Miten lestadiolaiset suhtautuvat Äitienpäivän viettämiseen? Sehän on tullut herätysliikkeen ulkopuolelta ja on tavallaan "maailman tapa", jota ei perinteisen käsityksen mukaan ole seurattu.
Tosiasiallisestihan Äitienpäivä on liikemiesten synnyttämä kaupankäynnin tehoste! Sen takana on siis kieltämättä kauppiaiden suunnaton ahneus, jonka kohteeksi on valittu äidit ja luotu siitä tunteisiin vetoava markkinajuhla.
Kyllä lestadiolaisäidit on ennen osansa hoitaneet Jumalan kunniaksi ilman erillisiä "Äitienpäiviä"!
Äitienpäivän vietto. Humpuukia?
Rättikauppias
391812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
äitejä siinä kuin muutkin äidit! Jokaisen äidin tehtävä on olla äiti lapsilleen - ei siinä sen kummempaa. Miten siinä itse kukin onnistuu, on taas toinen juttu... Äitienpäivä on todella kauppiaitten päivä eikä muuta. Ehkä alunperin ei niin ollut tarkoitus! Eikös tähänkin sopisi se paikka, että kun olette tehneet kaiken, minkä voitte tehdä, olette tehneet vain sen mikä pitikin. Ei tarvita mitään ylistämällä alistamista. Yleensä jokaiselle oma äiti on paras äiti - aina se ei kuitenkaan toteudu.
Jos äidin kiittämisestä ja palvelemisesta edes yhtenä päivänä vuodessa tehdään halveksittava asia, on aloittaja koko pitkälle joutunut! Jumalan sana suorastaan neuvoo viettämään äitienpäivää, ostamaan kukkia ja viemään lahjoja ja vaikka Kappeliin syömään. Niin minä ainakin olen uskoni oppinut, ja siitä pidän kiinni!
Rakkaat ystävät! Vietetään ilolla äitienpäivää ja muistetaan äitiä ja hänen huolenpitoaan meistä. Näin me muistamme myös taivallista isäämme, joka on siunannut äitiämme rakkaudella meitä kohtaan!
On varmasti asiaa kunnioittaa yhtenä päivänä, vuodessa äitiä, sinä päivänäkin voi vielä käydä kirkossa, rukoushuneella . Jolloin ehtii Taivaan Isällekin tekemään kunniaa.
huonon omantunnon rauhoittamiseksi niille lapsille ( ja myös aviomiehille ), jotka eivät kunnioita Jumalan 4:ttä käskyä, joka velvoittaa meidät aina ja kaikessa kunnioittamaan ja tottelemaan vanhempiamme ja siis myös äitejämme. Näin ollen äitien ( ja isienkin ) päivä pitäisi kristityssä kodissa olla jokainen päivä; ei vain tuo almanakkaan merkitty kauppiaiden lihotuspäivä! Missähän olet uskosi oppinut; taitaa olla kuollutta uskoa. En löydä ainakaan suomalaisista raamatuista paikkaa, jossa kehotettaisiin viemään kukkakimppuja tai lahjuksia äidille, vielä vähemmän syömään johonkin soittoruokalaan, missä viini virtaa ja musa soi.Raamatun mukaanhan hyvä vaimo on kotona pysyväinen. Jaakobin vaimojenkin kesken tuli riita kukkasista.
peähäis :-)))
se on ihmispalvontaa ja vastoin raamattua. Ei uskova äiti tarvitse maailman muotoja kukkinensa,kiitos tulee ylhäältä.
Sen on vaimoni ansannut että häntä huomiodaan silläkin tavalla.
mäkin on tehnyt jo viikon kukkamaata ja lasteni ja lasatelasten äidille .
Ja sitten muina päivinä ja varsinkin viikonloppuisin saa äijä meuhkata sen perjantaipullon kassa ja häiritä perheensä rauhaa; kunhan vaan muistaa viedä se ruusupuskan vaimolle äitienpäivänä. Ja on taas niin kunnon aviomies ja lasten hellä isukki. Onpa hienoa, että on toi äitienpäivä.
En ole ollut kertaakaan humalassa 60 vuoden aikana, eikä tulisi mieleenikään juoda alkoholia, Jeesus humala on tuhat kertaa voimakkaampi ilon ja hurmoksen tila eikä katkea koskaan krapulaan. Hallelujaa kiitos Jeesus
vielä RUUKUN???? Kuinkä sä mitenkään kehtaat täällä moista asiaa kertoa? Hah haa, ei tosissaan, sun vaimos on varmasti ansainnut sen kun on noin mukavan miehen muokannut sinusta! :) -kaiken takana on nainen, joka ihanasti rakastaa... ;)
Kyllä minussa on ollut vaimolla kova tahkoaminen, että edes vähän... kiitos viestistä. :-)
Aikuiset lapset lapsineen menevät äitä tapaamaan korttien ja kukkien kanssa. Vanha äiti nöyrästi kahvittaa lapsensa ja tekee edellisellä viikolla pullat täytekaakkunsa lapsilleen. Päivän sankari on iltaan mennessä jo nuutunut onnesta ja valmis kaatumaan sänkyyn. Tämäkö on äitien muistamista.
Jos olisit, niin puhuisit tykkänään eri tavalla. Kyllähän vanha taikka vähän nuorempikin äiti tietää sen mihin pystyy. Ja aina äideille on ollut hyvin tärkeitä lasten ja lastenlasten vierailut. Aivan pöljiä sinä kirjoittelet. Pitäisikö lasten pysyä poissa ikääntyvien vanhempiensa luota, ja lastenlasten pysyä poissa mummin ja ukin luota? Vai mistä on kysymys? Joku raja kai sentään pitäisi piruilevalla provokatoorisella käytöksellä olla, vaikka onkin tekopyhiä ja omavanhurskaita koistislaisia vakaumukseltaan.
Vaikka äiti ja isoäiti rakastaa omia rakkaitaan, soisin jokaiselle äidille yhden päivän vuodesta, jolloin hänen ei tarvitsisi raataa itseään uuvuksiin. Paras lahja on joko viedä äiti ulos syömään, tai lapset hoitavat tarjoilun valmistuksineen ja antavat äidin tuntea hellyyttä ja huomiota YHDEN päivän! Ei olisi liikaa, monesti niin itsekkäiltä lapsilta, jotka eivät näe eivätkä noteeraa usein vielä iäkkäiden äitiensä vaivoja. Odotetaan täyttä palvelua, niinkuin aina, vaikka vuodet vierivät....
Kunkin oma asia on sitten tuo käytännön järjestelypuoli, kuka tarjoaa mitäkin. Nehän sovitaan näiden ihmisten kesken yhdessä, ei niitä internetistä käsin voi ulkopuoliset ohjailla.
Täytyy olla hiukan heikko hoksottimiltaan jos ei ymmäärrä mitä tuossa tahdottiin sanoa. Lueppa uudelleen, siinä ei ole kukkia tai äitien päivää lytätty, vaan että annettaisiin äidille mahdollisimman paljon apua ettei enään vanhaa äitiä rasitettaisi ymmärtämättömien lasten taholta. Lopuksi hän ilmaisee jotta äitienpäivä on hyvä viettä toivottamalla onnea äideille. Mutta kiihkomieliset tietyn suunnan fanaatikot käyvät jokaiseen mihin vain voi ymmärtämättömyydessään kiinni.
Minusta koistislaiset ovat hengellisesti sairaita. Kaikesta näkyy katkeruus. Ei se ole ihmekään, kun kristityn vapaudesta ja rauhasta ei ole tietoakaan. Itsevanhurskas projisoi omaa vihaansa muihin: maailmanihmiset ovat sitä, suruttomat ne o semmoisii ja papit ova tämmöisii ja esikoiset ne vasta ovat ihan kamalia...... Näin Lapa paimentaa laumaansa, mutt jumalansana ei näyt oleva viinamäen aitana.
Vaikka pöljä oletkin, niin jokin raja pitäisi oman persoonan ekspandoitumisellakin olla. Älä tule tänne neuvomaan muita heidän äitienpäiväjärjestelyissään. Järjestä omas ninko lystäät.
se yleensä menee. Mutta mun mielestä tämä on kaksipiippuinen juttu - muistan, että olen itsekin aikoinani näin tehnyt (mennyt siis katsomaan äitiä aitienpäivänä lapsineni), mutta asia voi olla ylen kiusallinen molemmille osapuolille! Olisin itse mieluiten luopunut koko jutusta, mutta sitten taas loukkaat äitiäsi, jos et häntä muista. Mitä siis tehdä? Meillä lapset saavat tehdä kuten haluavat. Olen sanonut, että tulkaa, jos haluatte. En kuitenkaan loukkaannu, vaikkeivät koko päivää muistaisi! Tänä vuonna ovat maailmalla ja omissa touhuissaan, joten rauhallinen päivä on tiedossa. Ja pakastimesta löytyy jotain suuhunpantavaa, jos on tarvis!
joo,se on just tollasta teatteria suurimmalla osalla lapsista,muina aikoina äiti unohtuu. korkeintaan käydään laitoksissa valittamassa suurista hoitomaksuista,valitetaan hoitajille huonosta hoidosta. Eikä muisteta että ovat suuressa ahneudessaan kärränneet vanhempansa laitoksiin pois jaloista vaikka olisi mahdollista hoitaa kotona.
Luulee loukkaavansa äitiä, jos häntä muistaa! Voi millaista uskoa!
mitään uskonasioita. Mielestäni en kyllä sanonut muistamista loukkaantumisen aiheeksi vaan muistamatta jättämistä... Äitini ei loukkaannu enää yhtään mistään, koska hän on ollut haudassa jo yli vuosikymmenen.
Muistan kouluajoilta, miten todella yritin ilahduttaa äitiäni. Äitienpäivän aamuna nousin hyvissä ajoin kattamaan pöydän ja keittämään kahvia. Kakunkin olin tainnut leipoa salaa. Kun kaikki oli valmista, menin pyytämään äitiä kahvipöytään. Hän ei pitänyt mitään kiirettä. "Tule nyt, kahvi jäähtyy", koetin sanoa. Lopulta hän tuli: "Minä keitän itselleni kunnon kahvit", hän sanoi eikä ollut näkevinäänkään kattaustani. "En minä mitään jäähtynyttä kahvia juo." Hän alkoi keitellä itselleen uutta kahvia. Sitä en muista, maistoiko hän kakkuanikaan. Olin mielessäni aika loukkaantunut. Isä oli illalla muistuttanut minua äitienpäivästä. Kaikki vaivannäkö äitini ilahduttamiseksi tuntui turhalta. Sen koommin en moiseen enää vaivautunutkaan, vaan äiti sai seuraavina äitienpäivinä itse keittää kahvinsa. Minä jäin sänkyyni nukkumaan. Hän sai sen juuri niin kuumana ja tuoreena kuin halusi ja siihen aikaan kuin halusi. Nykyisin laitospaikat ovat tiukassa eikä laitokseen tosiaankaan ketään noin vain "kärrätä". Käy siinä sitten työssä, kun kotona on muistamaton äiti, jolla on yöt ja päivät sekaisin. Joka hukkaa tavaroitaan, mm. avaimensa tuon tuostakin, jättää sähkölevyt päälle ja joka ei osaa takaisin kotiinsa, kun lähtee vaikkapa käymään kaupassa. Kyllä rahaa pitää sen verran "palvoa", että se riittää perheen elantoon, asumiskuluihin, sähkölaskuihin, vaatteisiin, työmatkakuluihin ja sen semmoiseen. Usein perheen on työn vuoksi muutettava sinne, missä työtä on tarjolla. Useimmat näet haluavat elää omillaan, ilman sosiaalitoimiston apuja.
tässä loputtomassa äitihymistelyssä!
lisäksi tuo kirjoittaja on juuri niitä pöheikössä järkeään keränneitä, joiden äidit kärsivät heidän ilmaantumisestaan. He eivät vieläkään ymmärrä, että mikä on äiti. Heiltä on puuttunut isä tai sitten se on ollut jokin kummajainen, sillä normaali isä jo pitää huolen siitä, että lapset osaisivat kunnioittaa äitiään edes äitien päivänä.
Moinen juhlinta pitäis lailla kieltää tai ainakin synniksi saarnata ja kirkastaa kristillisissä seurakunnissa. Mutta minkäs teet, kun papit ja saarnamiehet kulkee kaikessa edellä.
eslessuthan on täynnä äärioikeistolaisia. Kolkytluvulla esikoisia kuului mm.ikl.ään joka oli järjestö joka kyyditti ihmisiä rajalle,käytti väkivaltaa sekä muita yhteiskunnan ulkopuolisia keinoja katsomiinsa vääräpoliittisiin henkilöihin.
No niin, pitihän se arvata, että takana on joku uskonnon vihaaja! Jos joku on vuoden 1937 eduskuntavaaleissa äänestänyt IKL:llää, on hän jo kuollut ja kuopattu!
Ainoa mittari poliittisen kannan valinnassa olivat "koti, uskonto ja isänmaa". Etenkin aikana, jolloin jumalaton kommunismi oli voimissaan. Kun keskustelin vanhempieni kanssa politiikasta, he perustelivat oikeistolaisuuden kannattamistaan sillä, että oikeisto suojeli uskovia, uskontoa ja kirkkoa. Kerrottiin kaikenlaisista tapahtumista, mitä kommunistisessa maailmassa oli tehty vaikkapa kirkoille: Niitä oli muutettu mm. teattereiksi, varastoiksi ja teurastamoiksi tai hävitetty ja jätetty ränsistymään. Uskovia oli vainottu. Samoista syistä es.lestadiolaiset kannattivat myös IKL:ää 1930-luvulla: ei sen poliittisuuden vuoksi, vaan siksi, että se vastusti kommunismia, jota pelättiin. Sitä paitsi silloin ei vielä tiedetty natseista kaikkea sitä kuin tiedettiin myöhemmin, sodan jälkeen. Minulla on se kokemus, että usko ja uskonto menevät lestadiolaisuudessa aina ohi politiikan. Vääristelet asioita, jos väität, että esikoislestadiolaiset olisivat olleet kyyditsemässä jotakuta jonnekin tai käyttäneet väkivaltaa. Asenne ateistisiin kommunisteihin oli ymmärrettävä. Maailma oli ennen ja jälkeen sotien ja pitkään myöhemminkin aika erilainen kuin se on nyt.
Et tunne lestadiolaisuutta, eikä oman perheesi muistelot selitä millään tavalla kokonaisuuta. Laestadiolaiset ovat kannattaneet eniten keskustapuoluetta.
seriffi poistakoon tämän välittömästi.
Et tosiaan tunne lestadiolaisuutta, vaan luulet, että vanhoilliset ovat koko lestadiolainen herätysliike. Lestadiolaisuus on jakautunut lukuisiin eri suuntiin, jotka eivät ole juurikaan yhteydessä toistensa kanssa ja joista suurin on vanhoillislestadiolaisuus. Siellä tosiaan kannatetaan Keskustaa. (Heillä on vieressä oma keskustelupalstansa. Tässä on eräs linkki, josta saa tietoa lestadiolaisuudesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lestadiolaisuus). Toiseksi suurin on esikoislestadiolaisuus, ja siellä taas on oltu perinteisesti Kokoomuksen kannattajia. Levinneisyysalueet ja ammattirakenne saattavat jonkin verran selittää esikoisten kokoomuslaisuutta. Muistan lapsuudestani, miten saarnaaja saattoi puheessaan muistuttaa, mitä puoluetta ja ehdokasta sitten äänestetään. Ajat ovat tässäkin suhteessa kovasti muuttuneet, ja varmaan on tullut hajontaa myös poliittisiin mielipiteisiin. Saattaa joku esikoinen Keskustaakin äänestää. (Miksipä ei?). Myös kristillisdemokraateilla lienee esikoisissa kannattajia.
Kyllä se on totta,että esikoisia kuului äärijärjestöihin. eräät heistä asetettiin myöhemmin myös palvelijan tehtävään. Tämä asia ei ollut aivan yksinkertainen,koska oli paljon esikoisia jotka oli lähtöisin torppareista sekä itäsuomen pientilallisia sekä renkejä.Ristiriita siis kylvettiin jo tältäpuoleltakin.
Jo huomenna se taas alkaa. Haluaisin nukkua aamulla pitkään, mutta kun ne jo tänään soittivat, että tulevat taas onnittelemaan äitiä. Tosiasiassa nuo viisi lastani omien kersojensa kanssa, joita on yhteensä 22 kappaletta, tulevat tänne taas passattavaksi. Aamusta yhdeksän maissa tulee ensimmäiset ja sitä jatkuu iltaan saakka. Yritä siinä sitten olla iloisen näköinen ja pelkkänä hymynä syötä, jota, laita ruokaa, kahvita , tiskaa ja serveeraa tätä joukkoa koko päivän ja kuuntele mukuloiden riitelyä ja kiukuttelua. Ja mitä minä hartaimmin toivon, on, että päivä olisi pian ohi ja kukin veisi sakkinsa omaan kotiinsa ja minä pääsisin omaan rauhaani. Tämä on se toinen puoli tuosta paljon ylistetystä äitienpäivästä.
Sinun kannattaisi ehkä yrittää muuttaa tuota systeemiä. Kun äitiä juhlitaan, niin eihän silloin muut juhli vaan äiti. Ilmoitat tästä lähtien, että äitienpäiväksi voi hankkia kunnon lounaan jossakin paikassa. Kun et ole kotona, ei ole pakkovieraitakaan. Muuta tuota järjettömältä kuullostavaa rumbaa. Yksi päivä vuodessa , muut maksavat ja palvelevat. Sinä vaan nautit. Sitten kun väsyttää, menet lepäilemään ( kunnon rukailun jälkeen ) ja muut ihmetelkööt. Jos et katkaise tuota järjetöntä " perintöä" niin siitä saa muutkin kärsiä jälkeesi. Ole oikea esikuva ja nauti äitiyden kiitoksesta. Voithan kysyä, että missä lapset ja lapsen lapset haluavat pitää hyvänä äitiä. Sanot vaan, että et jaksa enää laittaa ruokaa ja kahvittelua vaan kun on äitienpäivä, niin odotat sitä muilta. Reilu puhe on paikallaan. Hyvää äitienpäivää kuitenkin, meni se sitten miten vaan.
nimittäin tuo ns. äitienpäivä! seuraavaan on taas melkein vuosi. Yritän kestää.
että onneksi äitienpäivä on ohi. Itselleni äitienpäivä on ihana juhla kun omat lapset ovat lähellä ja muistan sanoa heille että rakastan heitä. Ainoa millä päiväni synkistyy on anoppi jota lapsemme eivät halua mennä tapaamaan eikä kyllä edes hänen oma poikansakkaan. Syy löytyy niistä ilkeistä puheista joita hän jaksoi sinnikkäästi puhua minusta miniästään kaikille jotka jaksoivat kuunnella ja lapsillemme. En ole itse koskaan kieltänyt lapsiani menemästä mummolaan mutta he itse ovat tehneet valintansa aikuisina.