntyy ja kuolee sykleissä iänkaikkisessa kierrossa jolla ei ole alkua tai loppua. Pystytkö kiistämän tällaisen ajatuksen? tiede ei pysty sitä selittämään täysin, mutta ei kumoamaankaan... kuten ei jumalaakaan, mutta jumala ei ole ainut selitys kaikelle tosiaankaan. Se että kaikki on kuten on ei ole riittävä selitys luomiselle tai älykkäälle suunnittelulle. Jos olisi toisin, mikä on mahdollista, ei meitä olisi olemassa ja ihmettelemässä että miksi kaikki on kuten on.

      • ei muuta ole

        Jumalan luomistyöt ovat nimenomaan luonnollisia! Kaikki tapahtuu luomisessa luonnollisesti. Luulitko ettei näin olisi ollut? Jumala sanoi ja kaikki ilmestyivät olemaan, ja siihen kuuluu kaikki mitä on olemassa tässä kaikkeudessa aika mukaanlukien.

      • Hilma Junttari
        ei muuta ole kirjoitti:

        Jumalan luomistyöt ovat nimenomaan luonnollisia! Kaikki tapahtuu luomisessa luonnollisesti. Luulitko ettei näin olisi ollut? Jumala sanoi ja kaikki ilmestyivät olemaan, ja siihen kuuluu kaikki mitä on olemassa tässä kaikkeudessa aika mukaanlukien.

        Mutta mistä tuli Jumala?

      • nyt kovin
        ei muuta ole kirjoitti:

        Jumalan luomistyöt ovat nimenomaan luonnollisia! Kaikki tapahtuu luomisessa luonnollisesti. Luulitko ettei näin olisi ollut? Jumala sanoi ja kaikki ilmestyivät olemaan, ja siihen kuuluu kaikki mitä on olemassa tässä kaikkeudessa aika mukaanlukien.

        luonnollinen selitys ole parhaalla tahdollakaan ajateltuna... henkiolento taikoi tyhjästä... ei vaan ole ei luonnollista tuollainen. Yliluonnollinen selitys tuo on! Luonnollisempaa minusta on syklivä maailmankaikkeus, jossa ei tarvitse taikoa ja luoda mitään... kaikki vaan on ja on ollut ja tulee olemaankin. Tällä kirroksella ja tämän syklin tässä vaiheessa on tällaista, seuraavalla kerralla muunlaista ja tulee olemaan tässäkin syklissä toisenlaista tulevaisuudessa ja on ollut ennen meitä. Luonnolliset selitykset katsos eivät tukeudu henkiolentoihin ja taikomiseen!

    • valoa pimeyteen

      Lainaus sivulta http://www.luonnontiede.argumentti.fi/maailmankaikkeuden_synty_kosmologia.php?id=17 Johdanto: Alkuräjähdysteoria ja kosmologia Alkuräjähdysteoria on parhaiten tutkimustiedon avulla tuettu teoria maailmankaikkeuden synnystä, joka tapahtui mahdollisesti tyhjästä tai lähes tyhjästä kvanttifluktuaationa (= tyhjiöenergia, josta syntyy hiukkasia). Alkuräjähdys on kenties voinut olla ainoastaan välivaihe kahden maailmankaikkeuden välissä, jolloin kyse olisi loputtomasta universumien jatkumosta, mutta tämä on varsin spekulatiivinen hypoteesi, joka viehättää niitä, jotka ovat ikuisen universumin kannalla (Tähdet ja avaruus 6/2007 s.34). Alkuräjähdys on kuitenkin vahvojen empiiristen pilarien varassa oleva paras olemassa oleva teoria maailmankaikkeuden alkuperästä (alkuräjähdyksen kaikua voi katsoa television lumisateessa ja kuulla radion kohinassa). Alkuräjähdysteoria eli Big Bang: maailmankaikkeuden laajeneminen ja kehitys, ei "räjähdys jossain" Belgialainen katolinen pappi ja tähtitieteilijä Georges Lemaître (1894-1966) esitti idean alkuräjähdyksen mahdollisuudesta vuonna 1927. Lemaître ehdotti, että kosmos sai alkunsa valtavasta alkuatomista, joka oli uniikki ja erittäin epästabiili ja sen atomipaino vastasi koko universumin massaa. Työssään Lemaître erotti huolella uskonnon ja tieteen, vaikka olikin pappi. Lemaître löysi suhteellisuusteorian kenttäyhtälöiden ratkaisun, missä universumi oli käyristynyt yhdeksi pisteeksi eli singulariteetiksi. Kosmologian professori Enqvistin mukaan tätä "voidaan pitää ensimmäisenä varsinaisena fysikaalisena alkuräjähdysteoriana" - Enqvist: Kosmoksen hahmo, s. 47-49. Lemaître mietti jopa alkuatominsa hajoamisesta syntyvän säteilyn havaitsemista, kuten sitten todellakin kosminen mikroaaltosäteily löydettiinkin vuonna 1965 (Penzias ja Wilson Bellin laboratorioissa). Kosminen mikroaaltosäteilytausta on empiirinen, todella havaittu todiste alkuräjähdyksestä ja sen keskeisiä kivijalkoja (kosmologia ei ole olettamuksien tehtailua vaan se on nykyään täsmätiedettä, jossa kiistellään vain desimaaleista kute professori Enqvist on todennut ja kosmologian avulla pystytään tekemään ennusteita). Mutta jo vuonna 1922 oli venäläinen Aleksander Friedmann johtanut alkusingulariteetin sisältävän ratkaisun Einsteinin yhtälöistä, mutta Lemaîtresta poiketen Friedmann ei tarvinnut kosmologista vakiota. Kosmologinen vakio on tyhjiöenergian nimitys yleisessä suhteellisuusteoriassa. Lemaître ei puhunut luomisesta, vaan uskonnon tehtävä on Lemaîtren mukaan puhua pelastuksesta ja ikuisesta elämästä eikä luonnosta. Lemaîtren mukaan teoria alkuatomista menee kaikenlaisten uskonnollisten ja metafyysisten spekulaatioiden ulkopuolelle ja se sallii - kuten Lemaître kirjoitti - "materialistille vapauden kieltää minkä tahansa tuonpuoleisen olion....uskovaiselta se poistaa mahdollisuuden tehdä tuttavuutta Jumalan kanssa....se on sopusoinnussa Jesajan piilotetun Jumalan kanssa, joka on piilotettu jopa maailmankaikkeuden alussa" - Enqvist, emt. s. 49. Lemaîtrelle alkusingulariteetti oli "Jumalan huntu", jonka voi tunnustaa tai olla tunnustamatta. Mutta varsinaisesti alkuräjähdysteorian muotoili ukrainalaissyntyinen fyysikko Georgy Antovitsh Gamow, joka oli vuoteen 1946 mennessä yhdistänyt ydinfysiikan Friedmannin keksimän laajentuvan universumin ratkaisun kanssa. Yksityiskohtaisten laskelmien tekemisestä lankesi kunnia Gamowin oppilaalle Ralp Alpherille, joka teki yhteistyötä Robert Hermanin kanssa ja alkuräjähdysteoriaa tarkennettiin 1940-luvun lopulla edelleen (Alpher ja Herman päättelivät yhdessä myös kosmisen taustasäteilyn lämpötilan, minkä ennusteen ovat mittaukset todentaneet varsin tarkaksi ennusteeksi, virhettä oli vain 2 Kelviniä). Kosmologiasta alkoi tulla empiiristä fysiikkaa, joka myös ennustaa asioita, joita tullaan löytämään. Alkuräjähdysteoria sai osakseen paljon vastustusta ja teoria jäi unohduksiinkin, kunnes se saavutti päivänvalon uusien tutkimuksien kautta, jotka ovat vahvistaneet alkuräjähdysteorian, sekä täsmentäneet sitä edelleen. 1970-luvulla brittiläinen matemaatikko Roger Penrose sekä fyysikko Stephen Hawking näyttivät toteen pitävästi, että singulariteetti sisältyy aina suhteellisuusteoreettisen maailmankaikkeuden ratkaisuihin. Alkuräjähdys ei tapahtunut jossain tietyssä kohtaa jotain autiota tyhjyyttä jonain tulipallon leimauksena, ei siis ole jossakin tiettyä paikkaa, jossa alkuräjähdys olisi tapahtunut - universumi syntyi kerralla joka paikassa, yhtä aikaa (alkusingulariteetti on piste, jossa kaikki avaruus, aine ja kaikki aika oli puristettuna). Stephen Hawkingin mukaan (Universe in a Nutshell): "As ingularity is a place where the classical concepts of space and time break down as do all the known laws of physics because they are all formulated on a classical space-time background. ... [T]his breakdown is not merely a result of our ignorance of the correct theory but represents a fundamental limitation to our ability to predict the future [of the singularity], a limitation that is analogous but additional to the limitation imposed by the normal quantum-mechanical uncertainty principle." Gamowin lähetettyä erään tiedekirjoitelmansa paavi Pius XII:lle vuonna 1951 paavi, joka oli kiinnostunut tähtitieteestä, havaitsi alkuräjähdysteorian keinoksi tukea katolista kristinuskoa (vuotta aiemmin Pius XII oli hyväksynyt biologisen evoluution). Paavi Pius XII:n mukaan tähtitiede ei ole ristiriidassa katolisen kirkon opin kanssa, vaan itse asiassa todistaa luojajumalan olemassaolosta. Näin ollen paavi Pius XII on Lemaîtren kanssa tasan vastakkaisella kannalla edustaen rationalismia, jonka mukaan Jumalan olemassaolo on tieteellisen todistelun ja rationaalisen harkinnan asia eikä niinkään omakohtaisen ilmoituksen. Niinpä astronomi Fred Hoyle, joka oli uskonnon vastustaja, vastusti alkuräjähdysteoriaa nähden siinä ovelan yrityksen ujuttaa uskontoa tieteeseen. Hoyle piti alkuräjähdysteoriaa jopa eräänä uskonnollisen fundamentalismin muotona kannattaen pysyvän tilan teoriaa (universumi on ikuinen ja aina samanlainen). Kuitenkin 1950-luvulla havainnot osoittivat vakuuttavasti, että universumi ei ole kaikkialla samanlainen ja että siinä on todella tapahtunut kehitystä - lopullinen kuolinisku Hoylen pysyvän tilan teorialle olikin vuonna 1965 löydetty mikroaaltosäteilytausta. Alkuräjähdysteorian todisteet - inflaatio on selitys viiteen suureen kysymykseen Alkuräjähdys ei ole metafyysisen spekuloinnin aihe eikä havaintotukea vailla olevien olettamuksien varassa: alkuräjähdystä voi kuka tahansa kuunnella tavallisen radion radiokohinasta, sen voi nähdä television "lumisateessa" ja maistaa vettä juomalla (veden vety on alkuräjähdyksen "lapsi"). Alkuräjähdysteoria on saanut vankkaa tukea havainnoista, eikä sellaisia tutkimustuloksia ole tähän mennessä tehty, jotka olisivat ehdottomasti ja kiistatta osoittaneet alkuräjähdysteorian mahdottomaksi selitykseksi (toki ko. teoriaa todennäköisesti täsmennetään ja muokataan yksityiskohdissa jatkossa jos havainnot antavat siihen aihetta). Tosin populaari nimitys teorialle "alkuräjähdys" (joka on peräisin teoriaa vastustaneelta Fred Hoylelta ja tarkoitettu pilkkanimeksi) on harhaanjohtava, sillä kyseessä ei ollut jokin räjähdys, jonkin tulipallon räjähtäminen jossain tyhjässä tilassa. Kyseessä on teoria maailmankaikkeuden kehityksestä, laajentumisesta. Kun maailmankaikkeus oli alussa äärimmäisen tiivis, kuuma ja pieni alkusingulariteetti alkoi 10-35 sekunnin kuluttua alkuräjähdyksestä inflaatio, joka tarkoittaa maailmankaikkeuden erittäin voimakasta laajentumista. Laajenemisnopeus oli sanoin kuvaamaton: 10-35 sekunnissa maailmankaikkeuden koko laajeni 10100 kertaiseksi, kuin atomista olisi tullut hetkessä galaksi. Inflaatiovaihe päättyi nopeasti ja nuori universumi alkoi jäähtyä ja laajeneminen hidastui seitsemän ensimmäisen miljardin vuoden aikana maailmankaikkeuden historiaa. 379 000 vuoden kuluttua muodostui neutraaleja vety- ja heliumatomeja. Ensimmäiset tähdet syntyivät vasta 400 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Alkuräjähdysteoria seisoo vankkojen, kokeelliseen luonnontieteeseen eli empiirisiin havaintoihin perustuvien kivijalkojen varassa, jotka ovat: 1. maailmankaikkeuden mikroaaltotaustasäteily, joka löydettiin vuonna 1965. Se sisältää viestin siitä, että universumi oli alussa erittäin kuuma ja tiheä. Mikroaaltotaustasäteily ympäröi meitä joka suunnalta kuin "pallonkuori" tai "kalvo taivaalla" estäen seinän tavoin näkemästä sen taakse. Mikroaaltotaustasäteilyn avulla on saatu selville maailmankaikkeuden ikä sekä koostumus, koska ensimmäiset tähdet syntyivät, selitys galaksien synnylle sekä vieläpä vastaus kysymykseen ajan suunnasta (joka kulkee kohti kaaosta). 2. spektriviivojen järjestelmällinen punertuminen, mikä todistaa avaruuden laajentumisesta sekä galaksien etäisyyksistä (punasiirtymä). Tämäkin päätodiste perustuu empiirisiin havaintoihin. 3. maailmankaikkeuden keveiden alkuaineiden pitoisuudet - tätä ei voi havaita suoraan, vaan se on päätelty johdonmukaisesti ja sen kautta pääsemme yhden sekunnin päähän universumin alkuhetkestä. Alkuaineiden synnyn tarkkailu on mahdotonta, sillä ne saivat alkunsa kauan ennen alkuplasman tulemista läpinäkyväksi, joten heliumin synnyn alkuhetket ovat taivaanpallon mikroaaltotaustasäteilyn "kalvon" takana. Alkuaineiden pitoisuudet voidaan silti mitata ja sen kautta arvioida alkuaineiden pitoisuudet maailmankaikkeuden alkuvaiheessa. Uudet säteilymittaukset ovat antaneet empiiristä tukea aluksi kiistellylle inflaatio-teorialle, jonka Alan Guth esitteli jo vuonna 1980. Inflaatio-teoria, joka on nyt siis saanut vahvistuksen mittauksien avulla, ratkaisee monia kosmologisia ongelmia, sekä poistaa hienoviritysongelman, josta oli tullut kosmologeille päänvaivaa. Nimittäin maailmankaikkeuden kriittistä tiheyttä ( = se ainemäärä, jonka vaikutus avaruuden geometrian käyristämiseen on tarkalleen satula- ja pallopinnan välissä) ja ainetiheyttä kuvaava suhde on nimeltään Omega (sen arvo määrää senkin, onko maailmankaikkeus suljettu vai avoin, jos Omega on tasan yksi niin avaruuden geometria on tasainen). Tämän Omegan arvon tarkkuus on siksi äärimmäisen tarkka asia, sillä maailmankaikkeus olisi romahtanut kasaan, jos sen arvo olisi ollut 5% suurempi kuin yksi ja jos Omega olisi ollut 5% pienempi kuin yksi ei galakseja ja tähtiä olisi syntynyt eikä planeettojakaan, koska ainemäärä olisi jäänyt liian vähäiseksi. Ongelma on siis ollut, että miksi Omega on niin lähellä ykköstä - onko jokin korkeampi voima säätänyt Omegan arvon, jotta me olisimme sitä ihmettelemässä? Ei - inflaation avulla tämäkin ongelma ratkesi: ovatpa alkuolosuhteet olleet melkein millaisia tahansa niin Omegan arvo asettuu erittäin lähellä ykköstä dynaamisesti, luonnollisen fysikaalisen prosessin tuloksena ilman että jonkin "kosmisen suunnittelijan" tarvitsee sitä asettaa. Omegan arvo oli ennustettu inflaatio-mallissa olevan yksi ja Boomerangin havainnot vuonna 2000 todistivat riidattomasti, että Omega on todellakin yksi ja avaruuden geometria on tasainen. Boomerang sai selville mittauksillaan, että ensimmäinen akustisen piikin paikan ja se paikka ilmaisee Omegan arvon (universumin massaenergian määrän) ja Omega taasen on kiinni avaruuden geometriassa (avaruuden geometria eli avaruuden käyristyminen pallo- tai satulapinnaksi tai tasaiseksi määrää tavan, miten fotonit kulkevat). Näin saatiin yksi todiste inflaatio-mallille (inflaatiota pidetään oikeastaan mallina eikä niinkään teoriana tarkemmin sanoen). Tuleepa mahdollinen lopullinen teoria maailmankaikkeudesta olemaan mikä tahansa niin empiiristen mittauksien selvien tuloksien tähden sen teorian pitää antaa samankaltaisia ennusteita. Kosmologisen vakion arvoa ei ole vielä voitu selittää, siinä on samantyyppinen hienoviritysongelma - kuten Omegan tapaus osoittaa, senkään selitys (jonka puuttuminen kuvastaa vain tietämättömyyttä eikä merkitse sinällään mitään metafyysisten oletusten tarvetta) ei tarvitse olla luonnollista mekanismia kummempi (kunhan se vain löydetään). Voi olla, että pimeä energia vaikuttaa niin, että energiatiheys voi saada vain tietyn arvon (Enqvist, emt. s. 176-177). Perimmältään maailmankaikkeuden makrorakenteen (galaksit, tähdet, planeetat, elämä) määrää mikrorakenne eli hiukkasfysiikka: alkeishiukkaset. Kun me katselemme avaruutta katselemme itse asiassa alkeishiukkasten sisään samalla sekä aineen (joka on energiaa) perimmäiseen luonteeseen, emmekä vain tähtiin - ne ovat alkeishiukkasten lapsia. Itse asiassa hiukkasfysiikkaa määrittää koko maailmankaikkeuden olemuksen kokeellisten tuloksien perusteella, joita viime vuosina on saatu. Suurin ei ole tärkeintä eikä edes kauneinta, vaan kaikkein pienin määrää suurimman olemuksen. Kvanttiheilahteluja tapahtuu ympärillämme edelleen ja pienet kvanttiheilahtelut olivat alkuna niille pienille ainejakauman epätasaisuuksille, joista galaksit alkoivat muodostua. Inflaatio-mallin todisteet Inflaatio-malli on siis saanut vahvistuksen WMAP-satelliitin mittauksien avulla, jonka viiden vuoden aikana tekemistä mittauksista saatiin tehtyä 16.3.2006 täydellinen kuva avaruuden äänispektristä - "alkuräjähdyksen kaiku todistaa inflaatioteorian" (Tieteen Kuvalehti s.28 8/2006). Havaittu äänispektri oli hämmästyttävän tarkasti inflaatio-mallin ennusteen mukainen. On merkittävää huomata, että spektri pitäisi olla täysin erilainen sellaisissa alkuräjähdysmalleissa, joissa ei ole inflaatiota. Inflaation eli supernopean universumin laajentumisen aikaansaava mekanismi oli inflaatiokenttä. Inflaatiokentässä puolestaan esiintyy värähtelyjä sekä hälyä, "avaruuden ääniä" kvanttimekaniikan mukaan - juuri näin on havaittukin olevan. Alkuräjähdyksen plasmassa olleet hälyäänet kasvoivat ääniaalloiksi, joiden taajuudet olivat riippuvaisia maailmankaikkeuden ulottuvuuksista (vrt. urkupillit, joissa resonanssiaallot jäävät jäljelle). Nuo inflaation äänimerkit voidaan havaita mikroaaltotaustasäteilyssä, jossa ne näkyvät pieninä vaihteluina (tai paremminkin kuuluvat). Inflaatio-mallin avulla ennustettiin kaikkien äänien taajuudet ja korkeudet tarkasti - ja WMAP:n mittaukset ovat ne ennusteet vahvistaneet, kuten sanottu. Toinen todiste inflaatiosta ovat maailmankaikkeuden sormenjäljet: mikroaaltotaustassa näkyy lämpötilaltaan erilaisia, kuumempia ja kylmempiä, alueita. Materia oli levittäytynyt avaruuteen siten, että siinä oli riittävän paljon vaihtelua, mikä mahdollisti galaksien kehityksen. Epätodennäköistä on, että kaikki aine olisi levittäytynyt tasaisesti ilman massakeskittymiä, sillä gravitaatio eli painovoima vetää ainetta puoleensa. Inflaatio teki maailmankaikkeudesta hyvin järjestyneen, ja aika on sitten alkanut kulkea kohti epäjärjestystä. Inflaatio-malli ratkaisi seuraavat viisi suurta kysymystä: 1. maailmankaikkeuden ikä (13,6-13,8 miljardia vuotta) 2. miksi ajalla on suunta (inflaatio käynnisti kellon, joka tikittää kohti epäjärjestystä) 3. maailmankaikkeuden ainekoostumus (4% näkyvää baryonista - kvarkkeja ja niistä koostuvia yhdisteitä - ainetta, 71% pimeää energiaa ja loput pimeää ainetta eli 25%, joka koostunee tuntemattomista alkeishiukkasista. Tämä ainejakauma on pystytty vahvistamaan useilla mittauksilla) 4. miksi galaksit syntyivät (oli tarpeeksi vaihtelua maailmankaikkeuden ainejakaumassa, jotta gravitaation avulla galaksien kehittyminen pääsi käyntiin) 5. miksi maailmankaikkeus laajenee (pimeä energia laajentaa avaruutta kiihtyvällä nopeudella). Pimeän aineen olemassaolo on varmistunut havainnoilla Uusimmat, Arizonan yliopistossa Doug Clowen johtaman tutkijaryhmän tekemät havainnot Chandra-röntgensatelliitilla, Hubble-avaruusteleskoopilla sekä Euroopan eteläisen observatorion (ESO) VLT- ja Magellan-teleskoopeilla 3 miljardin valovuoden päässä sijaitsevasta galaksijoukosta 1E0657-556, johon törmäsi pienempi galaksijoukko valtavalla 4500 km/sek. törmäysnopeudella ovat tarkentaneet hieman aikaisempia arvoja näkyvän ja pimeän aineen sekä pimeän energian määristä (uusimmat arvot esitetty yllä). Galaksijoukkojen törmäys erotti pimeän aineen näkyvästä sekä jakoi galaksijoukot kahteen osaan ja niinpä oli helpompi laskea niiden tarkat määrät. Galaksijoukkojen törmäyksessä pimeä aine selvisi vahingoittumatta, sillä pimeä aine ei vuorovaikuta näkyvän aineen ja säteilyn kanssa muutoin kuin gravitaation avulla. Lisäksi Clowen tutkijaryhmä on löytänyt juuri tuosta galaksijoukkojen törmäyksestä ensimmäiset suorat havainnot pimeän aineen olemassaolosta ja tämä havainto on ratkaiseva, sillä aiemmin pimeän aineen olemassaoloa on epäilty ja on yritetty tarjota vaihtoehtoista painovoimateoriaa selitykseksi. Nyt kuitenkin pimeän aineen olemassaolo on varmistunut, sillä havaintoja ei voi selittää millään erityyppisillä vetovoimilla, vaan nimen omaan tuntemattomalla aineella. Aikaisemmin ei ole voitu havaita pimeän aineen ja tavallisen aineen ajautumista erilleen toisistaan, mikä oli antanut aihetta epäillä pimeän aineen olemassaoloa, mutta nyt jäljellä oleva selvitettävä asia on sen tutkiminen, mitä pimeä aine on. Tyhjiö ei ole tyhjää täynnä, vaan tyhjiöenergiaa ja hiukkasia! Tavallinen uskomus edelleenkin lienee, että "tyhjässä ei ole mitään". Vanha väite, jonka mukaan "tyhjästä ei voi nyhjäistä mitään" on todellakin vanhentunut, sillä fysiikka on saanut selville paljon tietoa tyhjiöstä (vakuumi), jonka ymmärtäminen on voimakkaasti kehittynyt 1900-luvulla. Olemattomuutta ei ole, vaan tyhjiössäkin pulputtaa hiukkasien kattila. Kvanttiteorioista lähtien on ollut tiedossa, että kvanttifysikaalinen tyhjiö ei ole tyhjä, vaan siinä on automaattisesti tyhjiöenergiaa - se suorastaan kuplii hiukkasia. Kyseessä ovat todelliset ja havaitut hiukkaset eikä mikään teoreettinen spekulaatio: elektroni-positroni -pari voi tulla esiin tyhjästä ja elää Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaisesti kunnes se taas häviää kvanttimekaanisten todennäköisyyksien syövereihin. Kvanttifysikaalinen tyhjiön hiukkaskuplinta näkyy atomien energiatasoissa jälkinä, jotka ovat täysin havaittavia. Ainoa ongelma oli laskea tyhjiöenergian määrä, ei suinkaan sen olemassaolon sinänsä osoittaminen. Lisäksi pimeän energian määrä tilavuusyksikköä kohden ei muutu, ja tällä tavalla kosmologinen vakio on määritelty peräti. Epätarkkuusperiaatteen mukaan materiaa voi tulla tyhjästä jos "energian lainaus" maksetaan kuitenkin takaisin epämääräisyysajan puitteissa. Koko universumi on siis voinut syntyä tyhjästä, massaenergian kuplasta, jonka painovoimakentällä on ollut yhtä suuri määrä vastakkaista energiaa. Siten universumin kokonaisenergian määrä on nolla ja inflaatio on laajentanut sen pienen kuplan nykyään näkyväksi maailmankaikkeudeksi. Tämä teoria on täysin linjassa fysiikan kanssa. Jo 1980-luvulla kosmologiassa päästiin selvyyteen kosmisen energian lähteestä, josta aine muodostui (energiasta muodostuu ainetta jos energia on tarpeeksi keskittynyttä): maailmankaikkeuden kokonaisenergia on nolla eli kyseessä on "tyhjästä tyhjää-luonteinen tapahtuma" (Davies). Maailmankaikkeuden sisältämän aineen määrä on 10^50 tonnia vaikka universumin kokonaisenergian määrä on nolla, sillä sen gravitaatiokentällä on negatiivinen energia. Kosmologiassa pystyttiin selvittämään, kuinka positiivinen energia muuttui aineeksi ja yhtä suuri määrä negatiivista energiaa meni gravitaatiokenttään, joten kaikki kosminen aine syntyi ilmaiseksi. Tämän löydön jälkeen oli uskottava oletus, että maailmankaikkeus syntyi tyhjästä avaruudesta ja aine syntyi melko nopeasti sen jälkeen luonnollisten fysikaalisten prosessien avulla. Siten leikkaantui pois tarve oletukselle ajan alussa tapahtuneesta yliluonnollisesta aineen syöttämisestä (Paul Davies, Viides ihme s.50-51). Kvanttifyysikko Pascual Jordan laski, että jos mitä tahansa ainetta olevan kappaleen kaikki massa on keskittynyt yhteen pisteeseen, on sen vetovoimakentän negatiivisen energian oltava -mc2, joka mitätöi kappaleen - kuten tähden - positiivisen massaenergian. Minkä tahansa massaisen kappaleen gravitaatioenergia on negatiivinen ja mitä tiiviimpi kappale on, sitä negatiivisempi sen gravitaatioenergia on. Pascual Jordanin ajatuksiin liittyen fyysikko Georgy Gamow (k. 1968) esitti, että tähti saattoi syntyä tyhjästä (Gamow kertoi Einsteinin pysähtyneen paikoilleen keskellä katua kuultuaan tämän). Tässä ei ole kyse vain analogiasta tai ihmisen tavasta mitata energiaa. Kyseessä on merkittävä tosiasia maailmankaikkeuden toiminnasta: vetovoimakentillä on negatiivinen energia, joka kumoaa yhteen pisteeseen tiivistyneenä täsmällisesti ko. aineen massaenergian. Ja juuri näistä Pascualin ja Gamowin esittämistä ajatuksista muodostui kulmakivi teorialle, jonka mukaan koko maailmankaikkeus on voinut syntyä tyhjästä, siis massaenergian kuplasta, jonka painovoimakentällä on ollut yhtä suuri määrä vastakkaista energiaa. Täten energian kokonaismäärä maailmankaikkeudessa on nolla ja inflaatio on se prosessi, joka kasvatti kuplasta havaitsemamme maailmankaikkeuden (kvanttifysiikan mukaan tyhjässä voi aivan helposti olla jotakin, vaikka tavalliselle arkiajattelulle asia tuntuu oudolta). Vaikka alkuräjähdyksen yksityiskohdista väitellään edelleen tiedeyhteisössä ja pimeä aine sekä pimeä energia ovat merkittäviä arvoituksia fysiikalle niin suorat havainnot universumista kertovat miltä universumi näytti aivan pian syntymänsä jälkeen. Alkuräjähdysteorialle ei ole nykyään enää mitään vakavasti otettavaa vaihtoehtoa fysiikassa. Tämä voidaan tietää, sillä me olemme voineet nähdä maailmankaikkeuden syntyyn 13,6 - 13,8 miljardia vuotta sitten, joten kyseessä ei ole uskon asia vailla todisteita, vaan näkemisen asia. On viitteitä, että maailmankaikkeus saattaisi olla vieläkin vanhempi, koska kosmologisen vakion arvo on mahdollisesti ollut liian pieni (universumin ikä voi olla siten jopa yli 15 miljardia vuotta, mutta asia vaatii vielä tutkimista). Toinen perustavanlaatuinen asia on painovoima: painovoima voi vetää hiukkasia yhteen, lisätä järjestystä ja samanaikaisesti vähentää entropiaa. Paul Davis kirjassaan Viides ihme totesi, että painovoiman aiheuttama epävakaus on informaation lähde. Informaation lisääntyminen puolestaan viittaa entropian vähenemiseen, joka merkitsee lisäksi sitä, että informaatio painovoimakentästä tulee esille luhistuvana kaasupilvenä. Painovoimakenttä syö entropiaa negatiivisen energian kyytipoikana. Nimen omaan negatiivisen energian johdosta painovoimakenttä kykenee syömään entropiaa edellä esitetysti ja sen tähden maailmankaikkeus ei ole termodynaamisesti tasapainossa nykyisin. Näin siis painovoima on saanut aikaan lisääntyvästi järjestystä maailmankaikkeuteen. Universumin järjestyksen salaisuus on se, että avoimen systeemin läpi virtaa energiaa, joka haihtuu. Tätä energian virtausta (avoimen) systeemin läpi voidaan kuvata dissipaatioprosessina (dissipaatio = energiahäviö), sillä dissipaatio on keskeinen piirre epätasapainoisessa termodynamiikassa. Termodynaaminen tulevaisuus osoittaa alkuräjähdyksestä poispäin eikä suinkaan sattumalta, vaan painovoiman tähden - perimmältään painovoima määrää ajan suunnan ja inflaatio käynnisti kellon universumin alussa. Elämä maapallolla saa energian Auringosta pysyäkseen "kaaoksen partaalla", kaukana tasapainosta ja Auringon energia on viime kädessä painovoiman ansiota. Elämä tapahtuu kaaoksen partaalla. Kun eliö kuolee se pääsee lähimmäksi termodynaamista tasapainoa. Systeemi voi pysyä epätasapainossa vain jos se on hajoava ja avoin ympäristölleen eli sillä on oltava ulkoinen energialähde - näin on asianlaita Maassa, jonka energialähde on Aurinko. Mutta aika kulkee kohti kaaosta: inflaatio universumimme alkuvaiheessa oli se voima, joka käynnisti kellon. Inflaatio sai aikaan maailmankaikkeuden, jossa on hyvä järjestys ja tästä järjestyksestä lähtien aika on kulkenut kohti epäjärjestystä. Pimeä energia tekee maailmallemme pimeän kohtalon - tieteellisiä skenaarioita kosmoksen tulevaisuudesta Einsteinin esittämä kosmologinen vakio on kuin koko avaruuden täyttävä kenttä, jonka olemassaolo ja vaikutus voidaan havaita vain sen negatiivisen painovoimavaikutuksen ansiosta - emme näe suoraan pimeä energiaa, mutta sen vaikutukset ovat havaittavissa. Tämä negatiivinen gravitaatiovoima työntää, loitontaa, avaruutta erilleen sen sijaan, että se lähentäisi, vetäisi yhteen. Ja tämä kosmologinen vakio on siis einsteiniläisessä suhteellisuusteoreettisessa avaruudessa tyhjiöenergia, jonka toinen nimi on dramaattisemmalta kuulostava pimeä energia. Tyhjiöenergian eli pimeän energian "olemus" on vielä tuntematon - se ei ole mitään ainetta (massahan on energiaa ja energia massaa) eikä säteilyä. Maailmankaikkeuden alussa pimeästä aineesta (jonka koostumus on tuntematon toistaiseksi, mutta tiedetään ettei se vuorovaikuta fotonien kanssa ja sen tähden se ei säteile) koostuvan kaasun määrä oli tiheää - sitä tiheämpää mitä lähemmäksi mennään maailmankaikkeuden alkua. Samoin massaenergian määrä tilavuusyksikköä kohden oli sitä suurempi. Näin ollen maailmankaikkeuden varhaisvaiheen dynamiikkaa määräsi pimeä aine, eikä pimeä energia. Kuitenkin pimeä energia alkoi tulla hallitsevaksi ja todellakin ensimmäisten seitsemän miljardin vuoden jälkeen (eli 6 miljardia vuotta sitten) maailmankaikkeuden alusta lähtien pimeä energia alkoi dominoida universumin kehitystä: maailmankaikkeuden laajentuminen alkoi nopeutua ja se jatkuu edelleen. Pimeää energiaa on 71% universumin massasta, 25% on kylmää pimeää - tai oikeastaan läpinäkyvää - ainetta ja näkyvää ainetta on vain 4%, joten näkyvällä aineella ei ole muuta osaa kuin vikistä kun pimeä energia vie maailmankaikkeutta määräten sen kohtalon tulevaisuudessa. Se, että maailmankaikkeuden laajeneminen oli ennen hitaampaa kuin nyt saatiin selville empiirisesti supernova-havaintojen avulla: kaukana olevat supernovat havaittiin himmeämmiksi eli niiden punasiirtymät olivat odotettua pienempiä. Näin ollen maailmankaikkeus laajeni ennen hitaammin ja nykyään nopeammin - eikä ainoastaan laajene nopeasti, vaan jopa kiihtyvällä nopeudella. Pimeä energia - eli kosmologinen vakio - lopulta tulee oikeastaan hävittämään maailmankaikkeuden: niin kuin syksyinen tuuli puhaltaa pihalta puiden lehdet tiehensä erilleen toisistaan niin pimeä energia laajentaessaan kiihtyvästi universumia tulee työntämään pois, loitontamaan, kaiken meidän havaintohorisontistamme. Jäämme yksin tyhjyyden ja autiuden keskelle, mikä on tyly ja kolkko loppu. Pimeän energian hallitsemalla maailmankaikkeudella ei selvästikään voi olla mitään meille hyvää ja suopeaa tarkoitusta - on vaikea käsittää, miten se voisi osoittaa "Jumalan rakastavan ihmisiä" (tai ylipäätään ketään). Sitä paitsi pimeän energian suhteellinen osuus lisääntyy ajan myötä jatkuvasti - tämä on tulos mallissa, jossa kosmologinen vakio vastaa pimeästä energiasta, sama tulos on saatu useilla muillakin pimeän energian (= kvintessenssi) malleilla, ainoana erilaisen tuloksen antavana mallina on aineen massaenergian tiheyttä noudattava pimeä energia. Koska siis on varsin todennäköistä, että yhtä lukuun ottamatta kaikkien mallien mukaisesti pimeän energian määrä lisääntyy siitä lähtien kun se 7 miljardia vuotta sitten voitti pimeän aineen vaikutuksen niin siitä seuraa Willam de Sitterin kuvailema eksponentiaalisen nopeasti laajentuva universumi (avaruus laajentuu silloin kaksinkertaisesti saman ajan kuluessa, eikä valon nopeuskaan riitä enää pysymään laajenemisessa mukana). Avaruus siis etääntyy valon edestä alati nopeammin kuin valo ennättää seurata perässä. Emme tule siten näkemään uusia galakseja tulevaisuudessa, vaan kaikki nykyäänkin näkyvät galaksit katoavat pois tuosta de Sitter -avaruuden horisontista (eli tapahtumahorisontista mustien aukkojen tapahtumahorisontin kaltaisesti), joka säilyy vakioetäisyydellä. Meidän näkemämme avaruuden koko ei lisäänny näin ollen tulevaisuudessa. Mitä kauemmas ajassa eteenpäin mennään sitä pienemmäksi havaitsemamme avaruus käy - noin 150 miljardin vuoden kuluttua avaruus on meille Neitsyen galaksijoukon kokoinen eikä sen ulkopuolelta näy meille mitään valoa. Maailmankaikkeus tulee silloin olemaan meille vain muutamien miljoonien valovuosien kokoinen - kaikki muu on puskettu pois meidän ulottumattomiin. Lopulta kaikki naapurigalaksimmekin on pimeän energian voimalla työnnetty pois näkyviltämme eikä ole enää mitään - vain musta tyhjä horisontti. Pimeä energia repii hajalle lopulta kaiken, niin galaksit kuin itse atomitkin eli atomien osasetkaan eivät pysy yhdessä enää. Kaikki, planeetat ja tähdetkin, repeytyisivät hajalle myös. Sadan miljardin vuoden päästä tätä tilannetta voi seurata tämänhetkisen tiedon mukaisesti - joskin ihmiskunta on siihen mennessä todennäköisesti jo kadonnut avaruuden myllerryksissä ajat sitten. Itse asiassa fysiikan meille näyttämä maailmankaikkeus on pahin ja kamalin maailma, mitä voisi kuvitella (ensimmäiset sadat miljoonat vuodet se oli elämälle vihamielinen - ensin jääkylmä ja aineeton, sitten äärimmäisen kuuma kunnes alkoi hitaasti jäähtyä ja loppu tulee olemaan surkea ja tuhoisa). Mutta koska pimeän energian salaisuutta ja ominaisuuksia ei ole vielä selvitetty (CERN:in hiukkaskiihdyttimellä tutkitaan vuonna 2007 pimeää energiaa törmäyskokeilla) voi olla, että pimeä energia muuttuu ja se puolestaan todennäköisesti vaikuttaa - ehkä ratkaisevasti - maailmankaikkeuden tulevaisuuteen, joten yllä esitetty kaiken hajalle repimisen ja tyhjyyden keskelle jäämisen malli ei ole välttämättä lopullinen vastaus, vaan toisiakin vaihtoehtoja voi olla. Eräs vaihtoehto on, että jos pimeä energia muuttuu se voikin käynnistää peruutusvaihteen maailmankaikkeudelle ja saada universumin palaamaan takaisin yhteen kasaan. Uudet, vuonna 2004 tehdyt supernovahavainnot ovat kuitenkin antaneet tukea sille, että pimeän aineen vaikutus ei muutu ajan kuluessa, eli pimeä energia ei laajentaisi tulevaisuudessa eksponentiaalisen kiihtyvästi avaruutta repien sen kappaleiksi. Todisteita ei ole saatu tähän mennessä myöskään pimeän energian katoamiselle kokonaan (sellainen tilanne johtaisi maailmankaikkeuden kokoon luhistumiseen, mutta jos niin kuitenkin kävisi niin sitä pitäisi odottaa ainakin 30 miljardia vuotta niin että universumillamme on aikaa vielä ainakin ne 30 miljardia vuotta). Pimeän energian vaikutukset ovat kyllä havaittavissa, mutta itse pimeää energiaa ei voida havaita (pimeä energia on itse asiassa nimitys Albert Einsteinin kenttäyhtälöiden avaruuden kiihtyvän laajentumisen aiheuttavalle termille). Einstein-de Sitter -avaruudessa laajeneminen kestäisi ikuisesti, tilavuus olisi ääretön, tiheys yhtä kuin kriittinen tiheys ja geometria eukleidista tasogeometriaa. Tällä hetkellä havainnot ja laskelmat viittaavat siis siihen, että maailmankaikkeus laajenee ja että se laajeneminen nopeutui 6 miljardia vuotta sitten, kun pimeä energia otti ohjat käsiinsä pimeältä energialta maailmankaikkeudessa (näkyvä ainehan on aina ollut sivustakatsojan osassa). Laajeneminen voi kestää loputtomiin ja universumimme lopullinen kohtalo on riippuvainen pimeästä energiasta: vaihtoehtoina on de Sitter -universumin mukainen maailmankaikkeuden tuhoutuminen ja kaiken kappaleiksi hajoaminen. Universumin laajenemisen kääntyminen peruuttamiseksi ja kokoon romahtamiseksi - aikaisintaan 30 miljardin vuoden jälkeen - ei näillä näkymin ole todennäköistä. Luonnollisesti universumin kokoon luhistuminenkaan, mille ei ole löytynyt havaintotukea, ei ole meidän ihmisten kannalta mikään hyvä ja onnellinen tulevaisuus. Syklinen universumi eli maailmankaikkeus, joka vuoron perään syntyy ja laajenee ja sitten taas supistuu kasaan ja taas syntyy kuin feenikslintu tuhkasta uudeksi universumiksi on hylätty kosmologiassa virheellisenä teoriana. Jos maailmankaikkeus on avoin on siitä seurauksena sellainen tulevaisuus, jossa 1) tähdet sammuvat, 2) galaksien hajottua massa keskittyy mustiin aukkoihin 3) galaksien laajuisiksi levinneet mustat aukot höyrystyvät 4) mustat kääpiöt tunneloituvat ensin neutronitähdiksi ja lopulta mustiksi aukoiksi kunnes ne tuhoutuvat höyrystymällä. Ei tämäkään maailmankaikkeuden tulevaisuus viittaa hyväntahtoiseen ja elämää rakastavaan luojaan. Kosmologiassa katsotaan yleensä maailmankaikkeuden olevan avoin. On hyvä huomioida, että onpa maailmankaikkeus suljettu tai avoin, ei sillä ole ulkopuolta (Tähdet ja avaruus 3/2007 s.61). Ääri-ilmiöissä Einsteinin yleinen suhteellisuusteoriakin lakkaa olemasta voimasta ja kausaliteetti katoaa Alkusingulariteetin äärioloissa eivät päteneet tunnetut fysiikan lait. On olemassa teoreettisia ongelmia kvanttifysiikan, jonka aluetta ovat atomit ja niitä pienempi atomaarinen maailma sekä Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian välillä (Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria on itse asiassa klassista fysiikkaa sekä kenttäteoria, sen mukaan massan ja energian aiheuttama käyristyminen on gravitaation eli vetovoiman selitys ja avaruus sekä aika muodostavat neli-ulotteisen aika-avaruus-jatkumon, jossa ei ole absoluuttista aikaa eikä avaruutta). Kaiken teoriaksi sanotaan yrityksiä yhdistää ne kaksi teoriaa. Fysiikassa on pohdittu Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian pätevyysalueen rajoja, sillä hyvin ilmeisesti sen voimassaolo päättyy jossain vaiheessa. Planckin massaenergia on sama kuin Planckin aika eli 10-43 sekuntia on arvioitu olevan Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian rajana. Erittäin pienissä etäisyys- ja aikaskaaloissa eli erittäin korkeissa energiapitoisuuksissa Einsteinin yleisen suhteellisuusteoria ei ole yleisen käsityksen mukaan voimassa ainakaan sellaisenaan, vaan sitä pitää ainakin tehdä muutoksia. Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ei ole kvanttiteoria ja atomitasolla sekä äärimmäisissä oloissa (musta aukko, alkuräjähdys) Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ei se pysty selittämään ilmiöitä. Niinpä fysiikassa etsitään uutta kumouksellista teoriaa. Tilanne on samankaltainen kuin Einstein silloin kun hän kehitti suhteellisuusteoriaansa - ks. fysiikan professori Jukka Maalampi: Maailmanviiva: Albert Einstein ja moderni fysiikka, 2006 (URSA). Planckin pituus ja aika ovat ei vain fysiikan kannalta, vaan myös metafyysisten seuraamuksiensa kannalta hyvin kiintoisia - aika ja avaruus muuttuvat sumeiksi, epämääräisiksi Planckin skaaloissa ja myös kausaliteetti eli syy-seuraus -suhde menee rikki ehdottomasti, eikä voida enää sanoa selkeästi, mikä oli ennen ja mikä jälkeen. Aika ei enää kuvaile universumia sen mikroskooppisimmissa kokoluokissa ja sitä paitsi aikaa ei edes ollut ennen alkusingulariteettia, joten on järjetöntä kysyä, "mitä oli ennen alkuräjähdystä". Yhtä fiksua olisi kysyä vaikka etelänavalla, että mitä on vieläkin etelämpänä - vastaushan olisi että ei mitään, etelämmäksi et pääse. Nämä tosiasiat vievät maton alta "alkusyy"-oletuksilta sen perusteita myöten, mitä Tuomas Akvinolaisen päivistä lähtien on käytetty todistelemaan luojajumalan välttämättömyyttä. Säieteorioiden, joita pidetään hyvinä ehdokkaina kaiken teoriaksi, mukaan energian lisäys ei tuo lisäystä aikaresoluutioon eli Heisenbergin epätarkkuusperiaatekin muuttuu. Planckin ajan jälkeen alkaakin epätarkkuus kasvaa energiaan verrannollisesti. Planckin aikaa pidettäisiin tässä mallissa pienimpänä ajanhetkenä, mitä voi olla olemassa eikä maailmankaikkeudella edes olisi mitään nollahetkeä, jolloin universumi täsmällisesti syntyi. Näin ollen alkusingulariteetillakin on oma epämääräisyys aika-avaruudessa, ikään kuin se olisi jotain suttuista epämääräistä kvanttitodellisuuden "möhnää". Deterministinen kausaliteetti, syy-yhteys, on tullut kvanttifysiikan ulos heittämäksi, kuten sen tukipönkkänä ollut ajan käsite, sillä mitään absoluuttista kaikille yhteistä ja samalla nopeudella etenevää aikaa ei ole. Joka tapauksessa, olkoon säieteorioiden kohtalo lopulta mikä tahansa, niin Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaisessa alkusingulariteetissa ei sitä ennen ole mitään aikaa, mistä seuraa että maailmankaikkeudella ei ole ajallista syytäkään. Koska alkusingulariteetti ei sijainnut missään, ei myöskään mikään aineellinen voi olla sen syy. Kuten edempänä totesin, ei ole mitään olemattomuutta ja vailla mitään olevaa tyhjiötä kvanttimaailmassa, vaan sieltä voi satunnaisesti - ja satunnaisuus on aitoa eikä johdu tiedon puutteesta syitä kohtaan - pulpahtaa esiin jotain: hiukkasia ja vaikka alkusingulariteetti. Maailmankaikkeus vaikuttaa siten olevan itse itsensä syy tai mitään erityistä syytä sille ei ole eikä tarvita, tai emme saa sitä koskaan tietää varmuudella. Vielä alkuräjähdystä, alkusingulariteetin "tulemista" ei osata selittää - tiedon puute tai selittämisen vaikeus ei ole kuitenkaan todiste sille, että mikä tahansa yliluonnollinen entiteetti olisi oikea tai edes välttämätön selitys. Kulta-atomien törmäyskokeissa RHIC-hiukkaskiihdyttimellä syntyy alkuräjähdyksen olosuhteet Kokeellisen luonnontieteen keinoin pystytään nykyään tutkimaan yllättävältäkin kuulostavia ja eksoottisia teorioita ja hypoteeseja (kuten se, onko maailmankaikkeudessa viides ulottuvuus pystytään lähiaikoina selvittämään hiukkaskiihdyttimellä). Kun amerikkalaisessa RHIC-hiukkaskiihdyttimellä törmäytetään kulta-atomeja syntyy hyvin pieneksi hetkeksi alkuräjähdyksen olot. Universumin alun äärioloissa oli ultratiheä "keitos kvarkeiksi ja gluoneiksi nimettyjä hiukkasia ryntäili edestakaisin, törmäillen joka puolella sattumanvaraisesti toisiinsa. Hyppysellinen elektroneita, fotoneita ja muita keveitä hiukkasia maustoivat keitoksen. Seos oli biljoonia asteita, yli satatuhatta kertaa Auringon ydintä kuumempi" - Tähdet ja Avaruus 4/2006 s.32 (URSA). Protonit ja neutronit muun muassa rakentuvat alkeisosista, joita kutsutaan kvarkeiksi (kvarkkeja ja niistä koostuvia protoneita ja neutroneja kutsutaan siis baryoneiksi). Hiukkaset, jotka liimaavat kvarkit toisiinsa vahvalla ydinvoimalla, joka on yksi luonnon neljästä perusvoimasta ovat gluoneita. Kun universumi laajeni sen lämpötila alkoi alentua, mistä seurasi alkuplasmassa (atomit ovat pirstoutuneita osiinsa tässä erittäin kuumassa plasmassa) törmäilevien kvarkkien ja gluonien hidastuminen. Aikaa meni vain sekunnin miljoonasosa kun noiden poukkoilevien hiukkasten vapauden aika loppui ja ne rakentuivat protoneiksi ja neutroneiksi (= kolmesta kvarkista rakentuva sähköisesti neutraali versio protonista. Neutronin hajotessa syntyy heikosti vuorovaikuttavia sähköisesti neutraaleja neutriinoja, jotka ovat erittäin pienimassaisia). Vahva ydinvoima on siitä lähtien pitänyt kvarkit aisoissa kun aineen olotila muuttui mullistavasti. Meidän kehomme ja kaikki mitä näemme rakentuvat protoneista ja neutroneista, jotka koostuvat niistä samoista n. 13,7 miljardia vuotta sitten syntyneistä kvarkeista (massattomat kvarkkeja toisiinsa liimaavat gluonit eivät ole alkuräjähdyksessä syntyneitä, sillä ne ovat lyhytikäisiä ja gluoneita syntyy jatkuvasti sekä tuhoutuu protonien ja neutronien sisällä). Juuri noiden ensimmäisten sekunnin miljoonasosien tapahtumien ymmärtäminen on kiinnostavaa, sillä silloin ne käyttäytyivät viimeksi vapaasti ja se miten ne muuttuivat protoneiksi ja neutroneiksi on oleellista koko maailmankaikkeuden rakenteen ymmärtämisen kannalta - jo tuossa vaiheessa laitettiin itämään galaksien ja tähtien siemenet noissa pienissä hiukkasissa. Tutkimuksissa on ilmennyt, että maailmankaikkeus muistutti nestettä eräässä tietyssä mikroskooppisen lyhyessä vaiheessa (yhdestä kymmeneen mikrosekuntia vanhassa maailmankaikkeudessa) ja aivan lähellä alkuräjähdyksen sumeaa hetkeä kvarkkien vuorovaikutukset olivat heikkoja. Se merkitsee, että maailmankaikkeuden sisältö oli kuumaa kaasua muistuttavaa, eikä nestemäistä (nestemäisyys on muutenkin vielä tässä vaiheessa alustava arvaus, eikä lopullinen vastaus). RHIC-hiukkaskiihdytinkokeilla ei tehdä uusia universumeita eikä pikkumaailmankaikkeuksia, vaan ainoastaan saadaan tehtyä silmänräpäyksellinen näyte tiheydeltään ja lämpötilaltaan maailmankaikkeuden alkuhetken olosuhteita muistuttavasta aineesta. RHIC-hiukkaskiihdytin jäljittelee siis vain hetkellisesti sekunnin murto-osan ikäisen maailmankaikkeuden kvarkki-gluonikaasua sekä toisia alkeishiukkasia. Eurooppaan valmistuva CERN:in valtaisa Large Hadron Collider-hiukkaskiihdytin pystyy antamaan tietoa muutaman vuoden kuluttua vieläkin nuoremmasta maailmankaikkeudesta kuin amerikkalainen RHIC. Näin tietämyksemme alkuräjähdyksestä tarkentuu kokeellisesti entisestään. Sekin varmistuu käyttäytyikö universumi kuin neste tietyllä mikroskooppisella aikavälillä. Kysymys viidennestä ulottuvuudesta voi silloin ratketa ja nähtäväksi jää saavatko säieteoriat kokeellista tukea myös. Multiversumi, säieteoria, alkuselityksen tarpeettomuus Moderni säieteoria on eräs huomattava yritys kaiken teoriaksi (suureksi yhtenäisteoriaksi, joka yhdistää kaikki luonnon perusvoimat). Kuten säieteoreetikko Leonard Süsskind on todennut, säieteoria perustuu "vankkaan matematiikkaan, se on matemaattinen teoria, joka selittää myös hiukkaset ja gravitaation" (TIEDE 3/2007, s.24-26). Säieteorian osalta kyseessä ei siten ole mielivaltainen arvaileminen; havaintojen saaminen säieteorian ja multiversumin tueksi on sen sijaan hankaluutena. Jos havainnoista ilmenee, että avaruus kaareutuu väärään suuntaan, on se isku vastoin maailmankaikkeuden ikuisen laajenemisen oletusta. Süsskindin mukaan monet fyysikot ovat hylkäämässä reduktionismin (toisin sanoen sen toiveen, että jokin yksinkertainen alkuselitys löytyisi kaiken pohjalta), koska sellaista alkuselitystä ei tarvita enää. Sitä ei tarvita sen tähden, että maailmankaikkeus ei ole samanlainen joka puolella, eikä meidän olemassaolommekaan täällä ole enää niin iso ihmettelyn aihe (TIEDE 3/2007, s.24-26). Multiversumi-hypoteesi on yhteensopiva säieteorian kanssa (eli se mahdollisuus, että universumeita on useita ja meidän universumimme on vain yksi monista, kuin iso "kupla saippuvaahdossa"). Multiversumi-mallissa ominaisuuksiltaan ja luonnonlaeiltaan erilaiset maailmankaikkeudet ovat mahdollisia; kaikkien universumien ei tarvitse olla samanlaisia kuin tämä, jossa me elämme (kosmologi Andrei Linde). Mutta uusien ulottuvuuksien empiirinen tutkimus voi kuitenkin olla mahdollista jo lähivuosina. Uusien tutkimuksien mukaan ensi vuonna avaruuteen lähetettävä ESA:n Planck-satelliitti voi mittauksillaan rekisteröidä toisia ulottuvuuksia. Tällä tavalla säieteoriaa voidaan testata käytännössä - ja muitakin suuria yhtenäisteorioita. Säieteorian mukaiset kuusi lisäulottuvuutta ovat käpertyneet näkymättömiksi, joten niitä ei ole voitu havaita. Mutta Gary Shiun ja Bret Underwoodin (Wisconsin-Madison-yliopisto) laskelmien mukaan maailmankaikkeuden alussa ylimääräiset ulottuvuudet ovat vaikuttaneet olosuhteisiin. Noilla kuudella ulottuvuudella oli heti alkuräjähdyksen jälkeen vaikutusta universumiin, joka oli siinä vaiheessa pikkuinen energiakeskittymä. Planck-satelliitti mahdollistaa katsomisen noihin maailmankaikkeuden ensihetkiin kuin aikakoneella, sillä kosmisessa taustasäteilyssä vauvavaiheen maailmankaikkeuden olosuhteet ovat näkyvillä. Aikaisemmin ei kosmisesta taustasäteilystä ole saatu tarpeeksi tarkkoja havaintoja, mitkä olisivat mahdollistaneet ylimääräisten ulottuvuuksien löytämisen (meille tutut ulottuvuudet ovat kolme paikkaulottuvuutta ja neljäntenä aikaulottuvuus). Planck-satelliitin tarkkuuden pitäisi olla riittävä ulottuvuuksien havaitsemiseen, joten lähivuosina saataneen tietoa siitä, onko säieteoria oikean suuntainen. No alkoiko asia valjeta, täh ?

      • lainannu/kopsannut

        Tuskin jaksoit edes itse lukea edellistä. Tässä jotain: Ensin ei ollut mitään ja sitten se räjähti,(heh). "Kun opiskelija kyselee kosmologilta (esim. luentotilaisuudessa), mitä oli ennen alkuräjähdystä, saa usein vertauskuvallisen vastauksen; on turha pohtia mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella (koska avaruus sai kuulemma alkunsa alkuräjähdyksessä, ei ollut mitään sitä ennen mistä kysellä). Kun kyselijä toteaa, että pohjoisnavan pohjoispuolella on pohjoinen tähtitaivas ja spekuloi voisiko tämä vertauskuvallisesti tarkoittaa astronomian havaitsematonta avaruuden aluetta (Hoylen pikku pamaus sektoria), saa (ehkä) vastaukseksi avaruuden ilmapallomaisen (tai pullataikinamaisen) laajenemisvertauksen. Sitten kyselijä (tuo kiusankappale) jatkaa: kuinka alkuräjähdys on voinut tapahtua kaikkialla kun ilmapallo (tai taikina) lähtee pienestä alusta ja tarvitsee aikaa laajetakseen ja mahdollisesti räjähtääkseen (ilmapallo), eihän silloin alussa ollut edes aikaa. Seuraavaksi pohtija mietiskelee, että jos big bang tapahtui kaikkialla, eihän silloin avaruudella ole tarvetta enää laajeta (kosmologi poistuu paikalta)."

      • et tajua
        lainannu/kopsannut kirjoitti:

        Tuskin jaksoit edes itse lukea edellistä. Tässä jotain: Ensin ei ollut mitään ja sitten se räjähti,(heh). "Kun opiskelija kyselee kosmologilta (esim. luentotilaisuudessa), mitä oli ennen alkuräjähdystä, saa usein vertauskuvallisen vastauksen; on turha pohtia mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella (koska avaruus sai kuulemma alkunsa alkuräjähdyksessä, ei ollut mitään sitä ennen mistä kysellä). Kun kyselijä toteaa, että pohjoisnavan pohjoispuolella on pohjoinen tähtitaivas ja spekuloi voisiko tämä vertauskuvallisesti tarkoittaa astronomian havaitsematonta avaruuden aluetta (Hoylen pikku pamaus sektoria), saa (ehkä) vastaukseksi avaruuden ilmapallomaisen (tai pullataikinamaisen) laajenemisvertauksen. Sitten kyselijä (tuo kiusankappale) jatkaa: kuinka alkuräjähdys on voinut tapahtua kaikkialla kun ilmapallo (tai taikina) lähtee pienestä alusta ja tarvitsee aikaa laajetakseen ja mahdollisesti räjähtääkseen (ilmapallo), eihän silloin alussa ollut edes aikaa. Seuraavaksi pohtija mietiskelee, että jos big bang tapahtui kaikkialla, eihän silloin avaruudella ole tarvetta enää laajeta (kosmologi poistuu paikalta)."

        tuosta edellisestä mitään ei tarkoita että se ei olisi tieteellisesti todennettua ja siihen perustuvaa. Ps. Pohjoisnavan pohjoispuolella ei ole tähtitaivasta, vaan joka puolella on etelä. Tähtitaivas on taivaalla, joka siis on ylhäällä, ei pohjoisessa. No en odota että tajuaisit tuotakaan yksinkertaista asiaa...

      • hoopoja ovat
        lainannu/kopsannut kirjoitti:

        Tuskin jaksoit edes itse lukea edellistä. Tässä jotain: Ensin ei ollut mitään ja sitten se räjähti,(heh). "Kun opiskelija kyselee kosmologilta (esim. luentotilaisuudessa), mitä oli ennen alkuräjähdystä, saa usein vertauskuvallisen vastauksen; on turha pohtia mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella (koska avaruus sai kuulemma alkunsa alkuräjähdyksessä, ei ollut mitään sitä ennen mistä kysellä). Kun kyselijä toteaa, että pohjoisnavan pohjoispuolella on pohjoinen tähtitaivas ja spekuloi voisiko tämä vertauskuvallisesti tarkoittaa astronomian havaitsematonta avaruuden aluetta (Hoylen pikku pamaus sektoria), saa (ehkä) vastaukseksi avaruuden ilmapallomaisen (tai pullataikinamaisen) laajenemisvertauksen. Sitten kyselijä (tuo kiusankappale) jatkaa: kuinka alkuräjähdys on voinut tapahtua kaikkialla kun ilmapallo (tai taikina) lähtee pienestä alusta ja tarvitsee aikaa laajetakseen ja mahdollisesti räjähtääkseen (ilmapallo), eihän silloin alussa ollut edes aikaa. Seuraavaksi pohtija mietiskelee, että jos big bang tapahtui kaikkialla, eihän silloin avaruudella ole tarvetta enää laajeta (kosmologi poistuu paikalta)."

        väittäväthän nämä yhdet, että jostain olisi löytynyt uusia galaksejakin! Älä usko niiden puheisiin! Ei ne mitään uusia ole!

      • siinä on
        hoopoja ovat kirjoitti:

        väittäväthän nämä yhdet, että jostain olisi löytynyt uusia galaksejakin! Älä usko niiden puheisiin! Ei ne mitään uusia ole!

        petkutusta? Ai niin se ettei ne havainnot sovi teidän uskoonne ja maailmankuvaan. Eikö ole kettumaista että monet silminhavaittavat jutut ei sovi kreationistisiin ja älykkään suunnittelun tukipilareihin? On olemassa oikein valokuvia syntyvistä uusista tähdistä ja syntyvistä aurinkokunnista, joissa nuorta juuri käynnistyvää tähteä kiertää pöly ja roinakiekko, josta planeetat syntyvät. Näitähän teidän mukaan ei ole olemassa, mutta kuitenkin niistä voi ottaa teleskoopilla kuvia... mystistä, heh. Tämäkin syntyvien tähtien havainto vahvistaa meidän aurinkokunnan syntyteoriaa, muttei kreationistisen maailmankuvan juttuja... ikävää, mutta totta. Sanot että älä usko heitä, mutta se ei poista silminhavaittuja tosiasioita pois... se on vain itsepetosta olla uskomatta havaintoja ja pitää kiinni jostakin, mitä ei tue mikään muu kuin usko.

      • muutaki?
        siinä on kirjoitti:

        petkutusta? Ai niin se ettei ne havainnot sovi teidän uskoonne ja maailmankuvaan. Eikö ole kettumaista että monet silminhavaittavat jutut ei sovi kreationistisiin ja älykkään suunnittelun tukipilareihin? On olemassa oikein valokuvia syntyvistä uusista tähdistä ja syntyvistä aurinkokunnista, joissa nuorta juuri käynnistyvää tähteä kiertää pöly ja roinakiekko, josta planeetat syntyvät. Näitähän teidän mukaan ei ole olemassa, mutta kuitenkin niistä voi ottaa teleskoopilla kuvia... mystistä, heh. Tämäkin syntyvien tähtien havainto vahvistaa meidän aurinkokunnan syntyteoriaa, muttei kreationistisen maailmankuvan juttuja... ikävää, mutta totta. Sanot että älä usko heitä, mutta se ei poista silminhavaittuja tosiasioita pois... se on vain itsepetosta olla uskomatta havaintoja ja pitää kiinni jostakin, mitä ei tue mikään muu kuin usko.

        Eivät tähtitieteilijät oikeasti ole löytäneet uusia galakseja. Kunhan rahastavat narrattaviaan!

      • Tuo sinun lause
        muutaki? kirjoitti:

        Eivät tähtitieteilijät oikeasti ole löytäneet uusia galakseja. Kunhan rahastavat narrattaviaan!

        kyllä pätee lähinnä pastoreihin ja julistajiin seurakunnissa...

      • kaskun
        Tuo sinun lause kirjoitti:

        kyllä pätee lähinnä pastoreihin ja julistajiin seurakunnissa...

        Eipä ne miljardien vuosien ikäiset galaksit löytäen nuorru! Oletko taukkikin, kun et osaa lukea mitä kirjoitin? Näinhän teitä voi viedä kuin pässiä saunaan, huomaan, kun te olette noin kaikkitietäviä omasta mielestänne.

      • KIIRDIZ
        siinä on kirjoitti:

        petkutusta? Ai niin se ettei ne havainnot sovi teidän uskoonne ja maailmankuvaan. Eikö ole kettumaista että monet silminhavaittavat jutut ei sovi kreationistisiin ja älykkään suunnittelun tukipilareihin? On olemassa oikein valokuvia syntyvistä uusista tähdistä ja syntyvistä aurinkokunnista, joissa nuorta juuri käynnistyvää tähteä kiertää pöly ja roinakiekko, josta planeetat syntyvät. Näitähän teidän mukaan ei ole olemassa, mutta kuitenkin niistä voi ottaa teleskoopilla kuvia... mystistä, heh. Tämäkin syntyvien tähtien havainto vahvistaa meidän aurinkokunnan syntyteoriaa, muttei kreationistisen maailmankuvan juttuja... ikävää, mutta totta. Sanot että älä usko heitä, mutta se ei poista silminhavaittuja tosiasioita pois... se on vain itsepetosta olla uskomatta havaintoja ja pitää kiinni jostakin, mitä ei tue mikään muu kuin usko.

        Ovulaatiouskovaisten tiede on tällä tasolla :käynnistyvää tähteä kiertää pöly ja roinakiekko, josta planeetat syntyvät, ha haaa.. Pöly ja roinakiekkoja, siinä tiedettä parhaimmillaan, urpojen urpo. Ja niistä mystisiä kuvia, ha haaa.., mistä teitä taukkeja riittää?

      • sinulle valokuvia
        KIIRDIZ kirjoitti:

        Ovulaatiouskovaisten tiede on tällä tasolla :käynnistyvää tähteä kiertää pöly ja roinakiekko, josta planeetat syntyvät, ha haaa.. Pöly ja roinakiekkoja, siinä tiedettä parhaimmillaan, urpojen urpo. Ja niistä mystisiä kuvia, ha haaa.., mistä teitä taukkeja riittää?

        ja tietoa Beta Pictoris tähdestä, jonka ympärillä on materiaalikiekko ihan omin silmin katseltavaksi. Ko tähti on nuori, vasta käynnistynyt tähti, joka on vasta puhaltamassa pois itsensä synnyttäneen pilven jämiä. Jämistä myös syntyy planeettoja ja on jo kuvattukin yksi piste, joka selviää lähiaikojen seurannassa että kiertääkö se tätä tähteä. Tähti on myös hyvin lähellä meitä, joten näemme sen sellaisena, kuin se oli 63 vuotta sitten. http://fi.wikipedia.org/wiki/Beta_Pictoris Saisinko vastaavia tietoja ja valokuvia luomisesta tai älykkäästä suunnittelusta? Ai en, no voi hitsiläinen, ei sitten tule kauppoja.

      • evan mit
        sinulle valokuvia kirjoitti:

        ja tietoa Beta Pictoris tähdestä, jonka ympärillä on materiaalikiekko ihan omin silmin katseltavaksi. Ko tähti on nuori, vasta käynnistynyt tähti, joka on vasta puhaltamassa pois itsensä synnyttäneen pilven jämiä. Jämistä myös syntyy planeettoja ja on jo kuvattukin yksi piste, joka selviää lähiaikojen seurannassa että kiertääkö se tätä tähteä. Tähti on myös hyvin lähellä meitä, joten näemme sen sellaisena, kuin se oli 63 vuotta sitten. http://fi.wikipedia.org/wiki/Beta_Pictoris Saisinko vastaavia tietoja ja valokuvia luomisesta tai älykkäästä suunnittelusta? Ai en, no voi hitsiläinen, ei sitten tule kauppoja.

        Kiitos. Ymmärsin jo hyvin , ettei sinulla ole alkeellisintakaan käsitystä planeettojen syntymisestä. No, eihän se sun vika oo..

      • kai sitten...
        evan mit kirjoitti:

        Kiitos. Ymmärsin jo hyvin , ettei sinulla ole alkeellisintakaan käsitystä planeettojen syntymisestä. No, eihän se sun vika oo..

        Jospa sinä sitten valistaisit tyhmää ja noita tutkijoita miten planeetat syntyvät?

      • se arvata että
        evan mit kirjoitti:

        Kiitos. Ymmärsin jo hyvin , ettei sinulla ole alkeellisintakaan käsitystä planeettojen syntymisestä. No, eihän se sun vika oo..

        tyhjän lässyttäjä olit vain... ei löytynyt sinulta omaa selitystä planeettojen synnylle. Tosin en menetä mitään, koska se olisi sinun mukaasi ollut kuitenkin jotakin samanlaista tuubaa, kuin tuo gravitaatiokieltäjän painevoimasekoilut tai sitten jumala loi, tms erittäin älykästä.

      • olevainen x
        se arvata että kirjoitti:

        tyhjän lässyttäjä olit vain... ei löytynyt sinulta omaa selitystä planeettojen synnylle. Tosin en menetä mitään, koska se olisi sinun mukaasi ollut kuitenkin jotakin samanlaista tuubaa, kuin tuo gravitaatiokieltäjän painevoimasekoilut tai sitten jumala loi, tms erittäin älykästä.

        No tässä aluksi vähän tietoa ja tunnustus, että kyllä se romu ja roinakin on mukana. 5. TAIVAANKAPPALEIDEN ALKUPERÄ "Pääosa superuniversumin aurinkoihin ja planeettoihin sisältyvästä massasta on peräisin tähtisumukehristä; hyvin pieni osa superuniversumin massasta on voimanohjaajien välittömin toimenpitein organisoitua (sellaista esiintyy arkkitehtonisten sfäärien konstruktiossa), vaikka vaihteleva määrä materiaa kaiken aikaa saakin alkunsa avoimessa avaruudessa. Alkuperänsä puolesta auringot, planeetat ja muut sfäärit ovat valtaosaltaan sijoitettavissa johonkin seuraavista kymmenestä ryhmästä: 1. Samankeskiset supistumarenkaat. Eivät kaikki tähtisumut ole kierteisiä. Moni suunnattoman suuri tähtisumu sen sijaan, että se halkeaisi kaksoistähtijärjestelmäksi tai kehittyisi kierteiseksi, alkaakin tiivistyä ja muodostaa moninkertaisia renkaita. Pitkien ajanjaksojen ajan tällainen tähtisumu näyttää suunnattoman suurelta keskusauringolta, jota ympäröivät lukuisat, sitä kiertävistä ja renkailta näyttävistä ainemuodostumista koostuvat, jättiläismäiset pilvet. 2. Sinkoutuneisiin tähtiin lukeutuvat ne auringot, jotka ovat sinkoutuneet pois hyvin kuumista kaasuista koostuvista emäkehristä. Ne eivät sinkoudu renkaina, vaan oikealle ja vasemmalle suuntautuvina jonoina. On myös sellaisia sinkoutuneita tähtiä, jotka ovat peräisin muista kuin kierteissumuista. 3. Gravitaatioräjähdyksessä syntyneet planeetat. Kun aurinko syntyy kierteisestä tai juovikkaasta tähtisumusta, ei ole harvinaista, että se sinkoutuu siitä melkoisen välimatkan päähän. Tällainen aurinko on miltei kokonaan kaasumainen, ja kunhan se on jonkin verran jäähtynyt ja tiivistynyt, se saattaa myöhemmin kiertyä jonkin valtavan ainemassan - jättiläisauringon tai avaruuden pimeän saarekkeen - lähelle. Tällainen lähestyminen saattaa kuitenkin jäädä sen verran etäiseksi, ettei seurauksena ole yhteentörmäystä, mutta kuitenkin kyllin läheiseksi, jotta suuremman kappaleen vetovoima voi pienemmässä kappaleessa panna alulle vuorovesi-ilmiön kaltaiset kouristukset. Näin alkaa sarja vuorovesi-ilmiön kaltaisia mullistuksia, jotka ovat samanaikaisia kouristelevan auringon vastakkaisilla puolilla. Suurimmillaan nämä räjähtävät purkaukset tuottavat sarjan vaihtelevankokoisia ainekasautumia, jotka saattavat sinkoutua purkautuvan auringon gravitaatiokentän paluupisteen ulkopuolelle, ja nämä vakiintuvat sitten omille radoilleen, kiertämään jompaakumpaa tähän episodiin osallistuvaa taivaankappaletta. Myöhemmin tapahtuu, että suuremmat ainekasautumat yhdistyvät ja vetävät asteittain pienemmät kappaleet itseensä. Tämä on tapa, jolla monet pienempien järjestelmien kiinteät planeetat syntyvät. Aurinkokuntanne syntymä oli nimenomaan tällainen. 4. Keskipakoiset planeettatyttäret. Kun suunnattoman suuret auringot ovat tietyissä kehitysvaiheissaan, ja jos niiden pyörimisvauhti kiihtyy huomattavasti, ne alkavat singota suuria määriä omaa ainettaan, joka saattaa sittemmin kerääntyä yhteen muodostaakseen pieniä maailmoja, jotka jatkavat kiertoaan emäauringon ympäri. 5. Gravitaatiovajauksen aiheuttamat sfäärit. Sille, miten suuri yksittäinen tähti voi olla, on olemassa kriittinen raja. Kun jokin aurinko saavuttaa tämän rajan, se on tuomittu hajoamaan, ellei se hidasta pyörimisnopeuttaan. Tapahtuu auringon fissio, jakautuminen, ja uusi tätä lajia oleva kaksoistähti syntyy. Tämän jättiläismäisen hajoamisen sivutuotteena saattaa sittemmin muodostua suuri joukko pikkuplaneettoja. 6. Supistumatähdet. Suurin ulkoplaneetta vetää pienemmissä järjestelmissä toisinaan naapurimaailmat itseensä, kun lähellä aurinkoa olevat planeetat taas aloittavat loppusyöksynsä. Aurinkokuntanne tapauksessa tällainen loppu merkitsisi sitä, että aurinko imaisisi itseensä neljä sisempää planeettaa, samalla kun suurin planeetta, Jupiter, jäljelle jääneet maailmat siepatessaan laajenisi suuresti. Aurinkokunnan tämänkaltainen loppu johtaisi kahden toisiaan lähellä olevan mutta erilaisen auringon muodostumiseen, mikä on eräs kaksoistähtien muotoutumistyyppi. Tällaiset katastrofit ovat epätavallisia muualla kuin superuniversumien tähtikasautumien ulkoreunalla. 7. Kumulatiiviset sfäärit. Avaruudessa kiertelevästä suuresta materiamäärästä saattaa vähitellen kerääntyä pieniä planeettoja. Ne kasvavat siitä, että niihin kertyy ainetta meteoreista ja pienemmistä yhteentörmäyksistä. Tietyissä avaruuden sektoreissa vallitsevat olosuhteet suosivat tämänmuotoista planeettojen syntyä. Monen asutetun maailman syntyhistoria on ollut juuri tällainen. Jotkin tiiviistä pimeistä saarekkeista ovat välitön seuraus avaruudessa olevista muuntuvan energian keräytymistä. Pimeiden saarekkeiden toinen ryhmä on syntynyt siitä, että avaruudessa kiertelevät valtavat kylmät ainesmassat, jotka koostuvat pelkistä sirusista ja meteoreista, ovat kerääntyneet yhteen. Tämänkaltaiset materiakeräytymät eivät ole koskaan kuumia, ja muutoin kuin tiheyden osalta ne ovat koostumukseltaan hyvin paljon Urantian kaltaisia. 8. Loppuun palaneet auringot. Jotkin avaruuden pimeistä saarekkeista ovat loppuun palaneita, yksinäisiä aurinkoja. Ne ovat säteilleet kaiken sisältämänsä avaruusenergian. Järjestyneet materiayksiköt lähenevät täysimääräisen tiheyden tilaa, tosiasiallista täyttä tiiviyttä. Ja tarvitaan aikakausi aikakauden perään, jotta tällaiset valtavat, hyvin tiiviit ainesmassat varautuisivat uudelleen avaruuden voimavirroista ja näin yhteentörmäyksen tai jonkin muun yhtä elvyttävän kosmisen tapahtuman seurauksena valmistuisivat universumitoiminnan uusia syklejä varten. 9. Yhteentörmäyksissä syntyneet sfäärit. Alueilla, joilla tähtirykelmät ovat tiheässä, yhteentörmäykset ovat tavallisia. Tällaista astronomista uudelleenjärjestelyä seuraa suunnattomia energiamuutoksia ja aineen transmutaatioita. Erityisen suurivaikutuksisia ovat törmäykset, joissa osallisina on kuolleita aurinkoja, sikäli että ne luovat laajaulotteisia energiavirtauksia. Törmäyksessä syntyvä murske on useinkin aineellisena ytimenä kuolevaisten olentojen asuttamiseen soveltuvien planetaaristen kappaleiden sittemmin tapahtuvaan muotoutumiseen. Lisäksi on olemassa lukuisia muita menetelmiä aurinkojen kehittämiseksi ja planeettojen erottamiseksi, mutta edellä mainitut menettelytavat kertovat jotakin metodeista, joilla tähtijärjestelmien ja planeettaperheiden laaja enemmistö on saatettu olevaiseksi. Jos ryhtyisi kuvailemaan kaikkia niitä erilaisia menetelmiä, jotka tulevat kysymykseen tähtien muodonmuutoksissa ja planeettojen kehittymisessä, tarvittaisiin siihen kuvaus lähes sadasta aurinkojen muodostamis- ja planeettojen aikaansaamistavasta. Tarkoissa taivaitten tutkimuksissanne tutkijanne havaitsevat ilmiöitä, joissa näkyvät kaikki mainitut tähtievoluution muodot, mutta perin harvoin he löytävät todisteita asuttuina planeettoina palvelevien pienten ja valottomien ainekertymien muotoutumisesta, laajojen materiaalisten luomusten kaikkein tärkeimmistä osasista." käykö tämä vastaukseksi?

      • tuo toki
        olevainen x kirjoitti:

        No tässä aluksi vähän tietoa ja tunnustus, että kyllä se romu ja roinakin on mukana. 5. TAIVAANKAPPALEIDEN ALKUPERÄ "Pääosa superuniversumin aurinkoihin ja planeettoihin sisältyvästä massasta on peräisin tähtisumukehristä; hyvin pieni osa superuniversumin massasta on voimanohjaajien välittömin toimenpitein organisoitua (sellaista esiintyy arkkitehtonisten sfäärien konstruktiossa), vaikka vaihteleva määrä materiaa kaiken aikaa saakin alkunsa avoimessa avaruudessa. Alkuperänsä puolesta auringot, planeetat ja muut sfäärit ovat valtaosaltaan sijoitettavissa johonkin seuraavista kymmenestä ryhmästä: 1. Samankeskiset supistumarenkaat. Eivät kaikki tähtisumut ole kierteisiä. Moni suunnattoman suuri tähtisumu sen sijaan, että se halkeaisi kaksoistähtijärjestelmäksi tai kehittyisi kierteiseksi, alkaakin tiivistyä ja muodostaa moninkertaisia renkaita. Pitkien ajanjaksojen ajan tällainen tähtisumu näyttää suunnattoman suurelta keskusauringolta, jota ympäröivät lukuisat, sitä kiertävistä ja renkailta näyttävistä ainemuodostumista koostuvat, jättiläismäiset pilvet. 2. Sinkoutuneisiin tähtiin lukeutuvat ne auringot, jotka ovat sinkoutuneet pois hyvin kuumista kaasuista koostuvista emäkehristä. Ne eivät sinkoudu renkaina, vaan oikealle ja vasemmalle suuntautuvina jonoina. On myös sellaisia sinkoutuneita tähtiä, jotka ovat peräisin muista kuin kierteissumuista. 3. Gravitaatioräjähdyksessä syntyneet planeetat. Kun aurinko syntyy kierteisestä tai juovikkaasta tähtisumusta, ei ole harvinaista, että se sinkoutuu siitä melkoisen välimatkan päähän. Tällainen aurinko on miltei kokonaan kaasumainen, ja kunhan se on jonkin verran jäähtynyt ja tiivistynyt, se saattaa myöhemmin kiertyä jonkin valtavan ainemassan - jättiläisauringon tai avaruuden pimeän saarekkeen - lähelle. Tällainen lähestyminen saattaa kuitenkin jäädä sen verran etäiseksi, ettei seurauksena ole yhteentörmäystä, mutta kuitenkin kyllin läheiseksi, jotta suuremman kappaleen vetovoima voi pienemmässä kappaleessa panna alulle vuorovesi-ilmiön kaltaiset kouristukset. Näin alkaa sarja vuorovesi-ilmiön kaltaisia mullistuksia, jotka ovat samanaikaisia kouristelevan auringon vastakkaisilla puolilla. Suurimmillaan nämä räjähtävät purkaukset tuottavat sarjan vaihtelevankokoisia ainekasautumia, jotka saattavat sinkoutua purkautuvan auringon gravitaatiokentän paluupisteen ulkopuolelle, ja nämä vakiintuvat sitten omille radoilleen, kiertämään jompaakumpaa tähän episodiin osallistuvaa taivaankappaletta. Myöhemmin tapahtuu, että suuremmat ainekasautumat yhdistyvät ja vetävät asteittain pienemmät kappaleet itseensä. Tämä on tapa, jolla monet pienempien järjestelmien kiinteät planeetat syntyvät. Aurinkokuntanne syntymä oli nimenomaan tällainen. 4. Keskipakoiset planeettatyttäret. Kun suunnattoman suuret auringot ovat tietyissä kehitysvaiheissaan, ja jos niiden pyörimisvauhti kiihtyy huomattavasti, ne alkavat singota suuria määriä omaa ainettaan, joka saattaa sittemmin kerääntyä yhteen muodostaakseen pieniä maailmoja, jotka jatkavat kiertoaan emäauringon ympäri. 5. Gravitaatiovajauksen aiheuttamat sfäärit. Sille, miten suuri yksittäinen tähti voi olla, on olemassa kriittinen raja. Kun jokin aurinko saavuttaa tämän rajan, se on tuomittu hajoamaan, ellei se hidasta pyörimisnopeuttaan. Tapahtuu auringon fissio, jakautuminen, ja uusi tätä lajia oleva kaksoistähti syntyy. Tämän jättiläismäisen hajoamisen sivutuotteena saattaa sittemmin muodostua suuri joukko pikkuplaneettoja. 6. Supistumatähdet. Suurin ulkoplaneetta vetää pienemmissä järjestelmissä toisinaan naapurimaailmat itseensä, kun lähellä aurinkoa olevat planeetat taas aloittavat loppusyöksynsä. Aurinkokuntanne tapauksessa tällainen loppu merkitsisi sitä, että aurinko imaisisi itseensä neljä sisempää planeettaa, samalla kun suurin planeetta, Jupiter, jäljelle jääneet maailmat siepatessaan laajenisi suuresti. Aurinkokunnan tämänkaltainen loppu johtaisi kahden toisiaan lähellä olevan mutta erilaisen auringon muodostumiseen, mikä on eräs kaksoistähtien muotoutumistyyppi. Tällaiset katastrofit ovat epätavallisia muualla kuin superuniversumien tähtikasautumien ulkoreunalla. 7. Kumulatiiviset sfäärit. Avaruudessa kiertelevästä suuresta materiamäärästä saattaa vähitellen kerääntyä pieniä planeettoja. Ne kasvavat siitä, että niihin kertyy ainetta meteoreista ja pienemmistä yhteentörmäyksistä. Tietyissä avaruuden sektoreissa vallitsevat olosuhteet suosivat tämänmuotoista planeettojen syntyä. Monen asutetun maailman syntyhistoria on ollut juuri tällainen. Jotkin tiiviistä pimeistä saarekkeista ovat välitön seuraus avaruudessa olevista muuntuvan energian keräytymistä. Pimeiden saarekkeiden toinen ryhmä on syntynyt siitä, että avaruudessa kiertelevät valtavat kylmät ainesmassat, jotka koostuvat pelkistä sirusista ja meteoreista, ovat kerääntyneet yhteen. Tämänkaltaiset materiakeräytymät eivät ole koskaan kuumia, ja muutoin kuin tiheyden osalta ne ovat koostumukseltaan hyvin paljon Urantian kaltaisia. 8. Loppuun palaneet auringot. Jotkin avaruuden pimeistä saarekkeista ovat loppuun palaneita, yksinäisiä aurinkoja. Ne ovat säteilleet kaiken sisältämänsä avaruusenergian. Järjestyneet materiayksiköt lähenevät täysimääräisen tiheyden tilaa, tosiasiallista täyttä tiiviyttä. Ja tarvitaan aikakausi aikakauden perään, jotta tällaiset valtavat, hyvin tiiviit ainesmassat varautuisivat uudelleen avaruuden voimavirroista ja näin yhteentörmäyksen tai jonkin muun yhtä elvyttävän kosmisen tapahtuman seurauksena valmistuisivat universumitoiminnan uusia syklejä varten. 9. Yhteentörmäyksissä syntyneet sfäärit. Alueilla, joilla tähtirykelmät ovat tiheässä, yhteentörmäykset ovat tavallisia. Tällaista astronomista uudelleenjärjestelyä seuraa suunnattomia energiamuutoksia ja aineen transmutaatioita. Erityisen suurivaikutuksisia ovat törmäykset, joissa osallisina on kuolleita aurinkoja, sikäli että ne luovat laajaulotteisia energiavirtauksia. Törmäyksessä syntyvä murske on useinkin aineellisena ytimenä kuolevaisten olentojen asuttamiseen soveltuvien planetaaristen kappaleiden sittemmin tapahtuvaan muotoutumiseen. Lisäksi on olemassa lukuisia muita menetelmiä aurinkojen kehittämiseksi ja planeettojen erottamiseksi, mutta edellä mainitut menettelytavat kertovat jotakin metodeista, joilla tähtijärjestelmien ja planeettaperheiden laaja enemmistö on saatettu olevaiseksi. Jos ryhtyisi kuvailemaan kaikkia niitä erilaisia menetelmiä, jotka tulevat kysymykseen tähtien muodonmuutoksissa ja planeettojen kehittymisessä, tarvittaisiin siihen kuvaus lähes sadasta aurinkojen muodostamis- ja planeettojen aikaansaamistavasta. Tarkoissa taivaitten tutkimuksissanne tutkijanne havaitsevat ilmiöitä, joissa näkyvät kaikki mainitut tähtievoluution muodot, mutta perin harvoin he löytävät todisteita asuttuina planeettoina palvelevien pienten ja valottomien ainekertymien muotoutumisesta, laajojen materiaalisten luomusten kaikkein tärkeimmistä osasista." käykö tämä vastaukseksi?

        vastaus, mutta siinä oli paljon kaikkea ihmeellistä, mikä sotii luonnonlakeja vastaan. Esimerkiksi ajatus siitä että planeetat syntyvät auringon purkauksista peräisin olevasta materiasta... auringostahan purkautuu lähestulkoon pelkästään energiaa ja plasmaa... miten niistä kiviplaneettoja saa aikaiseksi, tai kaasuplaneettoja? Tai Jos tiivissä kaksoistähtijärjestelmissä tapahtuu aineenvaihtoa kahden tähden välillä ja siitä osa sitten jotenkin mystisesti jää kiertämään niitä, eikä syöksy toiseen tähteen, niin mikä saa sen toisen komponentin sitten sinkoutumaan pois aurinkokunnasta ja jää jäljelle yksi aurinko planeetat? Tai että jo kuollut aurinko jotenkin latautuu törmäyksessä uudestaan ja syttyy taas auringoksi... menee aika mystiseksi nyt kyllä, ei voi mitään... Ja mitä ovat nämä kierteiset ja viirukkaat tähtisumut, joista tähdet syntyy? Et kai sekoita galaksia ja tähtiä synnyttävää kaasusumua keskenään!?! Toki galaksi on täynnä noita kaasusumuja, mutta yhtään kierteistä tai viirukkaista kaasusumua ei ole havaittu. Ja taas tuo Urantia... Siitähän tämä on peräisin eikö? Enkelien kontaktihenkilöiden kautta kirjoittamasta kirjasta?

      • nytkin
        olevainen x kirjoitti:

        No tässä aluksi vähän tietoa ja tunnustus, että kyllä se romu ja roinakin on mukana. 5. TAIVAANKAPPALEIDEN ALKUPERÄ "Pääosa superuniversumin aurinkoihin ja planeettoihin sisältyvästä massasta on peräisin tähtisumukehristä; hyvin pieni osa superuniversumin massasta on voimanohjaajien välittömin toimenpitein organisoitua (sellaista esiintyy arkkitehtonisten sfäärien konstruktiossa), vaikka vaihteleva määrä materiaa kaiken aikaa saakin alkunsa avoimessa avaruudessa. Alkuperänsä puolesta auringot, planeetat ja muut sfäärit ovat valtaosaltaan sijoitettavissa johonkin seuraavista kymmenestä ryhmästä: 1. Samankeskiset supistumarenkaat. Eivät kaikki tähtisumut ole kierteisiä. Moni suunnattoman suuri tähtisumu sen sijaan, että se halkeaisi kaksoistähtijärjestelmäksi tai kehittyisi kierteiseksi, alkaakin tiivistyä ja muodostaa moninkertaisia renkaita. Pitkien ajanjaksojen ajan tällainen tähtisumu näyttää suunnattoman suurelta keskusauringolta, jota ympäröivät lukuisat, sitä kiertävistä ja renkailta näyttävistä ainemuodostumista koostuvat, jättiläismäiset pilvet. 2. Sinkoutuneisiin tähtiin lukeutuvat ne auringot, jotka ovat sinkoutuneet pois hyvin kuumista kaasuista koostuvista emäkehristä. Ne eivät sinkoudu renkaina, vaan oikealle ja vasemmalle suuntautuvina jonoina. On myös sellaisia sinkoutuneita tähtiä, jotka ovat peräisin muista kuin kierteissumuista. 3. Gravitaatioräjähdyksessä syntyneet planeetat. Kun aurinko syntyy kierteisestä tai juovikkaasta tähtisumusta, ei ole harvinaista, että se sinkoutuu siitä melkoisen välimatkan päähän. Tällainen aurinko on miltei kokonaan kaasumainen, ja kunhan se on jonkin verran jäähtynyt ja tiivistynyt, se saattaa myöhemmin kiertyä jonkin valtavan ainemassan - jättiläisauringon tai avaruuden pimeän saarekkeen - lähelle. Tällainen lähestyminen saattaa kuitenkin jäädä sen verran etäiseksi, ettei seurauksena ole yhteentörmäystä, mutta kuitenkin kyllin läheiseksi, jotta suuremman kappaleen vetovoima voi pienemmässä kappaleessa panna alulle vuorovesi-ilmiön kaltaiset kouristukset. Näin alkaa sarja vuorovesi-ilmiön kaltaisia mullistuksia, jotka ovat samanaikaisia kouristelevan auringon vastakkaisilla puolilla. Suurimmillaan nämä räjähtävät purkaukset tuottavat sarjan vaihtelevankokoisia ainekasautumia, jotka saattavat sinkoutua purkautuvan auringon gravitaatiokentän paluupisteen ulkopuolelle, ja nämä vakiintuvat sitten omille radoilleen, kiertämään jompaakumpaa tähän episodiin osallistuvaa taivaankappaletta. Myöhemmin tapahtuu, että suuremmat ainekasautumat yhdistyvät ja vetävät asteittain pienemmät kappaleet itseensä. Tämä on tapa, jolla monet pienempien järjestelmien kiinteät planeetat syntyvät. Aurinkokuntanne syntymä oli nimenomaan tällainen. 4. Keskipakoiset planeettatyttäret. Kun suunnattoman suuret auringot ovat tietyissä kehitysvaiheissaan, ja jos niiden pyörimisvauhti kiihtyy huomattavasti, ne alkavat singota suuria määriä omaa ainettaan, joka saattaa sittemmin kerääntyä yhteen muodostaakseen pieniä maailmoja, jotka jatkavat kiertoaan emäauringon ympäri. 5. Gravitaatiovajauksen aiheuttamat sfäärit. Sille, miten suuri yksittäinen tähti voi olla, on olemassa kriittinen raja. Kun jokin aurinko saavuttaa tämän rajan, se on tuomittu hajoamaan, ellei se hidasta pyörimisnopeuttaan. Tapahtuu auringon fissio, jakautuminen, ja uusi tätä lajia oleva kaksoistähti syntyy. Tämän jättiläismäisen hajoamisen sivutuotteena saattaa sittemmin muodostua suuri joukko pikkuplaneettoja. 6. Supistumatähdet. Suurin ulkoplaneetta vetää pienemmissä järjestelmissä toisinaan naapurimaailmat itseensä, kun lähellä aurinkoa olevat planeetat taas aloittavat loppusyöksynsä. Aurinkokuntanne tapauksessa tällainen loppu merkitsisi sitä, että aurinko imaisisi itseensä neljä sisempää planeettaa, samalla kun suurin planeetta, Jupiter, jäljelle jääneet maailmat siepatessaan laajenisi suuresti. Aurinkokunnan tämänkaltainen loppu johtaisi kahden toisiaan lähellä olevan mutta erilaisen auringon muodostumiseen, mikä on eräs kaksoistähtien muotoutumistyyppi. Tällaiset katastrofit ovat epätavallisia muualla kuin superuniversumien tähtikasautumien ulkoreunalla. 7. Kumulatiiviset sfäärit. Avaruudessa kiertelevästä suuresta materiamäärästä saattaa vähitellen kerääntyä pieniä planeettoja. Ne kasvavat siitä, että niihin kertyy ainetta meteoreista ja pienemmistä yhteentörmäyksistä. Tietyissä avaruuden sektoreissa vallitsevat olosuhteet suosivat tämänmuotoista planeettojen syntyä. Monen asutetun maailman syntyhistoria on ollut juuri tällainen. Jotkin tiiviistä pimeistä saarekkeista ovat välitön seuraus avaruudessa olevista muuntuvan energian keräytymistä. Pimeiden saarekkeiden toinen ryhmä on syntynyt siitä, että avaruudessa kiertelevät valtavat kylmät ainesmassat, jotka koostuvat pelkistä sirusista ja meteoreista, ovat kerääntyneet yhteen. Tämänkaltaiset materiakeräytymät eivät ole koskaan kuumia, ja muutoin kuin tiheyden osalta ne ovat koostumukseltaan hyvin paljon Urantian kaltaisia. 8. Loppuun palaneet auringot. Jotkin avaruuden pimeistä saarekkeista ovat loppuun palaneita, yksinäisiä aurinkoja. Ne ovat säteilleet kaiken sisältämänsä avaruusenergian. Järjestyneet materiayksiköt lähenevät täysimääräisen tiheyden tilaa, tosiasiallista täyttä tiiviyttä. Ja tarvitaan aikakausi aikakauden perään, jotta tällaiset valtavat, hyvin tiiviit ainesmassat varautuisivat uudelleen avaruuden voimavirroista ja näin yhteentörmäyksen tai jonkin muun yhtä elvyttävän kosmisen tapahtuman seurauksena valmistuisivat universumitoiminnan uusia syklejä varten. 9. Yhteentörmäyksissä syntyneet sfäärit. Alueilla, joilla tähtirykelmät ovat tiheässä, yhteentörmäykset ovat tavallisia. Tällaista astronomista uudelleenjärjestelyä seuraa suunnattomia energiamuutoksia ja aineen transmutaatioita. Erityisen suurivaikutuksisia ovat törmäykset, joissa osallisina on kuolleita aurinkoja, sikäli että ne luovat laajaulotteisia energiavirtauksia. Törmäyksessä syntyvä murske on useinkin aineellisena ytimenä kuolevaisten olentojen asuttamiseen soveltuvien planetaaristen kappaleiden sittemmin tapahtuvaan muotoutumiseen. Lisäksi on olemassa lukuisia muita menetelmiä aurinkojen kehittämiseksi ja planeettojen erottamiseksi, mutta edellä mainitut menettelytavat kertovat jotakin metodeista, joilla tähtijärjestelmien ja planeettaperheiden laaja enemmistö on saatettu olevaiseksi. Jos ryhtyisi kuvailemaan kaikkia niitä erilaisia menetelmiä, jotka tulevat kysymykseen tähtien muodonmuutoksissa ja planeettojen kehittymisessä, tarvittaisiin siihen kuvaus lähes sadasta aurinkojen muodostamis- ja planeettojen aikaansaamistavasta. Tarkoissa taivaitten tutkimuksissanne tutkijanne havaitsevat ilmiöitä, joissa näkyvät kaikki mainitut tähtievoluution muodot, mutta perin harvoin he löytävät todisteita asuttuina planeettoina palvelevien pienten ja valottomien ainekertymien muotoutumisesta, laajojen materiaalisten luomusten kaikkein tärkeimmistä osasista." käykö tämä vastaukseksi?

        Kaasuista ja pölyistä syntyy huonosti maata painovoimaan perustuen koska maasta karkaa nytkin kevyimmät alkuaineet poispäin ulos avaruuteen. Siten ei pienempimassaisessa ole sitäkään vetopuhtia. Komeettojenkin massa on koko ajan pienenemäänpäin eikä suinkaan suurene. Aurinkokunnastamme on tuskin löydettävissä keskittymää, jonka massa olisi suurenemaan päin. Itse aurinkokin menettää itsestään miljoonia tonneja joka sekuntti.

      • Maapallonkin
        nytkin kirjoitti:

        Kaasuista ja pölyistä syntyy huonosti maata painovoimaan perustuen koska maasta karkaa nytkin kevyimmät alkuaineet poispäin ulos avaruuteen. Siten ei pienempimassaisessa ole sitäkään vetopuhtia. Komeettojenkin massa on koko ajan pienenemäänpäin eikä suinkaan suurene. Aurinkokunnastamme on tuskin löydettävissä keskittymää, jonka massa olisi suurenemaan päin. Itse aurinkokin menettää itsestään miljoonia tonneja joka sekuntti.

        massa kasvaa joka hetki. Kaikkien planeettojen massa kasvaa jatkuvan meteoripommituksen myötä Aurinkokunnassamme. Komeetat toki menettävät massaa ollessaan lähellä Aurinkoa ja osa siitäkin materiasta päätyy Maapallon ilmakehään ja lisämassaksi planeetallemme. Maapallon massa kasvaa nykytiedon mukaan n. 60 000kg - 100 000kg vuorokaudessa johtuen juuri meteorien tunkeutumisesta ilmakehään. Se on totta että auringon massa pienenee poissäteillyn energian muodossa tuon verran mitä sanoit.

      • happoa
        Maapallonkin kirjoitti:

        massa kasvaa joka hetki. Kaikkien planeettojen massa kasvaa jatkuvan meteoripommituksen myötä Aurinkokunnassamme. Komeetat toki menettävät massaa ollessaan lähellä Aurinkoa ja osa siitäkin materiasta päätyy Maapallon ilmakehään ja lisämassaksi planeetallemme. Maapallon massa kasvaa nykytiedon mukaan n. 60 000kg - 100 000kg vuorokaudessa johtuen juuri meteorien tunkeutumisesta ilmakehään. Se on totta että auringon massa pienenee poissäteillyn energian muodossa tuon verran mitä sanoit.

        maasta sekä poistuu että siihen tulee massaa. Pienemmissä planeetoissa poistuma on isompaa kun vetovoimakin on poienempi. Maasta poistuu sitä kaasukerrosta jonka massavoiman aurinkotuuli voittaa. Hiukkasen ympärille on mahdotonta kerätä gravitaation avulla massaa. Kevyitä alkuaineita on mahdottomuus kerätä muuten kuin sitoutuneina suuremmissa kiinteissä yksiköissä. Avaruudessa on monta fysiikan lainalaisuuksista aiheutuvaa ongelmaa selvittämättä kun pohditaan tähtien ja planeettojen syntyä. Kaikki ainehan on syntyisin alunperin vetyatomeista. Kovassa paineessa ja lämmössä ne muuntuvat raskaammiksi atomeiksi. Näinollen materian todellista syntyä kaikkine alkuaineineen ei vielä tunneta. Nykyinen materia edellyttää väliprosesseja ennen galakseiksi ja tähdiksi syntyään.

      • yhtyy yhtymistään
        tuo toki kirjoitti:

        vastaus, mutta siinä oli paljon kaikkea ihmeellistä, mikä sotii luonnonlakeja vastaan. Esimerkiksi ajatus siitä että planeetat syntyvät auringon purkauksista peräisin olevasta materiasta... auringostahan purkautuu lähestulkoon pelkästään energiaa ja plasmaa... miten niistä kiviplaneettoja saa aikaiseksi, tai kaasuplaneettoja? Tai Jos tiivissä kaksoistähtijärjestelmissä tapahtuu aineenvaihtoa kahden tähden välillä ja siitä osa sitten jotenkin mystisesti jää kiertämään niitä, eikä syöksy toiseen tähteen, niin mikä saa sen toisen komponentin sitten sinkoutumaan pois aurinkokunnasta ja jää jäljelle yksi aurinko planeetat? Tai että jo kuollut aurinko jotenkin latautuu törmäyksessä uudestaan ja syttyy taas auringoksi... menee aika mystiseksi nyt kyllä, ei voi mitään... Ja mitä ovat nämä kierteiset ja viirukkaat tähtisumut, joista tähdet syntyy? Et kai sekoita galaksia ja tähtiä synnyttävää kaasusumua keskenään!?! Toki galaksi on täynnä noita kaasusumuja, mutta yhtään kierteistä tai viirukkaista kaasusumua ei ole havaittu. Ja taas tuo Urantia... Siitähän tämä on peräisin eikö? Enkelien kontaktihenkilöiden kautta kirjoittamasta kirjasta?

        Urantia-kirja on hämmästyttävä teos(aineisto pääosin 1920-1930 luvuilta), ja se sisältää satoja silloisen tieteen tietämättömiä asioita, osa vasta viimeaikoina nykytieteen löytämiä tosiasioita. Ei se ihan huuhaa-teos ole, vaikka aluksi tuntuu vaikeaselkoiselta. Sitten kun pääsee jyvälle se muuttuukin erittäin mielenkiintoiseksi(vaan oma mielipide). Ennakkoluulot on vain aina jarrutamassa loistavaa ja ainutlaatuista artikulointia kaikista maapallomme(urantia)asioista. Tässä filosofian Tohtorin vertailuja Urantia-kirjan ja tieteen suhteen:Fysikaaliset tieteet (yhteenveto) Yhteenveto (vuoden 1955 jälkeisen tieteen vertailu) Urantia-kirja (s.101, 125, 175-176, 473-474, 476): Antigravitaatio voi kumota painovoiman ja aiheuttaa universumin laajenemisen (avaruuden respiraatio, s.123). Tiede (linkki pimeä energia). Uusi outo voima, joka kiihdyttää maailmankaikkeuden laajenemista, havaittiin v.1998 supernovien kirkkauksia tutkimalla. Tämä ns. pimeä energia tasapainottaa (kuten U-kirjakin toteaa, s. 176) painovoiman vaikutusta. Urantia-kirja (s.170-171, 173, 175, 455, 472): Avaruuden pimeät saarekkeet ovat niitä kuolleita aurinkoja ja muita suuria materiakertymiä, jotka ovat valottomia ja lämmöttömiä ja joiden tiheys on lähes uskomaton. Tiede (linkit Aineen luokittelu ja pimeä energia). Oletus pimeästä aineesta (puuttuvasta massasta) tehtiin jo 1930-luvulla, perusteltu oletus 1980-luvulla, suora havainto v. 2006 ja tänä vuonna (2007) vahvin ehdokas pimeäksi massaksi on ns. kylmä pimeä aine (lue jutun viides kappale huolellisesti!). Täällä pimeästä aineesta (KUVIEN kera) astronomien yhteisblogissa. Urantia-kirja (s.653): Tähtisumun kaasumaisen aineksen gravitaatiokontrollin heiketessä kaasu pakenee kahtena erillisenä jättiläiskokoisena haarakkeena keskusytimen emämassan vastakkaisilta puolilta (painovoimakeskuksen muodostuessa tähtijärjestelmään). Tiede (linkki Aaltoenergia). Mustan aukon syntyessä purkautuvaa energiaa ja kaasua säteilee avaruuteen kahtena keilamaisena suihkuna. Nämä gammapurkaukset havaittiin satelliittien avulla 1960-luvun lopulla ja niiden alkuperä alkoi selvitä vasta 1990-luvulla. Urantia-kirja (s.479): Mesotronin (nykyinen nimitys mesoni) uskomattoman nopea vaihto protonin ja neutronin sähkövarauksien varioijana on eräs atomiytimen koossapitävistä voimista. Tiede (linkki Atomin koossapysyvyys). Vuonna 1935 ehdotettiin, että piimesoni (pioni) osallistuu ydinsidokseen protonien ja neutronien vaihtaessa niitä nopeasti. Pioni löydettiin kokeellisesti v. 1947 ja aivan äskettäin (2000-luvulla) Fermilabissa eräiden mesonien (jotka koostuvat kvarkkiparista) tilan vaihdon (oskillaation) vaihtotaajuudeksi mitattiin kolme miljardia kertaa sekunnissa. Uuden tieteen (ei aina ns. valtavirran tiedeyhteisön) vertailua ja pohdintaa Urantia-kirja (s.651-663): Aurinkokunnan syntyessä tähtisumusta muodostui samalla miljoona muuta aurinkotähteä. Tiede (linkki Astrofysiikka). Eräät uudet tutkimukset viittaavat siihen, että aurinkomme todella on syntynyt tiheässä tähtipilvessä. Tähtijärjestelmien synty planetaarisista tähtisumuista on toki ollut tiedossa jo kauan; kun esimerkiksi supernovaräjähdyksen shokkiaalto saavuttaa läheisen sumun, tapahtuu vety-pölypilven kokoonpuristuminen gravitaation vaikutuksesta ja aikanaan emäkehrä sinkoaa aurinkotähtiä avaruuteen, joista puolestaan muodostuu planeettoja ja kuita. Urantia-kirja (s.655-658): Aurinkokunnan ja maapallon ikä on likimain 4.5 miljardia vuotta. Tiede arvioi v. 1952 maailmankaikkeuden iäksi 4-5 miljardia vuotta (siis melkein sama kuin nykytiedon mukainen maapallon ikä). Vuonna 1955 (U-kirjan tullessa ulos kirjapainosta) meteoriittiaineksen radiometrinen mittaus antoi 4.6 miljardin vuoden iän useiden astronomien pitäessä tätä myös aurinkokunnan ikänä. Eräät skeptikot (kuten Geologian yhteenvedossa totesin, Martin Gardnerin huijausyritys on paljastunut) ja epäilijät ovat väittäneet, että U-kirjan aikamääreet perustuvat tähän mittaukseen. Jos näin olisi, huomattava osa planeettamme evolutionaarista historiaa (s.651-740) olisi vaatinut uudelleenkirjoittamisen (silloisella painatustekniikalla) samalla kun kirja tuli ulos painosta! Urantia-kirja (s.464): Aurinkotähtien energia vapautuu monimutkaisten ydinreaktioketjujen kautta. Näistä yleisin on vety-hiili-heliumreaktio, jossa neljästä vetyatomista muodostuu heliumatomi hiilen toimiessa katalyyttinä. Tiede (linkki Astrofysiikka). Hiilisykli kuvattiin v. 1939 (Hans Bethe) ja 1942 esitettiin (George Gamow), että aurinko ja kaikki muutkin tähdet tuottaisivat energiansa Bethen kuvaamalla ydinreaktiolla. Auringon (ydinreaktioissa syntyvien) neutriinojen havaitseminen maapallolla oli lopullinen todiste auringon energiatuottoprosessista. Urantia-kirja (s.657): Suuremman (lähellä olevan) kappaleen gravitaatiovaikutus (vuoksi-ilmiö) vaikuttaa jarruttavasti planeettojen tai kuiden pyörimiseen akselinsa ympäri. Tätä havainnollistavat Merkurius-planeetta ja kuu, joka kääntää aina saman puolen Maata kohti. HUOM: lauseessa on yksikkö, (joka) koskee siis vain kuuta! Tiede (tosin vanhaa tietoa). Astronomiset havainnot ovat yhtäpitäviä, emme näe kuun takapuolta, koska pyörähdysaika (27.3 päivää) on sama kuin kiertoaika. Merkuriuksen pyörähdysaika on 59 päivää, kiertoaika 88 Maan päivää. Urantia-kirja (s.134): Punasiirtymän käyttö kaukaisten galaksien etääntymisnopeuden mittauksissa on täysin epäluotettavaa useista eri syistä (katso linkit Urantia-kirja ja Hubblen laki ja Urantia-kirjan kosmologia). Tiede (linkki Punasiirtymä). Useat tutkijat (kuten Toivo Jaakkola, Halton Arp, Peter M. Hansen) ovat osoittaneet, että punasiirtymä ei ole luotettava kaukaisten galaksien tapauksessa. Samalla koko alkuräjähdysteoria (Bing Bang eli BB-teoria) joutuu kyseenalaiseksi. Useat tunnetut astronomit (kuten Sir Fred Hoyle, Sir Arthur Eddington) ovat aikanaan esittäneet, että maailmankaikkeus on ikuinen. BB-teorian heikkoja lenkkejä (katso linkki Maailmankaikkeus) ovat punasiirtymän (virheellinen) tulkinta ja kemiallinen evoluutio (elämän synty kemikaaleista). Tuntematon Linnunrata ja kaukainen ulkoavaruus Linnunrataa kiertävä pieni galaksi on löydetty hiljattain. Astronomit arvelevat Linnunrataa kiertäviä (pieniä) satelliittigalakseja olevan satoja, mutta vasta parikymmentä on toistaiseksi löydetty. Uudet havainnot vievät käsityksemme yhä lähemmäksi Urantia-kirjan kosmologiaa (s.167-168). Entä sitten kaukainen ulkoavaruus? Linkeistä Avaruuden energiat, Gravitaatio, Painovoiman mysteeri ja Maailmankaikkeus pääsemme kurkistamaan tieteen (vain osittain tuntemiin) universumeihin ja voimme vertailla tieteen ja U-kirjan tietoja (linkki Urantia-kirjan kosmologia). Maailmankaikkeutta (aika-avaruuden mallit, universumin kätketyt ulottuvuudet), gravitaatiota ja kaikkein pienintä (säieteoria) tutkii Lisa Randall, Harvardin yliopiston huippufyysikko. Hänen tutkimuksiaan löytyy täältä ja haastatteluvideo on nähtävissä ja kuultavissa täällä. Onko universumi viritetty ihmiselle sopivaksi (antrooppinen periaate ) vai onko kaikki (kätketyt ulottuvuudet ja rinnakkaisuniversumit) vain oletuksia tai sattumaa, on eräs tieteen polttavista kysymyksistä 2000-luvulla. Etusivu http://tapionajatukset.com

      • Apo-Calypso
        tuo toki kirjoitti:

        vastaus, mutta siinä oli paljon kaikkea ihmeellistä, mikä sotii luonnonlakeja vastaan. Esimerkiksi ajatus siitä että planeetat syntyvät auringon purkauksista peräisin olevasta materiasta... auringostahan purkautuu lähestulkoon pelkästään energiaa ja plasmaa... miten niistä kiviplaneettoja saa aikaiseksi, tai kaasuplaneettoja? Tai Jos tiivissä kaksoistähtijärjestelmissä tapahtuu aineenvaihtoa kahden tähden välillä ja siitä osa sitten jotenkin mystisesti jää kiertämään niitä, eikä syöksy toiseen tähteen, niin mikä saa sen toisen komponentin sitten sinkoutumaan pois aurinkokunnasta ja jää jäljelle yksi aurinko planeetat? Tai että jo kuollut aurinko jotenkin latautuu törmäyksessä uudestaan ja syttyy taas auringoksi... menee aika mystiseksi nyt kyllä, ei voi mitään... Ja mitä ovat nämä kierteiset ja viirukkaat tähtisumut, joista tähdet syntyy? Et kai sekoita galaksia ja tähtiä synnyttävää kaasusumua keskenään!?! Toki galaksi on täynnä noita kaasusumuja, mutta yhtään kierteistä tai viirukkaista kaasusumua ei ole havaittu. Ja taas tuo Urantia... Siitähän tämä on peräisin eikö? Enkelien kontaktihenkilöiden kautta kirjoittamasta kirjasta?

        "Esimerkiksi ajatus siitä että planeetat syntyvät auringon purkauksista peräisin olevasta materiasta... auringostahan purkautuu lähestulkoon pelkästään energiaa ja plasmaa... miten niistä kiviplaneettoja saa aikaiseksi, tai kaasuplaneettoja?" Ei aivan, eikä ihan likikään. Planeetat syntyvät samasta kertymäkiekosta kuin aurinkokin. Auringolla ei ole nmitään roolia planettojen synnyssä.

      • Apo-Calypso
        happoa kirjoitti:

        maasta sekä poistuu että siihen tulee massaa. Pienemmissä planeetoissa poistuma on isompaa kun vetovoimakin on poienempi. Maasta poistuu sitä kaasukerrosta jonka massavoiman aurinkotuuli voittaa. Hiukkasen ympärille on mahdotonta kerätä gravitaation avulla massaa. Kevyitä alkuaineita on mahdottomuus kerätä muuten kuin sitoutuneina suuremmissa kiinteissä yksiköissä. Avaruudessa on monta fysiikan lainalaisuuksista aiheutuvaa ongelmaa selvittämättä kun pohditaan tähtien ja planeettojen syntyä. Kaikki ainehan on syntyisin alunperin vetyatomeista. Kovassa paineessa ja lämmössä ne muuntuvat raskaammiksi atomeiksi. Näinollen materian todellista syntyä kaikkine alkuaineineen ei vielä tunneta. Nykyinen materia edellyttää väliprosesseja ennen galakseiksi ja tähdiksi syntyään.

        "Näinollen materian todellista syntyä kaikkine alkuaineineen ei vielä tunneta. " Ei aivan, eikä ihan likikään. Alkuaineiden synty tunnetaan *erittäin* hyvin. Hiukkaskiihdyttimillä on pystytty simuloimaan erittäin yksityskohtaisesti maailmankaikkeuden ja alkaineiden synty aikaan n. 1 sekunti alkuräjähdyksen tapahtumisesta. Ensi vuonna käyttöönotettava LHC -kiihdytin pyrkii selvittämään, mitä tapahtui tuon n. sekunnin aikana.

      • yritin kysellä
        Apo-Calypso kirjoitti:

        "Esimerkiksi ajatus siitä että planeetat syntyvät auringon purkauksista peräisin olevasta materiasta... auringostahan purkautuu lähestulkoon pelkästään energiaa ja plasmaa... miten niistä kiviplaneettoja saa aikaiseksi, tai kaasuplaneettoja?" Ei aivan, eikä ihan likikään. Planeetat syntyvät samasta kertymäkiekosta kuin aurinkokin. Auringolla ei ole nmitään roolia planettojen synnyssä.

        että miten aurinko synnyttää kivi- tai kaasuplaneetoja pelkästään purkautumalla. Itse pistin esimerkin Beta Pictoriksesta ja siihen liittyvästä nykytiedosta koskien sen ympärillä olevaa kiekkoa ja sen planeettoja synnyttävää luonnetta. Minulle naurettiin ja väitettiin etten tiedä mitään planeettojen synnystä ja sain vastaukseksi Urantia-läppää.

      • Apo-Calypso
        yritin kysellä kirjoitti:

        että miten aurinko synnyttää kivi- tai kaasuplaneetoja pelkästään purkautumalla. Itse pistin esimerkin Beta Pictoriksesta ja siihen liittyvästä nykytiedosta koskien sen ympärillä olevaa kiekkoa ja sen planeettoja synnyttävää luonnetta. Minulle naurettiin ja väitettiin etten tiedä mitään planeettojen synnystä ja sain vastaukseksi Urantia-läppää.

        Siksihän tämä palsta onkin nimeltään "Kreationismi ja älykäs suunnittelu". Nimen voisi hyvin olla "Kreationismi ja muut huuhaa-uskomukset". Täällä näyttää kummittelevan kaikki mahdolliset sekopäät, tieteestä valehtelevista helluntailaisista Savorisen kautta Urantia-uskovaisiin.

    • maa_tiainen

      Olkoon "ei mitään" = 0 0 = ... -1000000 (-999999) ... (-3) (-2) (-1) 1 2 3 ... 999999 1000000 ... Miten vaikkapa 1 tulee havaittavaksi? Yksinkertaisesti siten, että -1 erotetaan pois: 1 = ... -1000000 (-999999) ... (-3) (-2) 1 2 3 ... 999999 1000000 ... Vastaavasti -1 tulee näkyväksi kun 1 erotetaan pois: -1 = ... -1000000 (-999999) ... (-3) (-2) (-1) 2 3 ... 999999 1000000 ... Alkuräjähdyksessä siis materia ja antimateria on erotettu toisistaan. Molemmat ovat erillisinä havaittavia (meille ainakin materia), mutta yhdessä näkymättömiä ja näyttävät ei miltään.

    • jep jep

      että muutama prosentti on 37%...

    • loppuräjähdys

      Siinähän se pointti onkin, ENSIN OLI TYHJÄÄ JA SITTEN SE RÄJÄHTI?? Kuulostaako järkevältä?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ajattelen sinua nyt

      Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu
      Ikävä
      64
      5592

    2. Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin

      Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti
      Ikävä
      20
      4207

    3. Yritys Kannus

      Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett
      Kannus
      17
      2906

    4. Oletko täällä mies?

      Mitä mietit? ❤️ varmistan vielä, että onhan kaikki ok meidän välillä?
      Ikävä
      152
      2170

    5. Mies kadonnut

      Kukas siellä kolarissa on kadonnut
      Kolari
      17
      1906

    6. Työkyvyttömienkin on jatkossa haettava työtä

      Riikalla ja Petterillä on hyviä uutisia Suomen työttömille: ”Toimeentulotuen uudistus velvoittaa työttömäksi ilmoittaut
      Perussuomalaiset
      124
      1728

    7. Eikö ole jo ihan sama luovuttaa

      Meidän suhde ei ikinä toimisi.
      Ikävä
      95
      1377

    8. Kerro jotakin kaivatustasi.

      Vaikka synkimmät salaisuudet jos tiedät. :) m
      Ikävä
      68
      1154

    9. Harmi, se on

      Mutta mä tulkitsen asian sitten niin. Olen yrittänyt, oman osani tehnyt, ja saa olla mun puolesta nyt loppuun käsitelty
      Tunteet
      17
      1126

    10. Maailma pysähtyy aina kun sut nään

      Voi mies kuinka söpö sä oot❤️ Olisin halunnut jutella syvällisempää kuin vaan niitä näitä. Se pieni heti sut tavatessa o
      Ikävä
      77
      978
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt