Maui Thai tätä aihetta sivuuttikin poistetussa trollissaan. Eli eri lajien harjoitusmenetelmät. "Mun laji on parempi", jankutukset poistetaan. Harjoitusmenetelmien laadukkuutta saa arvioida mutta tarvii perustella. Tästä aiheestahan ei niin hirveästi informaatiota löydykkään, yleensä lajien sisältö kuvataan yleisemmällä tasolla.
Eli eri lajien harjoitusmenetelmistä kuvauksia kaivataan..
Oma lajini on ITF Taekwon-do, joten sen harjoitusmenetelmiä osaan parhaiten kuvailla.. Isohko osa ajasta harjoitellaan muodollisia asentoja ja liikesarjoja riveissä, ilmaan. Lisäksi muodollisia asentoja käytetään askelotteluissa, joissa yksinkertaisesti toinen hyökkää ja toinen puolustaa enemmän tai vähemmän ennaltapäätetyillä tekniikoilla.
Välineharjoittelu on toinen osa-alue johon käytetään paljon aikaa. Yleisin välineharjoittelutapa on läpyskämaalit ja peruspotkut niihin. Hyvin pieni osa harjoittelusta käytetään niin sanottuihin spesiaaleihin eli joko potkitaan reilusti pään yläpuolelle tai sitten potku on muuten vaikea tai molempia. Potkuvoimaa kehitetään isoilla potkutyynyillä. Lisäksi seurallamme on säkkitreenit eli harjoitellaan kombinaatioita nyrkkeilysäkkeihin ja kehitetään muita ominaisuuksia säkkejä käyttäen. Välineharjoittelun alle voitanee vielä luokitella murskaus, jossa siis murskataan lautoja erilaisilla muodollisilla perustekniikoilla.
Kolmantena osa-alueena on ottelu ja ottelutyyppinen pariharjoittelu, joissa molemmissa käytetyt suojat ovat: sääri-, jalka(päkiä ja kantapää)-, ala- ja hammassuojat sekä nyrkkeilyhanskat ja vapaaehtoisesti myös kypärä. Pariharjoittelussa tehdään lyönti- ja potkukombinaatioita kaverin hanskoihin/vartaloon ja harjoitellaan erilaisia puolustautumisia ja hyökkäyksiä. Ottelua harjoitellaan enimmäkseen kilpailusäännöillä eli potkut ja lyönnit vyötärön yläpuolelle ja selkäpuolelle ei saa osua. Päähän osuminen on pisteiden kannalta arvokkaampaa, kuten myös potkut verrattuna lyönteihin ja aina vaan parempi jos tekniikka suoritetaan hyppäämällä. Kontakti parin mukaan, yleensä kevyehkösti. Parin vuoden aikana olen kuitenkin kerennyt verta vuotaa useamman kertaa ja yhden kerran on tyrmättykin, joten ei se ihan täyttä hienostelua ole. Tosin minä olenkin varsin agressiivinen hyökkääjä... Joskus harjoitellaan myös ottelua siten että saa potkia vyötärön alapuolelle (ei haaroihin) ja/tai vastustajia on kaksi. Ja harvoin treenataan myös mattopainia.
Viimeisenä osa-alueena voisin mainita itsepuolustuksen, jota seurassamme ei harjoitella erityisen paljoa. Eli treenaamma vapautumisia ranneotteesta, kuristuksista, jonkin verran veitsiä ja tuliaseita vastaan, sekä tietenkin perusvääntöjä, maahanvientejä ja hallintaotteita.
Eli eri lajien harjoitusmenetelmistä kuvauksia kaivataan..
Oma lajini on ITF Taekwon-do, joten sen harjoitusmenetelmiä osaan parhaiten kuvailla.. Isohko osa ajasta harjoitellaan muodollisia asentoja ja liikesarjoja riveissä, ilmaan. Lisäksi muodollisia asentoja käytetään askelotteluissa, joissa yksinkertaisesti toinen hyökkää ja toinen puolustaa enemmän tai vähemmän ennaltapäätetyillä tekniikoilla.
Välineharjoittelu on toinen osa-alue johon käytetään paljon aikaa. Yleisin välineharjoittelutapa on läpyskämaalit ja peruspotkut niihin. Hyvin pieni osa harjoittelusta käytetään niin sanottuihin spesiaaleihin eli joko potkitaan reilusti pään yläpuolelle tai sitten potku on muuten vaikea tai molempia. Potkuvoimaa kehitetään isoilla potkutyynyillä. Lisäksi seurallamme on säkkitreenit eli harjoitellaan kombinaatioita nyrkkeilysäkkeihin ja kehitetään muita ominaisuuksia säkkejä käyttäen. Välineharjoittelun alle voitanee vielä luokitella murskaus, jossa siis murskataan lautoja erilaisilla muodollisilla perustekniikoilla.
Kolmantena osa-alueena on ottelu ja ottelutyyppinen pariharjoittelu, joissa molemmissa käytetyt suojat ovat: sääri-, jalka(päkiä ja kantapää)-, ala- ja hammassuojat sekä nyrkkeilyhanskat ja vapaaehtoisesti myös kypärä. Pariharjoittelussa tehdään lyönti- ja potkukombinaatioita kaverin hanskoihin/vartaloon ja harjoitellaan erilaisia puolustautumisia ja hyökkäyksiä. Ottelua harjoitellaan enimmäkseen kilpailusäännöillä eli potkut ja lyönnit vyötärön yläpuolelle ja selkäpuolelle ei saa osua. Päähän osuminen on pisteiden kannalta arvokkaampaa, kuten myös potkut verrattuna lyönteihin ja aina vaan parempi jos tekniikka suoritetaan hyppäämällä. Kontakti parin mukaan, yleensä kevyehkösti. Parin vuoden aikana olen kuitenkin kerennyt verta vuotaa useamman kertaa ja yhden kerran on tyrmättykin, joten ei se ihan täyttä hienostelua ole. Tosin minä olenkin varsin agressiivinen hyökkääjä... Joskus harjoitellaan myös ottelua siten että saa potkia vyötärön alapuolelle (ei haaroihin) ja/tai vastustajia on kaksi. Ja harvoin treenataan myös mattopainia.
Viimeisenä osa-alueena voisin mainita itsepuolustuksen, jota seurassamme ei harjoitella erityisen paljoa. Eli treenaamma vapautumisia ranneotteesta, kuristuksista, jonkin verran veitsiä ja tuliaseita vastaan, sekä tietenkin perusvääntöjä, maahanvientejä ja hallintaotteita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On hienoa, että noi "mun laji on parempi" viestit poistetaan, koska kukaan ei voi sanoa, mikä laji on paras yms. Jokaisella meistä on suosikkilaji.. Ja sehän olisikin aivan tylsää, jos kaikki harrastaisivat samaa lajia. Eikö?
Aluks meillä on varattu vähän aikaa omaan "huoltoon" ennen treeniä. Voi vapaasti lämmitellä tai hieroa oman tahtiin paikat lämpimiks. Sitten otetaan alku lämmittely. Jossa vedetään koko ajan kiihtyvällä intensiteetillä n.15-20 min. Sen painotus vaihtelee aerobisen ja anaerobisen treenin välillä ,mut käytännössä alkuun otetaan hiki. sit tehdään voima harjoitteita ja taas pistetään jalat liikkeeseen.
Sit itse harjoituksiin. Meillä harjoitukset vois jakaa oikeastaan näin. Varjonyrkkeily, paritekniikat tyynyjen/pistareiden kaa, sekä ilman niitä ja tietysti sparri.
Aluks vedetään ihan perustekniikkaa ja peruskombinaatioita läpi, tarkoituksena pitää mielessä oikea tekniikka ja se rentous. Sit opetellaan ehkä joku uusi jippo esim. joku tyrmäyspotku, aluks otetaan hitaasti ja rennosti se ja sen jälkeen lisätään poweria ja annetaan palaa. Kun tämä on hallinnassa mmuodostetaan kombinaatioita joihin sen opitun potkun voi liittää luonnollisesti ja sitten tahkotaan sitä.
Tämän jälkeen vedetään lyhyt fyysinen osuus tyynyihin. Kovalla tempolla ja voimalla paljon lyöntejä ja potkuja aivan perus juttuja esim. 30 etujalan ja 30 takajalan alapotkua 50 suoraa /käsi. 25 sivupotkua kylkiin/ jalka. 40 koukkua ja lopuks 100 polvipotkua.
Sitten onki aika pistää hammassuojat suuhun ja aletaan sparrata. Sparratessa parit yleensä keskenään sopivat kontakin kovuuden ja tyypin. Esim. "Ei potkita päähän kuin sivupotkuilla mut pystypaini vedetään täysillä heitot mukana".
Sparrin jälkeen vähän aerobista palauttavaa liikuntaa ja venytykset.