Synnytyksen jälkeen vauva pistettiin heti rinnalle. Osastolla hoitajat kävivät katsomassa ja aina kaikki sanoivat: imetä, imetä, imetä!!!!(se tuntui niin rasittavalta ja olisinhan minä muutenkin imettänyt, mutta se painostuksen määrä!)
no..minä imetin lähes kokoajan. nänninpäät alkoivat mennä verille, joten otin rintakumin käyttöön joka ei poistanut kipua, eikä tuntunut muutenkaan auttavan. kokoajan se lähti irti ja tarvi korjailla. kun sillä imetin, vauva imi niin kovalla otteella että ruvet lähtivät avautumaan. minä itkin, vauva itki, kun ei saanut kunnon otetta (ei osannut rintakumilla kunnolla imeä).
jatkoin tätä samaa 2 viikkoa. lähes taukoamatta, ihan kuin jossain sumussa olisin ollut. olin kuullut korvikkeista, mutten niistä mitään tiennyt. no, otin selvää ja tein päätöksen. nyt se loppui! vaikka äidinmaito vauvan parasta ravintoa onkin, päätin että tätä stressiä ja itkua ei kukaan jaksa (pelkäsin että kun tarpeeksi kauan jatkan, voisin mahdollisesti saada synnytksenjälkeisen masennuksen.. ei kiitos).
Nyt menty reilu viikko korvikkeilla ja vauva tyytyväinen, kuin myös minä itsekkin.
Kyllä ne lapset tuntuu korvikkeillakin kasvavan.
EI IMETYKSELLE
äityli868
413427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
oikeassa siinä, että äidin mielenterveys on kuitenkin tärkeämpää lapselle kuin äidinmaito. Jaksoit yrittää kaksi viikkoa, joka sekin on hyvin. Minullakin imetys oli tosi kivuliasta ensimmäiset kolme viikkoa, ja rintakumin jouduin ottamaan käyttöön. Sattui ihan niin paljon, että kyyneleet silmissä välillä imetin. Nytkin vielä vauvan ollessa 6 viikon ikäinen imetys sattuu jonkin verran, mutta pahimman yli on kuitenkin päästy.
sama juttu minulla,kokoajan hokivat että imetä,imetä ja vaihda rintaa jos sattuu.Lopputulos: rinnat ruvella ja verellä, poika kun oli kokoajan tissillä kun oli kamala imemisen tarve alusta asti, rintakumia kokeilin ym.yhtäkkiä maito sitten loppui ja oikeastaa hyvä niin koska en olisi enää jaksanut.onhan se äidinmaito aina parasta,mutta meillä korvikkeella poika kasvanut hyvin ja terve on,enkä kyllä missään vaiheessa tuntenut huonoa omatuntoa asiasta.
mutta minä tyhmä kehtasin kolme kuukkautta imettää..itkien ja väsyneenä. Lopulta onneksi mieheni kävi ostamassa pullot ja korvikkeet ja siihen loppuivat vauvan ja minun itkut!! Ja minäkin jaksan paljon paremmin.
Itseäni ärsyttää tämä imetyspropaganda mikä Suomessa on ja äitejä syyllistetään hirveästi jos joku ei pysty imettämään, esim. monissa muissa maissa harvat vain imettävät eikä siitä syyllistetä äitejä! Tietysti äidinmaito on parasta, mutta kyllä vauvat kasvavat korvikkeilla ja äidin jaksaminen on kyllä minustakin tärkeämpää kuin imettäminen! Itselläni on vauva 5 viikkoa vanha ja olen imettänyt, mutta alku oli yhtä tuskaa; vauva jatkuvasti rinnalla, nännit vuotivat verta ja vauva ei saanut tarpeeksi maitoa eikä paino noussut, joten jouduttiin antamaan korviketta rintamaidon lisäksi. Itse olin aivan puhki ja oli helpotus kun myös mies pystyi antamaan välillä vauvalle pullosta maitoa! Vasta nyt kun vauvan paino on noussut, alkaa rintamaito riittämään ja näillä näkymin korvikkeesta luovutaan piakkoin tai annetaan vain kerran päivässä iltaisin.
Toista imetin vuoden , toista muutaman kuukauden. Mitään eroa ei heidän kasvussaan tai muussa kehityksesään ole ollut. Sairauksiltakin on vältytty. Sylitelty on paljon jne. Muistan kerran eräässä seurustelusuhteessa poikakaverini tokaisseen olleensa pullo lapsi. Luulin kauan , että tarkoitti alkoholistivanhempia. Tarkoittikin olleensa vastike ruokinnassa:)
Kyllähän se asia kuitenkin on niin, että oikea äidinmaito on se kaikkein paras vaihtoehto lapselle, eikä korvike. Ja jos vauva on saanut sen parikin kuukautta äidinmaitoa, jo se on taannut vasta-aineet yms. Siksi ei pitäisi vastikkeesta puhua minään ylivertaisena elämänpelastajana, että se olisi jotenkin parempaa, kuin äidinmaito. Myöskään sitä, että äiti pääsee paremmin maailmalle ilman vauvaa ei saa nostaa joksikin ihanteeksi, koska rintaruokinta-aika on tarkoitettu joksikin muuksikin, kuin vain syömistä varten. Se on symbioosi äidin ja vauvan välillä, ja jos vauva joutuu olemaan erossa äidistä liian kauan, se on hänelle vahingoksi. Kyllä sekin aika tulee näin jälkikäteen arvioituna ihan liian pian, kun lapsi aloittaa irtautumisen tästä symbioosista. Tietenkään ei pidä äidin terveyden kustannuksella lähteä leikkimään, jos maitoa ei kerta kaikkiaan tule, tai imetys on jatkuvasti yhtä itkua ja hammasten kiristystä. Silloin se vastike on ihan hyvä vaihtoehto. Mutta minusta imetystä pitäisi aina yrittää riittävän pitkään, että todella nähdään, lähteekö se sujumaan. Ja jos siinä tulee vaikeuksia, apua on saatavissa.
Itse halusin imettää kun esikoiseni syntyi reilu 10 kk sitten.. Laitoksella näyttivät kädestä pitäen oikeat asennot jne ja alussa ajattelin että tätäkö tämä nyt sitten on.. Kun kaikki puhuivat että se on niin helppoa ja nopeeta eikä tarvitse pulloja lämmitellä yms.. No alussa istuttiinkin sitten tunti aina kerrallaan ja jo päivän jälkeen oli rinnat niin tuhottoman kipeät. Ensinnäkin se kun maito nouse ja sitten kun nännit olivat sanoa sopimuksen irti. Kun tästä sanoin laitoksella, niin sanottiin vain että se on sen takia että lapsella on väärä ote, liian suippo ote nännistä. Sitä se ei mielestäni ollut, nimittäin esikoinen kaappasi heti alusta lähtien suun suuresti auki, niin auki kuin sellainen vastasyntynyt voi suun saada. Kaksi viikkoa olivat rinnat niin kipeät ja verillä että meni varpaat kiharalle joka kerta kun vauva tarrasi kiinni.. Ostin kotiin tullessa laitokselta pumpun jolla sitten sain pumpattua ja annettua vauvalle maidon pullosta jotta rintani saivat levätä.. Rasvasin kovasti rintoja ja ilmakylvetin. Kaksi viikkoa kovaa kipua ja särkyä.. Sitten se loppui kuin seinää.. En ymmärrä miksi missään ei kukaan puhu siitä kuinka kipeätä se imettäminen alussa on.. Imetän edelleenkin 10½kk esikoista ja se on oikeasti ollut mielestäni kätevin tapa. Muutaman kerran olen antanut korviketta tai pakastettua äidinmaitoa ja maidon lämmittäminen yms imettämisen rinnalla on tuntunut vaivalloisemmalta, saatika että kantaa sitten pulverit yms mukana.. Mutta jokainen tyylillään ja kyllä vauvoista ihmisiä tulee ihan samalla tavalla oli ne sitten rintaruokittuja tai pullosta.. Nyt odotan sisarta esikoiselle ja toivon todellakin että se imettäminen ei ole samanlaista tuskaa alussa kuin ensimmäisen kanssa, että nännit olisivat jo ns. kovettuneet siihen.. :) Tsemppiä kaikille ja älkää kuunnelko/uskoko kaikkea mitä neuvolassa tms sanotaan. Ottakaa maalaisjärki käteen, kyllä te loppujen lopuksi tunnette lapsenne parhaiten.. Minulle esim. neuvolassa neuvolantäti kysyi että kuinkas vauva nukkuu kun esikoinen oli 2vkoa. Vastasin totuuden mukaisesti iloisella äänellä että kaikki yöt 8 tuntia putkeen. Siihen neuvolantäti melkein paniikinomaisesti että täytyy herättää 4 tunnin välein syömään.. Joo, vastaan minä, ja sitä en koskaan tehnyt, olihan meidän vauva kasvanut kuten kuului ja oli syntyessään täysiaikainen ja täysikokoinen.. Parin vkon päästä oli taas neuvolakäynti ja täti oli sitä mieltä että nyt ei tarvitse öisin herättää.. Minä tyytyväisenä vaan että no mutta sehän on kiva.. ;)
Itse kohta 11 kuukautta imettäneenä sanon, että imettäminen ei satu, kun vauvalla on oikea imuote. Mutta toisilla vauvoilla on vaikeaa oppia imemään oikein, joten jos imettäminen on pelkkää tuskaa ja taistelua, korvikkeisiin voi mielestäni siirtyä hyvällä omalla tunnolla. Siitäkään ei kauheasti puhuta, että pitkä imetys pitää naisen estrogeenitasot vaihdevuositasolla kauan, joten äiti voi todella uupua ja masentua helpommin. Joten järki käteen imeytysasioissa. Rintamaito on hyvää ravintoa lapselle, mutta ei niin hyvää, että sen kustannuksella kannattaisi uhrata äidin hyvinvointi!
paikkaansa! Kyllä suurimmalla osalla naisista imetys sattuu ainakin ensimmäisten viikkojen ajan, vaikka imetysote olisi suoraan oppikirjasta. Itselläni on imetysohjaajakoulutus ja tiedän kyllä, että lapsellani oli täysin oikea imetysote alusta saakka. Saman totesivat myös osaston kätilöt ja sanoivat, että siitä huolimatta on tyypillistä, että nänneissä tuntuu aluksi kovaakin kipua. Verille nännit eivät kuitenkaan yleensä mene oikealla imuotteella ja kivun tulisi helpottaa, kun nännit tottuvat imemiseen.
koko imetyksen aikaa (jatkuu edelleen ja nyt takana 10½kk) sattunut, vain sen pari ensimmäistä vkoa.. Kyllähän se toisaalta kuulostaa ihan loogiselta: eihän rinnat/nännit ole tottuneet siihen lapsen kovaan imuun jota vielä alussa tapahtuu todella usein ja pitkäänkin yleensä.. Sitten parin vkon päästä kun kipu helpotti ei ole sattunut ja nykyään ei edes maidonnousu tunnu tms..
että pitkää imetystä voisi verrata vaihdevuosiin..Mutta pitkä imetys ehkäisee rintasyöpää et siinä jo äidin kannalta todella tärkeä syy pitkään imetykseen.
Ei ollut kyse siitä että imetystä verrattaisiin vaihdevuosiin, vaan siitä, että se todella pitää äidin estrogeenitason alhaisena, joka taas tosiaan altistaa helpommin masennukselle. Itselläni on tästä ihan omakohtaista kokemusta - keskimmäisen lapseni imetyksen lopetin 10 viikon jälkeen synnytyksen jälkeisen masennukseni takia. Niin neuvolan terveydenhoitaja, lääkäri kuin ehkäisyneuvolakin tukivat lopettamispäätöksessäni (joka ei tosiaan ollut mitenkään yksiselitteinen eikä helppo) juuri matalan mielialani tähden.
Olen imettänyt kaksi lasta. Muistaakseni ensimmäisen kanssa käytin alussa hieman nännivoidetta. Nyt toisen kanssa vaikka aikamoinen "imukone" olikin jo ihan pienestä niin ei kyllä erityisemmin ole sattunut, vaikka ekoina päivinä nännit olivatkit hieman arat. Kyllähän se vauva kovaa nappaa kiinni kun nälkä on, mutta ei sitä nyt voi kivuksi sanoa. En tiedä, miksi täällä monilla kirjoittajista nännit ovat rikki. Sitä en ymmärrä, mistä se rikkoutuminen voisi johtua. Voisiko olla nännin muodosta kiinni. Jos ei ole riittävän ulkoneva nänni, niin voisiko se sitten sattua enemmän...en tiedä. Itse en sinänsä usko, että nännien kipuilu imetyksessä kuuluu asiaan ainakaan pitemmän päälle...ehkä arkuus on normaalia muutaman ensimmäisen päivän ajan, mutta vaikea uskoa, että varsinainen kipu on normaalia. Mutta itse imetän, koska koen sen myös helpommaksi, kun en tykkää lutrata maitopullojen kanssa ja kun menee jonnekin, on ruoka aina mukana sopivan lämpöisenä ja steriilinä :). Eikä tarvitse arvioida miten paljon vauva syö eikä yöllä vaivautua lähtemään makuuhuoneesta :).
" En tiedä, miksi täällä monilla kirjoittajista nännit ovat rikki. Sitä en ymmärrä, mistä se rikkoutuminen voisi johtua. "
Hankipa vaikka uudet kengät. Semmoiset kivat kapeakärkiset tanssikengät, kunnon stilettikoroilla. Varmaan on jalat kipeänä, eikö? Varpaasi eivät ole tottuneet sen sorttisiin kenkiin, jalan kaari kipeytyy ja nilkkojakin särkee. Saattaa kantapään yläpuolen iho rikkoutua ja pikkuvarpaasen tulla rakko.
Samalla logiikalla imetyksen alkupäivinä/ -viikkoina tuntuu kipua. Nisät vaan eivät ole tottuneet siihen, että joku roikkuu niissä kiinni. Välillä 25 tuntia vuorokaudessa, välillä vähemmin.
Lyhyt vastaus kysymykseesi: nännit eivät ole tottuneet senkaltaiseen kohteluun.
"Siitäkään ei kauheasti puhuta, että pitkä imetys pitää naisen estrogeenitasot vaihdevuositasolla kauan, joten äiti voi todella uupua ja masentua helpommin."
Kysyisinkin, että mihin tämä tietosi perustuu? Olisiko antaa lähdettä, linkkiä tms. josta voisin lukea asian todenperäisyyden?
oon imettäny 4 lasta ja jokaisen kanssa pari ensimmäistä viikkoa oli tuskallisen kipeetä mut sit alko helpottaa ja pian ei tuntunu yhtään kipeeltä, kaikkia imetin yli vuoden. Alussa varmaan siksi hoetaan imetyksestä et maito nousis ja meillä ainakin joka vauva haluskin rintaa alle tunnin välein aluksi.
ensimmäisen kuukauden että sattuu, olin vähällä lopettaakin.. sitten yhtäkkiä kipu loppui, en tiiä johtuiko siitä että lapsi alkoi paremmin myötäilemään asentoja missä ite istui.. olen sitä mieltä että lapset kasvaa hyvin korvikkeilla, ei kannata liikaa stressata imetyksestä..
rintakumin käyttöön aikaisemmin tai lypsänyt äidinmaitoa sillä kyllä se on lapsen oikea ravinto syntymän jälkeen. Jos et pysty imettämään niin lypsä äidinmaito ja anna se lapselle pullosta. Oikeat ravinoarvot ja vasta-aineet ovat äidinmaidossa.
Varmasti monet ovat äänekkäästi sitä mieltä, että imetys kannattaa, mutta seuraapas kuinka ääni kellossa muuttuu, kun ollaan menossa uimarannalle tai uimahalliin... >:)
Jos halutaan, että rinnat pysyvät ikuisesti yhtä terhakkaina kuin teininä eivätkä missään vaiheessa rupsahda, niin ei kannata tulla raskaaksi (se jo muuttaa rintoja, ei pelkkä imetys), lihoa/laihtua eikä vanhentua. ;) Tai sitten voi turvautua kirurgiaan, ja saada muuttumattomat rinnat ikuisiksi ajoiksi, joita kelpaa uimahalleissa ja rannalla esitellä...
Sen uimarannalla tai uimahalleissa edustavana olemisen vuoksi? Minä olen kaksi tyttöä pitkään imettänyt ja tissit roikkuvat kyllä alempana kuin kymmenen vuotta sitten. Mutta olen ajatellut pysytellä riipputissinä vaikka se ei niin hyvältä näytäkään. Ketjun aloittajalle hyvän mielen toivotukset. Nauti vauvastasi, ruokitpa sen tisusta tai pullosta.
Itse en ole saanut koskaan rintamaitoa, ehkä pari tippaa keskolassa ollessani luovuttajalta. Ihan "normaali" aikuinen koen olevani, allergioita on mutta suvussa on muutenkin. Esikoista imetin 4kk. keskimmäistä imetin 1v4kk ja kolmonen nyt 4,5 kk ja yritän tuonne 6kk asti täysimetystä...koska se on niin helppoa, en jaksaisi pelata pullojen kanssa...lämmitystä,pesua,sterilointia. Laiskuuttani sen teen! Ei varsinaista pointtia tässä, mutta nautitaan vauva-ajasta, tapahtuipa se ruokinta miten tahansa!
ja tisseistä... mulla on aina ollut isot ja "hyvät" rinnat...kolmen jälkeen eivät sitä enää ole..MUTTA, mitäs sitten? Hyvät liivit päälle ja menoksi. Mitä merkitystä esim. uimahalleissa on, haittaako jotain oikeasti mitä toiset naiset ajattelee sun rinnoista!?
ja rupsahtanut akka siellä kirjoittelee. Jos sitten tissit lörpähtää niin niitähän voi aina leikellä paremmaksi. Riskihän jokainen leikkaus tai nukutus on, mutta pakko sanoa, etten itse pystyisi minkään nahkalapputissien kanssa elämään. Kahtoo ny, niitä lapsia kerkee miettimään myöhemminkin. Enkä jättäisi imettämättä sen takia että tissit näyttää kauheilta (tosiaan se raskauskin riittää niitä muuttamaan). Mun mielestä imettämisessä ei ole mitään kaunista, lähinnä iljettävää. Ystävän n. 10 kk poika hakee itse tissiä jo ja koittaa ottaa suuhun, YÖK! Ja sitten nukutaan samassa sängyssä niin vauva voi itse syödä kun haluaa! Lähinnä perverssiä.
imettäminen on susta iljettävää! Sehän on vauvan ruokkimista eikä mikään seksiakti.
ensinnäkin ärsyttää ystävän asenne; "minä imetän missä haluan, minä en ainakaan mene mihinkään nurkkaan imettämään!" ja muutenkin siitä on tullut tekopyhä maailmanpelastaja. Ja tuossa edellisessä viestissäni sanoin, kuinka vauva itsee hakee tissiä, se ehkä on tehnyt asiasta ällöttävän. Ja hänen mielestä se on "söpöä" ja "se on tullut isäänsä". Ja sitten se mukula pureksii tissejä jos ei ole tyytyväinen. Ystävän lapsi on avannut silmäni, minä joka pidin ja aina olen ajatellut haluavani lapsia, en todellakaan halua sellaista mitä heillä on. Minä en jaksaisi. Enkä myöskään halua muuttua sellaiseksi miksi hän on tullut. Muuttaako lapsen saanti pakosti ihmistä?
Kyllä se yleensä pakosti muuttaa. Musta kyllä tuntuu, että sun kannattaa jättää ne lapset hankkimatta tai vähintään kasvaa vielä muutama vuosi.
Ystäväsihän on fiksu, kun imettää lastansa. Vuoden ikäiseksi sitä suositellaan imettää, jos se vaan onnistuu. Toki jo 10-kuinen hakee itse rintaa, mutta mielestäni sinun mielesi on jotenkin sairas, jos näet siinä jotain perverssiä. Pienet lapset eivät näe rinnoissa mitään seksuaalista, kuten eivät vielä missään muissakaan ruumiinosissa.
Minä en imettänyt mitenkään tosi pitkään 6kk vaan ja siitäkin sen loppuajan osittaisesti. Kun lopetin imettämisen niin odottelin että kun maidon tulo loppuu niin rinnat lätsähtävät. Mulla ei kyllä tapahtunut mitään muutosta rinnoissa, samanlaiset ovat vieläkin. Olen kyllä tämmöinen samanlainen pullero kuin ennen raskaaksi jäämistä muutenkin. Ei minun rintani ennenkään taivaisiin sojottaneet mutta raskaus ja imetys ei muuttaneet niiden muotoa tai tuntua millään tapaa, vanhat liivit kaivoin kaapista heti kun imetyksen lopetin.
Voi tätä tissien läpinää.. Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Ihmiset, ne on vain tissit. Elämässä on paljon tärkeimpiäkin asioita kuin TISSIT. Esim. se lapsukainen mikä niistä saa sitä ravintoa. Olkaa iloisia siitä mitä on, eikä näristä turhista asioista. Ja ajatelkaa niitä naisia, ketkä eivät saa omaa lasta eivätkä voi tuntea sitä lapsen ja äidin yhteistä tunnetta imettämisessä..
Itselläni myös imettäminen sattui alkuun, mutta onneksi kivut ovat jo takanapäin. Tsemppiä imetyksiin!!! :D
Itsekään en näe imetyksessä mitään kaunista. Olen töissä ravintolassa ja välttelen vauvaperheitä, koska kerran yritin pokkana ottaa tilausta ja pidätellä oksennusta samaan aikaan kun pikku hellantelttukin päätti ruokailla.. äidistään. Hyi heell..
Äitini ei imettänyt ketään meistä lapsista ja se on ihan oikein. Karmeeta katsottavaa ja mitä ilmeisimmin myös kivuliasta. Miksi kiduttaa itseään kun vastike on kerran keksitty?
Ne tissit kun on olemassa ihan vaan sitä varten että jälkeläiset saa ruokaa. ei ne oo siinä miehiä tai toisia naisia varten esillä :D
mut täytyy myöntää että ite olin paljon pinnallisempi ennen lapsen saantia, ja aika nuorikin oon niin kyllä mielessä kävi että mitenköhän tisseille käy kun ensin raskausaikana paisuvat ku pullataikina ja nyt venytetään ja vanutetaan ja imutetaan :D mut aika sama tällä hetkellä minkä näköset ovat, kunhan toimiivat! ja hyvin on toiminukkin.
sitä kun miettii niin aika harva miun riippareita näkkee kuitenkaan.oma mies on tyytyväinen ja se on ainut mies ketä "tartteekaan" miellyttää. tukevat rintaliivit kun laittaa niin muut ihmiset ei osaa arvatakkaan miten roikkuvat nahkalärpäkät siellä paidan alla on piilossa x)
monet asiat mitkä on ennen ollu maailman tärkeimpiä muuttaa merkitystään kun lapsen saa, se nyt vaan on totuus kuulostaspa miten kliseiseltä hyvänsä. tottakai oma kroppa kiinnostaa vieläkin ja tahon näyttää hyvältä, mutta oon ymmärtäny että se että näyttää hyvältä ei tarkota sitä että pitäs olla täydellisen terhakat rinnat.
sustaki on tullu noin ahdasmielinen.
Imetyshän on luonnollisin tapa ruokkia lasta. Ja jokainen haluaa lapselleen parasta niin varmasti sinäkin (kunhan kasvat aikuiseksi) haluaisit. Ja kuten kiinankin korvikeskandaalikin jo sen näytti ei kannata luottaa korvikkeiden turvallisuuteen.
En tosin itsekkään, vaikka imetänkin (tyttö 3kk) niin ehken jossain ravintolassa tissit paljaana heiluisi. Sitä varten on imetyspaidat,liivit...
en ymmärrä miksi imetys on mielestäsi niin ällöttävää?? Juothan itsekkin tissistä lypsettyä maitoa..lehmän ja se maito on vielä tarkoitettu vasikalle.. Ja ne tissit on monesti uineet paskaliejussa yms. eikö sen pitäisi olla enemmän ällöttävämpää?
ja imetys ei ole kivuliasta. ei juurikaan tunnu miltään. ja seksuaallisuus on siitä tilanteesta kaukana. se on vain yhteinen ruokahetki äidin ja lapsen välillä.
mut silti turha väittää vastaan, äidinmaito on parasta lapselle...
Eipä ole mun elämä ja onnellisuus kiinni mistään terhakoista tisseistä ja siitä, miltä näytän uimarannalla, aika köyhää elämää todella.
Minä viis veisaan, miltä tissit näyttää, vanhemmiten ne rupsahtaa kuitenkin. Maailmassa on muutakin murehdittavaa, kuin ne ja miltä minä nyt muiden silmissä näytän...
Aiheeseen voisin lisätä, että Alussa oli vaikeaa, rinnat oli tosi kipeet ekat 4 kk, sen jälkeen imetys oli aivan ihanaa, toisen lapsen kanssa kipuja ei ollut juuri lainkaan. Toisen lapsen kanssa tajusin senkin, miten pöpi sitä oli ekan kanssa, kun päässä heittää hormonien takia, kun oikeesti jonkun aikaa luuli, että se pentu on joku ihmeen maailman napa, onneks selvisin imetyksestä järjissäni ja toisen kanssa jo tiesin, mitä on edessä, sitä osaa jo nauraa itselleen ja ottaa rennommin...
Hyvää kesää teille, imetitte tai ette :)
Jo vanha sananlasku tietää totuuden. Vastuskaamme amarikkalaista tyranniaa.
Karmeeta katsottavaa? No on se kumma, että ihminen on luotu nisäkkääksi eli tarkoitettu imettämään, jos se sinusta ei ole oikein. Miksi rinnat sitten on? Siksikö että miehet niitä nuolisi?? Kyllä rintojen ensimmäinen tarkoitus on vauvan syöttämisessä. Imetys on kaunis asia eikä lainkaan kivulloinen. Jopa kristillinen kirkko pitää asiaa kauniina...Neitsyt Mariasta on ikoni, jonka nimi on Jumalanäiti, maidonantaja/ravinnonantaja. Siinä Maria on kuvattu rinta paljaana imettämässä Jeesuslasta. Jopa muinaisten munkkien silmissä siis imetys oli kaunis asia, ei sitä muuten ikoniin olisi kuvattu!! Tietysti voi imetyksen julkisella paikalla tehdä huomaamattomammin kuin että ottaa rinnan täysin esiin, esim. imetyspaitojen avulla. En ymmärrä, miksi imetys mielestäsi on "kidutusta". Minusta se on yksi parhaista hetkistä vauvan kanssa. Luulen, että olet vielä kovin nuori. Meidän suvussa lapset näkevät imettäviä äitejä jo pienestä, eikä yksikään lapsista ole kammoksunut asiaa. Nuoremman lapseni serkku pienenä kysyi, kutittaako se, mutta muuten asia ei lapsissa ole herättänyt sen kummempaa kummastusta. Lapsille asia on täysin luonnollinen...vauvat kun syövät äidinmaitoa...ihan kuten eläinvauvatkin. Ei se sen kummoisempi asia ole.
semmosta se on, nänninpää ei ole tottunut et sitä imetään ja aluksi se voi mennä ihan verille kun imettää ja kipu ihan kauhea mut se menee ohitse. semmosta se vaan on ...
olen itse imettänyt kahta lasta ja nyt odotan kolmatta. kummankin imetyksen aikana minulla ollut rinnat ihan hajalla ne kaksi ekaa viikkoa, kummankin imetyksen aikana ollut 2-3 rintatulehdusta ....
mutta ihan vaan ajatellen sinun seuraavaa raskautta ja imetystä ... hiero rinnan päitä jo 2-3 viikkoa ennen laskettua, hommaa rintapumppu ja nänni rasvaa. heti jos tulee kovat kivut jne. soita neuvolaan ja kerro ... ne antaa lisää neuvoja.
sinäkin olisit voinut jatkaa vielä imetystä vaikka kipuja, olisit pumpannu ja antanut sitä omaa maitoa pullosta, silleen olisit saanut maidontulon jatkettua vaikka vauva ei imekkään itse koko ajan. en tarkoita et pitää imettää mutta onhan se ihan hyvä ja edullista. ennen vanhaa kun ei ollut korvikkeita niin naisetkin imettivät enemmän. ei antaneet niin helposti periksi.
esikoisen olen synnyttänyt ruotsissa ja siellä melkeen kaikki äidit, jos vaan tulee maitoa, sekin on niin yksilöllistä. ja siellä kannustetaan sitä ihan hirveesti, ihan laitokselta asti ja neuvolassa kysytään aina miten imetys ja tarviiko apuja jne.
esikosita imetin 3kk ja aloun antamaan vänän soseita mutta koko imetyksen lopetin vasta 8kk iässä kun hän itse ei enään ottanut rintaa.
tokassa imetin kans sen 3kk, sit jouduin antamaan vänän maissivelliä kun tyttö ei tyytyväinen ja halusi syödä 1h välein. mutta imetyksen lopetin kokonaan taas 8kk iässä kun tyttö ei sitä itse enään ottanut. korviketta en joutunu sit antamaan ollenkkaan.
Niin eli ajattelin vaan yhtyä tuohon että rintamaitohan on sitä parasta lapselle -kunhan äiti ei mokaile liikaa syömisiensä kanssa. On järkevää pumpata omaa maitoa varalle, tai ihan vaan antaekseen sitä pullosta koska nännit liian kipeät vauvan nakerteluun.
Nyt tässä pumppailen hampaita kiristellen koska söin eilen ilmeisesti liian mausteista ruokaa ja tyttöni itki mahakipuja tänään ja lujaa. Maustemaidot siis lavuaarista alas, ja korviketta tilalle koska en ole aiemmin jaksanut pumppailla. Tämä on jo TOINEN kerta kun mokaan, syytän siitä univelkaa mutta mitä sekään pienen tyttörukan mahaa yhtään auttaa
Lanoliinin teho perustuu sen hermonpäät suojaavaan ominaisuuteen. Kokeile vaikka syvältä irti lohjenneeseen kynnenpäähän, jossa hermot sattuu julmetusti muutaman päivän. Helpottaa heti.
kaksi lasta olen synnyttänyt ja jo etukäteen päätin, etten imetä, kaksi kasvattilasta kasvattanut joten luonnollisestikaan en heitä imettänyt.
Yhdellkään lapsella ei allergioita tai muita tauteja, mutta minulla kaikenlaisia allergioita, laktoosi-intoleranssi ja muuta mukavaa.
Tule vaan mieleen, säästinkö heidät kun en aloittanut imettämistä ollenkaan.
"Tule vaan mieleen, säästinkö heidät kun en aloittanut imettämistä ollenkaan."
Allergiat, laktoosi-intoleranssi ja "muut mukavat" eivät tartu rintamaidon välityksellä. Ihan vaan tiedoksi.
Nyt oon ollu taas jumissa täällä lukemassa kommentteja jo toista tuntia(ripustin kyllä pyykit ja syötin vauvan ja laitoin nukkumaan tässä välissä :). Mulle on aivan sama imettääkö joku vai ei. Musta se tuntui esikoisen kohdalla luonnolliselta joten päätin yrittää ja imetinkin sitten 10 ja puol kk , nyt toisen kanssa, kohta 4kk, aattelin lopetella 6kk kohalla, katotaan nyt. Mulla oli kummankin lapsen kanssa ekat 2 viikkoa tuskaa, oli nännit kipeet,hirveet jälkisupistukset eikä meinannu mikään onnistua. Sitten kun ne alkuviikot menee ohi sitä ei enää voikaa tajuta miten hirveetä se oli ihan niinku synnytysten kanssa. Se ei ihan riitä että osaa kaikki asennot, pitäähän sen pikkuisenki oppia eikä se aina ekalla kerralla onnistu. Minä käytin lanoliinia,pumppasin ja ilmakylvetin, se näytti auttavan. Ja niille joiden mielestä imettäminen on ällöttävää: Miettikää jos teillä ois aivan älytön nälkä ja edessä ois lautasellinen lempiruokaa mut ette sais syödä sitä ennenku meette jonnekki naistenvessan pöntölle istumaan piiloon syömään...Ei tartte tuijotella mun tissejä, ja sen voin sanoa, että silleeki voi syöttää että niitä tissejä ei edes näy...oikeesti