Ennen vanhaan maisteriopiskelijoita pidettiin arvokkaina ja fiksuina ihmisinä, ja sellaisia he varmaan silloin olivatkin. No miten sitten nykyään?
Ihmetyksekseni olen huomannut, että sivistys on katoamassa yliopistoista. Yliopistoissa opiskelee epäsosiaalisia ihmisiä, joilla on hirveä tarve korostaa omaa paremmuuttaan ja aliarvioida muita. Eivät fiksut ihmiset arvostele toisen tekemiä elämänvalintoja tällä tavalla! Miten ihmeessä tuolla asenteella yleensäkään voi kuvitella menevänsä työelämään? Onko tullut mieleen, että tulevista työkavereista kaikki eivät kuitenkaan ole yliopiston käyneitä, mutta silti heidän kanssaan on tultava toimeen?
Jos olet mielestäsi oikealla alalla ja oikeessa opinahjossa, unohda muiden arvostelu, ja koita vaikka joskus ajatella muistakin ihmisistä positiivisemmin.
Ihmetyksekseni olen huomannut, että sivistys on katoamassa yliopistoista. Yliopistoissa opiskelee epäsosiaalisia ihmisiä, joilla on hirveä tarve korostaa omaa paremmuuttaan ja aliarvioida muita. Eivät fiksut ihmiset arvostele toisen tekemiä elämänvalintoja tällä tavalla! Miten ihmeessä tuolla asenteella yleensäkään voi kuvitella menevänsä työelämään? Onko tullut mieleen, että tulevista työkavereista kaikki eivät kuitenkaan ole yliopiston käyneitä, mutta silti heidän kanssaan on tultava toimeen?
Jos olet mielestäsi oikealla alalla ja oikeessa opinahjossa, unohda muiden arvostelu, ja koita vaikka joskus ajatella muistakin ihmisistä positiivisemmin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja opistotasoinen koulutus ei halunnut tavoitella kuuta taivaalta ja olla akateeminen.
Eihän kukaan järkevä ihminen katso hiljaa sivusta, kun kovalla työllä hankitun tutkinnon arvostus laskee kuin lehmän häntä.
Ei se AMK yliopistotutkintojen arvostusta laske. Pelkkiä yliopisto-opiskelijoita on nykyään, parasta aikaa suomalaisittain suurehkon kaupungin asukasluvun verran. Maistereita on nykyään - kärjistäen sanottuna - ainakin muutama pienimmässäkin kylässä, isommassa pitäjässä jo läjäkaupalla. Ei yliopistotutkinto ole enää nykyään mitään harvojen älypäiden herkkua. Maistereita tuotetaan joillakin aloilla melkein liukuhihnalta.
Ennen vanhaan ylioppilaslakissakin oli jotain suurta hohtoa. Silloin ylioppilaita oli vain muutamia. Ennen vanhaan yliopistotutkintokin oli jotenkin ihmeellinen ja ällistyttävä juttu. Nyt se ihan arkipäivää.
Epäsosiaalisuus: ennen opikelijoiden joukko oli pienempi ja suuremmalla todennäköisyydellä myös joukkoon osui pienempi määrä epäsosiaalisia ihmisiä. Ja nekin muutamat, joita siellä oli, eivät erottuneet joukosta.
Nyt maisteriksi opiskelevia on valtavat määrät ja törppöjä on joukossa moninkertaisesti enemmän.
100% varmuudella amk:ssa opiskeleva!
100% varmuudella yliopistossa opiskeleva ja samaa mieltä Anskun kanssa!
Kuule, kyllä niitä tunnettuja törppöjä oli ennenkin, muistelen niitä erityisesti olleen Turun Kauppakorkeassa turkulaisista opinahjoista suhteellisesti eniten.
Se ei kyllä heijastunut henkilöstöön. Jos taas vertaillaan henkilöstöä niin törpöin henkilöstö oli Teknillisellä Korkeakoululla. Nykyään kuulema Oulun Yliopisto on kunnostautunut tässä lajissa. Yrittäkää nyt vihdoinkin tajuta, että korkeakouluissa työskentely on palveluammatti, vaikka valtiolla olettekin.
Ylimielisyys on perusneuroottisuutta. Neuroottinen alkaa kuvittelemaan itsestään ja muista itsensä mielestä mukavia juttuja - muiden mielestä ilkeitä.
Päivähoidon ja yksinhuoltajuuden yleistyminen on selvästi vaikuttanut nuorten aikuisten mielenterveyteen. En sanoisi, että ovat kaikissa suhteissa hullumpia kuin edelliset sukupolvet, mutta ovat hulluja eri tavalla. Kun päivähoidon tuottaa julkinen sektori ja sen vaikutusten tutkimista ei halua kukaan yksityinen rahoittaa niin joko kukaan ei halua tutkia julkisen kasvatuksen yhteyttä mielenterveysongelmiin tai sitten tutkija väärentää raportin hunajaiseksi.