Kertoisitteko kokemuksianne ja tapoja, joilla toteutatte kaksisuuntaiseen sairastuneen vanhemman ja lasten väliset tapaamiset. Lasteni isä on tasapainoisina kausinaan turvallinen ja vahva vanhempi mutta hypomaanisina ja masennuskausinaan kykenemätön vanhemmuuteen. En halua, että lasteni ja heidän isänäsä suhde katkeaa kokonaan eromme myötä ja siksi haluaisin kuulla kokemuksistanne.
Turvallinen
lapsuus on tärkeää
5588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapseni tapasivat minua säännöllisesti myös silloin, kun olin maaninen/masentunut/sekamuotoisessa tilassa. Asetin silloinkin lasteni edun kaiken muun edelle. Emme ole lasteni kanssa vielä keskustelleet siitä, miten he kokivat minut episodien aikana. Nyt olen ollut viisi vuotta täysin oireeton, joten lasten tapaamisessa ei ole sen kummempaa. Kannattaisi varmaan keskustella lasten kanssa tapaamisista ja selittää se, että tapaaminen ei ole aina mahdollista isän sairauden takia. Melko nuorikin lapsi ymmärtää sen, vaikkei ymmärräkkään kaksisuuntaisuudesta sen enempää.
sinulle viestistäsi. Lapsemme ovat päiväkoti-ikäisiä ja ymmärtävät varmasti, jos eivät aina voisi isäänsä nähdä. Tapaamisissa minua askarruttaa juuri lasten isän maaniset- ja masennuskaudet. Lasten isä ei ole täysin hyväksynyt diagnoosiaan eikä suostu ottamaan lääkitystä vastaan. Hän on suostuvainen keskusteluapuun, mikä ei ole vähentänyt mielialavaihtelua -ehkä korkeintaan lieventänyt sitä hieman. Jos tapaamiset toteutuisivat hänen nykyisessä voinnissaan, pelkään hänen menettävän lastensa luottamuksen, koska maanisena kautenaan hän on ärtyisä pienimmästäkin syystä. Masennuskautenaan hän on väsynyt kaikkeen ja voimaton hoitamaan edes itseään. Meidän lapset tarvitsevat kuitenkin aikuisen apua lähes koko ajan.
vaikka ihan päivä reissuina?, sillain et tullaan vaikka yöks kotiin? Ja jos miehelläs on masennuskausi,niin se voi varmasti peruuttaa tapaamisen.
Olen ajatellutkin, että yksi tapaamismuoto voisi olla päivätapaamiset ainakin toistaiseksi. Optimistina toivoisin, että lasteni isä ilmoittaisi maanisen- tai masennuskautensa aikana, että hän ei voi olla lastensa kanssa, jolloin lasten perusturvallisuuden säilyisi isänsä seurassa. Lasten isä ei kuitenkaan ole hyväksynyt diagnoosiaan eikä lääkitystään, joten luulen, että hän ei näe myöskään ajoittaisia puutteitaan vanhemmuudessaan.
erittäin hyvä neuvo. Vanhempien tulisi aina tietää toistensa tilanteet, että vastuuta esm. masentuneen isän tapaamisesta ei jätetä lapsen harteille. Jos olette sopineet tapaamisen vaikka viikkoa aikaisemmin, se lienee liian varhainen sopimus, jopa sellainen, että se aiheuttaa masentuneisuutta isässä, kun alkaa pohtia miten pärjäilee. Parempi on sopia lasten kanssa niin, että iskä soittaa vaikka aamulla, voiko ottaa vastaan ja sitten tulee äkkilähtö isin luokse. Tämä on melko vaativaa pallottelua molemmille vanhemmille ja siksi esm. lasten pidemmät poissaolot kotoa pitänee sopia jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa. Vanhemmille on annettava lomaakin, eikö totta?