En ole koiranomistaja, mutta olen ollut joskus. Koirasta jouduttiin luopumaan äidin astamn, vuoksi, mutta nyt en enää asu vanhempien luona. Silloin yksi pahimmista ongelmista oli koiran liiallinen haukkuminen joka häiritsi naapureita ja eroahdistus. Tein ehkä tyypillisiä aloittelijan virheitä kuten annoin koiralle huomiota kun se haukkui. Noh ehkä joskus lähitulevaisuudessa olen ottamassa koiraa taas, mutta en todellakaan hetken mielijohteesta vaan tämä tulee olemaan pitkän harkinnan ja mietinnän kohde.
En haluaisi tehdä samoja virheitä uudestaan ja vaikka sain opetettua silloin koiralle perusjuttuja (istu, paikka, tassu, maahan, kieri) niin joku kasvatuksessa oli vikana, koska en voinut jättää koiraa esim. kaupan viereen koirille tarkoitettuun lenkkiin kiinni ilman, että se haukkui paljon kunnes tulin takaisin.
Millä tavalla te, joiden koirat eivät hauku kun lähdette töihin, kouluun jne. olette opettaneet koiraanne? Miten voin ehkäistä koiran eroahdistuksen? Tiedän, että haukkuminen on koiralle luontaista hommaa, mutta kun tiedän koiria, jotka eivät hauku omistajien ollessa poissa.
Toivon nyt asiallisia vastauksia, en sellaisia jotka kuuluvat näin: "oot ihan paska ei susta tuu hyvää koiranomistajaa, älä ota koiraa jne" Siis todellakin tämä asia on pitkän harkinnan alla, enkä ole missään nimessä ottamassa koiraa hetken mielijohteesta.
Koiran haukkuminen
Minävaan...
8789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
koirat ovat vain haukkuherkempiä (rotu jne.), sekä suhde koiraan oltava kunnossa, jolloin koira tietää ettei ole hätää vaikka jääkin yksin. Minä olen kohdellut koiraani AINA oikeudenmukaisesti, ystävällisesti jne. Jos minua väsyttää, on p....ahätä itellä, niin ei se ole koiran vika, koiran ei ole koskaan tarvinnut kuulla huutoa minulta. Minä olen tätä mieltä, tiedän ettei kaiki ajatele samoin, mutta minusta suhde koiraan on kaiken a ja o sekä tietty tuo perimä,rotuasia.
Meillä nämä konstit on toimineet niin hyvin, ettei meidän koira ole koskaan potenut eroahdistusta: - kun kotoa lähdetään ja koira jää kotimiehiksi, lähdöstä ei tehdä suurta numeroa paapomalla koiraa tyyliin jäähyvästipikkumussukkaäitituleekotiinihanpianäläsuottasuremuruseni, vaan huikataan pikaiset heiheit (jos on aivan pakko) ja lähdetään ovesta pihalle - kun tullaan takaisin kotiin, ja koiruus heittää volttia takaperin ja pomppii kuin aropupu ympäriinsä, sitä ei huomioida niin kauan, kunnes se on rauhoittunut, istuu/seisoo nätisti aloillaan, sitten tervehditään - alkuun voi harjoitella pennun/koiran yksinoloa vähitellen, käyt esim. postin (mikäli se ei tule luukusta eteiseen) tai viet roskat, mutta menettelet samoin, lähdet vain kylmänviileästi ovesta, ja tulet muina miehinä takaisin - joillekin pennuille voi olla kova isku jo se, kun emäntä/isäntä menee toiseen huoneeseen oven taakse, tällöin on ehdottoman hyvä tulla toisesta huoneesta pois VASTA sitten, kun pentu on lakannut uikuttamasta ja vinkumasta, näin pentu oppii, ettei se itkemällä saa sinua luokseen, vaan päinvastoin olemalla hiljaa - pennulle/koiralle voi jättää omistajalta tuoksuvan vanhan vaatteen tai muun rievun, mikä lohduttaa sitä yksinollessaan - mikäli mahdollista, jätä radio/tv koiralle hiljaiselle auki, siitä on hieman "seuraa" täyteen hiljaisuuteen verrattuna Käyttämällä osaa näistä jipoista meidän saksari on ihan kilttiä poikaa, vaikka jääkin yksin kotiin. Tottakai se meidän lähtöä tehdessämme vähän "piippailee" että entäs jos kuitenkin tulisin mukaan, muttei jää kuitenkaan perään haukkumaan, kun sille sanotaan, että se jää kotiin... Tsemppiä!
tässä jotain vielä lisää. koira olisi hyvä jättää yksinolon ajaksi johonkin tiettyyn rajattuun tilaan, joka on aina sama, esim. yhteen huoneeseen ja ovi kiinni. näin koiralla on vähemmän "vahdittavaa" yksin ollessaan. huoneeseen varataan koiralle peti, vesikuppi ja pari puruluuta. unohda kaikki aktivointi-lelut, ne saavat koiran vain turhaan innostumaan ja villiintymään yksin ollessaan. koiran tulee pikkuhiljaa ymmärtää, että isäntäväen poissaollessa lepäillään rauhassa ilman turhia "hotkyilyjä", liika into saisi koiran helposti innostumaan myös tavaroiden tuhoamisesta, joka ei ole toivottavaa... meillä koirat saavat aina yksin jäädessään pikku herkkusuupalan (esim. frolic-koirannappula), ja ovat aina sen näköisiä, että "mene vaan, kunhan saadaan herkkupalat". terv. ex-eroahdistuneen, nykyisin rauhoittuneen koiran emäntä
Oikeanlaisia lisäkonsteja annoit =) Nimenomaan, koiralla pitää olla jokin tietty rajattu alue käytössään yksin ollessaan, ettei sille tosiaan iske paniikki koko huushollin vahtimisesta. Ja tuo rajattu alue pitäisi olla koiralle tuttu, elikkäs sellainen, missä se viettää aikaansa perheen ollessa kotonakin. Eli toisin sanottuna koiraa ei kannata sulkea sellaiseen huoneeseen, missä sen on vaikkapa ihan kiellettyä oleskella kotiväen ollessa paikalla. Tämä lisää sitä tuttuuden ja turvallisuuden tuntua, kun on tuttu huone ja ympäristö...
jonkin verran (rodusta ym. riippuen), mutta se on ehdottomasti sen arvoista, koiran on paljon helpompi olla kun se ei tarvitse koko ajan panikoida, että tuleeko se emäntä takaisin vai ei. Kuten yllä on jo kerrottukin, niin "erkaannuttaminen" kannattaa aloittaa jo ihan pentuna ja pikku hiljaa edeten. Meillä pari päivää oltiin tiiviisti pennun kanssa (että se tottui uuteen ympäristöön) ja aika nopeasti aloitettiin yksin jäämis-harjoittelut. Kävimme miehen kanssa useammman kerran päivässä viemässä roskat pihalle, eli ihan parin minuutin keikka ja vain ekalla kerralla koira inahti, sen jälkeen se ei ole päästänyt ääntäkään meidän poislähtiessä. Siitä sitten poissa olemisaikaa pidennettiin ja lopulta oltiin kokonaisia työpäiviä poissa ja koira pärjää kotosalla mainiosti, eikä pidä ääntä tai tuhoa paikkoja. Homma tosiaan perustuu siihen, että lähtemisesti/tulemisesta ei tehdä isoa numeroa. Se on luonnollinen juttu ja normaalia. Olisi hyvä olla n. 30 min. huomioimatta koiraa ennen kuin lähtee pois ja sitten kun tulee takaisin niin muutaman minuutin huomioimatta, tämä viestii koiralle, että poislähteminen on ihan perusjuttu ja emäntä kyllä palaa ehjänä kotiin. Aluksi voi jättää esim. radion/telkkarin päälle, mutta meillä on pärjätty ilman sitäkin ihan hyvin. Jos pentu haukkuu, niin palaat kotiin vasta kun se on loppunut. Missään nimessä ei saa tulla takaisin kotiin, jos se haukkuu. Tämä viestii siitä, että tulet takaisin kun vähän ääntä pitää. Näillä vinkeillä ja yllä olevilla varmasti pärjäät. Koiralle pitää vain lähettää johdonmukaisia viestejä ja olla rauhallinen, hyvä pomo, niin kaikki menee varmasti hyvin myös muilla osa-alueilla! :)
Tässä edellisessä tuli oikeastaan kaikki, mitä mekin tehtiin kun pentua opetettiin yksinoloon. Tahtoisin lisätä aloittajaa varten, että kaikille koirille eroaminen ei todellakaan ole mikään ongelma! Eikä myöskään haukkuminen. Rotua (seropeissa pennun emoa) valitessa kannattaa tietty pitää silmällä alttiutta haukkuherkkyyteen. Hiljainen emo ei ainakaan ole kerinnyt näyttää räksytyksen mallia pannuilleen, sanoisi maalaisjärki. Ei varmaan ole siitäkään haittaa, jos pentua kasvattaa itsenäisyyteen muutenkin. Vaikka on sille läsnä, ei sen kanssa koko aikaa tartte kommunikoida, vaan voi esim. lukea lehteä ihan omissa maailmoissaan. Pennulle voi antaa jotain itsenäistä puuhaa lattialle ja hoitaa itse askareita välillä toisiin huoneisiin ja ulos piipahtaen. Tokihan koirasta SAA yliriippuvaisen, jos siitä sellaisen tekee, toiset vaan on alttiimpia kuin toiset.
Miten sitten kun koira on ihan hiljaa jäädessään kotiin tai muualle sisätiloihin. Heti kun koiran pistää hetkeksi remmiin ulos alkaa haukkuminen. Joskus loppuu kun ihmiset on poissa näköpiiristä, joskus ei. Mutta aina kun näkee jonkun niin aloittaa haukkumisen. Sama varmaan tapahtuisi jos koiran jättäisi kaupan ulkopuolelle. Tätä ei kuitenkaan harrasteta, vaan tehdään kauppareissut erikseen tai jos koira mukana niin autolla ja koira jää autoon (varjossa, ikkunat hieman auki). Koirassa on pystykorvaa, eli haukkuminenhan kuuluu "rotuun", mutta pystyy ja osaa olla ihan hiljainen myös (sisällä)...
Todella hyviä vinkkejä löytyi! Pistän tämän keskustelun kirjanmerkkeihin niin löytyy sitten jos joskus meillekin hauveli tulee :)Nyt ollaan ehkä yksi askel edempänä, kun ei tunnu enää niin vaikealta se koiran kouluttaminen. Nyt olen paljon vanhempi kuin silloin edellisellä kerralla kun se koira oli, joten ehkä sitä iän tuomaa varmuuttakin on enempi.