Transnaisten "jahtaajat"

Suosittelen jokaiselle transnaiselle ja transtaustaiselle naiselle deittailua sammutetuin lyhdyin, eli ei avoimesti transihmisenä. Kyllä sitten voi poikaystävälleen tai tyttöystävälleen kertoa myöhemmin salaisuutensa. Näin se ei ole tutustumisperuste. Läpimenemättömillä tosin ei ole tätä optiota.

Kun transsukupuolinen haluaa tulla hyväksytyksi "aitona naisena", se vaatii sitten jo tosi paljon muutakin kuin "alapään korjaamista"!! Nyt kun alapää on se mikä alunperinkin, silloin on helpompi hyväksyä se että olet nainen joka on syntynyt miehen ruumiiseen! Tämä on minun mielestäni ihan selväkin asia!! On shemale kaunis tai vähemmänkin kaunis nainen, hän on silti nainen miehenkin silmissä!! Saada tehtyä "miehestä" AITO nainen, on todella vaativa tehtävä, epätoivoinenkin tehtävä oikeastaan kaikille!!

Ihmetteleväinen kirjoitti:

Kun transsukupuolinen haluaa tulla hyväksytyksi "aitona naisena", se vaatii sitten jo tosi paljon muutakin kuin "alapään korjaamista"!! Nyt kun alapää on se mikä alunperinkin, silloin on helpompi hyväksyä se että olet nainen joka on syntynyt miehen ruumiiseen! Tämä on minun mielestäni ihan selväkin asia!! On shemale kaunis tai vähemmänkin kaunis nainen, hän on silti nainen miehenkin silmissä!! Saada tehtyä "miehestä" AITO nainen, on todella vaativa tehtävä, epätoivoinenkin tehtävä oikeastaan kaikille!!

Mikä on aito nainen ja mikä on aito mies? Tänne kirjoittavat reppanat "heteromiehet" ovat hyvin kaukana mies-käsitteestä joka tavalla vaikka ovat syntyneet munallisina. Tarkoitan siis nimenomaan näitä shemalejen perään itkeviä ukkomiesressukoita jotka eivät enää kelpaa edes omalle vaimolleen. Ai niin, tätä palstaa ei muuten tosimiehet edes lue, eihän niillä ole sellaiseen mitään tarvetta...

maalta ja muualta kirjoitti:

Mikä on aito nainen ja mikä on aito mies? Tänne kirjoittavat reppanat "heteromiehet" ovat hyvin kaukana mies-käsitteestä joka tavalla vaikka ovat syntyneet munallisina. Tarkoitan siis nimenomaan näitä shemalejen perään itkeviä ukkomiesressukoita jotka eivät enää kelpaa edes omalle vaimolleen. Ai niin, tätä palstaa ei muuten tosimiehet edes lue, eihän niillä ole sellaiseen mitään tarvetta...

mutta... Jotkut "miehet" joutuu takertumaan siihen ajatukseen, että munat tekee ihmisestä miehen. Näissä ihmisissä kun ei ole mitään muuta miehekästä.

Ihmetteleväinen kirjoitti:

Kun transsukupuolinen haluaa tulla hyväksytyksi "aitona naisena", se vaatii sitten jo tosi paljon muutakin kuin "alapään korjaamista"!! Nyt kun alapää on se mikä alunperinkin, silloin on helpompi hyväksyä se että olet nainen joka on syntynyt miehen ruumiiseen! Tämä on minun mielestäni ihan selväkin asia!! On shemale kaunis tai vähemmänkin kaunis nainen, hän on silti nainen miehenkin silmissä!! Saada tehtyä "miehestä" AITO nainen, on todella vaativa tehtävä, epätoivoinenkin tehtävä oikeastaan kaikille!!

Määritteillä yleensä määritellään se "aito" nainen tai mies, huvittaa lukea kaikkea stereotypioihin viittaavia kommentteja kuka on aito ja kuka taas ei..
Kenen määritteillä se aitous menee ja miten se tarkalleen ottaen määritellään?
Mitenkäs esim. teinitytöt nykyään kun hyvinkin moni ryyppää, räkii ja kiroilee kun tukkijätkät, ovatko he kuitenkin kaikkien silmissä käytöksensä puolesta aitoja, tai rekkislesbot jotka hyvinkin monet näyttää pikemminkin miehiltä kun naisilta, ovatko he kuitenkin aitoja naisia?

Sitten tulee ne miehet, millainen on aito mies, sellainen joka hakkaa toisia ja ryyppää kaupungilla itsenä neliveto kuntoon tai makaa sohvalla ja tuijottaa urheilua tunnista toiseen osallistumatta kotitöihin lainkaan kun jonkun mielestä kotityöt eivät ole miesten töitä..

Sitten tulee se shemale osuus, montakohan tästäkin maasta löytyy oikeassa elämässä olevaa shemalea joka on oikeasti suomalaisen miehen silmissä täysin nainen, kun taitaa lähinnä olla niin että yksi tuhannesosa prosenttia yleensä löytyy sellaisen näköistä joka seksiteollisuudessa pyörivistä sheamaleista löytyy, suurin osa niistäkin taitanee kuitenkin päätyä leikkausoperaatioon kunhan vaan saavat leikkaukseen tarvittavat rahat kasaan, ja moni taitanee niistäkin olla jo kasvojen osalta leikelty puhumattakaan niistä rinnoista jotka on ihka aitoa silikonia..
Mitä niiden käyttämiin hormooneihin tulee niin tuskimpa vaan käyttävät estrogeenia koska pelkkä estro ei pahemmin auta pelkästään yksin tuomaan naisellisia piirteitä ja vartalonmuotoja, syystä että lisänä tarvitaan androgeeni killereitä jolloin taas jonkin ajan kuluttua käy niin ikävästi että niiden kauniiden shemalejen vehje lakkaakin seisomasta vallan..
Muutenkin yleisesti kun seuraa ihmisiä ja heidän käyttäytymisiään, eleitään ja olemuksiaan niin maapallon päältä löytyy laaja kirjo kaikenlaisia miehiä ja naisia jotka kaikki on omanlaisella käytöksellään ja eleillään olevia omia yksilöitään kaikessa aitoudessaan.

Ts:ille nyt vaan sattuu se alapääkin olemaan sellainen asia joka saa tuntemaan leikkauksella itsensä eheäksi koska suuremmalla osalla kuitenkin sattuu olemaan se synnynnäinen elin ei kuuluva. Ne harvat jotka eivät aio leikkaukseen niin heillä se monesti on kiinni joko terveydellisistä syistä johtuvaa, eli terveyden tila ei salli niin isoa leikkausta vaarantamatta henkeä, tai ftm:t joilla leikkaus on laajempi eikä lopputuloskaan taida vielä tänäpäivänäkään kovin häävi sen osalta olla.

milläköhän kirjoitti:

Määritteillä yleensä määritellään se "aito" nainen tai mies, huvittaa lukea kaikkea stereotypioihin viittaavia kommentteja kuka on aito ja kuka taas ei..
Kenen määritteillä se aitous menee ja miten se tarkalleen ottaen määritellään?
Mitenkäs esim. teinitytöt nykyään kun hyvinkin moni ryyppää, räkii ja kiroilee kun tukkijätkät, ovatko he kuitenkin kaikkien silmissä käytöksensä puolesta aitoja, tai rekkislesbot jotka hyvinkin monet näyttää pikemminkin miehiltä kun naisilta, ovatko he kuitenkin aitoja naisia?

Sitten tulee ne miehet, millainen on aito mies, sellainen joka hakkaa toisia ja ryyppää kaupungilla itsenä neliveto kuntoon tai makaa sohvalla ja tuijottaa urheilua tunnista toiseen osallistumatta kotitöihin lainkaan kun jonkun mielestä kotityöt eivät ole miesten töitä..

Sitten tulee se shemale osuus, montakohan tästäkin maasta löytyy oikeassa elämässä olevaa shemalea joka on oikeasti suomalaisen miehen silmissä täysin nainen, kun taitaa lähinnä olla niin että yksi tuhannesosa prosenttia yleensä löytyy sellaisen näköistä joka seksiteollisuudessa pyörivistä sheamaleista löytyy, suurin osa niistäkin taitanee kuitenkin päätyä leikkausoperaatioon kunhan vaan saavat leikkaukseen tarvittavat rahat kasaan, ja moni taitanee niistäkin olla jo kasvojen osalta leikelty puhumattakaan niistä rinnoista jotka on ihka aitoa silikonia..
Mitä niiden käyttämiin hormooneihin tulee niin tuskimpa vaan käyttävät estrogeenia koska pelkkä estro ei pahemmin auta pelkästään yksin tuomaan naisellisia piirteitä ja vartalonmuotoja, syystä että lisänä tarvitaan androgeeni killereitä jolloin taas jonkin ajan kuluttua käy niin ikävästi että niiden kauniiden shemalejen vehje lakkaakin seisomasta vallan..
Muutenkin yleisesti kun seuraa ihmisiä ja heidän käyttäytymisiään, eleitään ja olemuksiaan niin maapallon päältä löytyy laaja kirjo kaikenlaisia miehiä ja naisia jotka kaikki on omanlaisella käytöksellään ja eleillään olevia omia yksilöitään kaikessa aitoudessaan.

Ts:ille nyt vaan sattuu se alapääkin olemaan sellainen asia joka saa tuntemaan leikkauksella itsensä eheäksi koska suuremmalla osalla kuitenkin sattuu olemaan se synnynnäinen elin ei kuuluva. Ne harvat jotka eivät aio leikkaukseen niin heillä se monesti on kiinni joko terveydellisistä syistä johtuvaa, eli terveyden tila ei salli niin isoa leikkausta vaarantamatta henkeä, tai ftm:t joilla leikkaus on laajempi eikä lopputuloskaan taida vielä tänäpäivänäkään kovin häävi sen osalta olla.

aito nainen on pimpillä syntynyt ja piste. Vaikka ryyppäis, haukkuis naisia huoraks, julistais että haluaa nähdä kaikki naiset raiskattavan ja että kokee olevansa mies. Sellaisen ihmisen kanssa ne vois mennä sänkyyn, koska se on "oikeesti nainen". Kun taas erittäin kauniin, post-op-ts-naisen kanssa sänkyyn meno olis kauhistus, koska "emmä nyt homo oo, se on oikeesti mies!".

Ihmetteleväinen kirjoitti:

Kun transsukupuolinen haluaa tulla hyväksytyksi "aitona naisena", se vaatii sitten jo tosi paljon muutakin kuin "alapään korjaamista"!! Nyt kun alapää on se mikä alunperinkin, silloin on helpompi hyväksyä se että olet nainen joka on syntynyt miehen ruumiiseen! Tämä on minun mielestäni ihan selväkin asia!! On shemale kaunis tai vähemmänkin kaunis nainen, hän on silti nainen miehenkin silmissä!! Saada tehtyä "miehestä" AITO nainen, on todella vaativa tehtävä, epätoivoinenkin tehtävä oikeastaan kaikille!!

itsestä on kiinni,miten sinuun suhtaudutaan. itse elän naisena ja minua pidetään ,myös naisena.käytös ja olemus ratkaisee.itsestään ja ulko muodostaan huolehteminen on avain asemassa.

milläköhän kirjoitti:

Määritteillä yleensä määritellään se "aito" nainen tai mies, huvittaa lukea kaikkea stereotypioihin viittaavia kommentteja kuka on aito ja kuka taas ei..
Kenen määritteillä se aitous menee ja miten se tarkalleen ottaen määritellään?
Mitenkäs esim. teinitytöt nykyään kun hyvinkin moni ryyppää, räkii ja kiroilee kun tukkijätkät, ovatko he kuitenkin kaikkien silmissä käytöksensä puolesta aitoja, tai rekkislesbot jotka hyvinkin monet näyttää pikemminkin miehiltä kun naisilta, ovatko he kuitenkin aitoja naisia?

Sitten tulee ne miehet, millainen on aito mies, sellainen joka hakkaa toisia ja ryyppää kaupungilla itsenä neliveto kuntoon tai makaa sohvalla ja tuijottaa urheilua tunnista toiseen osallistumatta kotitöihin lainkaan kun jonkun mielestä kotityöt eivät ole miesten töitä..

Sitten tulee se shemale osuus, montakohan tästäkin maasta löytyy oikeassa elämässä olevaa shemalea joka on oikeasti suomalaisen miehen silmissä täysin nainen, kun taitaa lähinnä olla niin että yksi tuhannesosa prosenttia yleensä löytyy sellaisen näköistä joka seksiteollisuudessa pyörivistä sheamaleista löytyy, suurin osa niistäkin taitanee kuitenkin päätyä leikkausoperaatioon kunhan vaan saavat leikkaukseen tarvittavat rahat kasaan, ja moni taitanee niistäkin olla jo kasvojen osalta leikelty puhumattakaan niistä rinnoista jotka on ihka aitoa silikonia..
Mitä niiden käyttämiin hormooneihin tulee niin tuskimpa vaan käyttävät estrogeenia koska pelkkä estro ei pahemmin auta pelkästään yksin tuomaan naisellisia piirteitä ja vartalonmuotoja, syystä että lisänä tarvitaan androgeeni killereitä jolloin taas jonkin ajan kuluttua käy niin ikävästi että niiden kauniiden shemalejen vehje lakkaakin seisomasta vallan..
Muutenkin yleisesti kun seuraa ihmisiä ja heidän käyttäytymisiään, eleitään ja olemuksiaan niin maapallon päältä löytyy laaja kirjo kaikenlaisia miehiä ja naisia jotka kaikki on omanlaisella käytöksellään ja eleillään olevia omia yksilöitään kaikessa aitoudessaan.

Ts:ille nyt vaan sattuu se alapääkin olemaan sellainen asia joka saa tuntemaan leikkauksella itsensä eheäksi koska suuremmalla osalla kuitenkin sattuu olemaan se synnynnäinen elin ei kuuluva. Ne harvat jotka eivät aio leikkaukseen niin heillä se monesti on kiinni joko terveydellisistä syistä johtuvaa, eli terveyden tila ei salli niin isoa leikkausta vaarantamatta henkeä, tai ftm:t joilla leikkaus on laajempi eikä lopputuloskaan taida vielä tänäpäivänäkään kovin häävi sen osalta olla.

pitää paikkansa ei.se leikkaus ole henkensä vaarantamisen arvoinen. vaikka olisi haaroissa väärä väline, niin sen muuttaminen ei tee naista tai miestä ,vaan se miten elät pukeudut ja mille näytät ulos päin ja miten käytäydyt ja olet.ymmär kyllä jos ei ole nais vartaloinen ja naisen näköinen ,niin täytyy tehdä paljon asian eteen.itselläni on painavat esteet lekaukselle,mutta onekseni omaan naiseuden liunostaan ja jos yhtä äkkiä mieheksi ,niin herättäisin risti riitaisia tunteita.no empä osaiskaan miehenä olla ja elääkkään .toivottavasti en muutu mieheksi ja saa pahinta naisen painajaista partaa,varmaan tulisin hulluksi ja menisin mörriksi metsään asumaan.mutta 0n ihanaa olla nainen.no joskus on vähän vaihde vuosi ongelmia.heippa tytöt ja jaksetaan eteen päin.

Minulle on suht ok että mies jahtaa minua pimpsani takia, koska se on osa fyysistä identiteettiäni (body image). Ihan eri asia oli ennen leikkausta, jos joku kiinnostui minusta lähinnä pöksyjeni sisällön takia (jota itse lähinnä inhosin ja joka ei kuulunut identiteettiini). Tuntui loukkaavalta että partneri ei ollut ollenkaan kiinnostunut siitä mikä minussa oli naista ja mitä itse pidin omimpana itsenäni. Mutta esineellistämisiä nää kaikki on. Olisi kiva kuulla joskus että on mukava luonne tai muuta vastaavaa.

gomppi kirjoitti:

Minulle on suht ok että mies jahtaa minua pimpsani takia, koska se on osa fyysistä identiteettiäni (body image). Ihan eri asia oli ennen leikkausta, jos joku kiinnostui minusta lähinnä pöksyjeni sisällön takia (jota itse lähinnä inhosin ja joka ei kuulunut identiteettiini). Tuntui loukkaavalta että partneri ei ollut ollenkaan kiinnostunut siitä mikä minussa oli naista ja mitä itse pidin omimpana itsenäni. Mutta esineellistämisiä nää kaikki on. Olisi kiva kuulla joskus että on mukava luonne tai muuta vastaavaa.

Esineellistämistähän kaikkia tosiaan on. En nyt hyökkää sinun tekstiäsi vastaan. Sinun kokemuksesi omasta kehostasi ja suhteistasi ovat täysin legitiimejä tapauksessasi. En vain ole ihan varma kuinka ruusuinen kuva täällä ihmisillä on ihmiseläimen suhde-elämästä. Fyysinen vetovoima ja merkit ovat kuitenkin ne ensimmäiset mihin ihmiset kiinnittävät huomiota toisessa, sukupuolesta riippumatta, vaikkakin ehkä hieman eri asioihin. Pitkän parisuhteen muodostuminen on toki jo toinen prosessi itsessään, eikä aina välttämättä lähde suoraan fyysisyyden pohjalta, mutta esineellistäminen on silti hankala termi. Esineellistämisen ja halun välillä kulkee hienon hieno raja, joka voi olla aika vaikeasti määriteltävissä. Vai onko sitä rajaa edes? Kaikilla on fyysisiä haluja ja uskaltaisin väittää, että suurin osa suhteista tässä maailmassa ei alkulähtökohdaltaan perustu tunteille ja luonteelle, tai muulle romantiikkahömpälle. Ei ihmistä edes opi tuntemaan oikeasti kuin vasta pitkän ajan jälkeen. Sellaiset naistenlehtien ja romanttisten kirjojen tarinat, missä joku Liisa huomaakin vaivihkaa rakastuneensa Tomiin, joka siihen asti oli vain ollut hyvä ystävä ja olkapää tai työtoveri tai muuta sillä välin kun Liisa seikkailee tuhmissa miehissä, on sitä hömppää itseään. Tottakai elämäkin on välillä tuollaista hömppää. Joskus. Joillain. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että standardeja ei oikeasti ole. Siinä missä kohderyhmällä on näkemyksensä, niin on myös niillä kohteiden etsijöillä. Kaikki seksuaalisiin haluihin liittyvät asiat eivät ole niin ehdottomia ja yksinkertaistettavissa, eikä perusprofiilia ryhmästä voi oikeasti luoda tarkasti, niinkuin ei meistäkään sukupuoliasioissa. Väärinymmärrystä esiintyy vielä aika monessa muussakin ilmiössä, kuin transsukupuolisuudessa. Siitä olen kylläkin vakuuttunut, että tämä on väärä palsta esitetyille kysymyksille. Ja että niitä näkemyksiä voi olla vaikea kaivaa muutenkin, arka asia se yleensä on niille etsijöillekin.

tsimtsum kirjoitti:

Esineellistämistähän kaikkia tosiaan on. En nyt hyökkää sinun tekstiäsi vastaan. Sinun kokemuksesi omasta kehostasi ja suhteistasi ovat täysin legitiimejä tapauksessasi. En vain ole ihan varma kuinka ruusuinen kuva täällä ihmisillä on ihmiseläimen suhde-elämästä. Fyysinen vetovoima ja merkit ovat kuitenkin ne ensimmäiset mihin ihmiset kiinnittävät huomiota toisessa, sukupuolesta riippumatta, vaikkakin ehkä hieman eri asioihin. Pitkän parisuhteen muodostuminen on toki jo toinen prosessi itsessään, eikä aina välttämättä lähde suoraan fyysisyyden pohjalta, mutta esineellistäminen on silti hankala termi. Esineellistämisen ja halun välillä kulkee hienon hieno raja, joka voi olla aika vaikeasti määriteltävissä. Vai onko sitä rajaa edes? Kaikilla on fyysisiä haluja ja uskaltaisin väittää, että suurin osa suhteista tässä maailmassa ei alkulähtökohdaltaan perustu tunteille ja luonteelle, tai muulle romantiikkahömpälle. Ei ihmistä edes opi tuntemaan oikeasti kuin vasta pitkän ajan jälkeen. Sellaiset naistenlehtien ja romanttisten kirjojen tarinat, missä joku Liisa huomaakin vaivihkaa rakastuneensa Tomiin, joka siihen asti oli vain ollut hyvä ystävä ja olkapää tai työtoveri tai muuta sillä välin kun Liisa seikkailee tuhmissa miehissä, on sitä hömppää itseään. Tottakai elämäkin on välillä tuollaista hömppää. Joskus. Joillain. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että standardeja ei oikeasti ole. Siinä missä kohderyhmällä on näkemyksensä, niin on myös niillä kohteiden etsijöillä. Kaikki seksuaalisiin haluihin liittyvät asiat eivät ole niin ehdottomia ja yksinkertaistettavissa, eikä perusprofiilia ryhmästä voi oikeasti luoda tarkasti, niinkuin ei meistäkään sukupuoliasioissa. Väärinymmärrystä esiintyy vielä aika monessa muussakin ilmiössä, kuin transsukupuolisuudessa. Siitä olen kylläkin vakuuttunut, että tämä on väärä palsta esitetyille kysymyksille. Ja että niitä näkemyksiä voi olla vaikea kaivaa muutenkin, arka asia se yleensä on niille etsijöillekin.

Apua! Miten näin fiksu kirjoitus voi olla täällä? Oli pakko kommentoida, ikuisuuten ole tänne mitään laittanut. Voisin rakastua sun aivoihin jo tämän perusteella :)

tsimtsum kirjoitti:

Esineellistämistähän kaikkia tosiaan on. En nyt hyökkää sinun tekstiäsi vastaan. Sinun kokemuksesi omasta kehostasi ja suhteistasi ovat täysin legitiimejä tapauksessasi. En vain ole ihan varma kuinka ruusuinen kuva täällä ihmisillä on ihmiseläimen suhde-elämästä. Fyysinen vetovoima ja merkit ovat kuitenkin ne ensimmäiset mihin ihmiset kiinnittävät huomiota toisessa, sukupuolesta riippumatta, vaikkakin ehkä hieman eri asioihin. Pitkän parisuhteen muodostuminen on toki jo toinen prosessi itsessään, eikä aina välttämättä lähde suoraan fyysisyyden pohjalta, mutta esineellistäminen on silti hankala termi. Esineellistämisen ja halun välillä kulkee hienon hieno raja, joka voi olla aika vaikeasti määriteltävissä. Vai onko sitä rajaa edes? Kaikilla on fyysisiä haluja ja uskaltaisin väittää, että suurin osa suhteista tässä maailmassa ei alkulähtökohdaltaan perustu tunteille ja luonteelle, tai muulle romantiikkahömpälle. Ei ihmistä edes opi tuntemaan oikeasti kuin vasta pitkän ajan jälkeen. Sellaiset naistenlehtien ja romanttisten kirjojen tarinat, missä joku Liisa huomaakin vaivihkaa rakastuneensa Tomiin, joka siihen asti oli vain ollut hyvä ystävä ja olkapää tai työtoveri tai muuta sillä välin kun Liisa seikkailee tuhmissa miehissä, on sitä hömppää itseään. Tottakai elämäkin on välillä tuollaista hömppää. Joskus. Joillain. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että standardeja ei oikeasti ole. Siinä missä kohderyhmällä on näkemyksensä, niin on myös niillä kohteiden etsijöillä. Kaikki seksuaalisiin haluihin liittyvät asiat eivät ole niin ehdottomia ja yksinkertaistettavissa, eikä perusprofiilia ryhmästä voi oikeasti luoda tarkasti, niinkuin ei meistäkään sukupuoliasioissa. Väärinymmärrystä esiintyy vielä aika monessa muussakin ilmiössä, kuin transsukupuolisuudessa. Siitä olen kylläkin vakuuttunut, että tämä on väärä palsta esitetyille kysymyksille. Ja että niitä näkemyksiä voi olla vaikea kaivaa muutenkin, arka asia se yleensä on niille etsijöillekin.

Mielestäni tämä palsta on tarkoitettu kaikille asianomaisille ja vieraille sillä ehdolla, että viestit ovat asiallisia. Viestissäni ei ollut mitään loukkaavaa ja aihe koskettaa kuitenkin transsukupuolisia. Fetissi-palsta ei välttämättä olisi ollut yhtä hyvä paikka. "Tranny chaser-tyypit" kuitenkin vierailevat täällä.

Kirjoitit ihmisten pariutumisesta yleensä ja se meni ehkä vähän aiheen vierestä. Jokaisella voi olla omat näkemyksensä, varsinkin jos on omakohtaisia kokemuksia, joista ammentaa muille.

En ymmärrä mitä pahaa on siinä, että ihminen on utelias:D Aikomukseni ei ole hypätä sänkyyn diggarin kanssa, vaan saada edustavia kannanottoja ihmisiltä, jotka on leimattu. Mitään muuta en ole antanut ymmärtää.

Ja muuten, mun mielestä se romantiikkahömppä on nimenomaan pinnallista. Joku Lumikkikin on ihan ämipää:D

tsimtsum kirjoitti:

Esineellistämistähän kaikkia tosiaan on. En nyt hyökkää sinun tekstiäsi vastaan. Sinun kokemuksesi omasta kehostasi ja suhteistasi ovat täysin legitiimejä tapauksessasi. En vain ole ihan varma kuinka ruusuinen kuva täällä ihmisillä on ihmiseläimen suhde-elämästä. Fyysinen vetovoima ja merkit ovat kuitenkin ne ensimmäiset mihin ihmiset kiinnittävät huomiota toisessa, sukupuolesta riippumatta, vaikkakin ehkä hieman eri asioihin. Pitkän parisuhteen muodostuminen on toki jo toinen prosessi itsessään, eikä aina välttämättä lähde suoraan fyysisyyden pohjalta, mutta esineellistäminen on silti hankala termi. Esineellistämisen ja halun välillä kulkee hienon hieno raja, joka voi olla aika vaikeasti määriteltävissä. Vai onko sitä rajaa edes? Kaikilla on fyysisiä haluja ja uskaltaisin väittää, että suurin osa suhteista tässä maailmassa ei alkulähtökohdaltaan perustu tunteille ja luonteelle, tai muulle romantiikkahömpälle. Ei ihmistä edes opi tuntemaan oikeasti kuin vasta pitkän ajan jälkeen. Sellaiset naistenlehtien ja romanttisten kirjojen tarinat, missä joku Liisa huomaakin vaivihkaa rakastuneensa Tomiin, joka siihen asti oli vain ollut hyvä ystävä ja olkapää tai työtoveri tai muuta sillä välin kun Liisa seikkailee tuhmissa miehissä, on sitä hömppää itseään. Tottakai elämäkin on välillä tuollaista hömppää. Joskus. Joillain. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että standardeja ei oikeasti ole. Siinä missä kohderyhmällä on näkemyksensä, niin on myös niillä kohteiden etsijöillä. Kaikki seksuaalisiin haluihin liittyvät asiat eivät ole niin ehdottomia ja yksinkertaistettavissa, eikä perusprofiilia ryhmästä voi oikeasti luoda tarkasti, niinkuin ei meistäkään sukupuoliasioissa. Väärinymmärrystä esiintyy vielä aika monessa muussakin ilmiössä, kuin transsukupuolisuudessa. Siitä olen kylläkin vakuuttunut, että tämä on väärä palsta esitetyille kysymyksille. Ja että niitä näkemyksiä voi olla vaikea kaivaa muutenkin, arka asia se yleensä on niille etsijöillekin.

Muistan tilanteen kesällä 1980 seta ry trans ryhmässä jotkut tytöt kauhistelivat miesten lähestymis yrityksiä jolloin sanoin että on täysin selvää että hyvin kaunistautunut tyttö saa ilman muuta miesten huomion. Myöhemmin seurustellessani ts naisen kanssa asia tuomittiin silloisten ts pre op älykköjen taholta homoseksuaalisuudeksi joka ei ollut toivottavaa ja saimme kokea pilkan tekoa ja halveksuntaa suhteemme johdosta. Ei siis mitään uutta 30 vuoteen. Maailma muuttuu tosi hitaasti ja salaa.

Ihan vaan mielenkiinnostani kysyin, koska haluaisin tietää, mitä näiden ihmisten päässä liikkuu ja onko kyseessä aina vain fetissi. Ihan yhtä lailla "tavallisten" hetero-miesten joukossa on pervoja ja jahtaajia. Me ihmiset ollaan aika erilaisia kaikki, varmasti trasdiggareissakin on variaatiota. Inhoan sitä, että jotkut ihmiset leimataan yleisen tiedon ja yksittäisten tapausten perusteella. Ei ole olemassa standardeja.

homoseksuaalisuus on hivenen yleisempää transihmisten keskuudessa kuin ei-transihmisten. Ja naispuolisia "transdiggareita" jonkun verran löytyy, mutta ne on yleensä kiinnostuneet ftm-pojista/miehistä.

että.. kirjoitti:

homoseksuaalisuus on hivenen yleisempää transihmisten keskuudessa kuin ei-transihmisten. Ja naispuolisia "transdiggareita" jonkun verran löytyy, mutta ne on yleensä kiinnostuneet ftm-pojista/miehistä.

Kyllähän tiittejä diggaavia naisia on olemassa, ja on erittäin harmillista jos korjausprosessin aloittava törmää sen kaltaiseen naiseen seurustelumielessä. Leikkauksen jälkeen kiinnostus hiipuu aina on kyseessä sitten nais- tai miespuolinen diggari.

vaan... kirjoitti:

Kyllähän tiittejä diggaavia naisia on olemassa, ja on erittäin harmillista jos korjausprosessin aloittava törmää sen kaltaiseen naiseen seurustelumielessä. Leikkauksen jälkeen kiinnostus hiipuu aina on kyseessä sitten nais- tai miespuolinen diggari.

Niin on aika hataralla pohjalla se suhde, toisaalta nykyään useimmat tavalliset heterosuhteetkin on ihan leikkisuhteita jossa ollaan usein pelkän rahan, vallan, sosiaalisen pakon tai seksin takia ja tuollaisten suhteiden määrä lienee sitä suurempi mitä "erikoisempiin" suhteisiin mennään.

Parisuhteiden pitäisi kuitenkin perustua toimivalle yhteiselämälle josta kumpikin nauttii ja vaikka seksuaalinen yhteensopivuus on tottakai olennainen osa toimivaa parisuhdetta tulisi se parisuhde rakentaa kuitenkin jollekin ihan muullekuin kun puhtaan seksuaaliselle pohjalle. Yhdessä sitten voi kyllä varmasti rakentaa suhteeseen toimivan kumpaakin tyydyttävän seksuaalipuolenkin kunhan kemiat muuten toimii. Parisuhde on muutenkin oikeasti koko elämän kestävä yhteinen rakennusprojekti eikä sellaisia ihmisiä varmasti olekaan jotka täysin muuttumattomina ja sopeutumishaluttomina sopivat yhteen.

En siis näe miten joku "transufetissi" tai mikään muukaan taipumus voisi kaataa suhteen jos se on terveellä pohjalla ja toimiva, vaikka suhteen toinen osapuoli korjausleikkauksessa kävisikin, ellei sitten toisella ole jokin patologisuuden puolelle menevä obsessio kumppaninsa alapäähän ja sen muuttumattomuuteen.

Olen ollut transdiggari teini-ikäisestä asti ja edelleenkin. Pidän eniten tiiteistä/drag queeneista, en niinkään TS:stä. Se, että on transdiggari, on samanlainen seksuaalinen vähemmistö kuin jos olisi esim. lesbo tai gay.

Pidän myös miehistä, mutta vain melko androgyyneistä henkilöistä. Enkä tosiaankaan ole mikään hyväksikäyttäjä, vaan ihan normaalia elämää elävä nainen. En ole päässyt lopulliseen selvyyteen seksuaalisesta suuntautumisestani, mutta se ei häiritse.

Mielenkiintoisia kommentteja aiheesta, jonka koen itsekin kummallisen läheiseksi. Olen reilu viisikymppinen aito jalka-fetisisti eli kiinnostukseni naisten sorjiin sääriin ja äidin korkokenkiin ilmeni hyvin varhaisella iällä, paljon paljon aiemmin kuin kykenin minkäänlaiseen sukupuoliseen kanssakäymiseen. Myöhemmin sitten luonto ajoi tikanpojan puuhun ja kengistä, nyloneista ynnä jaloista tuli oleellinen osa seksuaalisuuttani. No, miten tämä liittyy trans-ihmisiin? Olin matkoillani muutaman kerran kohdannut "transuja" ja salaa ihaillut heidän pitkiä kauniita sääriään sekä tyylikäitä korkkareitaan, vaikkakin muka naureskellut heidän ulkonäölleen. Viitteitä kiinnostukseen siis oli, mutta työnsin sen taka-alalle, ehkä puolittain alitajuisesti. Kunnes joku vuosi sitten Espanjassa tapahtui jotakin "outoa", rakastuin (tai jotain sinne päin) ihka aitoon TV:hen. Onni ei kuitenkaan täyttynyt, käsittääkseni uuden tuttavuuteni pelon vuioksi, vaikka halujakin olisi nähdäkseni ollut. Itsekin pelkäsin, suorastaan tärisin, vaikka sattuneesta syystä oli lähes viikko aikaa pähkäillä tapahtuman syitä ja seurauksia. Tuumingin tulos oli se, että päätin katsoa loppuun asti, mitä elämä tuo tullessaan. No, se ei sitten toteutunutkaan, ehkä hyvä niin, vaikka iso mies tirauttikin muutamat kyyneleet yksin hotellihuoneessa episodin päätteeksi. Jonkinlainen kaipuu hommasta kuitenkin jäi ja olen vihdoin viisikymppisenä joutunut myöntämään, että olen paljon enemmän bi kuin olen ikinä uskaltanut edes kuvitella ja kaikkien hullujen fetissieni lisäksi vielä trans-fetisistikin. Joku ainakin väittää, että sellaisiakin on olemassa. En koe fetissejä sinänsä mitenkään pahana asiana ja kuten edellinenkin kirjoittaja toteaa, ainakaan jos ne eivät vahingoita ketään. Mikä ottaa hieman päähän, on joidenkin transujen vähättelevät "lausunnot" meistä fetisisteistä, vaikka he pukeutumisellaan mielestäni todistavat olevansa hyvin kiinnostuneita samoista asioista kuin mekin, hieman eri kantilta tosin.
Olenko siis pahamaineinen "tranny-hunter"... joskus olen, joskus en. Oleellista kai on myöntää, että tunteet ovat pelissä, oli sitten kyse poika- tai tyttörakkaudesta. Olosuhteiden pakosta olen miettinyt tätä jalkarakkauttani ja koen, että kaikista seksuaalisista erityisryhmistä CD:t, TV:t ja TG:t ovat kuitenkin lähimpänä meitä "viimeisiä viattomia" ;-).

legfet kirjoitti:

Mielenkiintoisia kommentteja aiheesta, jonka koen itsekin kummallisen läheiseksi. Olen reilu viisikymppinen aito jalka-fetisisti eli kiinnostukseni naisten sorjiin sääriin ja äidin korkokenkiin ilmeni hyvin varhaisella iällä, paljon paljon aiemmin kuin kykenin minkäänlaiseen sukupuoliseen kanssakäymiseen. Myöhemmin sitten luonto ajoi tikanpojan puuhun ja kengistä, nyloneista ynnä jaloista tuli oleellinen osa seksuaalisuuttani. No, miten tämä liittyy trans-ihmisiin? Olin matkoillani muutaman kerran kohdannut "transuja" ja salaa ihaillut heidän pitkiä kauniita sääriään sekä tyylikäitä korkkareitaan, vaikkakin muka naureskellut heidän ulkonäölleen. Viitteitä kiinnostukseen siis oli, mutta työnsin sen taka-alalle, ehkä puolittain alitajuisesti. Kunnes joku vuosi sitten Espanjassa tapahtui jotakin "outoa", rakastuin (tai jotain sinne päin) ihka aitoon TV:hen. Onni ei kuitenkaan täyttynyt, käsittääkseni uuden tuttavuuteni pelon vuioksi, vaikka halujakin olisi nähdäkseni ollut. Itsekin pelkäsin, suorastaan tärisin, vaikka sattuneesta syystä oli lähes viikko aikaa pähkäillä tapahtuman syitä ja seurauksia. Tuumingin tulos oli se, että päätin katsoa loppuun asti, mitä elämä tuo tullessaan. No, se ei sitten toteutunutkaan, ehkä hyvä niin, vaikka iso mies tirauttikin muutamat kyyneleet yksin hotellihuoneessa episodin päätteeksi. Jonkinlainen kaipuu hommasta kuitenkin jäi ja olen vihdoin viisikymppisenä joutunut myöntämään, että olen paljon enemmän bi kuin olen ikinä uskaltanut edes kuvitella ja kaikkien hullujen fetissieni lisäksi vielä trans-fetisistikin. Joku ainakin väittää, että sellaisiakin on olemassa. En koe fetissejä sinänsä mitenkään pahana asiana ja kuten edellinenkin kirjoittaja toteaa, ainakaan jos ne eivät vahingoita ketään. Mikä ottaa hieman päähän, on joidenkin transujen vähättelevät "lausunnot" meistä fetisisteistä, vaikka he pukeutumisellaan mielestäni todistavat olevansa hyvin kiinnostuneita samoista asioista kuin mekin, hieman eri kantilta tosin.
Olenko siis pahamaineinen "tranny-hunter"... joskus olen, joskus en. Oleellista kai on myöntää, että tunteet ovat pelissä, oli sitten kyse poika- tai tyttörakkaudesta. Olosuhteiden pakosta olen miettinyt tätä jalkarakkauttani ja koen, että kaikista seksuaalisista erityisryhmistä CD:t, TV:t ja TG:t ovat kuitenkin lähimpänä meitä "viimeisiä viattomia" ;-).

Vähättelevyys juontaa usein juurensa henkilöiltä, joilla ei pelissä ole seksuaalisuutta tällä tavoin. Olet siis väärässä monien suhteen sanoessasi, että "transut" ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin tekin, vaikka olisikin eri kantilta. Emme ole "transuja", emmekä ole kiinnostuneita samoista asioista eri kanteilta. Sinä et voi ymmärtää kokemustamme, koska ethän voi ymmärtää naistenkaan kokemusta. On minusta ihan yhtä väärin sanoa, että naiset olisivat kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä/te, mutta eri kantilta. Eivät ole, puhutaan ihan eri kokemusmaailmasta.

Puhuit ilmeisesti transvestiiteistä ja mainitsit TG:t joita on ryhmänä vaikea edes määritellä, mutta useat transihmiset ovat myös transsukupuolisia. Transsukupuolinen nainen kokee syvää sukupuoliristiriitaa, jolloin hän (yleensä) arvostaa sitä että hänen "trans"-ominaisuutensa unohdettaisiin täysin ja häntä kohdeltaisiin ja hänet käsitettäisiin naisena. Trans-fetisismi voi tuntua hyvin loukkaavalta, etenkin itseen kohdistettuna, sillä se poistaa yksilöltä naiseuden ja laittaa tilalle halun tai kiinnostuksen juuri sitä ominaisuutta kohtaan jota transsukupuolinen nainen on inhonnut koko elämänsä.

Tietenkin monet kokevat asiat omalla tavallaan, mutta usein transnaiset eivät koe olevansa "trans" millään tasolla muuta kuin pakon sanelemassa lääketieteellisessä diagnoosissa jota tarvitaan että pääsisi elämään elämäänsä eikä päädy vaikkapa narun jatkeeksi (itsemurhatilastot transsukupuolisilla ovat hyvin korkeat). Eli mikäli joku sattuu tunnistamaan tällaisen henkilön "transuksi" tai mikäli transtaustainen nainen yrittää muodostaa suhdetta joka sitten hiipuu korjausprosessin loputtua (koska henkilö on täysin normaali nainen, eikä enää kiinnostava ja ihana "transu"), voidaan trans-ominaisuuden ensisijainen arvostaminen kokea ihmisarvoa alentavana. Ja sitähän se silloin onkin. Ei-transtaustainen syntymässä jo naiseksi todettu nainenkin loukkaantuu varmasti verisesti, mikäli epäilet häntä "entiseksi transuksi".

Todella harva mies esimerkiksi on valmis oikeasti seurustelemaan transihmisen tai transtaustaisen ihmisen kanssa, jos se ominaisuus on tiedossa. Ei meidän kanssa muodosteta merkitseviä ihmissuhteita, meitä ainoastaan halutaan kiihotuksen takia. Halutaanhan tietty naisiakin, mutta heidän kanssaan voidaan muodostaa myös suhde. Meidän kanssa hyvin harvoin... yksinäisyys ei ole mikään harvinainen ilmiö.

Selittääkö tämä sinulle, mistä harmistus trans-fetisistejä tai -diggareita kohtaan juontuu? Se tulee yleisimmin transsukupuolisilta ja ihan syystä. Transihmisiä arvotetaan heidän transuutensa takia, ei heidän persooniensa tai aidon sukupuolensa takia (trans ei ole sukupuoli, ellei tietty niin tunne itse...). On luotu massiivisia trans-diggari teollisuuksia kuten shemale-porno, jossa korostetaan sitä trans-ominaisuutta. Totta kai pornossa lytätään kaikenlaisia ihmisiä, mutta transihmisten osalla tuo shemale- ja transuleima on ollut erittäin vahingollinen, sillä se on todellakin usein se prevalentti mielikuva mitä ihmisillä meistä on. Se tarkoittaa, että ei oikeasti arvosteta henkilön kokemaa sukupuolta vaan vedetään mielikuvia jostain pääosin seksuaalisesti värittyneistä kuvastoista, vaikka seksuaalisuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Toinen mistä pertti perustallaaja mielikuvia vetää, on huumori ja sketsit - kun mies pukeutuu mekkoon hahahaa se on meidän kulttuurissa ratkiriemukasta. Niinpä siis myös transnainenkin on todellisuudessa vain mies mekossa. Tai vaikka tällaiset asenteet eivät olisikaan prevalentteja, mutta jos kerrot jollekin olevasi tai olleesi trans, olet siitä eteenpäin ensisijaisesti sitä, vaikka eihän syövän sairastanut ihminenkään ole ensisijaisesti syöpäläinen tai edes millään tasolla. Trans määrittää heti ihmisarvon kokonaisvaltaisesti. Trans-ominaisuus on verrattavissa aidsiin. Sitä pelätään kuin ruttoa ja se on stigmatisoitu. En ihmettelisi jos sen pelättäisiin tarttuvankin.

Fetisseissä taas ei ole minusta mitään pahaa. Myös trans-fetisisteillä ja -diggareilla on oikeus omaan identiteettiinsä, eikä sellaisen henkilön kanssa seurustelussakaan (tai pelkässä seksissä) ole välttämättä mitään vikaa, mikäli hän arvostaa toista ensisijaisesti ihmisenä ja henkilönä ihan kuten suhteissa muutenkin. Ongelmana vaan on, että näin ei yleensä ole. Trans-diggarit harvoin oikeasti ymmärtävät mistä koko asiassa on kyse ja sen sijaan seksualisoivat meidät. Siksi etenkin transnaisille tuppaa kehittymään automaattinen puolustusmekanismi. Meitä käytetään herkästi hyväksi. Paljastuminen on myös pelottavaa. Transihmiset kokevat hyvin paljon väkivaltaa ja syrjintää, enemmän kuin muut vähemmistöt.

Tällaisista osasista rakentuu negatiivisuus teitä kohtaan muun muuassa. Tietenkään isolla osalla transvestiiteistä ja heistä osa-aika pukeutujista, joilla asiassa on seksuaalinen lataus, ei tällaisia harmistuksia välttämättä ole. Heidän kokemusmaailmansa on aivan erilainen.

Jos sinulla on tunteet pelissä aidosti, arvostan sitä.

t-ulottuvuus kirjoitti:

Vähättelevyys juontaa usein juurensa henkilöiltä, joilla ei pelissä ole seksuaalisuutta tällä tavoin. Olet siis väärässä monien suhteen sanoessasi, että "transut" ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin tekin, vaikka olisikin eri kantilta. Emme ole "transuja", emmekä ole kiinnostuneita samoista asioista eri kanteilta. Sinä et voi ymmärtää kokemustamme, koska ethän voi ymmärtää naistenkaan kokemusta. On minusta ihan yhtä väärin sanoa, että naiset olisivat kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä/te, mutta eri kantilta. Eivät ole, puhutaan ihan eri kokemusmaailmasta.

Puhuit ilmeisesti transvestiiteistä ja mainitsit TG:t joita on ryhmänä vaikea edes määritellä, mutta useat transihmiset ovat myös transsukupuolisia. Transsukupuolinen nainen kokee syvää sukupuoliristiriitaa, jolloin hän (yleensä) arvostaa sitä että hänen "trans"-ominaisuutensa unohdettaisiin täysin ja häntä kohdeltaisiin ja hänet käsitettäisiin naisena. Trans-fetisismi voi tuntua hyvin loukkaavalta, etenkin itseen kohdistettuna, sillä se poistaa yksilöltä naiseuden ja laittaa tilalle halun tai kiinnostuksen juuri sitä ominaisuutta kohtaan jota transsukupuolinen nainen on inhonnut koko elämänsä.

Tietenkin monet kokevat asiat omalla tavallaan, mutta usein transnaiset eivät koe olevansa "trans" millään tasolla muuta kuin pakon sanelemassa lääketieteellisessä diagnoosissa jota tarvitaan että pääsisi elämään elämäänsä eikä päädy vaikkapa narun jatkeeksi (itsemurhatilastot transsukupuolisilla ovat hyvin korkeat). Eli mikäli joku sattuu tunnistamaan tällaisen henkilön "transuksi" tai mikäli transtaustainen nainen yrittää muodostaa suhdetta joka sitten hiipuu korjausprosessin loputtua (koska henkilö on täysin normaali nainen, eikä enää kiinnostava ja ihana "transu"), voidaan trans-ominaisuuden ensisijainen arvostaminen kokea ihmisarvoa alentavana. Ja sitähän se silloin onkin. Ei-transtaustainen syntymässä jo naiseksi todettu nainenkin loukkaantuu varmasti verisesti, mikäli epäilet häntä "entiseksi transuksi".

Todella harva mies esimerkiksi on valmis oikeasti seurustelemaan transihmisen tai transtaustaisen ihmisen kanssa, jos se ominaisuus on tiedossa. Ei meidän kanssa muodosteta merkitseviä ihmissuhteita, meitä ainoastaan halutaan kiihotuksen takia. Halutaanhan tietty naisiakin, mutta heidän kanssaan voidaan muodostaa myös suhde. Meidän kanssa hyvin harvoin... yksinäisyys ei ole mikään harvinainen ilmiö.

Selittääkö tämä sinulle, mistä harmistus trans-fetisistejä tai -diggareita kohtaan juontuu? Se tulee yleisimmin transsukupuolisilta ja ihan syystä. Transihmisiä arvotetaan heidän transuutensa takia, ei heidän persooniensa tai aidon sukupuolensa takia (trans ei ole sukupuoli, ellei tietty niin tunne itse...). On luotu massiivisia trans-diggari teollisuuksia kuten shemale-porno, jossa korostetaan sitä trans-ominaisuutta. Totta kai pornossa lytätään kaikenlaisia ihmisiä, mutta transihmisten osalla tuo shemale- ja transuleima on ollut erittäin vahingollinen, sillä se on todellakin usein se prevalentti mielikuva mitä ihmisillä meistä on. Se tarkoittaa, että ei oikeasti arvosteta henkilön kokemaa sukupuolta vaan vedetään mielikuvia jostain pääosin seksuaalisesti värittyneistä kuvastoista, vaikka seksuaalisuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Toinen mistä pertti perustallaaja mielikuvia vetää, on huumori ja sketsit - kun mies pukeutuu mekkoon hahahaa se on meidän kulttuurissa ratkiriemukasta. Niinpä siis myös transnainenkin on todellisuudessa vain mies mekossa. Tai vaikka tällaiset asenteet eivät olisikaan prevalentteja, mutta jos kerrot jollekin olevasi tai olleesi trans, olet siitä eteenpäin ensisijaisesti sitä, vaikka eihän syövän sairastanut ihminenkään ole ensisijaisesti syöpäläinen tai edes millään tasolla. Trans määrittää heti ihmisarvon kokonaisvaltaisesti. Trans-ominaisuus on verrattavissa aidsiin. Sitä pelätään kuin ruttoa ja se on stigmatisoitu. En ihmettelisi jos sen pelättäisiin tarttuvankin.

Fetisseissä taas ei ole minusta mitään pahaa. Myös trans-fetisisteillä ja -diggareilla on oikeus omaan identiteettiinsä, eikä sellaisen henkilön kanssa seurustelussakaan (tai pelkässä seksissä) ole välttämättä mitään vikaa, mikäli hän arvostaa toista ensisijaisesti ihmisenä ja henkilönä ihan kuten suhteissa muutenkin. Ongelmana vaan on, että näin ei yleensä ole. Trans-diggarit harvoin oikeasti ymmärtävät mistä koko asiassa on kyse ja sen sijaan seksualisoivat meidät. Siksi etenkin transnaisille tuppaa kehittymään automaattinen puolustusmekanismi. Meitä käytetään herkästi hyväksi. Paljastuminen on myös pelottavaa. Transihmiset kokevat hyvin paljon väkivaltaa ja syrjintää, enemmän kuin muut vähemmistöt.

Tällaisista osasista rakentuu negatiivisuus teitä kohtaan muun muuassa. Tietenkään isolla osalla transvestiiteistä ja heistä osa-aika pukeutujista, joilla asiassa on seksuaalinen lataus, ei tällaisia harmistuksia välttämättä ole. Heidän kokemusmaailmansa on aivan erilainen.

Jos sinulla on tunteet pelissä aidosti, arvostan sitä.

Kiitos edelliselle tarkennuksesta, näissä sp-asioissa väärinkäsitykset ovat enempi sääntö kuin poikkeus. Johtuneeko siitä, että kokemuksia ja näkemyksiä on yhtä paljon kuin kokeilijoitakin, jolloin toisen asemaan on lähes mahdoton asettua. Kuten fetisistejä myös trans-ihmisiä on laaja skaala. Puhun itse mieluimmin "ihmisistä", koska esim. termit trans-sukupuolinen (TG) ja trans-seksuaalinen (TS) leimaavat jo ihmisiä tiettyyn luokkaan, ja sitä paitsi termien käyttö on vähintään häilyvää, erityisesti suomenkielessä. Mielestäni meidän perustallaajien kannalta perusjako voisi olla siinä, haluaako trans-ihminen loppujen lopuksi vaihtaa sukupuoltaan vai ei. Kulttuurissamme todella "stigmatisoituja" taitavat olla nimenomaan sukupuolen vaihtajat ja täytyy tunnustaa, että heidän ajatusmaailmansa on itsellenikin vieras. Maallikkona tulee jo ensiksi mieleen kysymys, vaihtuuko sukupuoli hormonihoidoilla ja sukuelimiä muuttamalla? No, ymmärrän toki, että kysymys on tässä yhteydessä täysin triviaali, vaikka geneettisesti mitään muutosta tuskin tapahtuu. Mielenkiintoisempaa esim. seksuaaliselta kannalta on se, että ihmisalkiolla on kummankin sukupuolen sukuelimet, joista sitten geneettisen valinnan tuloksena toiset dominoivat ja toiset surkastuvat. Periaatteessa ihmisellä on siis valmiudet toimia sekä miehenä että naisena.
Fyysisen olemuksen rinnalla tärkeää lienee myös psyykkinen ulottuvuus. Olen ymmärtänyt, että valtaosa trans-ihmisistä ei kuitenkaan halua vaihtaa sukupuoltaan ns. elimellisellä tasolla. Ilmeisesti he silti pukeutuessaan, meikatessaan ja kenties ääntä muuntaessaan haluavat tuntea itsensä toisen sukupuolen edustajaksi. Nousee kysymys, mikä tällöin on toiminnan motiivi? Olen törmännyt lausuntoihin, kuten "haluan toteuttaa naiseuttani" tai "on sisäinen pakko" sekä "sukkahousut tuntuvat ihanilta jaloissa" (allekirjoitan!) tai vastaavasti "naiselliset alusasut tuntuvat kiihottavilta" (siis päällä). Nuo ovat vain joitain, mutta syitä on varmaan jälleen kerran lukemattomia. Juuri nämä jälkimmäiset ovat niitä, joiden koen kokevan jotakin samaa kuin meidän vaate/kenkä fetisistien. Itse en ole pukeutuja, mutta oletan ymmärtäväni aika hyvin sen tunteen.
Vaatii aika paljon rohkeutta tulla julkisuuteen toisessa "olomuodossa", vaikkapa pukeutumalla, olivatpa motiivit mitkä tahansa. Sitä rohkeutta meiltä fetisisteiltä puuttuu, joten paljon on vielä oppimista. Voidaan kai silti moikata ystävinä, kun tuolla elämän kiitoradoilla kohdataan :).

oijennus kirjoitti:

Kiitos edelliselle tarkennuksesta, näissä sp-asioissa väärinkäsitykset ovat enempi sääntö kuin poikkeus. Johtuneeko siitä, että kokemuksia ja näkemyksiä on yhtä paljon kuin kokeilijoitakin, jolloin toisen asemaan on lähes mahdoton asettua. Kuten fetisistejä myös trans-ihmisiä on laaja skaala. Puhun itse mieluimmin "ihmisistä", koska esim. termit trans-sukupuolinen (TG) ja trans-seksuaalinen (TS) leimaavat jo ihmisiä tiettyyn luokkaan, ja sitä paitsi termien käyttö on vähintään häilyvää, erityisesti suomenkielessä. Mielestäni meidän perustallaajien kannalta perusjako voisi olla siinä, haluaako trans-ihminen loppujen lopuksi vaihtaa sukupuoltaan vai ei. Kulttuurissamme todella "stigmatisoituja" taitavat olla nimenomaan sukupuolen vaihtajat ja täytyy tunnustaa, että heidän ajatusmaailmansa on itsellenikin vieras. Maallikkona tulee jo ensiksi mieleen kysymys, vaihtuuko sukupuoli hormonihoidoilla ja sukuelimiä muuttamalla? No, ymmärrän toki, että kysymys on tässä yhteydessä täysin triviaali, vaikka geneettisesti mitään muutosta tuskin tapahtuu. Mielenkiintoisempaa esim. seksuaaliselta kannalta on se, että ihmisalkiolla on kummankin sukupuolen sukuelimet, joista sitten geneettisen valinnan tuloksena toiset dominoivat ja toiset surkastuvat. Periaatteessa ihmisellä on siis valmiudet toimia sekä miehenä että naisena.
Fyysisen olemuksen rinnalla tärkeää lienee myös psyykkinen ulottuvuus. Olen ymmärtänyt, että valtaosa trans-ihmisistä ei kuitenkaan halua vaihtaa sukupuoltaan ns. elimellisellä tasolla. Ilmeisesti he silti pukeutuessaan, meikatessaan ja kenties ääntä muuntaessaan haluavat tuntea itsensä toisen sukupuolen edustajaksi. Nousee kysymys, mikä tällöin on toiminnan motiivi? Olen törmännyt lausuntoihin, kuten "haluan toteuttaa naiseuttani" tai "on sisäinen pakko" sekä "sukkahousut tuntuvat ihanilta jaloissa" (allekirjoitan!) tai vastaavasti "naiselliset alusasut tuntuvat kiihottavilta" (siis päällä). Nuo ovat vain joitain, mutta syitä on varmaan jälleen kerran lukemattomia. Juuri nämä jälkimmäiset ovat niitä, joiden koen kokevan jotakin samaa kuin meidän vaate/kenkä fetisistien. Itse en ole pukeutuja, mutta oletan ymmärtäväni aika hyvin sen tunteen.
Vaatii aika paljon rohkeutta tulla julkisuuteen toisessa "olomuodossa", vaikkapa pukeutumalla, olivatpa motiivit mitkä tahansa. Sitä rohkeutta meiltä fetisisteiltä puuttuu, joten paljon on vielä oppimista. Voidaan kai silti moikata ystävinä, kun tuolla elämän kiitoradoilla kohdataan :).

Sukupuolta ei vaihdeta, se korjataan. Kun sinä uskot siihen ideologiaan, että sukupuoli "vaihtuu", on olemassa se alkuperäinen sukupuoli jotenkin elinkelpoisena olemassa ja sitten on se, mihin se vaihtuu ja joka on ilmeisen elinkelpoinen kanssa, sitä vain ei yleisölle kerrota kovin usein.

oijennus kirjoitti:

Kiitos edelliselle tarkennuksesta, näissä sp-asioissa väärinkäsitykset ovat enempi sääntö kuin poikkeus. Johtuneeko siitä, että kokemuksia ja näkemyksiä on yhtä paljon kuin kokeilijoitakin, jolloin toisen asemaan on lähes mahdoton asettua. Kuten fetisistejä myös trans-ihmisiä on laaja skaala. Puhun itse mieluimmin "ihmisistä", koska esim. termit trans-sukupuolinen (TG) ja trans-seksuaalinen (TS) leimaavat jo ihmisiä tiettyyn luokkaan, ja sitä paitsi termien käyttö on vähintään häilyvää, erityisesti suomenkielessä. Mielestäni meidän perustallaajien kannalta perusjako voisi olla siinä, haluaako trans-ihminen loppujen lopuksi vaihtaa sukupuoltaan vai ei. Kulttuurissamme todella "stigmatisoituja" taitavat olla nimenomaan sukupuolen vaihtajat ja täytyy tunnustaa, että heidän ajatusmaailmansa on itsellenikin vieras. Maallikkona tulee jo ensiksi mieleen kysymys, vaihtuuko sukupuoli hormonihoidoilla ja sukuelimiä muuttamalla? No, ymmärrän toki, että kysymys on tässä yhteydessä täysin triviaali, vaikka geneettisesti mitään muutosta tuskin tapahtuu. Mielenkiintoisempaa esim. seksuaaliselta kannalta on se, että ihmisalkiolla on kummankin sukupuolen sukuelimet, joista sitten geneettisen valinnan tuloksena toiset dominoivat ja toiset surkastuvat. Periaatteessa ihmisellä on siis valmiudet toimia sekä miehenä että naisena.
Fyysisen olemuksen rinnalla tärkeää lienee myös psyykkinen ulottuvuus. Olen ymmärtänyt, että valtaosa trans-ihmisistä ei kuitenkaan halua vaihtaa sukupuoltaan ns. elimellisellä tasolla. Ilmeisesti he silti pukeutuessaan, meikatessaan ja kenties ääntä muuntaessaan haluavat tuntea itsensä toisen sukupuolen edustajaksi. Nousee kysymys, mikä tällöin on toiminnan motiivi? Olen törmännyt lausuntoihin, kuten "haluan toteuttaa naiseuttani" tai "on sisäinen pakko" sekä "sukkahousut tuntuvat ihanilta jaloissa" (allekirjoitan!) tai vastaavasti "naiselliset alusasut tuntuvat kiihottavilta" (siis päällä). Nuo ovat vain joitain, mutta syitä on varmaan jälleen kerran lukemattomia. Juuri nämä jälkimmäiset ovat niitä, joiden koen kokevan jotakin samaa kuin meidän vaate/kenkä fetisistien. Itse en ole pukeutuja, mutta oletan ymmärtäväni aika hyvin sen tunteen.
Vaatii aika paljon rohkeutta tulla julkisuuteen toisessa "olomuodossa", vaikkapa pukeutumalla, olivatpa motiivit mitkä tahansa. Sitä rohkeutta meiltä fetisisteiltä puuttuu, joten paljon on vielä oppimista. Voidaan kai silti moikata ystävinä, kun tuolla elämän kiitoradoilla kohdataan :).

Sekoitat nyt termejä aika pahasti. Toki termien käyttö on häilyvää, muttei sillä tavalla kuin ilmeisesti luulet. TG, eli transgender on termi jota ei ole varsinaisesti stabiilisti suomennettu, eikä varsinkaan transsukupuoliseksi. Transsukupuolinen tarkoittaa mainitsemaasi "trans-seksuaalia", eikä näihin sanoihin ole syytä laittaa väliviivaa. Transsukupuolinen syrjäyttää nykyään vanhan transseksuaali-nimityksen, sillä asiassa ei ole koskaan ollut seksuaalisuudesta kysymys, vaan pikemminkin englanninkielen väärin kääntämisestä joskus ennen muinoin. Englanninkielinlen termi "sex" ei tarkoita vain seksiä, vaan myös sukupuolta. Toisin sanoen transsexual tarkoittaa korrektisti transsukupuolista, ei transseksuaalia. Tämä on luultavasti lääkäreiden tekemä vanha kömmähdys. Lääketieteessä käytetään vastaavaa kapulakieltä käännösten suhteen hyvin yleisesti muutenkin. Eiväthän he ole lingvistejä. Psykotieteiden ammatti-ihmisten tekstit ovat yleensä aika hirveää luettavaa suomenkielen kannalta.

Transgender on puolestaan termi jota ei ole suomennettu varsinaisesti. Se tarkoittaa englanniksi usein tietynlaista kattotermiä transihmisistä. Termi voi olla poliittisesti hyvin latautunut. Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa juuri yksilöä, tai trans-joksikin identifioituvien ihmisten ryhmiä, jotka kokevat esimerkiksi sijaitsevansa jotenkin sukupuolijakauman välimaastossa, tai mahdollisesti järjestelmän ulkopuolella. Termi on aika kiistelty.

Tästä termisekaannuksestasi jo huomaa sen, mitä Kolmois-S sinulle tuossa yläpuolella sanoi.

Voisin suositella sinulle luettavaksi Tiia Aarnipuun viime vuonna julkaisemaa kirjaa "Trans - Sukupuolen Muunnelmia". Tuosta kirjasta löydät hyvää tietoa noihin selkeisiin väärinkäsityksiisi siitä, mitä transsukupuolisiin ja sukupuolen variaatioon yleensä liittyy. Myös transvestiiteista ym. puhutaan. Erittäin hyvä kirja maallikoille.

Lyhyesti kuitenkin: Me transsukupuoliset emme vaihda sukupuoltamme, vaan korjaamme sen. Käytämme tällaista kieltä siksi, koska olemme aina tunteneet kuuluvamme siihen sukupuoleen, johon hoitojen myötä itsemme korjaamme. Esimerkiksi transnainen ei tunne itseään ensin mieheksi, jolla sitten tulee yhtäkkiä "halu" muuttua tai vaihtua naiseksi. Kuten sanoin edellisessä viestissäni, kokemuksia on tietenkin yhtä monta erilaista kuin transsukupuolistakin, mutta yleisesti näin. Olen nainen, enkä tiedä miksi minulle on kehittynyt tällainen keho syntymässä. En vaihda sukupuoltani, vaan vain vahvistan ja korjaan sen väärinkäsityksen minkä yhteiskunta teki syntymässäni. Eiväthän he tietenkään olisi sitä voineet tietää vielä vauva ollessani, ilman mitään näkyvää fyysistä poikkeamaa. Toisin sanoen ei ole mitään "tieteellisesti ja biologisesti" aitoa miessukupuolta johon "oikeasti" kuulun tuntemuksestani ja hoidoistani huolimatta. On ainoastaan asenteisiin perustuvia määrittelyjä sukupuolesta, sekä henkilöiden omia tuntemuksia. Nykytiede nimittäin tietää, että sukupuolen variaatio niin ihmisissä kuin eri eläinlajeissakin on suurta, huolimatta vanhoista luuloista, eikä selkeitä linjoja ole helppoa vetää. Ihmisen valmiudet, kuten asian ilmaisit, on toimia ainostaan tuntemassaan olotilassa, ellei heitä pakoteta jotain kautta. Minulla ei ole valmiuksia toimia miehenä, eikä sitä määritä lopulta geneettisyys saati alkuperäiset sukuelimeni sen enempää kuin asenteetkaan. Minä olen totuus itsestäni.

Tämä on siis eniten juurikin psyykkisen ja fyysisen sekä sosiaalisen välinen ristiriita.

Transihmisten väliset erot ovat jo vaikeampi pähkinä purtavaksi, jota ei helpolla rikota. Mikään selkeä vastaus ei näytä löytyvän aivoteorioista, eikä oikein käsitejaoistakaan tai kulttuurieroista. Ja eihän väliä lopulta ole välttämättä kuin sillä, mitä ihminen itsestään sanoo ja päätyy tekemään. Kunnioitetaan niitä kaikkia ja käytetään ihmisten omaa kieltä heistä puhuttaessa.

t-ulottuvuus kirjoitti:

Sekoitat nyt termejä aika pahasti. Toki termien käyttö on häilyvää, muttei sillä tavalla kuin ilmeisesti luulet. TG, eli transgender on termi jota ei ole varsinaisesti stabiilisti suomennettu, eikä varsinkaan transsukupuoliseksi. Transsukupuolinen tarkoittaa mainitsemaasi "trans-seksuaalia", eikä näihin sanoihin ole syytä laittaa väliviivaa. Transsukupuolinen syrjäyttää nykyään vanhan transseksuaali-nimityksen, sillä asiassa ei ole koskaan ollut seksuaalisuudesta kysymys, vaan pikemminkin englanninkielen väärin kääntämisestä joskus ennen muinoin. Englanninkielinlen termi "sex" ei tarkoita vain seksiä, vaan myös sukupuolta. Toisin sanoen transsexual tarkoittaa korrektisti transsukupuolista, ei transseksuaalia. Tämä on luultavasti lääkäreiden tekemä vanha kömmähdys. Lääketieteessä käytetään vastaavaa kapulakieltä käännösten suhteen hyvin yleisesti muutenkin. Eiväthän he ole lingvistejä. Psykotieteiden ammatti-ihmisten tekstit ovat yleensä aika hirveää luettavaa suomenkielen kannalta.

Transgender on puolestaan termi jota ei ole suomennettu varsinaisesti. Se tarkoittaa englanniksi usein tietynlaista kattotermiä transihmisistä. Termi voi olla poliittisesti hyvin latautunut. Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa juuri yksilöä, tai trans-joksikin identifioituvien ihmisten ryhmiä, jotka kokevat esimerkiksi sijaitsevansa jotenkin sukupuolijakauman välimaastossa, tai mahdollisesti järjestelmän ulkopuolella. Termi on aika kiistelty.

Tästä termisekaannuksestasi jo huomaa sen, mitä Kolmois-S sinulle tuossa yläpuolella sanoi.

Voisin suositella sinulle luettavaksi Tiia Aarnipuun viime vuonna julkaisemaa kirjaa "Trans - Sukupuolen Muunnelmia". Tuosta kirjasta löydät hyvää tietoa noihin selkeisiin väärinkäsityksiisi siitä, mitä transsukupuolisiin ja sukupuolen variaatioon yleensä liittyy. Myös transvestiiteista ym. puhutaan. Erittäin hyvä kirja maallikoille.

Lyhyesti kuitenkin: Me transsukupuoliset emme vaihda sukupuoltamme, vaan korjaamme sen. Käytämme tällaista kieltä siksi, koska olemme aina tunteneet kuuluvamme siihen sukupuoleen, johon hoitojen myötä itsemme korjaamme. Esimerkiksi transnainen ei tunne itseään ensin mieheksi, jolla sitten tulee yhtäkkiä "halu" muuttua tai vaihtua naiseksi. Kuten sanoin edellisessä viestissäni, kokemuksia on tietenkin yhtä monta erilaista kuin transsukupuolistakin, mutta yleisesti näin. Olen nainen, enkä tiedä miksi minulle on kehittynyt tällainen keho syntymässä. En vaihda sukupuoltani, vaan vain vahvistan ja korjaan sen väärinkäsityksen minkä yhteiskunta teki syntymässäni. Eiväthän he tietenkään olisi sitä voineet tietää vielä vauva ollessani, ilman mitään näkyvää fyysistä poikkeamaa. Toisin sanoen ei ole mitään "tieteellisesti ja biologisesti" aitoa miessukupuolta johon "oikeasti" kuulun tuntemuksestani ja hoidoistani huolimatta. On ainoastaan asenteisiin perustuvia määrittelyjä sukupuolesta, sekä henkilöiden omia tuntemuksia. Nykytiede nimittäin tietää, että sukupuolen variaatio niin ihmisissä kuin eri eläinlajeissakin on suurta, huolimatta vanhoista luuloista, eikä selkeitä linjoja ole helppoa vetää. Ihmisen valmiudet, kuten asian ilmaisit, on toimia ainostaan tuntemassaan olotilassa, ellei heitä pakoteta jotain kautta. Minulla ei ole valmiuksia toimia miehenä, eikä sitä määritä lopulta geneettisyys saati alkuperäiset sukuelimeni sen enempää kuin asenteetkaan. Minä olen totuus itsestäni.

Tämä on siis eniten juurikin psyykkisen ja fyysisen sekä sosiaalisen välinen ristiriita.

Transihmisten väliset erot ovat jo vaikeampi pähkinä purtavaksi, jota ei helpolla rikota. Mikään selkeä vastaus ei näytä löytyvän aivoteorioista, eikä oikein käsitejaoistakaan tai kulttuurieroista. Ja eihän väliä lopulta ole välttämättä kuin sillä, mitä ihminen itsestään sanoo ja päätyy tekemään. Kunnioitetaan niitä kaikkia ja käytetään ihmisten omaa kieltä heistä puhuttaessa.

No niin, kielessä tosiaan näyttää olevan pahainen sekamelska näiden transtermien suhteen ja väliviivatkin taitavat olla vähän väärässä kohtaa, mutta se johtunee näistä vanhan kansan kielioppisäännöistä. Termi "sexual" on sen sijaan englannista hyvin tuttu ja tiedostan sen eri merkitykset suhteellisen hyvin, myös sen ongelmallisuuden suomenkielen vastaaviin termeihin verrattuna, mikä ilmeni jo aiemmasta kommentistani. Englannissahan termillä on kaksoismerkitys, sekä sukupuolinen että seksuaalinen, ja suomessa puolestaan nämä merkitykset, kuten näkyy, yleensä erotetaan. Ehkä jotain 'lainaa' on siinä, että suomessakin sanaan 'sukupuolinen' usein liitetään seksuaalinen vire, jokainen voi miettiä esimerkkejä tykönään. Mitä tulee sukupuolen 'korjaamiseen', ilomielin hyväksyn ja käytän samaa termiä tässä yhteydessä, koska se näyttää olevan yleisesti hyväksytty, ilmeisesti lähes dogmaattinen, termi sukupuolen vaihtumisesta tai vaihtamisesta.
No, se niistä termeistä...muutenkaan en koe olevani minkään sortin asiantuntija transihmisten ongelmissa enkä sellaiseksi pyrikään, siihen inspiraationi ei riitä. Ketjun alkuperäinen ajatus lienee ollut kertoa transkohtaamisiin liittyvistä kokemuksista ja sen tein omalta kohdaltani. T-ulottuvuuden edellisessä viestissä on kuitenkin kohtia, jotka mielestäni vaativat tarkennusta tai ainakin toisen näkökulman esiintuomista.
Ensimmäinen tulkinta liittyy sukupuolen määräytymiseen syntymähetkellä. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että sukupuoli olisi jotenkin "liikkuva" määre tai käsite biologiselta kannalta ja "sukupuolen variaatio niin ihmisissä kuin eläinlajeissakin on suurta". Mihin tällainen väite perustuu? Ihminen kuuluu nisäkkäisiin ja yleensä ihmisen kuin muidenkin nisäkkäiden sukupuoli voidaan hyvin yksiselitteisesti määrittää syntymähetkellä jo silmämääräisesti. Jos tämä ei onnistu, voidaan sukupuoli todeta geneettisesti. On kyllä olemassa hyvin harvinaisia tapauksia, jossa sukupuolen määrittäminen on syystä tai toisesta vaikeaa, mutta sillä tuskin on yhteyttä transtulkintaan. Kirjoittajan huomion siitä, että yhteiskunta on tulkinnut 'väärin' hänen sukupuolensa syntymähetkellä, jätän omaan arvoonsa. Sen sijaan esitän lisähuomionani, että muiden nisäkkäiden keskuudessa harvoin tapahtuu sukupuolen 'korjauksia', vaikka muita seksuaalisuuden variaatioita onkin havaittavissa.
Toinen tulkinnanvarainen seikka viestissä viittaa sukupuolisuuden sosiaaliseen määrittämiseen. Eräissä nykyajan sosiaalitieteissä tosiaankin esitetään sellainen tulkinta, että myös sukupuoli määräytyy kulttuurillisesti, sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena. Tulkinta on raju eikä missään mielessä kiistaton edes omien tieteenharjoittajiensa piirissä. Näkökulmaa onkin laajennettu siten, että sukupuoli sinänsä määräytyy geneettisesti, mutta kaikki muu, mikä liittyy sukupuoliseen tulkintaan, käyttäytymiseeen ja siihen, miten ihminen itse kokee sukupuolisuutensa, on sosiaalisen vuorovaikutuksen tulosta eli kulttuurisesti määräytynyt. Tätäkään katsantokantaa eivät kaikki sosiaalitieteilijät hyväksy, puhumattakaan psykologeista, lääkäreistä, biologeista, kasvatustieteilijöistä ym.
Siitä huolimatta humanistina allekirjoitan kyllä kirjoittajan käsityksen siitä, että ratkaisevaa on, mitä yksilö itse tuntee ja kuinka sukupuolisuutensa kokee, ja kunnioitan jokaisen oikeutta omiin ratkaisuihin.
Kirjoittajan mielenkiintoinen kommentti "Transihmisten väliset erot ovat jo vaikeampi pähkinä purtavaksi, jota ei helpolla rikota" johtunee osittain edellä esittämieni seikkojen tulkinnasta. Viittaako tämä myös muissa trans-viestiketjuissa huomaamiini hämmästyttävän vihamielisiin ja itsekeskeisiin puheenvuoroihin koskien transsukupuolisuuden eri muotoja. Meidän fetisistien keskuudessa harvoin päästää vastaaviin sfääreihin. Kaikista neuvoista ja opastuksista kiittäen.

t-maallikko kirjoitti:

No niin, kielessä tosiaan näyttää olevan pahainen sekamelska näiden transtermien suhteen ja väliviivatkin taitavat olla vähän väärässä kohtaa, mutta se johtunee näistä vanhan kansan kielioppisäännöistä. Termi "sexual" on sen sijaan englannista hyvin tuttu ja tiedostan sen eri merkitykset suhteellisen hyvin, myös sen ongelmallisuuden suomenkielen vastaaviin termeihin verrattuna, mikä ilmeni jo aiemmasta kommentistani. Englannissahan termillä on kaksoismerkitys, sekä sukupuolinen että seksuaalinen, ja suomessa puolestaan nämä merkitykset, kuten näkyy, yleensä erotetaan. Ehkä jotain 'lainaa' on siinä, että suomessakin sanaan 'sukupuolinen' usein liitetään seksuaalinen vire, jokainen voi miettiä esimerkkejä tykönään. Mitä tulee sukupuolen 'korjaamiseen', ilomielin hyväksyn ja käytän samaa termiä tässä yhteydessä, koska se näyttää olevan yleisesti hyväksytty, ilmeisesti lähes dogmaattinen, termi sukupuolen vaihtumisesta tai vaihtamisesta.
No, se niistä termeistä...muutenkaan en koe olevani minkään sortin asiantuntija transihmisten ongelmissa enkä sellaiseksi pyrikään, siihen inspiraationi ei riitä. Ketjun alkuperäinen ajatus lienee ollut kertoa transkohtaamisiin liittyvistä kokemuksista ja sen tein omalta kohdaltani. T-ulottuvuuden edellisessä viestissä on kuitenkin kohtia, jotka mielestäni vaativat tarkennusta tai ainakin toisen näkökulman esiintuomista.
Ensimmäinen tulkinta liittyy sukupuolen määräytymiseen syntymähetkellä. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että sukupuoli olisi jotenkin "liikkuva" määre tai käsite biologiselta kannalta ja "sukupuolen variaatio niin ihmisissä kuin eläinlajeissakin on suurta". Mihin tällainen väite perustuu? Ihminen kuuluu nisäkkäisiin ja yleensä ihmisen kuin muidenkin nisäkkäiden sukupuoli voidaan hyvin yksiselitteisesti määrittää syntymähetkellä jo silmämääräisesti. Jos tämä ei onnistu, voidaan sukupuoli todeta geneettisesti. On kyllä olemassa hyvin harvinaisia tapauksia, jossa sukupuolen määrittäminen on syystä tai toisesta vaikeaa, mutta sillä tuskin on yhteyttä transtulkintaan. Kirjoittajan huomion siitä, että yhteiskunta on tulkinnut 'väärin' hänen sukupuolensa syntymähetkellä, jätän omaan arvoonsa. Sen sijaan esitän lisähuomionani, että muiden nisäkkäiden keskuudessa harvoin tapahtuu sukupuolen 'korjauksia', vaikka muita seksuaalisuuden variaatioita onkin havaittavissa.
Toinen tulkinnanvarainen seikka viestissä viittaa sukupuolisuuden sosiaaliseen määrittämiseen. Eräissä nykyajan sosiaalitieteissä tosiaankin esitetään sellainen tulkinta, että myös sukupuoli määräytyy kulttuurillisesti, sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena. Tulkinta on raju eikä missään mielessä kiistaton edes omien tieteenharjoittajiensa piirissä. Näkökulmaa onkin laajennettu siten, että sukupuoli sinänsä määräytyy geneettisesti, mutta kaikki muu, mikä liittyy sukupuoliseen tulkintaan, käyttäytymiseeen ja siihen, miten ihminen itse kokee sukupuolisuutensa, on sosiaalisen vuorovaikutuksen tulosta eli kulttuurisesti määräytynyt. Tätäkään katsantokantaa eivät kaikki sosiaalitieteilijät hyväksy, puhumattakaan psykologeista, lääkäreistä, biologeista, kasvatustieteilijöistä ym.
Siitä huolimatta humanistina allekirjoitan kyllä kirjoittajan käsityksen siitä, että ratkaisevaa on, mitä yksilö itse tuntee ja kuinka sukupuolisuutensa kokee, ja kunnioitan jokaisen oikeutta omiin ratkaisuihin.
Kirjoittajan mielenkiintoinen kommentti "Transihmisten väliset erot ovat jo vaikeampi pähkinä purtavaksi, jota ei helpolla rikota" johtunee osittain edellä esittämieni seikkojen tulkinnasta. Viittaako tämä myös muissa trans-viestiketjuissa huomaamiini hämmästyttävän vihamielisiin ja itsekeskeisiin puheenvuoroihin koskien transsukupuolisuuden eri muotoja. Meidän fetisistien keskuudessa harvoin päästää vastaaviin sfääreihin. Kaikista neuvoista ja opastuksista kiittäen.

En oikeastaan tarkoittanut sukupuolta tuon kaltaisena liukuvana käsitteenä. Sukupuolen suurella kirjolla tarkoitin sitä, että se todella on biologisesti suurta. Tämä ei ole liukumaa, vaan yksilöt syntyvät niillä ominaisuuksilla mitä heillä on. En tarkoittanut sitä, että sukupuoli-identiteetti voisi yksilössä muuttua liukumalla. Käsittääkseni tätä ei "biologiseen" tai muuhun luonnontieteelliseen tutkimukseen perustuvat tiedot tue. En pidä liukuma-sanasta, sillä se viittaa liikkeeseen. Käyttäisin sitä ennemmin vaikkapa evoluutiosta puhuttaessa...

Tämä keskustelu menisi nyt hieman pitkälle linjalle, en ole varma onko tämä foorumi helpoin paikka sen käymiseen. Kirjon laajuuteen viitaten, mainitsemasi geneettisyys ei ole ainoa sukupuolinen ominaisuus. Ominaisuuksia on useita ihan käytöksestä ja ulkoisesta morfologiasta solutasolle, ja on itse asiassa sopimuskysymys, eli kulttuurista tietoa, mitkä määrittelemme maagisesti oikeiksi tai riittäviksi. Kysymys ei ole tällöin mistään mystisestä absoluuttisen objektiivisesta tieteestä tai logiikasta, jota tieteessä ja sen filosofiassa yritetään metsästää. Sosiaaliseksi ymmärrettyjen ja niin sanotusti luonnontieteellisten ominaisuuksien rajapinta on sekin erittäin ongelmallinen jako, joka toki on hyvin perinteinen joskin kritisoitu tieteen paradigma. Se, että lapsen sukupuoli voidaan sanoa nisäkkäiden parissa silmämääräisesti syntymässä on vajaisiin havantoihin perustuva oletus, ei tietoa joka välttämättä huomataan oikeaksi ennen pitkää. Tilastollinen merkittävyys harvinaisempien "poikkeamien" suhteen ei sekään itsessään pysty sanelemaan absoluutteja. Merkitsevää on se, että variaatiota on ja hyvin erilaista. Jos totta puhutaan, intersukupuolisuuden eri muotojen esiintyminen tilastollisten arvioiden mukaan ei edes ole niin kovin pientä. Jos tähän lisää vielä erilaiset transihmisten, kuten transsukupuolisten määrät sillä varjolla että nykyiset neurotutkimukset viittaisivat transsukupuolisuudenkin olevan eräänlainen neurologinen intersukupuolisuuden muoto, määrät kasvavat entisestään. Tämä on kuitenkin kapea-alainen keskittyminen, sillä mainitsemani sosiaalisuus vs. biologia -kahtiajaon ongelmallisuus tekee merkittäväksi myös niiden muiden sukupuolisten ominaisuuksien kirjon. Ei ole myöskään mikään biologinen tai tieteellinen selviö, että niin sanottu geneettisyys on määräävämpi tekijä kuin identiteetti. Muun muuassa mainitsemasi kasvatustieteet ovat huomanneet tämän muutamaan kuuluisaan otteeseen intersukupuolisten tapauksissa. Toisekseen tämä ymmärrys on huomattu välttämättömäksi meidän transsukupuolisten kohdalla, joilla määräävä tekijä lääketieteelliseen hoitoon on juurikin ilmaistu identiteetti ja mahdollisten aiheuttavien psyykkisten ongelmatilojen puute. Transtutkimuksissa ei tutkita niinkään sitä koetko mitä koet, vaan sitä onko henkilöllä mahdollisesti jotain muuta psykiatrista tilaa joka aiheuttaisi tilapäistä häiriökäsitystä itsestä. Eli identiteetti hyväksytään tärkeimpänä määrittäjänä. Meitä ei diagnosoida psyykkisesti sairaiksi vaan pikemminkin terveiksi.

Mainitsemani Aarnipuun kirja on edelleen ihan hyvä katsaus tähän aiheeseen. Jos haluat saada tietoa biologisesta monimuotoisuudesta aiheen kannalta enemmän, mielenkiintoinen teos on evoluutioekologi/biologi Joan Roughgardenin "Evolution's Rainbow". Toinen katsastettava teos on transaktivistin ja myös evoluutiobiologi Julia Seranon "Whipping Girl", jossa hän esittää mielenkiintoisen mallin ihmisten sukupuolisen variaation syistä. Samalla hän rikkoo aika tehokkaasti noita vanhoja akateemisia aitauksia ja kahtiajakoja, joista sinäkin kirjoitit viestissäsi.

En itsekään osta täysin mainitsemaasi rajua sosiaalikonstruktivistista teoriaa sukupuolikäyttäytymiserojen täydestä kulttuurisesta rakentumisesta, joskin sillä on minusta oma sijansa. Butler ym. antoivat arvokkaan palasen ihmistieteille ja niiltä (ja muilta) pohjilta ponnistaneet queer-tutkimuksen ym. kulttuuristen aitausten kalistelut ovat minusta ihan hyvää riitaääntä. Tällaisten suuntausten kehittyminen on nähdäkseni aina ollut välttämätöntä tieteen kehitykselle ekstriimiydestään huolimatta. Mainitsemasi "biologian" ja "ihmistieteiden" yhteensulattaminen on jäänyt vajaaksi, kuten sanoit. Niitä näkemyksiä on korjattukin ja kyse on omasta mielestäni enemmänkin hiomisen tarpeesta kuin varsinaisesta hylkäämisestä. Kahtiajaot eivät toimi, eli muussataan yhteen ja hiotaan.

Pointti on syvemmässä käsitteiden määrittelyssä.

Joka tapauksessa, trans-ihmisyys on ollut jo hyvin pitkään tieteellisen sukupuolidiskurssin keskiössä ja minusta nämä kaikki eri aiheet ja osa-alueet liittyvät hyvinkin toisiinsa. Kontekstiin sijoitettuna.

En muuten kritisoinut yhteiskuntaa siinä syntymäkommentissani. Se oli vain toteamus. Eihän minusta tietenkään olisi vauvana voinut vielä nähdä transongelmaa, todellista sukupuoltani - naista. Ja kyllä, nuo transihmisten välisten erojen ongelmallisuus asuu juurikin tulkinnoissa. Ja psykologeista... arvaustiedettä en arvosta.

t-maallikko kirjoitti:

No niin, kielessä tosiaan näyttää olevan pahainen sekamelska näiden transtermien suhteen ja väliviivatkin taitavat olla vähän väärässä kohtaa, mutta se johtunee näistä vanhan kansan kielioppisäännöistä. Termi "sexual" on sen sijaan englannista hyvin tuttu ja tiedostan sen eri merkitykset suhteellisen hyvin, myös sen ongelmallisuuden suomenkielen vastaaviin termeihin verrattuna, mikä ilmeni jo aiemmasta kommentistani. Englannissahan termillä on kaksoismerkitys, sekä sukupuolinen että seksuaalinen, ja suomessa puolestaan nämä merkitykset, kuten näkyy, yleensä erotetaan. Ehkä jotain 'lainaa' on siinä, että suomessakin sanaan 'sukupuolinen' usein liitetään seksuaalinen vire, jokainen voi miettiä esimerkkejä tykönään. Mitä tulee sukupuolen 'korjaamiseen', ilomielin hyväksyn ja käytän samaa termiä tässä yhteydessä, koska se näyttää olevan yleisesti hyväksytty, ilmeisesti lähes dogmaattinen, termi sukupuolen vaihtumisesta tai vaihtamisesta.
No, se niistä termeistä...muutenkaan en koe olevani minkään sortin asiantuntija transihmisten ongelmissa enkä sellaiseksi pyrikään, siihen inspiraationi ei riitä. Ketjun alkuperäinen ajatus lienee ollut kertoa transkohtaamisiin liittyvistä kokemuksista ja sen tein omalta kohdaltani. T-ulottuvuuden edellisessä viestissä on kuitenkin kohtia, jotka mielestäni vaativat tarkennusta tai ainakin toisen näkökulman esiintuomista.
Ensimmäinen tulkinta liittyy sukupuolen määräytymiseen syntymähetkellä. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että sukupuoli olisi jotenkin "liikkuva" määre tai käsite biologiselta kannalta ja "sukupuolen variaatio niin ihmisissä kuin eläinlajeissakin on suurta". Mihin tällainen väite perustuu? Ihminen kuuluu nisäkkäisiin ja yleensä ihmisen kuin muidenkin nisäkkäiden sukupuoli voidaan hyvin yksiselitteisesti määrittää syntymähetkellä jo silmämääräisesti. Jos tämä ei onnistu, voidaan sukupuoli todeta geneettisesti. On kyllä olemassa hyvin harvinaisia tapauksia, jossa sukupuolen määrittäminen on syystä tai toisesta vaikeaa, mutta sillä tuskin on yhteyttä transtulkintaan. Kirjoittajan huomion siitä, että yhteiskunta on tulkinnut 'väärin' hänen sukupuolensa syntymähetkellä, jätän omaan arvoonsa. Sen sijaan esitän lisähuomionani, että muiden nisäkkäiden keskuudessa harvoin tapahtuu sukupuolen 'korjauksia', vaikka muita seksuaalisuuden variaatioita onkin havaittavissa.
Toinen tulkinnanvarainen seikka viestissä viittaa sukupuolisuuden sosiaaliseen määrittämiseen. Eräissä nykyajan sosiaalitieteissä tosiaankin esitetään sellainen tulkinta, että myös sukupuoli määräytyy kulttuurillisesti, sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena. Tulkinta on raju eikä missään mielessä kiistaton edes omien tieteenharjoittajiensa piirissä. Näkökulmaa onkin laajennettu siten, että sukupuoli sinänsä määräytyy geneettisesti, mutta kaikki muu, mikä liittyy sukupuoliseen tulkintaan, käyttäytymiseeen ja siihen, miten ihminen itse kokee sukupuolisuutensa, on sosiaalisen vuorovaikutuksen tulosta eli kulttuurisesti määräytynyt. Tätäkään katsantokantaa eivät kaikki sosiaalitieteilijät hyväksy, puhumattakaan psykologeista, lääkäreistä, biologeista, kasvatustieteilijöistä ym.
Siitä huolimatta humanistina allekirjoitan kyllä kirjoittajan käsityksen siitä, että ratkaisevaa on, mitä yksilö itse tuntee ja kuinka sukupuolisuutensa kokee, ja kunnioitan jokaisen oikeutta omiin ratkaisuihin.
Kirjoittajan mielenkiintoinen kommentti "Transihmisten väliset erot ovat jo vaikeampi pähkinä purtavaksi, jota ei helpolla rikota" johtunee osittain edellä esittämieni seikkojen tulkinnasta. Viittaako tämä myös muissa trans-viestiketjuissa huomaamiini hämmästyttävän vihamielisiin ja itsekeskeisiin puheenvuoroihin koskien transsukupuolisuuden eri muotoja. Meidän fetisistien keskuudessa harvoin päästää vastaaviin sfääreihin. Kaikista neuvoista ja opastuksista kiittäen.

"Kirjoittajan huomion siitä, että yhteiskunta on tulkinnut 'väärin' hänen sukupuolensa syntymähetkellä, jätän omaan arvoonsa."

Minäkin koen että minun sukupuoleni on määritelty väärin syntymähetkellä, joten tuo lausahdus tuntuu mielestäni kummallisen väheksyvältä. Koska todellinen sukupuoli määräytyy korvien väissä (eli aivoissa), sitä on vaikea syntymähetkellä todentaa. Suurimmalla osalla vauvoista tuo jalkojen välistä tehty määritys osuu oikeaan. Mutta meitä joilla määritelmä osuu harhaan on tilastollisesti 1:11000 ja todellisen sukupuolen määrittelyyn pitää uskoa ao. henkilön omaa tuntemusta. Tutkimuksissa (kuolemanjälkeisissä) on todettu että transsukupuolisten eräät aivojen osat ovat sukupuolittuneet koetun sukupuolen mukaisesti, vaikka kromosomitkin olisivat fyysisen ulkomuodon mukaiset.

Tuossa aiemmin kirjoitettiin myös transgendereistä, mutta termin käytön selvittely jäi tekemättä. Transgender-termiä on Suomessa käytetty lääketieteessä virallisena diagnoosina henkilöistä jotka kokevat olevansa sukupuolten välistä tai eivät koe olevansa kumpaakaan sukupuolta. Näitä diagnooseja on annettu Suomessa muutamalle henkilölle, joskin heidän juridinen sukupuolensa jää ennalleen.

Sp-korjauksen tehneissäkin voi olla ns. transdiggareita. Mutta missäs menee diggarin ja muun raja jos kiinnostaa koko paketti, keho sekä luonne?

on määrännyt, että naiselliset muodot, eli rasvakerros vetää miehiä puoleensa. Mutta Suomi on väärällään piilohomoja, et kannattaa yrittää niitä. Pitkä ja hoikka kroppa muistuttaa just sopivasti teinipojista.

se luonto kirjoitti:

on määrännyt, että naiselliset muodot, eli rasvakerros vetää miehiä puoleensa. Mutta Suomi on väärällään piilohomoja, et kannattaa yrittää niitä. Pitkä ja hoikka kroppa muistuttaa just sopivasti teinipojista.

Suomi on sitten kai pullollaan piilolesbojakin, kun suurin osa naisista on kimpassa miehen kanssa jolla on isommat tissit ja perse kuin naisella itsellä. Suomi on lähinnä ihrakasa miesten luvattu maa .

Ihmettelen välillä kirjoitti:

Suomi on sitten kai pullollaan piilolesbojakin, kun suurin osa naisista on kimpassa miehen kanssa jolla on isommat tissit ja perse kuin naisella itsellä. Suomi on lähinnä ihrakasa miesten luvattu maa .

Touche.

--------- kirjoitti:

Touche.

Mä en myöskään näe sellaisenaan mitään vikaa asiallisissa tai vähän epäkinasiallisissa trans-admirereissa eli tiittimammoissa tai -papoissa. Jahtaajat, stalkkerit ja hyväksikäyttäjät on aina asia erikseen. En kuitenkaan sulata pornoteollisuuden käyttämää nimitystä she-male. Nainen on nainen vaikka transnainen ja sama pätee transmiehiin miehinä mielestäni. Ja siihen ei tarvita prosessia tai pukeutumista. Meitä on moneksi- mutta tiittejäkin jahdataan ja se on tosi yleistä. Ketjua lueskeltuani ja elämää nähtyäni on jäänyt vaivaamaan se, että onko Suomalainen mies niin homokammoinen (vaikka vetoa miehiin tuntisiki) että se riittää naiseuteen että on mekko ja ripset päällä. Eihän se ole homoilua jos tytön kikkeliä imee vai?

BikalleHki kirjoitti:

Mä en myöskään näe sellaisenaan mitään vikaa asiallisissa tai vähän epäkinasiallisissa trans-admirereissa eli tiittimammoissa tai -papoissa. Jahtaajat, stalkkerit ja hyväksikäyttäjät on aina asia erikseen. En kuitenkaan sulata pornoteollisuuden käyttämää nimitystä she-male. Nainen on nainen vaikka transnainen ja sama pätee transmiehiin miehinä mielestäni. Ja siihen ei tarvita prosessia tai pukeutumista. Meitä on moneksi- mutta tiittejäkin jahdataan ja se on tosi yleistä. Ketjua lueskeltuani ja elämää nähtyäni on jäänyt vaivaamaan se, että onko Suomalainen mies niin homokammoinen (vaikka vetoa miehiin tuntisiki) että se riittää naiseuteen että on mekko ja ripset päällä. Eihän se ole homoilua jos tytön kikkeliä imee vai?

Ei minusta ole vaikea ymmärtää miehen halua olla kikkelillä varustetun tytön kanssa. "Tytön" kauniin vartalon katselu kiihottaa, samalla kun erogeeniset alueet penis, kivekset ja peräaukko saavat stimulaatiota.

onko se sitten väärin jos joku tykkää olla se seksiobjekti?

Heterous niin kuin puhdas homoseksuaalisuuskin vaikuttaa hyvin pakkomielteiseltä, näillä on pakkomielle kumppanin sukupuolen "aitouteen" ja sen varmistamiseen. Minusta tämä pakkomielle on sairasta. Ihastuminen on aina oikein.

Kolmois-S kirjoitti:

Heterous niin kuin puhdas homoseksuaalisuuskin vaikuttaa hyvin pakkomielteiseltä, näillä on pakkomielle kumppanin sukupuolen "aitouteen" ja sen varmistamiseen. Minusta tämä pakkomielle on sairasta. Ihastuminen on aina oikein.

Heterous, homous tai vaikka biseksuaalisuuskin on ihmisen keksimisiä seksuaali-identiteettejä, oikeasti ihmisen seksuaalisuus on paljon monimutkaisempi ja useimmat ihmiset ihastuvat lähinnä pääasiassa persoonaan ja/tai sukupuolen toissijaisiin tunnusmerkkeihin. Jotkut vaan jumittavat elämänsä varrella omaksumiinsa tai kasvamiinsa identiteetteihin haluamatta edes nähdä sen pitemmällä, siksi se "aitouden" varmistus on junteille tärkeää...

menee kirjoitti:

Heterous, homous tai vaikka biseksuaalisuuskin on ihmisen keksimisiä seksuaali-identiteettejä, oikeasti ihmisen seksuaalisuus on paljon monimutkaisempi ja useimmat ihmiset ihastuvat lähinnä pääasiassa persoonaan ja/tai sukupuolen toissijaisiin tunnusmerkkeihin. Jotkut vaan jumittavat elämänsä varrella omaksumiinsa tai kasvamiinsa identiteetteihin haluamatta edes nähdä sen pitemmällä, siksi se "aitouden" varmistus on junteille tärkeää...

Mietin olenko juntti, kun mulle on tärkeää, että kumppanini on henkisesti "aito nainen". Jalkojen välissä saa olla kumpi vaan.

Et lukenut aloitusviestiä tarkasti vaikka vastasitkin siihen. Tässä tapauksessa tilanne onkin päinvastoin. Transnainen (siis tyttö ilman lainausmerkkejä) on se joka haluaa sinulta jotain sinne pimpsaansa. Transnaisella ei ole yleensä kuin väliaikaisesti vääränlaiset sukuelimet, eikä niiden käyttö pahemmin innosta, ainakaan esittämässäsi toimessa.

Transsukupuolinen nainen ei siis ole mies naisten vaatteissa, vaan nainen omissa vaatteissaan.