Apartheidmaiset kielikiintiöt määritellään seuraavasti: ruotsinkielisille on varattu suomenruotsalaisten väestön suhteellista osuutta suurempi määrä aloituspaikkoja yliopistoihin ja korkeakouluihin.
Esimerkiksi Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan valitaan ruotsinkielisten kiintiössä 10 % ruotsinkielellä hakeneista opiskelijoista, vaikka suomenruotsalaisia on vain 4 % väestöstä. Näitä kiintiöitä on kaikilla tiedekunnilla ja yliopistoilla siten, että ruotsinkielisillä on huomattavasti heidän väestöosuuttaan enemmän opiskelupaikkoja. Täten lahjakkaampia suomenkielisiä jää aina opiskelupaikatta kyseisen rasistisen toiminnan johdosta, koska ruotsinkielinen saa opiskelupaikkansa vähemmillä lahjoilla ja alemmilla pisteillä kuin suomenkielinen. Ruotsinmieliset ja -kieliset tahot ovat tietenkin alhaisesti yrittäneet vaikeuttaa vertailua erilaisilla pääsykokeilla, mikä sekin tosin on monella muullakin tapaa erittäin kyseenalaista.
Kielikiintiöitä perustellaan ruotsinkielisten palveluiden tarpeella, mutta tällöin asetutaan samalla vahvaan ristiriitaan korkeakoulututkinnoissa suomenkielisiltä vaadittavan virkamiespakkoruotsin perusteiden kanssa. Virkamiespakkoruotsin taustoja on perusteltua valottaa sen verran, että ennen vuotta 1978 Suomen yliopistoissa oli suoritettava toki kahden kielen pro exertio -koe mutta kielet sai valita vapaasti henkilökohtaisen osaamisen ja tarjonnan mukaan. Ruotsin kieltä ei saanut edes suorittaa osana kielikoetta, koska maailmankielten osaamista pidettiin huomattavasti tärkeämpänä.
Turvalliset kielikiintiöt
ruotsinkielisille
1316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Helsingin yliopisto on maassamme ainut yliopisto jossa lääkärin tutkinnon voi suorittaa pelkästään ruotsiksi. Siksi siellä on "kielikiintiö", jonka perusteella opiskelupaikka voi kyllä hakea suomenkielinenkin, jos on on suorittanut ns. suuren kielikokeen. Ruotsinkieliselle linjalle otetavien opiskelijoiden määrä on noin 10% Helsingin yliopistoon otettavista lääketieteen uusista opiskelijoista. Määrä on kuitenkin rajattu niin, että opiskelijoidenm määrä (tänävuonna 30) saa olla korkeintaan 5% kaikista lääketieteen aloituspaikoista koko Suomessa, mikä siis vastaa aika tarkkaan ruotsinkielisen väestön osuutta koko maassa. Asiassa on siis kunnossa, ja aloituspaikkojen määrä oikeassa suhteessa väestöosuuteen. Lopputuloksena on se, että näin varmistetaan että kaksikielisille paikkakunnilla (yksikielisiähän ei juurikaan ole) saadaan ruotsinkieltä osaavia lääkäreitä, missä ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä. Koska opiskelupaikan voi saada myös hyvin ruotsia osaava suomenkielinen, tarkoittaa "positiivinen syrjintä" tässä sitä, että ne joita suositaan, ovat ne jotka osaavat ruotsia riittävän hyvin.
Kuopion, Turun tai Oulun yliopistoissa ei ruotsinkielistä opetusta ole, ei myöskään kiintiöitä.