Tämä mielipide vahvistui tänään, kun tass minä 19-vuotias tyttö itkin äidilleni puhelimessa ja äitini vain tyynen rauhallisesti haukku minkä jaksoi.
Äitini (45v) ja isäni erosivat marraskuussa josta tämä kaikki on alkanut. Äitini ei ollut enää äiti vaan joku 20-vuotias sinkku joka juoputteli minkä kerkesi ja purki kaikki mielipahat lapsiinsa kysymättä ikinä miten heillä menee. Harvoin hän on enää jaksellut edes soittaa ja jos on soitellukkin niin on vain puhunut koko ajan omasta elämästään ja kuinka vaikeaa hänellä on. Ikinä hän ei tajunnut, että kuinka koville meille lapsillekkin tämä ero ottaa vaikka nuorin olenkin.
Erosta isä päätti pitää kumminkin talon kun me kaikki lapset halusimme pitää kodin jonka vuoksi syttyikin suuri raha sota. Vanhempani riitelivät jokaisesta tavarasta ja talon arvosta. Isä loppujen lopuksi joutu ottamaan suuren lisälainan jotta hän saisi äitini ulos osingoilta talosta. Äiti taas otti kotoa kaiken arvokkaan ja toimivan tavaran. Astioistakin hän valitsi arabian ja hackmannin ja isälle jätti jotkut vanhat ja halkinaiset astiat. Uuden television, nauhoittavan digiboxin, kannettavan ja uuden monitoimitulostimen hän vei. Isälle jäi elektroniikasta vanha (juuri värit näkyi) varatelevisio ja iki vanha pöytäkone. Uudemman autonkin hän otti. Mutta aina äitini väittää että hän on jäänyt niin vähälle erossa verrattuna isään.
Isäni joutui maksamaan äitini ulos isän omasta perinnöstä kun hänen isänsä on kuollut nuorena. Äitin oma perintö, huomattavasti arvokkaampi ei ole vielä tullut joten äitini ei tarvinut sitä jakaa isälleni.
Perheellämme on koko ajan ollut eron jälkeen riitoja. Isä on masentunut, mutta ei näytä sitä vaikka häntä huolestuttaa iso velkasumma niskassa eikä työpaikasta ole tietoakaan. Keskimmäinen siskoni on ollut koko ajan isän puolella ja jo liiaksi haukkunut äitiä kaikesta. Vanhin siskoni on äitin puolella kun meillä ei ole samaa isää. Tuntuu että vain koko perhe on hajonnut käsiin.
Nyt sitten viimein tuli tällainen riita. Kummatkin isosiskoni tarvitsivat äitini ompelukonetta ja heille tuli siitä sitten riita. Keskimmäinen sisko soitti äidille ja kertoi ettei vanhempi sisko anna konetta joten äitin piti tulla väliin (en ymmärrä miksei hän voinu vain sanoa että selvittäkää aikuiset ihmiset itse riitanne). Minutkin sitte vedettiin tähän mukaan niin että minun piti olla se joka koneen vie keskimmäisen siskon luo. En totta vie tiennyt ettei asiasta oltu sovittu.
Eilen illala siskoni soittelivat minulle ja haukkuivat toista siskoa. Kyllästytti puhelu, mutta toisaalta olin onnellinen etten ollut mukana koko asiassa. Äitini sitte viimein soittaa ja sanoo että hakea se kone vanhimman siskon luota, että sillä ei sitte kumpikaan ompele. Asia selvä, onpa tosi mukavaa olla joku lähetti. Suljin puhelimen sitten viimein ettei kukaan enää häiritsisi ja saisin yöni nukuttua rauhassa.
Seuraavana päivänä aukaisin sitte puhelimen ja vanhin sisko soitti. Hän sitten kyseli, että olinko uusinta juttua kuullut. Ai siis mitä. Äiti oli siis laittanut vanhimmalle siskoni viestin, että älä anna sitä ompelukonetta mulle, etten mie veis sitä isäle. Molin niin ku täh! Viimeeks ku se soitti niin me puhuttiin vain ilmoista. Lopetettiin sitten puhelu ja mulle tuli 3 viestiä äitiltäni.
Ensimmäisessä oli että missä jäälaukku on ja se jäälaukku on minun(siis äitin). Toisessa oli että: minun tavaroita ei saa viedä isästi luo, ne on minun! kolmannessa oli sitte et: mie haluaisin tietää miks sie nuin teit. mie en enää luota sinuun laisinkaan. tämä juttu menee viranomaisille, toivottavasti oot rehellinen... ja jotaki. Siis kylmälaukku.
Kävin äitini tykönä ja tosiaan sain siltä iteltä käsityksen et se laukku pitää viedä kotia, iskän luo. Nyt se minua siitä syytti et mie olin vieny hänen tavaransa iskän luo ominpäin ja nyt kaikki oli iskän vika. Iskä ei ollu ees tietonen koko asiasta ku mie vainn tungin sen laukun varastoon.
Kaikki nyt oli minun vika. Mie olin varastanu kylmälaukun äitiltä ja vieny sen salaa iskän tykö. Niin se koko ajan ajattelee. Mie itkin puhelimessa ja yritin vakuuttaa etten mie tieny kumman se laukku on ja mie vain ymmärsin et se pitää viedä kotia. Silti se vain syytti ja haukku minua.
Se on niin sekasin. Ei se ole enää se sama kiltti ja turvallinen äiti. Se on vain joku piru joka nauttii siitä, että joku itkee.
Yks kerta en kerenny vastata puhelimeen niin se oli laittanu heti viestin et: mitä paskaa se isästi on taas laittanu? Pääsisittä teki vähemmällä jos se tajuais ees tappaa ittesti. Oikeasti, se on mun isä, ainoa aikunen johon mie voin enää turvautua, en tosiaan kestäis jos tollasta tapahtus.
Koko ero juttua se vain iskää syyttää. Ite hän halus eron, ite hän teki parisuhteesta helvetin. Kyllähän se on masentunu ja vissiin syöny lääkkeitäki, mutta koko ajan se puhuu et pitäs hypätä rekan alle jne.
On kauheaa ajatella tämmöstä, mutta kohta mie oikeasti toivon et se sen tekis. Son niin sairas.
Se on tään riidan aikana aiheuttanu kaikkille niin paljon surua. Kahen päivän aikana son kaikkia tyttäriänsä onnistunu itkettään, mutta silti se ei tunnu tuntevan mitään häpeää.
Sanoin ehkä sille pahasti, mutta minusta vain niin tuntuu et hei, sulle oikeesti ne tavarat alkaa oleen paljon tärkeämmät ku yksikään sun tyttäristäs.
Tuntuu myös että äitille on tullu aivanko taakka meän elättämisestä vaikka iskä son aina kotona meile ruuat ostanu. Sisko oli kysyny et saako hän syä makaroneja niin se vain oli sanonu et no joo, ei kai ne nyt niin kalliita oo.
Vasta se haukku mun poikaystävääniki ku se vain yritti sanoa et ny loppu mun (siis oikeesti mun) haukkuminen. En haluais olla ikinä enää sen kans yhteydessä.
Puhuttiin siskon kans sit pakkohoidosta. Se nainen tarvii oikeasti hoitoa. Onko mitään mahdollisuutta, että äiti saataisiin vaikka pakkohoitoon. Tai johonkin hoitoon edes?!?!?
Tiedättekö mihin ottaa oikein yhteyttä.
Ei taida tämä äiti saada vuoden paras äiti -palkintoa tai edes lapsiltaansa korttia.
Oma äiti pakkohoitoon
Nimetön
8589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mihinkään pakkohoitoon, ette vastentahtoiseen hoitoon laisinkaan. Olet täysi-ikäinen ihminen,samoin äitisi. Napanuoran katko olisi aiheellista
Miksi äitinne/isänne elättää teitä jos kerran olette jo aikuisia? Näin ainakin ymmärsin tekstistä että sisaruksesikin ovat jo aikuisia? Ei aikuisia lapsia tarvitsisi kyllä kenenkään enää varsinaisesti elättää vaikka asuisittekin kotona. Ja tämän tekstin perusteella en kyllä sanoisi, että äitinne joutaisi pakkohoitoon, sinne joutuvat yleensä sellaiset jotka ovat vaaraksi itselleen tai muille.
meitä elätä. jokainen asumme omissa kämpissä enkä tiedä mistä ihmeestä sait kuvan että he meitä elättäisivät. Tiedän että pakkohoitoon pitää olla 3 kriteeriä jotka täytyy täyttää: 1. on vaaraksi toisille ihmisille 2. on vaaraksi itselle 3. on mielisairas Hän on koko ajan uhkaillut ajavansa rekan alle tai jotenkin tappavansa itsensä. Hän vihjaisi viestillänsä, että minun isäni olisi parempi jo kuolla. Ja mielisairas kun keksii, että minulla ja isällä on salaseura häntä vastaan, näin vien kaikki hänen tavaransa vähitellen isäni luo.
Melko normaalia eron jälkeistä ahdistusta, ei mitään pakkohoidon tarvetta. Vaikka äitisi olisi ns. huono äiti, niin ei sillä verukkeella mihinkään pakkohoitoon voi ketään viedä. Vaikuttaa, että äitisi on raivon partaalla kirjoitellut noita viestejään. Suuttunut isääsi ja raivoaa sitten lapsilleenkin. Mikset voisi sanoa äidillesi, että hän käyttäytyy huonosti ja et keskustele hänen kanssaan ennen kuin hän on rauhallinen? Ota etäisyyttä perheeseesi. Äiditkin tekevät virheitä. Voisit suositella äidillesi myös psykologilla tai psykiatrilla käyntiä, ihan terapiaakin, koska ero on ottanut noin koville. Hän voi ottaa sen aluksi haukkumisena, mutta voi alkaa ajatella myöhemmin sitä järkevämmin.
Mene terapiaan, äläkä täällä länkytä. Eivät ketään kiinnosta itsekeskeiset vuodatuksesi.
...niin sunlaiset psykokandipaatit lahdattaisiin, ei suhun edes hoio tehoaisi, vai joko se on todettu ja siksi käyt täällä naiveja solvauksiasi heittelmässä?
ettei tässä oikein pakkohoidon kriteerit täyty.
Teillä on tulehdusherkkä tilanne tuon eron jälkeen koko perheellä. On ilkeää kommentoida että turhaa vuodatusta. Se on kuitenkin oma perhe joka on hajonnut ja oman sukulaisen arvaamaton käytös loukkaa ja ahdistaa..Sitten kun tilanne menee niin pitkälle että isot asiat on jo jaettu, aletaan tappelemaan pikku asioista, kuten kylmälaukuista. Oikeasti äitisi pelkää ettet mene isäsi puolelle ja hylkää häntä..Oma ahdistus purkautuu ihan muissa asoissa. Ero on vaikeaa vaikka parempi ratkaisu vanhemmillesi..Ota etäisyyttä jos et jaksa sekä joudut sodan keskelle.. Olen samassa tilanteessa. Äitini on lukuisat kerrat yrittänyt itsemurhaa sekä uhkaillut sillä. On päässyt osaksi eläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Kuitenkin sain kuulla pilanneeni hänen elämän, koska vaadin kalliita vaatteita murrosiässä. Olen kuulema ollut sairas ja ongelmainen koko ikäni ja äitini on pelännyt minua aina. Nyt äitini sanoi ettei halua elämääni minua kun sanoin että kuunteleppas nyt mitä puhut..ja annoin palaa kertomalla kaiken kauhun minkä lapsena näin hänen tekemänään.. Hoitoon on yritetty saada mutta jos ihminen ei itse halua niin ei voi mitään..vaikka uhkaa itsarilla niin ei vaan väkisten ole ikinä viety..Olen itkenyt silmät päästä äitin vuoksi, mutta tunnen että osat ovat kääntyneet toisinpäin jo..minä lapsena huollan äitiäni tunnetasolla, en voi irroittaa sillä tiedän hänellä olevan huonon olon..