Onko muilla anopin kanssa ongelmia?
Mulla hirveet kivut ollu raskaus aikana ( kasvukipuja)..niinkin sietämättömät että itkua olen vääntänyt ja valvonut öitä ja olen ollut jopa varma että kuolen siihen kipuun...Anoppini valittaa minulle että ei minulla ole tuollaisia ollut että olen vain nauttinut kun olen 3 lasta synnyttänyt...Mua niin ärsyttää ihmiset ketkä vertaa omaa raskautta muiden raskauteen..ei minullakaan ole niin ei voi sinullakaan. Ja kun sanon että mua sattuu että menen huilimaan niin anoppi tiuskaisee vain että älä reagoi joka kipuun ja sama pahoinvointini kanssa...hän sanoo että tsemppaa ja ajattele etten oksenna...sanoin sille suoraan että olen kyllä yrittänyt mutta jos on pahoinvointia niin se oksennus myös tulee...
Kertokaa muut kokemuksia kivuista ja anopeista :D
Anoppi ei ymmärrä
kipuja ja kipuja
5685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä aloin pitää pitkää välimatkaa anoppiin, sillä tyyli oli aikalailla sama. Sanoin suorat sanat ja en ole ollut yhteyksissä kun pakollisissa asioissa. Pidä rajasi ja itsesi arvokkaana äläkä anna kävellä ylitsesi. Muuten anoppi alkaa neuvoa sua kohta lapsenkasvatuksessa ja hoidossa... Jos anoppi on idiootti niin olkoot, mä en vaivaa sillä enää päätäni ja hermojani.
olemaan sellainen...nytkin kysyy päivittäin miten hoidan kotiamme ja saako poika ruoka kun tulee töistä..mun pitäisi tehdä kaikki kotityöt.. olen rv 28 nyt ja tuntuu että maha halkeaa...en edes sohvalta ylös pääse jos makaan..saatika lattialta... Mutta mun pitäisi vaan jaksaa ja jaksaa...töisen jälkeen pestä pyykkiä,siivota, pestä pyykkiä ja vielä vähän siivota...mieheni ei kuulemma tarvi tehdä mitään kun tekee niin kovaa työtä...Itse päivät työskenttelen lasten parissa.
Niin siis meillä anoppi on olettanut suhteemme alusta lähtien että se olen minä joka en pidä kodistamme huolta vaan heidän poikansa hoitaa kaiken...eli niin kuin heidän kasvatuksensa on opettanut... no mutta kyllä se olen minä joka käyn kaupassa,pesen pyykit(mies joskus laittaa koneen pyöriin ja olettaa että minä laitan ne sitten narulle) ja tiskaan ja kaikkea muuta mukavaa...kyllä me yleensä siivoamme kunnolla kerran viikossa yhdessä jolloin mies sitten hoitaa imuroinnin ja lattian pesun ja kyllä kaikkee muutakin...mutta tätähän anoppi ei kyllä ole ottanut kuleviin korviinsakkaan että minäkin olisin jotain tehnyt...kun olen kuitenkin sen verran nuorempi että eihän nuoret mitään viitti/osaa tehdä..meillä kun on 8 vuoden ikäero...ja hän puhuukin minulle aina siihen sävyyn että kun oot noin nuori...saas nähä nyt mitä tulee kun lapsi syntyy..toivottavasti jo pian :) voi olla että joudun aikas koville mutta aioin sanoa kyllä sitten ihan suoraa jos jotain sellasta tulee :) koska olemme mieheni kanssa päättäneet että miten me aioimme kasvattaa meidän lasta..
Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin. Minullakin on hankala anoppi, joka kaiken kukkuraksi asuu aivan naapurissa, joten tekemissä joudutaan olemaan erittäin paljon. Anoppi on ns. marttyyrityyppiä. Kenelläkään ei ole/ei voi olla yhtä raskasta ja vaikeaa kuin hänellä on ollut. Jos erehdyn mainitsemaan jotain raskauteen liittyvistä kivuista , väsymyksestä tai vaikkapa supistuksista, niin eivät ne ole tietenkään mitään siihen verrattuna, mitä anoppi on aikoinaan kokenut. Aina jos jotain sanon, on vastaus tyyliin "voi kuule, minulla se vasta olikin...." jne. Miehelläni ja minulla on kaksi lasta(yksi molempien aiemmista liitoista), mutta anopin mielestä en tiedä lastenhoidosta tai kasvatuksesta mitään, sillä hän on sentään neljä lasta kasvattanut. Tämän saankin usein ja säännöllisesti monessa eri asiayhteydessä kuulla. Anoppi myös on paheksuvasti tuhahdellut sille, että lapsemme ovat päivähoidossa. Hänen mielestään kun lapset tulisi hoitaa kouluikään saakka kotona, kuten hän on tehnyt. Ihan turha anopille sanoa, että töissäkin pitää käydä, eivätkä kaikki voi olla lapsia kotona hoitamassa, kuten hän maatilan emäntänä ollessaan. Kaikista kamalinta kuitenkin on se, että anoppini jaksaa säännöllisesti puhua minulle mieheni exästä, jota kuulemma aina tulee olemaan hänen vanhin tyttärensä. Vielä kaksi viikkoa ennen mieheni ja minun häitä, anoppi piti minulle pitkän luennon ex-miniästään, miten tämä on niin mukava tyttö ja miten hän meinasi kuolla, kun näille kahdelle tuli ero. Kaiken kruunasi se, kun hän sanoa paukautti, että miehelläni on yhä tunteita tätä exää kohtaan ja tulee aina olemaan. Ne pienet yksityiskohdat, että tämä ex petti miestäni minkä ehti ja juoksi juhlimassa, vaikka kotona oli pieni vauva, anoppi kuittasi vain sillä, että tyttö oli niin nuori ja hänen piti saada elää nuoruuttaan. Mieheni on sanonut, ettei anopin puheista kannata välittää ja ettei hänellä todellakaan ole exäänsä kohtaan tunteita, mutta minuun anopin sanat todella sattuivat ja häävalmistelut ja alkuraskaus saivat päälleen aika synkän varjon. Tiedän jo etukäteen, että kun tämä tuleva vauva syntyy, on anoppi tietäväisenä neuvomassa neljän lapsen kokemuksellaan, miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Eli tulee olemaan lukemattomia tilanteita, joissa hän leimaa minut osaamattomaksi äidiksi ja ujuttaa joka käänteeseen muutaman sanan mieheni exästä. Mutta olen päättänyt kestää ja koetan olla välittämättä niin paljon kuin vain on mahdollista, sillä rakastan miestäni ja perhettäni yli kaiken.
eräs tosi korrekti ystäväni kehittelee aina menoa anopin vierailujen alla. Ei voi satuttaa kun et ole paikalla. Mies harvemmin yksin jaksaa kuunella kenenkään kätinöitä , ei edes äitinsä:)