Minulla on vielä kuukauden päivät rakenneultraan ja haluaisin kovasti kertoa tulevasta vauvasta jo kaikille :). Viikkoja siis nyt 16 4. Olen vain hirmu varovainen kertomisen suhteen, pelottaa, josko kaikki ei olisikaan hyvin :/. Millaisia kokemuksia teillä on rakenneultrasta? Löytyykö siellä usein jotain epätavallista? Np-ultrassa viikoilla 11 6 kaiki näytti oikein hyvältä, kädet & jalat vastasivat hyvin noiden viikkojen kehitystä, kallo oli hyvän muotoinen, niskaturvotus normaali yms. Ja veriseulassakin kävin, jossa ei ollut mitään hälyyttävää. Lisäksi sydänäänetkin vasta kuulin, joten kaikki myös niiltä osin ok :). Mutta jotenkin silti hirvittää kertominen, etteivät kaikki sukulaiset innostuisi asiasta liikaa, jos kaikki ei olekaan kunnossa :/?! Onkohan tää ihan normaalia tunnetta? Eli siis kokemuksia rakenneultrasta, miltä on näyttänyt ja onko löytynyt jotain, vaikka aikaisemmilla viikoilla kaikki on ollut hienosti?
rakenneultrasta
hieman..
5561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä kertoa vauvasta ennen rakenneultraa kun pelkäsi että jos kaikki ei olekaan hyvin, mutta sielä ainakin vaikutti kaikki olevan ihan hyvin. Useat raskaudethan keskeytyvät itsestään jos vauvalla pahempia kehitys häiriöitä on, mutta tietysti aina näin ei ole. Eikä rakenneultrassakaan kaikkia ongelmia tai häiriöitä voida pois sulkea.
no ainahan voi löytyä jotain yllättävää: paha sydänvika tai munuaiset puuttuvat, palleatyrä joka aiheuttaa keuhkojen kehittymättömyyden tai aivot onkin tyhjää täynnä. Mutta aika pieni riski sellaiseen... todella pieni.Elämä on riskejä. Itse en mennyt mihinkään niskaturvotusseulaan koska ottaisin epätäydellisenkin lapsen vastaan enkä tekisi aborttia. Rakenneultraan mentiin koska se voi pelastaa lapsen hengen jos esim. sydänviasta tietää heti.
No minulla näkyi mahan kasvu jo niin hyvissä ajoin, että kaikki huomasivat vaikka raskaus olisi saanut pysyä salaisuutena vielä jonkin aikaa, koska rakenneulta on vasta kesäkuun alussa! Ja äitiyslomasijaistakin jo kovaa etsitään koska tälle alalle on vaikea saada lyhyeksi aikaa määräaikaista työntekijää. Mutta tietysti koko ajan pelottaa että mitäs jos ei kaikki menekään suunnitellusti kun näin aikaisin kaikki tapahtuu, mutta eipä auta kuin toivoa ja rukoilla että kaikki olisi menisi hyvin.
Mitä se vaikuttaa jos kerrot. Minä kerroin jo ihan alkuvaiheessa, samoin edellisen kohdalla...ja kaikki sitten tiesivätkin keskenmenosta...mutta mitä siitä. Senkus kerrot. Jos tulee keskenmeno tai menee myöhemmin raskaus "pieleen" niin eikö ole mukavampi, että läheiset ja ystävät tietävät...ei tartte kaikkea kantaa yksin. En tajua, miksi raskautta pitäisi piilotella. Eikä ne sukulaiset niin kamalasti "innostu" että ne hajoaisivat jos raskaus ei mene loppuun. Sinullehan se olisi raskainta. Sinä olet saamassa vauvan, eivät sukulaisesi ja ystäväsi.
Itselleni oli helpompaa, että vain muutama tiesi raskaudestani, kun sain keskenmenon. Siinä vaiheessa kertominen ja selittely oli raskasta. Tulevat isovanhemmat odottivat lasta tosi kovasti, vaikka raskaus oli vielä alkumetreillä. Myöhemmin olen muutamille kertonut keskenmenosta, kun aikaa oli hieman kulunut. Kun asia oli akuutissa vaiheessa, muiden kommentit kuulostivat viisastelulta ja ylenpalttiselta säälimiseltä, vaikka kaikki tarkoittivatkin pelkkää hyvää. Ihmiset käsittelevät asioita eri tavoin. Toiset halavat kertoa elämästään kaiken kaikille, toiset haluavat jakaa tietoa niukasti. Mieti itse, mikä itselle parhaiten sopii ja miltä itsestäsi tuntuu.