Olen hankalassa tilanteessa poikani (17v) kanssa. En tiedä hänen elämästään enää paljon, en saa kunnollista kontaktia häneen. Ennen hän kävi ulkona ahkerasti, viipyi yöt ties missä. Nykyään hän ei käy melkein missään. Koulukaan hänellä ei suju kovin hyvin, olen puhunut siitä hänen luokanvalvojansa kanssa.
En tiedä hänen kaveripiiristäkään oikeen mitään. Hänellä on ainakin yksi hyvä kaveri ja hän on kaukosuhteessa.
Hän on kerran kertonut minulle tilastaan ja olevansa henkisesti heikoilla ja väsynyt. Olen myös yllättänyt hänet itkemästä kovasti yksi yö mutta hän vain sanoi sen johtuvan riidasta. Käyttäytymisessa on myös muutoksia. hän on kovin äreä, väsynyt ja välinpitämätön.
Eniten minua huolestuttaa se kun olen saanut hänet kaksi kertaa kiinni joidenki aineiden käytöstä, tarkempaa tietoa mitä ne on minulla ei ole. En ole huomannut mitään hajujakaan, eikä hän haissut alkoholiltakaan. Hän käyttäytyi sekavasti, puhui sekavia eikä ollut yhtään oma itsensä,.
Toinen kerta tapahtui melkein kaksi viikkoa sitten. hän tuli keskellä yötä parvekkeelle, sekoili siinä aikansa höpötyksistä päätellen tupakkia etsimässä. Sitten hän alkoi nousta parvekkeen kaiteelle (asumme 2krs) enkä halua miettiä edes mitä olisi tapahtunut jos olisin ollut nukkumassa. vedin hänet alas, hän huusi ja jäi parvekkeen lattialle hetkeksi. Lopulta hän päätyi kuitenki omaan huoneeseensa.
Olen jo aiemmin miettinyt mitä voisin tehdä. Psykologilla hän on käynyt ei tuottanut tulosta oikein. Olisiko mitään mahdollisuutta saada hänet jonnekkin? hoitopaikkaan tms,.
Mitään toisenlaisia asumisjärjestelyjä ei voi tehdä, hänen isänsä on kuollut eikä ketään sukulaisiakaan asu oikein hyvän matkan päässä.
en itsekkään jaksaisi olla siinä jatkuvassa pelossa joka ilta, että se sama toistuu. Pelkään nukahtaa, koska en voi ikinä olla varma että poika ei tekisi mitään tyhmää. Käyn öisin joskus tarkistamassa että hän on nukkumassa. Haluaisin tämän niin loppuvan. .
pojalle apua?
väsynyt äiti62
4899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja Tatuahan sinä et minnekkään pistä. Koeta ymmärtää että se kärsis vaan enemmän, me ei pystyttäs puhumaan enää sen kanssa ja Tatu masentus entisestään siitä. Nyt kun oon saamassa sitä puhumalla vähän parempaan kuntoon, se ei todellakaan auta silloin jos hommaat hänelle jonkin paikan jostain laitoksesta. Tatu tarvitsee mua ja minä tarvitse Tatua. Ja voin jopa vannoa, että tulisit näkemään Tatua paljon onnellisemapana ja ilosempana kesällä, koska ollaan suunniteltu niin paljon kaikkea kivaa kesälle yhdessä. Sinun kannattaisi miettiä tuota hoitopaikka-asiaa vielä. Tatu on puhunut minulle, miten häntä pelottaa se että joutuu jonnekin laitokseen. Tatu on myös sanonut minulle, että tietää miten paljon aiheuttaa sinulle tuskaa, surua ja pelkoa, muttei uskalla kertoa sinulle. Minä voin sanoa Tatun puolesta että se on pahoillaan kaikesta mitä olet joutunut kestämään. Tatu myös rakastaa sinua, vaikkei koskaan ole sitä sinulle varmaan suoraan sanonutkaan. Mutta minulle hän on niin kertonut. Kesäloma alkaa kolmen viikon päästä ja sitä Tatu odottaa innolla, koska edelleen kaikkea mukavaa ollaan Tatun kanssa suunniteltu. Jos Tatu ei nyt saisi viettääkkään kesälomaa mitä on odottanu monia kuukausia, voin vain kuvitella miten masentuisi entistä enemmän. Taidat jo tietää kuka täällä kirjoittelee. Jennahan minä, olet varmaankin kuullut minusta jotain. Ainakin Tatu on kertonut sinun tietävän. Tatu etsi tämän jutun käsiinsä ja näytti minulle. Jos haluat kysyä jotain tai muuten vain puhua, sillä minä tiedän noista asioista mistä kirjoitit tähän kaiken ja vielä enemmänkin. Niin voit vaikka pistää sähköpostia tulemaan. [email protected] Terv. Jenna
masennusta? Tsemppiä! En oikein osaa muuten neuvoa paitsi että yritä saada poikaa puhumaan.
Tilanteesi kuulostaa raskaalta, joten ota yhteyttä jonnekin, irti huumeista, nuorisoasema tai muu. Myös nimettömänä voi soittaa. Juttele asioista jonkun järkevän luotettavan aikuisen kanssa.
Joo, kuulostaa tutulta. Minulla poika sairastui puoli vuotta sitten keskivaikeaan masennukseen. Onneksi hän suostui lääkärikäynteihin ja saimme apua. Toisaalta kuvaamasi outo käytös ei valttämättä ole masennusta ja kaman käyttöä vaan yksikelitteisesti joku toisenlainen ongelma mielen puolella, ensin iski mieleen kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsofrenia. En ole lääkäri mutta asiasi valkenee varmasti jos saat puhuttua pojan tutkimuksiin. Tsemppiä.