Rajatilapersoona

...on todettu ko.piirre kaksisuuntaisuuden lisäksi.Arkielämässä se tuntuu joustamattomuutena asioissa.Erilaisina päähänpinttyminä myöskin.Jouston puute vaikeuttaa myös ihmissuhteita.Itsellä se johti avoeroon ja perheen lähtöön ulkomaille.Lääkityksenä käytetään aika pitkälle samoja kuin kaksisuuntaisessakin.Lisäksi suositellaan terapiaa.Itse en ole sellaista saanut.Keskusteluapua kylläkin.

Mulla on todettu rajatila/epävakaa persoona häiriö 18-vuotiaana. Olen nyt 40 v. Mulla siihen on kuulunut välillä psykoottisia jaksoja jotka eivät sinänsä liity epävakaaseen. Ovat vain lisänä ehkä n. kerran 2 vuodessa jolloin oon sit sairaalassa. Minussa ovat miltei kaikki epävakaan oireet, olen kouluesimerkki k.o sairaudesta. Nyt ijän myötä olen tasoittunut, niinkuin lääkärit aikoinaan sanoivatkin tapahtuvan. Pahimmillaan olin hyvin herkkä ja reagoin helposti asioihin voimakkaasti. Olin hyvin levoton, saatoin yöllä lähteä kävelemään vaikka lumihankeen ja toivoin että olisin nukahtanut sinne. Varsinaisesti en halunnut kuolla. Kerran kävelin yöllä 10 asteen pakkasessa ystäväni luo 2 km päähän aamutakissa. En tiedä miksi... Olin vaan levoton, missään ei ollu hyvä olla. Aina piti keksiä jotain "erikoista" ja se oli jopa hauskaa. Sain suurta tyydytystä siitä kun olin huomion keskipisteenä. Toisaalta paha olo oli aina läsnä. Hirveä levottomuus. Lääkeyliannostuksia olen ottanut 2. Jälkimmäisessä meinasin oikeasti kuolla. Olin tajuttomana 2 päivää. Keskittyminen mulla on vaikeaa, monta asiaa pyörii päässä samaan aikaan ja en välillä tiedä mitään mistä joku on puhunu, vaikka olen siinä. Saan aivan ihmeellisiä päähän pistoja miillon vaan. En tiedä miksi. Seurustelu- ja rakastumisvaihe helpotti todella paljon ja voin melko hyvin muutaman vuoden. Miehelläni on ja pitää olla runsaasti kärsivällisyyttä. Kouluttauduin ammattiin, joka oli suoranainen ihme, koska pinna on lyhyt ja en siedä auktoriteettejä. Sitten oli monta vuotta töissä, mutta aina tuli pomon kanssa riitaa. Pomo oli itse hirviö joka ei maksanu kunnon palkkaa ja annoin sen sitten kuulua ympäri taloa. Sanoin sen mitä kaikki ajattelivat työpaikassa olleen pielessä, mutta eivät olleet uskaltaneet ääneen sanoa. Siinä sai toimitusjohtaja kuulla kunniansa ulkomaan matkoistaan ja kiskurimaisuudestaan. Viimeisessä työpaikassani käteni vammautui ja sen jälkeen en ole ollut töissä. Siitä on nyt n. 5 vuotta. Varsinaisesti olen näiden mielenterveysjuttujen takia eläkkeellä. Haluaisin mennä vielä töihin, mutta kun en aina tule ihmisten kanssa toimeen. Olen addiktiherkkä, ensin oli viiltelyä monta vuotta, sitten vakava syömishäiriö, psykogeeninen epilepsia ja sen jälkeen alkoholismi, josta nyt yritän toipua. Pelottaa että mikä addikti seuraavaksi iskee, kun aina on ollu jotain. Se on vaan muuttanu muotoaan. Lääkityksenä mulla on rauhoittava antipsykootti Seroquel sekä mieltä tasoittava Lamictal. Rauhoittavat mömmöt, niinkuin diapam ja kumppanit eivät auta minua pätkääkään. Kaveripiirissä olen sosiaalinen ja pidetty. Olen sanavalmis hauskan pitäjä. Mutta he eivät tiedä,että välillä olen aivan muuta. Kaiken ydinongelma on mieletön levottomuus. Että näin... Pärjäile!

Mulla on nuo kaksi diagnoosia vaihdelleet vuoronperään riippuen lääkäristä. Olen syönyt lähinnä bipolaarilääkkeitä ja myös käynyt rajatilaryhmäterapiassa. Viimesin psykiatri ei oikein osannut mua diagnosoida, mutta bipolääkkeitä se jatko kun ne auttoi. Kyllähän se yritti mua menemään rajatilaterapiaan, mutta en jaksanu enään. Kundikaverin mukaan mä olen syvästi häiriintynyt.