Täällä odotellaan ensimmäistä muksua ja tää odotusaika on saanut parisuhteen hajoamispisteeseen.
Tuntuu, että ei vaan enää kiinnosta olla toisen kanssa ja toisessa ei ole muuta kuin vikaa.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Miten olette selvinneet? Voiko tällainen johtua raskaudesta esmes raskaushormoneista tms.? Tuntuu niin oudolta,että asiat ovat muuttuneet ihan päälaelleen viimeisen kuukauden aikana.
Raskaus nyt toisen kolmanneksen alussa.
suhde
hajalla..
4381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta joku syvällinen yhteys tai sellainen ihmisen perusluonteeseen nojautuva luottamus on tallella että toinen on hyvä ihminen vaikka 80% se onkin puolison kiukuttelua ja sitten itseltäkin menee hermot ja ollaan siinä sitten molemmat tuskassa tai sanotaan hormooneissa, koska sitä se on vaan. Lueppa raskauskirjoja tai netistä materiaalia miten hormoonit vaikuttavat ihmiseen ja suhteeseen niin voit lukea että se on kuin omasta elämästä. Se tieto helpotti meitä kun mietimme mitä tämä nyt on. Olo on seesteinen ja rauhallinen vaikka onkin joskin raskas ja poikittainen sana tulee helposti sanottua toiselle. Se sama ihminen sen hormonikasan alla on johon rakastui vaikka voi nähdä vain vikoja siitä nyt vain. Uskon siihen ihmiseen ja sen perushyvään luonteeseen että hammastapurren tämä kestetään. Ole mies/nainen ja kestä mitä koet. Antakaa tilaa ja huomioikaa toisianne ja keskustelkaa mitä tunnette ja ajattelette. Tukea toisin sanoen. Mutta et ole yksin....
Toivottavasti tilanteenne paranee. Menkää ajoissa pariterapeutin juttusille. Minun ex ei suostunut ja ero tuli ensimmäisen lapsen synnyttyä (eikä ole harvinaista että tiet alkavat erota lapsen tullessa ja varsinainen ero sitten lapsen ollessa noin 2 v) eli kannattaa satsata ajoissa sen suhteen kuntouttamiseen...
no mullakin on semmonen outo olo koko ajan että ois kun oisin valinnut väärin vaikka edes niitten väärien miesten kohdalla ei oo tullut tällästä olotilaa. Haluaisin olla rakastunut kun ei olla vielä puoltakaan vuotta tunnettu, mutta kaikki on vaan niin mitään sanomatonta. Mikään ei oo hyvin enkä oo onnellinen muusta kun tästä vauvasta ja siitä etten valinnut vielä huonompaa miestä kun nyt vähä kaikki miehet etoo. Tiedän kumminkin että rakastan tätä miestä ja haluan sen kanssa vielä monta lasta. mutta se on vain tietoista. En tee kumminkaan mitään hätiköityä koska haluan rakastua häneen vielä myöhemmin uudestaan.
Eiköhän se tilanne tästä korjaannu..jos ei korjaannu,niin eihän sille sitten mitään voi. En minäkään halua mitään hätäisiä päätöksiä tehdä,jos kyseessä onkin ihan vain ne raskaushormonit kaikki muu mikä liittyy tähän raskauteen ja aikuistumiseen jne. Ja on ajateltava tulevaa lastakin (tai itseasiassa olen ajatellut lähinnä pelkästään lasta,sillä jos olisin tälläisessä tilanteessa ilman raskautta,niin olisin lähtenyt lätkimään jo aikapäiviä sitten..) mutta siis lapselleni haluan ehjän,oman perheen,mikäli se vain on mahdollista!