Luin taas kerran kuivahuikasta tuolta alempana olleesta ketjusta ja päätin tehdä siitä ihan oman aloituksen, kun en kirjoittajan/kirjoittajien kanssa oikein ollut samalla aaltopituudella. Miksi nämä kirjoittajat nimittelevät liki kaikkia raitistuneita tai raittiuteen pyrkiviä kuivahuikkaajiksi? Minusta kun näiden nimittelijöiden omat kirjoitukset ovat usein täynnä kateutta ja tuskaa. Olenko kenties ymmärtänyt kirjoittelijoiden kuivahuikkaaja-nimityksen väärin, mutta itseeni se ei istu sitten lainkaan. Näiden kirjoittelijoiden mielestä kun elämäni nyt raittiina ollessa pitäisi olla synkistelyä ja pelkkää kärsimystä viinan puutteesta. Sitä se ei ole vähimmässäkään määrin.
Tämän kuun lopussa minulla tulee täyteen ensimmäinen vuoteni raittiina. Viime kesä oli todella vaativa ja täynnä kieltäymyksen hetkiä, mutta mitä pitemmälle aika on kulunut sitä paremmalta minusta on tuntunut. Hyvin harvoin joudun enää pakottamaan itseäni ruotuun. Raittius alkaa olla samanlainen itsestäänselvyys minun elämässäni kuin kaikki muutkin lääkkeeni, joita joudun sairauksieni vuoksi ottamaan säännöllisesti päivittäin. Nyt niistäkin sairauksista on helpompi pitää säntillisesti huolta, kun päihtymys- tai krapulatila ei ole hoidon esteenä. Pillereiden napsiminen aamu- ja iltateellä ei millään lailla rasita sen enempää sielun- kuin ruumiinvoimiakaan. Se tapahtuu niin automaattisesti, ettei siihen oikeastaan kiinnitä enää mitään huomiota. Lääkärissäkin uskaltaa käydä ihan milloin tahansa ja sitoumuksia uskaltaa tehdä, kun tietää olevansa raittiina ja toimintakunnossa, silloin kun pitää tehdä jotakin.
Olen ollut 20 vuotta tupakoimatta. En tiedä mitä termiä nämä kuivahuikasta kirjoittavat käyttävät sellaisista henkilöistä, jotka ovat lopettaneet tupakanpolton. Minulle ei tulisi mieleenikään polttaa yhtäkään savuketta, en edes maistaisi tupakkaa enää. Minä tiedän miten petollisesti kaikki aina lähtee siitä niin viattomantuntuisesta yhdestä. Minulla oli samanlainen riippuvuus tupakkaan kuin alkoholiinkiin. Siksi olen laittanut molemmille saman rajan.
Enää en aina tahdo edes muistaa, että olen joskus ollut orjallinen tupakoitsija. Uskon, että voin raitistua alkoholismistanikin. Miksi siis haikailisin jonkin sellaisen perään, jonka tiedän pilaavan elämäni? Sairaus sisälläni koteloituu jonain päivänä. Nyt kasvatan tuota koteloa niin, että sairaus ei enää löydä sieltä ikinä tietään ulos. Elämäni on nyt järjestyksessä ja tunnen olevani vapaa. Olen huomannut, että tämä raittiuden alkutaival on tehnyt minusta vahvemman ja reippaamman. Nyt minä uskallan asiota, jotka olivat poissa elämästäni pitkän aikaa alkoholin takia. Miksi siis kärsisin, kun näin onnellinen en ole ollut vuosiin?
Taisipa tulla joulusaarna ennen suvivirttä, mutta väliäkö tuolla. Molemmille on käyttöä myös juhlakauden ulkopuolella :)
Kysymys kuivahuikasta
Spriten_voimalla
11802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vastakohta löytyi kirjoituksestasi: " Olen huomannut, että tämä raittiuden alkutaival on tehnyt minusta vahvemman ja reippaamman. Nyt minä uskallan asiota, jotka olivat poissa elämästäni pitkän aikaa alkoholin takia. Miksi siis kärsisin, kun näin onnellinen en ole ollut vuosiin? "
Näinhän se monasti on, että kun lähtee kysymään niin asiaa selittäessään huomaa puhuvansa jo vastaajan suulla. Kiitos :)
tuo sana on tullut tutuksi vain ja ainoastaan 'vanhempien ja monia vaiheita LÄPIKÄYNEIDEN' aa-ryhmäläisten puheissa. siellä selitetään monia muitakin asioita aika ah´niin hassusti :)
ovatkin monisäikeisiä ja kuten arvasitkin, kateuden ja tuskan sävyttämiä. Olen itse ollut 1,5 v. raittiina parinkymmenen vuoden kiihtyvää tahtia etenevän juopottelun jälkeen. Ei sitä moni uskonut, että juomari minäkin olin, siisti, työssäkäyvä keski-ikäinen nainen. Alkoholisti siis olen yhä, mutta lopettanut. Jo sana kuivilla kuulostaa korviini kovin kummalliselta, ihan kuin siinä olisi lupaus olla joskus muutakin. Omalla kohdallani vain lopetin itseäni tuhoavan toiminnan ja nyt elän aikuiselämäni parasta aikaa, kaikki alkaa olla kohdallaan ja koen jopa onnen tunteita lähes päivittäin. Moni kyseleekin, jotta oletkos rakastunut, voisin vastata että juu, itseeni ;) Alkaa olla sellainen tunne, että nyt voisin oikeastikin rakastua kun olen sinut itseni kanssa. Toisaalta sinkkuuskin tässä iässä on mahtava juttu! Tuossa alempana tosiaan yritettiin todistella, että juopoilla on hauskaa, mutta ei ihan varmana ole. Minulta ainakin masennus lähti n. kolmen kuukauden raittiuden jälkeen ja nykyään nukun yöni hyvin, eikä aamuisin ota päähän jo pelkkä herääminen. Kiva lukea kirjoituksiasi Sprite ja hyvää kevättä, nautitaan siitä!
Mieheni on nyt ollut raittiina 7,5 vuotta. Hän hoitaa itseään AA-ryhmissä ja on raitistuttuaan saanut takaisin entisiä harrastuksiaan ja aloittanut uusia. Ystäväpiiri on muuttunut. Hän on taas työelämässä, juoma-aikana oli enimmäkseen työttömänä. Kuivahuikkaa en ole nähnyt pitkään aikaan, mutta tiedän mistä puhutaan. Silloin hän on kireä, oikeammin takakireä, eli yrittää olla ystävällinen itsensä, mutta ei oikein suju. Hän on myös levoton ja hyppii tekemisestä toiseen. Ikävimmillään kuivahuikka ilmeni päättömänä autolla kiertelynä paikasta toiseen, myös kapakasta toiseen - juomassa kussakin kuppi kahvia ja jatkamalla taas matkaa. Minä luonnonsuojelijana ja taloudellisena ihmisenä en tykännyt tästä bensan polttamisesta niinä kertoina, kun kuivahuikka iski kun oltiin yhdessä liikkeellä. Istuin vain autossa ja join limua kapakoissa ja odotin että kohtaus menisi ohi ja pääsisin kotiin omiin puuhiini. Mutta viimeisen tällaisen kohtauksen täytyy olla ainakin parin vuoden takana. Alkoholistit siis toipuvat. Olen kiitollinen AA:lle, uskon että ilman sitä hänellä' menisi juomattomuus pelkäksi ilman viinaa olemisen kärvistelyksi. AA:n kautta on löytynyt uusi elämäntapa ja hän on kasvamassa siksi ihmiseksi, joksi on alun perin tarkoitettukin, mutta 14-vuotiaan alkanut juominen häiritsi koko nuoruusiän kehitystä ja sitähän juomista kesti sitten yli 30 vuotta, humussa ja sumussa, eli paljon jäi todellista elämää noina vuosina elämättä.
Ei sellaista ole olemassakaan. Missään lääketieteellisessä lähteessä ei tunneta koko termiä. Pelkkää AA-ta, jolla koitetaan sumuttaa tyhmiä ihmisiä.
Kuppiinsylkijäkin on yksi nimi alkoholittomille ihmisille. Aluksi en tajunnut, mistä tämä nimitys tulee. Mutta sitten rupesin miettimään ja muistin, että viinimaistelijat vain pitelevät viinejä suussa ja sylkevät sen kuppiin, etteivät humaltuisi. Ihan vaan sivistääkseen teitä dokuja. ;)
käyttävät mielestäni vain ne, jotka aivopesun tuloksena uskovat, että vain tupla-aan avulla raitistuminen on oikea tapa. On käynyt ilmi ihan selvästi tämänkin palstan keskusteluista. Omin voimin raitistuneilla on mukamas "kuivahuikka" päällä ja ratkeaminen on vain ajan kysymys. Täyttä potaskaa. Minä olen nyt toista vuotta raittiina (ja ilman mitään ryhmiä) enkä itsessäni ole huomannut minkäänlaisia negatiivisia piirteitä saati kuivahuikkaa.
aa-laisia tai ollut heidän kanssa palavereissa, kun osaat määritellä "kuivahuikan"? Raittiina on kiva olla, jatkakaamme, sillä niin olen minäkin.
niin, eihän sillä ole mitään väliä millä sitä raittiina on, kunhan on.ainakin minun mielestäni.kunhan siitä ekasta huikasta kieltäytyy, niin kaikki on hyvin.oli sitten millä tahansa raitistunut.omalla kohdallani olen ainakin todennuut, että turha sitä on viinaa ottaa.en näe yhtään positiivista syytä siihen.olen vielä alkutaipaleella raittiudessa, mutta jonkinlainen kokemus on olemassa siitä alkoholittomasta elämästä muutaman vuoden takaa.minä ainakin pyrin olemaan tänään raittiina jne.
Moi, täällä on aika hyvä kertomus kuivahuikasta. http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kuivahuikka.htm Tämän on tehnyt: By MATTI ROSSIyleislääketieteen erikoislääkäri hallinnon pätevyys päihdelääketieteen erityispätevyys evp. johtava lääkäri