Pääsetkö lastesi luo, tai ulos syömään.
Vai kerääntyykö lapset luoksesi, hmm syömään?
Onko perinteitä, mitä pidätte yllä?
Jos oma äitisi elää vielä, miten muistat häntä?
Ulos vai sinun luo
Äitienpäivänä
291674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 26 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
minä vien eli kustannan lapseni ja lapsenlapset ulos syömään. Se on mummon etuoikeus,he nauttivat erilaisista ruuista ja minä heidän seurastaan.
laitan ruuan lapsille ja heidän lapsilleen , se on jotenkin sellainen tapa josta en malta luopua, vaikka joskus väsähtää kokkaamiseen, yrittää kai ylittää itsensä. On vaan niin ihanaa olla äiti ja mumma
Juhlistaa päivää. Ja sekin, että voit tarjota tuon. Nuorillahan on paljon omia rahareikiä.
Se on juuri noin. Nykykotini on sen verran pieni, ettei mahtuisi montaakaan samaan aikaan. Äidit usein omana juhlapäivänään, "kauhan varressa".
meijjän grillille :)
:( En vielä itse tiedä, kumminpäin tehdään. Äitini luona käyn aamupäivällä, vanhustentalolla, kakkukahvilla.
ulkona, mutta toivotaan ettei sada :) Äidin luona pitää tietenkin käydä, hän asuu vielä kotonaan, on melko hyväkuntoinen.
Muistan, kun nuorimmaiset poikani, kanssa ilmoittivat vievänsä ulos syömään minut. Mentiin tosiaankin ulos. Retkelle grillaamaan makkaraa ;) äidille oli miniviinipullo, heillä kokista.
kun on vanhempi sukupolvi elossa, on tuo muistaminen kaunista. Niinhän sitä toivoo itselleenkin, jos sinne joutuu. Tai pääsee, aikanaan.
ovat joskus ilkikurisia ja kiusoittelevia, hyvällä tapaa tietenkin :) Nyt "he" vie lastensa äitejä ulos, toivottavasti myös laavuille tai ulkogrilille, - sen tiedän että äiti pääsee syömään ravintolaan.
Poikieni isä, oli antanut joskus ripari-ikäisille rahaa, siksi että veisivät äidin ulos ravintolaan. Pääsin toki, mutta ravintola oli Mäkki ;)) Kuulin myöhemmin, poikien käyttäneen tilaisuutta hyväkseen, ja olivat ostaneet pari levyä suurimmalla osalla rahaa. ;)l Ise kertoivat sitten myöhemmin, olemme naureskelleet asialle, heistä oli hienoa tarjota hampurilaisateria minulle.
kuoli 27 vuotta sitten. Minun äitienpäivälahjani oli vapaa päivä hänelle isäni ja sisareni omaishoitajalle. Hän meni yleensä kirkkoon.Laitoin ruoan ja huolehdin kaikesta. Lasteni kanssa minulla ei ole erityisiä perinteitä. Olen sanonut, etten halua mitään kaupallista. Nuoremmalta olen yleensä saanut kortin, hän on kaivellut vanhoja valokuvia ja löytänyt jotain osuvaa. Vanhemmalta olen saanut runon. Tänä vuonna vanhempi menee sulhonsa äidin luo, nuorempi on töissä. Miesystäväni huolehtii minusta, on tilannut pöydän.
Mukavaa postia tänään odotettavissa. Ystäväsi tekee kauniisti, antamalla sinulle tuon "lahjan", vaikket hänen äitinsä olekaan.
Näinkö nykyisin hoidetaan markkinointi, että kysellään täällä palstoilla tottumiksia viettää Äitien päivää? Taitavat taas "tilastot" mennä metsään, kuten yleensä. Ajatelkaa, jos otamme koko Suomen tilastot, niin Uudenmaan yläpuolella harvalla on mahdollisuus tarjota Äitienpäivä lounas ravintolassa. Toisaalta nämä ihmiset tuntisivat sen turhalta tuhlaukselta, koska ruokaa saa kotiinkin paljon halvemmalla. Ja mitä ovat nämä kukkaset? Maaseudun "multasormet" saavat nämä kukkasensa kasvaman koko kesän,joten joku toukokuun päivä ei heitä paljon hetkauta, päinvastoin murehtivat kaupunkilais lasten tuomista ruusuista, joihin ovat tuhlanneet vähäiset euronsa. Itselleni on tullut lasten onnittelut vain heidän kouluaikoina, jolloin itse muistin äitiäni vain kortilla, koska asui niin kaukana. Nyt en odota mitään. Tänään tulee toinen lapsistani hakemaan rahaa minulta, kun toinen taas sai aika huomattavan summan velkoihinsa. Mutta minä luotan ja toistaiseksi olen saanut lainaamani rahat takaisin. Lapseni eivät koskaan ole oppineet systeemiin, että muistetaan Äitienpäivänä, koska isovanhemmat kuoli sitä ennen, me emme haluneet ja siihen se loppui. Joku puute kasvatuksessa, sillä itse ainam muistin äitini edes kortilla, mutta lapseni eivät edeass sitä tee
päästä ravintolaan - eihän me nyt missään luolassa asuta :/ Eikä valmis ateria kerran - pari vuoteen viskaa minnekäänpäin, taloudellisestikaan, uskoisin kellään. Nyt vain tuntuu etten halua ravintolaan, söin jo viikon valmiita ruokia tässä edellisellä viikolla, ei ole niin hinkua enää. Otetaan ihan positiivisella mielellä tämäkin ketju, kivahan täällä on ollut jutella ja lukea muittenkin immeisten ajatuksia. :)
tarkoitus käydä äitienpäivästä, viettotavoista. Ystävättäreni asuu keskipohjanmaalla, yksi itäsuomessa, ja eräs ihan rajaseudulla ylhäällä. Kyllä hekin usein ruokailevat ravintolassa. Joskus viennyt minäkin, kiitokseksi vieraanvaraisuudesta. Samoin poikkean tuttavien mökeillä, ja on niissäkin keskuksissa aivan oikeita ravintoloita. Työni puolesta matkustin ympäri suomenmaata, ja koskaan en jäänyt vaille ruokaa. Siksi hieman ihmettelen kommenttiasi, ettei ravintoloita? Tapa oli jo isälläni, viedä äiti ulos, jotta hän sai valmiiseen pöytään istahtaa. Samoin kukan sai aina. Ruusut istutettiin ulos myöhemmin, ja pitkä rivi niitä äitienpäiväruusuja vuosien aikana kertyikin. En kenenkään mieltä halunnut tällä pahoittaa, tämä vain ajankohtainen aihe, kun kuitenkin hyvin moni meistä on äiti, ja osalla vielä omakin äiti elää. Tavathan tulevat kotoa, ja jos et halunnut viettää niitä aiemmin, on lastesi ehkä vaikea tietää, että kuitenkin kortista ilahtuisit? Oikein mukavaa äitienpäivää sinulle, joka tapauksessa.
Samoin minusta on mukavaa saada keskustelua, ja meillä on monenlaisia tapoja, niistä hauska lukea.
Taisin jo mainitakkin tuon koko Suomen käsitteen. Vaikka olisin asunutkin kotiseudullani äitini lähellä, en olisi kuunakullanvalkeana kuvitellut vieväni häntä ravintolaan syömään. Edelleen on paikkakunnan lähin ravintola 50 km päässä. Täällä hehkutellaan ruusuilla ja ravintola päivällisillä. Siitä vain. Kovin on palsta Etelä Suomi painotteinen, kuten uutisetkin yleensä viestintävälineissä, mikäli ei joku Pohjoisen "jeppe" telo ainakin puolitusinaa läheistään. Uskoisin, että näiden kirjoituksienkin mukamas "häiriköt" ajattelevat hyvin eritavalla, kuin pääkaupunkiseudun asukit. Nythän on jo nettikin yleistynyt laajalle alueelle Suomessa. Yritetään ymmärtää toisiamme.
Ihan kateellisena luin kirjoituksianne. Äitiä minulla ei ole,lapset on kaukana samoin ainoa lapsenlapsi.Äitienpäivän vietän yksin ja teen mitä mieleen juolahtaa,melkein unohtaisin mieluummin koko päivän mutta sekään ei onnistu kun lehdet pursuu mainoksia "osta äidille". Hyvää äitienpäivää kuitenkin kaikille.
pohjosen ihmisiä tulisikin runsaasti lisää kirjoittelemaan ;) Mitä laajempi olisi rinkimme, sen vaihtelevammaksihan mielipiteetkin avautuisivat:) Sieltä nyt alakin ´värväämään´kirjoittelijoita;) Hyvää Äitipäivää Sinulle.
Sinulle myös mukavaa äitienpäivää. Olen viettänyt myös yksinäisen äitienpäivän, ja pari joulua, yksin. Lapseni ovat matkustelevaa porukkaa, ja osa asunutkin vuosia muilla mailla. Nykyisin helppoa, kun on emailit, saa sitä kautta ainakin tervehdyksen ;) Kaksi nuorintani, ovat vielä "akattomia", ja usein reissussa, milloin missäkin päin maapalloa. Nyt, sattuvat molemmat olemaan suomessa, yhtäaikaa, ja eilen toinen soitti ja kyseli mitä aion puuhata? Eli, jonkinlaista keksivät, halusivat varmistaa vain olenko paikalla, kun itsekin usein reissussa. En harmittele niitäkään yksin viettämiäni "juhlia", äitienpäivähän on joka päivä, koska niitä lapsia on. Voittehan viettää sitten kun tapaatte? Teet selväksi, et nyt vietetään äitienpäivää, kun ei silloin tavattu. ;D Niin minä teen, eihän se tähän toukokuun toiseen sunnuntaihin ole pakko juhlia. Tsemppiä, ja lentohaleja, hyvin sekin pyhä menee, usko pois.
tytär jehovantodistaja,eivät vietä mitään juhlia,kun jotain Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa pääsiäisen aikoihin.Yksin saa olla huomenna.
Siis eivätkö saa äitiään edes muistaa? Sen tiesin, etteivät joulua vietä. Tee itsellesi päivästäsi lekottelu-yöpaitapäivä. Osta jokin herkku aamukahvin kanssa, ja sitten hyvä kirja tai lehti mukaan vuoteeseen. Niin minä tein niinä kertoina, kun maailman turuilla kaikki olivat. Ja vahingossakaan en aukaissut radiota, kuullakseni itkettäviä lauluja. Minusta se laulu on kaikkein surullisin, missä äiti odottaa katetun pöydän kera perillisiään, ja yksi toisensa jälkeen, ilmoittaa ettei tulekaan. Ei sitä voi kuunnella, edes silloin, kun ei yksin ole. Jotenkin niin riipaiseva, ja kuvaa aikaamme.
Äitini asuu naapurikunnassa, käyn viikonloppuisin auttelemasssa, arkisin kotipalvelu hoitelee. Saatan hänet syömään vanhainkodille, jonka jälkeen tuon meille iltapäivällä kakkukahville. Poikani perhe tulee myös käymään. Mitään suuria juhlallisuuksia ei pidetä, ihan tavallista yhdessäoloa vain.
,sehän on se mukava yhdessäolon taika. Tosi ihanaa, kun pidät äitisi vielä perheen tapahtumissa mukana. Siinähän mieli virkistyy, nähdä oma lapsi, lapsenlapsi, ja vielä heidänkin lapsensa. Varmaankin väsyttävää isoäidille, mutta myös moniksi hetkiksi antaa ajattelemista, kun mielessään kertaa tapahtumaa. Kokee olevansa osa jatkumoa. Ja lapsillekin kiva tavata isoisoäiti. Oikein antoisia yhdessäolon hetkiä teille.
Onnea meille kaikille. Niin jälkikasvun kanssa päiväämme viettäville, kuin myös niille äideille, joiden lapset, lapsenlapset ovat matkojen päässä. Jokainen äiti, on tämän päivän sankari!
Meilejä pukkasi, heti aamusta. kätevää kun voi eri lehtien äitienpäiväkortteja lähetellä. Lapsenlapsi piirtänyt hienon kuvan Nyt on vielä tunnin verran aikaa, sitten syömään, kahden kaksimetrisen käsipuolessa. Kaikille äideille ja kirjoittajille lentohaleja, ottakaa kiinni!
ei ole lapsenlapsia (vielä) eikä oma äiti enää elossa, joten pienellä porukalla vietimme äitienpäivää. Poika poimi valkovuokkoja mökillä, tytär toi äitienpäiväruusun jonka voi istuttaa ulos myöhemmin. Tarjosin parsaa, hollantilaiskastikkessa parmankinkun kerä. Juomaksi kuovuviiniä. Sen jälkeen sohvalle rötköttämään katsomaan "Tansii tähtien kanssa". Ei-vielä-Mummi
vai pitäisikö sanoa jo päivää ;D Hyvää keväistä herkkua tarjositkin. Minullakin oli aikoinaan, kuten äidillänikin, nuo äitienpäiväruusut pihalla kasvamassa, ja antoivat iloa vuosia. Valkovuokkoja en ole saanut vuosiin :( Sain "lahjaksi" taas siivousapu lahjakortin, eli jälkeläiset tulevat auttamaan, katsomanani ajankohtana, sitä aina toivon, ja arvostan. Kiva kun tulit kirjoittamaan, oikein mukavaa viikkoa, kesää kohti pitkin askelin mennään.