Voi miten kauniina
aamuni aukeaa.
Miten laulavat lintuset kesän.
Joko Pääskyt nuo tekevät pesää.
Joko perhonen lentohon herää.
Minäkin hiihdän.
Yli ajan ja mielen.
Teen mielessäni kesän.
Lähetän suukon
kirjeenkin.
Ajatuksen rakkaalle
kelle muulle sen
hiljaa kertoilen.
Sinua ajattelen.
Hiihdän ajatuksissain
hiljaa sinun luoksesi ain.
Tiedäthän Sinä.
Olet sydämeni latu.
Sieluni sauvat.
Elämä jota elän.
Hiihtelen hiljaa
Margitta
5204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hellä, herkkä ja tunnelmallisen kaunis on runosi. Viimeinen säkeistö on erityisen upea !
Hienosti kuvattu erilaiset elämän hiihdot niin laduilla kuin mielen sopukoissakin. Esim.sieluni sauvat ja ne ovatkin hyvinkin tärkeät niissä tosi tärkeissä elämän liikkeissä kun polun reitit etsivät sitä omaa polkuaan jota olisi hyvä kulkea ja jolla olisi merkitystä. Kirjoittaa voi niin monin eri tavoin ja lähettää vaikka mielentuulen vietäväksi kohteelleen. Kaunista aamua Sinulle Margitta
...täälläpäin, mutta silti voi mainiosti hiihdellä sydämen latuja... Pidin runostasi. Hieno.
Jos sinä alat hiihteleen niin rullat suksien alle, muuten olet nokallasi! Lunta on sen verran vähän,, toisin sanoen, sitä ei enää ole, joten rullat alle ja minä työnnän selästä, niin hyvin menee. ;)) Mutta tuon viimeisen taipaleen saat sitten mennä omin nokkinesi, minä jään kuulolle ja odottelen täällä kahvin ja sukk...köhöm..kanssa. Kiitos tästä runosta, tuitukka ja mukvaa lauantaipvän viettoo, vilkuttaa Murukulta! :)
"Tiedäthän Sinä. Olet sydämeni latu. Sieluni sauvat. Elämä jota elän." Aivan loistavaa, hienoa Margitta!