mitä teiltä on kyselty ja kuka kyselee kun olette alkaneet pelkosektioo pyytämään??
itsellä erittäin kova synnytyskammo ja synnytys ei alakautta tule kuuloonkaan,sektio on saatava.
mitä joudun käymään läpi taistossa..?
pelkosektion
saaneet!!!
803856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Esikoiseni syntyi 2007 pelkosektiolla ja tuleva pikku kakkonen syntyy nyt elokuussa myös samalla tapaa. Esikoisen kohdalla ilmoitin heti ensimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä, että en sitten alateitse synnytä, koska pelkään vauvan hapenpuutetta sekä itselleni tulevia repeämiä. Sain häneltä rv 24:lle pelkopolilähetteen, siellä selitin syyni ja niistä keskusteltiin lääkärin kanssa (käynti n. 15 min). Sisätutkimus tehtiin ja todettiin, että alateitse vauva mahtuisi hyvin tulemaan. Lekurin kanssa sovein keskustelevani seuraavaksi kätilön kanssa itse synnytyksestä ja tämä keskustelu pelkopolilla oli n. rv 30, kesto 1 h. Kätilö selitti hyvin alatiesynnytyksen etuja ja haittoja sektioon verrattuna (sain ne paperillekin) ja ymmärsi sen, että repeämiä yms suhteen ei voida etukäteen sanoa, miten hyvin niiltä välttyisin. Seuraavaksi sovittiin pelkopoli/synnytystapakäynti rv 36 6 lääkärille. Koska olin edelleen samaa mieltä, etten halua repeämiä ym kokea, lääkäri totesi, että minähän se asian päätän ja sektioaika sovittiin rv 39 0. Tämäkin lekuri teki alapäätutkimuksen ja vahvisti, että hyvin mahtuisi vauva syntymään. Sinänsä painostusta ja syyllistämistä en juurikaan kokenut miltään taholta niin neuvolassa kuin pelkopolillakaan. Sektion vaaroista kyllä mainittiin tiheään, mutta sain myös tietoa alatiesynnytyksen haitoista. Itseäni stressasi lähinnä se, että jouduin kuitenkin yksin tekemään lopullisen päätöksen asiassa, sektio kuitenkin on iso leikkaus ja riskinsä siinäkin, etenkin kun se lantio tuntui olevan synnyttäjän unelma lääkäreiden mukaan... No, itse sektio sitten oli hyvinkin miellyttävä. Lapsella hartiat olivat varsin leveät ja ulosotossa kohtu repesi hieman (tulee vain mieleen, mitenkähän alatiesynnytyksessä olisin sitten revennyt tämän takia..). Kohdunrepeämisen vuoksi itse haavan sulkeminen kesti puoli tuntia normaalia kauemmin, mutta ei jättänyt muuta vaivaa. Kipupumppua käytin n. 14 h, sitten sain muita kipulääkkeitä. Kipu pysyi hyvin hallinnassa, kävelin alle vuorokaudessa ja hoidin vauvaa seuraavana päivänä. WC käynnit onnistuivat hyvin, sektiolääkkeiden vuoksi suoli tosin lamaantui 3 päiväksi ja kerrytti ilmaa mahaan, kunnes peräpuikon avulla rupesi lopulta toimimaan. Toisaalta minulla on ärtyvä paksusuoli ongelma jo entuudestaan, että ummetus nyt on ollut tuttu jo vuosia. Kotiuduin viidentenä päivänä ja kipulääkkeitä en silloin enää käyttänyt ollenkaan. Maito nousi hyvin ja imetin 10 kk. Seuraava vauva syntyy myös sektiolla, tällä kertaa pelkopolikäyntejä ei tarvita, kun olen mielipiteeni ilmaissut alusta asti. Synnytystapa-arvio tulee olemaan n. rv 36 ja silloin se sektioaika tullaan valitsemaan. Itselläni sektio meni siis paremmin kuin odotin ja sen saaminen ei ollut itkun ja hammasten kiristyksen takana, asiallinen keskustelu ja jämäkkä oma mielipide riittivät. Kun perustelee kantansa hyvin (eikä haittaa, jos on ottanut selvää asioista, mm. Stakesin tilastoissa näkyi karu totuus alatiesynnytyksen repeämistä, episiotomiamääristä ym), niin eiköhän se siitä etene! Onnea matkaan!
sektio. Eka synnytys jätti sen verran pahaa jälkeä, että ei kiitos enää. Papereissa lukee nyt että sektiolla sitten seuraava. Enkä aio antaa yhdenkään lääkärin jyrätä sen yli vaikka siihen pyrkivätkin. Ne on ihan tarpeeks jo kärsimystä aiheuttaneet. Ole tiukka ja ota selvää asioista.
voi ottaa selvää?? onko netissä tietoa? terveisin. aloittaja
Googlettamalla löytyy vaikka mitä tietoa. Tutkimuksia löytyy www.pubmed.com ja itse luin myös potilasvahinkokertomuksia ja niistä tehtyjä päätöksiä, myös googlettamalla löytyy nämä.
siitä miten näiden säälittävien äitien lapset maailmassa menestyvät. Tuskin hyvin.
Tutkimus pitäisi todella tehdä. Sinulle. Säälittävintä maailmassa ovat sellaiset katkerat ja suvaitsemattomat ihmiset kuin sinä. Toivon ettet ole kenenkään äiti.
jos kulkisin perse leikeltynä ja revenneenä kakkavaipoissa. pitää ymmärtää heitä ja heidän vihaansa.
tukee ihan tuon tutkimuksen pyytäjän mielipidettä. Säälittäviä nämä ovat.
erityisen säälittävää ja "aikuismaista" haukkua viattomia lapsia edellisessä viestissäsi.
Sitä sopii vaan omalle kohdalleen miettiä, miltä mahdollisesti tuntuis jos sattuis näitä ikäviä pahoja repeämimä ja siitä lpun elämäänsä kärsisi jotenkin.. Että minkä verran sitten kiinnostaisi synnyttää alateitse uudelleen?!? Kun on kuitenkin toinenkin mahdollisuus, joka ei sekään riskitön sekään ole, mutta ei kuitenkaan pahenna enää sitä entistä tena- tilannetta.. Ei voi kun ihmetellä tätä porukkaa mitä täällä liikkuu. Ei oo elämässä varmaan ollu terveyden kanssa vastoinkäymisiä tai sitten on, ja on siitä niin katkeroitunut että ei osaa enää olla ihminen.
Tai ehkä heitä ei haittaa. Joidenkin mielestä naisen alapää on vaan synnytyksiä varten ja mitään muuta virkaa sillä ei sitten olekkaan....... Katkerat ihmiset on ärsyttävimpiä. Miksi he eivät voi tehdä asioille jotain, jos niin paljon vi*uttaa? Miksi kaikilla muilla pitäisi mennä huonosti jos heillä menee?
Minulla on rakennepoikkeavuus , jonka takia vain sektio oli lääkärien mukaan mahdollinen. Toisen sektion jälkeen kiellettiin kokonaan enempi lasten hankkiminen. Missään tapauksessa en menisi kenellekkään sanomaan , että suosittelisin leikkausta. Molempien jälkeen toipuminen oli hidasta ja vauvan hoito vaikeaa heikon kuntoni takia. Olen valtavan kiitollinen kahdesta lapsestani , mutta kyllä olisin toivonut normaalia alatiesynnytystä. Nykyisin kivun lääkitys on hyvä , jos sellaisen haluaa. Valtaosa ystävistäni on synnyttänyt ilman sitäkin ja ollut nopsaan taas normaalielämässä kiinni. Itseltäni meni alkukuukauden vauvan kanssa hitaaseen paranemiseen leikkauksesta. Minusta tuntuu jotenkin hurjan hemmotellulta ja kehostaan vieraantuneelta toivoa itselleen isoa leikkausta , jossa mennään seitsämän kerroksen läpi ennen ulosottoa...Sektio on kuitenkin tarkoitettu tilanteisiin joissa alatie on poissuljettu vaihtoehto joko äidin kehosta johtuen tai sikiön ahdinkotilan takia. Onnellista odotusta kaikille ja armollisuutta itselle. Se on kyllä totta , että neuvolasta tietoa saa tässä mielessä niukasti , mutta kenen tahansa gynen kuuluu antaa rehellistä tietoa sitä haluavalle odottajalle.
Minusta taas on ikävä lukea synnytyspelkoa ymmärtämättömiä tai vähätteleviä kommentteja. Pelottaa, että entä jos lääkärit ja kätilötkään eivät ymmärrä synnytyspelkoisia. Vai on tämä iso leikkaus, "jossa mennään seitsemän kerroksen läpi", mielestäsi hemmottelua? Pitäisikö alatiesynnytystä kuollakseen pelkäävä äiti sitten vastoin tahtoaan vain kylmästi pakottaa alatiesynnytykseen? Siis, jos pelkopolit ja muut eivät pelkoa poista. Mitä se on keneltäkään pois, jos joku toinen nainen haluaa sektion? Eihän kenellekään kuulu esim. toisten lääketieteelliset toimenpiteet. Minä en esim. ota koskaan puudutusta hammaslääkärissä, mutta en myöskään arvostele muita, jotka sen ottavat. Noin niin kuin kärjistettynä esimerkkinä. (Ja ei, synnytys ei ole sama asia, mutta ymmärtänette pointin.)
Minä en usko, että edellisellä kirjoittajalla oli tarkoitus vähätellä kenenkään pelkoa. Itse jouduin kolme kuukautta sitten hätäsektioon, ja siitä toipuminen oli varmasti hitaampaa ja vaikeampaa kuin alatiesynnytyksestä. Sairaalassa oli samassa huoneessa neljä synnyttänytttä äitiä, alateitse synnyttäneet pääsivät parin päivän päästä kotiin, me kaksi sektiolla synnyttänyttä olimme sairaalassa viikon. Ja muutamaan ekaan päivään en saanut ollenkaan nostella vauvaa, pari päivää jouduin makaamaan pelkästään sängyssä katetroituna, tipassa ja verensiirrossa. Sen jälkeen toipuminen oli kyllä nopeaa, mutta sektion jälkeen haava voi helposti tulehtua tai aueta. Jossain annetaan myös ohjeet, että vauvaa ei saisi nostella pitkään aikaan leikkauksen jälkeen (se lisää haavan aukeamisen riskiä). Pelkopoli on niitä varten, jotka pelkäävät synnytystä, ja mielestäni vasta, kun siellä on käynyt, voi päättää haluavansa sektion. Jos pelkopolille menee päätöksen tehneenä, käynneistä ei ole mitään hyötyä.
Vielä ajasta heti sektion jälkeen, tätä en haluaisi enää kokea. Minulle tehtiin hätäsektio todella kivuliaan imukippiyrityksen jälkeen, eli olin nukutuksessa, ja tietysti hengitysputki laitettiin. Kun heräsin heräämössä, putki oli poistettu, mutta en pariin tuntiin pystynyt puhumaan kuin ihan muutaman sanan kuiskaamalla. Hoitajat kävivät ohimenne onnittelemassa, eivät ehtineet pysähtyä kuuntelemaan, mitä yritin sanoa. KUKAAN ei sanonut vauvasta mitään, ei kertonut, tuliko tyttö vai poika eikä sitä, oliko vauva terve ja kaikki muuten hyvin. Vasta pari tuntia maattuani joku pysähtyi hetkeksi viereeni ja antoi tipan vettä. Silloin vasta sain kysyttyä vauvasta. Ja ei todellakaan isää ja vauvaa päästetty heräämöön. Isä syötti ensimmäisen kerran pullosta. Ja yöksi annoin vauvan hoitajille, koska todella tarvitsin unta enkä olisi vauvaa voinut hoitaa kun en pystynyt edes kääntymään sängyssä ilman apua. Tällä hetkellä tuntuu, että tuo imukuppiyritys ei vaikuta, jos joskus vielä lapsia haluan. Todellisuudessa kuitenkin käy varmaan niin, että synnyttyksen lähestyessä se alkaa todella pelottaa, ja joudun käymään pelkopolilla. Kuitenkin, jos mahdollista, haluan toisen synnyttää alakautta. Sektioon en enää halua jos ei ole pakko.
viikko sitten 4,5-kiloisen vauvan alakautta, en revennyt lähes ollenkaan, "alakerta" vähän kipeä vain pari päivää synnytyksen jälkeen, en kulje kakkavaipoissa enkä ole synnytyskokemuksestani katkera vaikka kivuliasta olikin, enkä olisi halunnut synnyttää sektiolla.. Joten eipäs yleistetä siihenkään suuntaan.
mentyä pieleen.. ja sekin sektio pelottaa, kaikki mahdollinen terveyteen liittyvä asia on mennyt pieleen viime aikoina, joten pelottaa myös, miten sektio menee. toisaalta, on mahdollista että sektiolle on olemassa lääketieteellinenkin syy minunkin kohdalla, mutta siitä ei ole vielä tullut varmuutta. Mutta pelko on syy jolla se sektio jokatapauksessa tulee, tutkittii¨npa tämä asia nyt tai ei. Ja mielestäni sitä ei tarvitse kenenkään häpeillä jos lääkäri on luvannut sektion pelon perusteella: silloin on todettu että sektio on kulloiseenkin tilanteeseen paras vaihtoehto kokonaisuuden kannalta. Alatiesynnytys ei ole enää vaihtoehto - senkin jälkeen voi joutua isoihin leikkauksiin joista paraneminen on varmasti yhtä hidasta kuin sektiostakin, lopullista "paranemista" minun kohdalleni ei tule koskaan tulemaankaan. Lisäksi uuden alatiesynnytyksen aiheuttamista tuhoista ei ole takuita kenelläkään -tilannetta ei todellakaan toivo huonommaksi tuon alapään suhteen. Sektiosta toipuminenkin vaihtelee varmasti tapauskohtaisesti, niinkuin myös alatiesynnytyksestä¨. Yleisimmin alatiesynnytyksestä toivutaan nopeasti ja "helposti" mutta aina niin ei ole. On hyvä kuitenkin, että ihmiset tuovat esille myös näitä negatiivisia puolia sektiosta, ettei sektion pyytämisestä ja saamisesta tule mitään "muotijuttua.." Synnyttäminen ei varmasti ole missään muodossa koskaan täysin turvallista ja hallittua.. aina löytyy joku poikkeuksen poikkeus jolle käy huonosti. mutta onneksi suurin osa sekä alatiesynnytyksistä että sektioista sujuu "normaalisti" ja niistä toivutaan hyvin.
Mulla kans kaksi poikaa, jotka ovat syntyessään olleet nelikiloisia. Molemmat tulleet alateitse, ensimmäisen kohdalla kyllä tehtiin episiotomia, mutta pianhan ne tikit sulivat ja haava parani. Toisen kohdalla ei tehty epparia, enkä revennytkään. Vaikka siis vauvani eivät mitään ihan pieniä piiperoita ole olleetkaan, en myöskään tosiaan kulje kakkavaipoissa! Hyvänen aika sentään! :) Eihän se 4-kiloinen nyt vielä mikään "jättiläinen" ole, mutta sieltä isommasta päästä kuitenkin.
Ystäväni, joka on pariin otteeseen leikattu, tuli katsomaan minua sairaalaan tämän toisen poikani synnyttyä ja moneen kertaan ihmetteli, kuinka fressinä jo olin ja hyvävoipaisena. Seuraavana päivänä synnytyksestä päästiinkin jo kotiin, eli tosissaan olin periaatteessa käynyt vain sairaalassa "pullauttamassa" poikani pihalle.
Olen menossa pelkosektioon. Ilmoitin pelostani heti ekassa neuvolassa, mutta pelkopolille sain ajan vasta rv 25 tienoille. Olin siihen mennessä ehtinyt jo hankkia ehkä vähän liikaakin tietoa synnytyksen riskeistä. Pelkopolin kätilö ei mielestäni ollut oikea ihminen siihen hommaan. Menin pelkopolille avoimin mielin, mutta käynnin jälkeen olin aivan varma, että minähän en tätä vauvaa alateitse synnytä! Itkin asiaa useamman päivän. Sain ajan lääkärille synnytystapa-arvioon ja lääkäri olikin sitten aivan ihana! Keskustelimme rauhassa molemmista vaihtoehdoista ja sain ihan rauhassa pohtia päätöstäni ja itse päättää miten haluan synnyttää. Olen kuullut tarinoita, että jos vähänkin epäröi niin pelkosektiota ei saa, mutta ainakaan minulla asia ei mennyt niin. Ihan asiallisesti keskustellen kerroin pelkooni johtaneet syyt, eikä tarvinnut esittää mitään itkukohtausta lääkärin vakuuttamiseksi. Itku tuli vasta siinä vaiheessa kun kuulin vauvani syntymäpäivän ja johtui helpotuksesta kun pitkään stressannut asia oli ratkennut.
Tässä erittäin surullinen tarina siitä kun ystäväni lähimmäinen halusi pelkosektion. Vauva syntyi terveenä, äiti kerkisi nähdä vauvan mutta yllättäin kaikki menikin päin honkia ja lapsen äiti menehtyi, äidin ruumis jäi sairaalaan tutkimuksia varten. Tutkimuksissa selvisi että äiti kuoli sektion aiheuttamiin komplikaatioihin. Niin ja totta, niitä äitejä kuolee siihen alatiesynnytykseenkin. Mutta halusin vaan kertoa tämän todella järkyttävän tarinan siitä kuinka äidin kuolemanpelko kävi toteen :( Tosi surullisia nämä jutut! Mutta suurin osa alatiesynnytyksistä sekä sektiostahan menevät oikein hyvin! Itselläni takana sekä alatiesynnytys että sektio! Alatie synnytyksestä toivuin huomattavasti nopeammin, koska en antanut leikata välilihaani. En saanut tikin tikkiä joten olin niinkuin en olisi synnyttänytkään. Sektiokin meni sektioksi hyvin mutta kyllä toipuminen oli sen verran rankkaa etten siihen kyllä enää vapaa ehtoisesti lähtisi! Sektio minulle tehtiin pikkuneidin virhetarjonnan vuoksi.
No sinähän se varsinainen rohkaisija olet! Synnytyspelkoiselle kerrot tuollaista.
Vai että saa sitä alatiesynnytyksellä pelotella mutta sektiolla ei! Kyllä täällä sitten on naurettavaa porukkaa! Kyllähän se nyt fakta on että ei se sektio välttämättä mikään ratkaisu niihin pelkoihin ole! Siinäkin kaikki voi mennä päin mäntyä, ja tutkimusten mukaan vielä suuremmalla todennäköisyydellä kuin alatiesynnytyksessä! Suurimmaksi osaksi alatiesynnytykset sujuvat mallikkaasti kun äidit hankkivat faktatietoa (ei suomi24:stä), ja osaisivat esittää vaatimuksia ja toiveita synnytyksen suhteen. Oma synnytykseni ei olisi mennyt näin loistavasti ellen olisi ottanut asioista selvää ja esittänyt toiveitani. Tietysti on tilanteita joissa ei pystytä noudattamaan äidin toivetta ja silloin ajatellaan yleensä äidin ja lapsen parasta. Mutta harvassa on tässä väestössä ne äidit joille huonosti on käynyt alatiesynnytyksessä. Ja harvassa ne joille sektiossa on huonosti käynyt, mutta sektiollahan syntyy vähemmän lapsia kuin alateitse.
Niin kuin kaikki täällä tietävät, synnytys on riskaabelia puuhaa. Vielä vaarallisempiakin tilanteita kuitenkin on, esimerkiksi parisuhteessa eläminen. Naisia kuolee Suomessa kymmenen kertaa enemmän parisuhdeväkivaltaan kuin synnytykseen. Tulipaloissa kuolee viisi kertaa enemmän naisia kuin synnytykseen. Alkoholiin kuolee meillä kymmenentuhatta kertaa niin paljon naisia kuin synnytykseen. Itse asiassa synnytysvuode on yksi turvallisimpia paikkoja suomalaiselle naiselle.
No kannattaako jo valmiiksi pelkäävälle tuollaisia juttuja kertoa? Kai kaikki sen tietää, että sektiossa on riskinsä. Kyllä sen tiedottamisesta varmasti pidetään huolta siellä lääkärin vastaanotollakin. Kertominen synnytyspelkoiselle pelkosektiota haluavalle, että sektioon on joku tutuntuttu kuollut, on sama kuin alatiesynnytykseen menijälle sanoisi: "Lykkyä tykö. Minä repesin itse suupieliin asti, mutta ei sulla varmaan mitään hätää oo. Ajattelin vain kertoa."
Minä synnytin alateitse eikä oikeastaan paremmin olisi voinut mennä. Olin kieltänyt epparin tekemisen ja se kannatti, sillä kätilö olisi tehnyt epparin, mutta minä sanoin että jos voit olettaa että vähemmillä tikeillä selvitään niin anna revetä, ja yksi tikki vain sitten tuli. Palauduin vallan mainiosti ja seksielämäkin alkoi heti kun mieli teki, eikä vuotoja enää ollut. Ja vaikka se jännittikin aloittaa uudelleen, niin ihan ennalleen se palani, ellei jopa parantunut entisestä, kun synnytyksessä löysin itsestäni uusia lihaksia ja niitä oli sitten helppo treenailla niin että paikat piukistuivat taas :D
Itse pelkään sektiota ja kaikkia mahdollisia leikkauksia. Jopa sitä episiotomiaa. Tämän toisen vauvani aion myös synnyttää alateitse ja toivon ettei tarvitsisi leikata. Eihän sille mitään voi tietenkään jos on pakko, mutta itse ajattelen niin että kyllä se sieltä tulee samaa reittiä mitä on sinne mennytkin. ;D
Sattuuhan se tietysti, mutta voisin kuvitella että leikkauksen jälkeen kipuja on enemmän kuin hyvin menneen alatiesynnytyksen jälkeen. itselläni kivut jäivät sinne synnytyssaliin. No pissalla käynti vähän kirveli sitä yhtä tikkiä ja muutenkin kun limakalvot hieman herkässä mutta suihkun kanssa kun kävi pissalla niin helpotti. Ja sitä suihkuakaan en pissatessa tarvinnut muuten kuin ne muutamat päivät siellä sairaalassa.
Suosittelen katsomaan muuten tämän videon minkä laitan tähän loppuun linkiksi (ei sisällä mitään härskejä toosakuvia eikä näytetä oikeaa synnytystä. Alussa kylläkin näytetään "elokuvasynnytyksistä" pätkiä, joissa näyttelijät huutaa pää punaisena, älä siis säikähdä). Se on kyllä aika uskomattoman kuuloista, mutta en epäile etteikö myös näin voisi mennä. Katso ihan loppuun asti.
Kannattaa varmaan myös kokeilla vaikka joogaa tai jotain rauhoittavaa ja rentouttavaa harrastusta raskauden ajaksi niin helpottuu se pelko ja on helpompi jutella ja tehdä sitten se lopullinen päätös siitä synnytystavasta. Lääkäri kyllä kertoo pelkopolilla tilanteen ja arvionsa miten lapsi mahtuisi alateitse syntymään ja hänen sanaansa kannattaa luottaa. Hän kuitenkin on valansa vannonut eikä saa antaa väärää tietoa eikä turhaa toivoa potilaalle, eikä myöskään diagnoosia jos on itse epävarma asiasta. Ja neuvolassa kannattaa myös toivoa että saisit neuvolatätin kanssa myös puhua synnytyksestä aina kun itse haluat. Näin saat varmasti faktatietoa molemmista synnytystavoista, kivunlievityksistä, apuvälineistä ja siitä mitä voisit itse tehdä helpottaaksesi alatiesynnytystä sekä siitä tai sektiosta toipumista.
Mutta kuuntelehan itseäsi, mieti rauhassa, ja toivotaan että kaikki menee hyvin, mitä ikinä päätätkin. Ja toivotaan myös että lapsi on terve ja sinä selviät raskaudesta ja synnytyksestä ja toivut hyvin.
Ja paljon sitä mitä ei saisi etukäteen toivottaa ;)
http://www.youtube.com/watch?v=jxB9mnKYr4M
Sellaisten henkilöiden on helppo tulla palstoille ihmettelemään joidenkin synnytystä pelkäävien halukkuutta sektioon, joiden oma alatiesynnytys on mennyt hyvin. Kaikille ei kuitenkaan käy samoin. Minusta ei ole oikein sanoa, että synnytyksessä ajatellaan vain äidin ja lapsen parasta, tuskin siinä ajatellaan äitiä ollenkaan kun lapsi väkivalloin vedetään ulos imukuppien avulla! Tuskin se ulos repiminen on lapsenkaan kannalta hyvä asia! Ne henkilöt, joiden synnytys on päättynyt traumaattisesti, eivät koskaan varmasti täysin toivu kokemastaan joko henkisesti tai fyysisesti. Itse en halua riskeerata omaa henkistä ja fyysistä terveyttäni sekä lapseni terveyttä! Siksi en koskaan tahdo synnyttää alateitse. Luonnollisuus on joskus alatiesynnytyksestäkin kaukana, ei lasta ole tarkoitettu revittäväksi ulos ja joskus päädytään hätäsektioon. Lapseen kiintyminen tällaisen traumaattisen synnytyskokemuksen jälkeen voi olla paljon vaikeampaa. Eikä kukaan voi ennustaa, kenen synnytys tulee olemaan traumaattinen. Seksuaalielämä voi olla menetetty vuosiksi, joillekin se ei enää koskaan tule olemaan samanlaista kuin ennen synnytystä. Siitä kärsii parisuhde ja sitä myötä myös lapsetkin. Synnytyskokemuksen tulisikin siis olla jokaiselle positiivinen, ja niille jotka alatiesynnytystä pelkäävät tulisi ehdottomasti antaa mahdollisuus sektioon!
Itse olen alatiesynnytyksen kannalla, ellei ole jokin syy joka vaarantaa olennaisesti vauvan tai äidin hengen. Mutta se onkin vaan mun mielipide josta ei kannata ottaa nokkiinsa. minä en ketään tuomitse.
Luonnollista synnytys ei enää ole, tapahtui se sitten alateitse tai sektiolla.
Ja kummassakin tavassa on omat riskinsä, joten turhaa on tapella kumpi tapa on "oikea" tapa synnyttää. Jokainen päättäkööt sen "oikean" tavan itse omalle kohdalleen.
On aivan turhaa ketään täällä haukkua, jos ovat valinneet pelkosektion.
Ei synnytystapa tee kenestäkään huonompaa ihmistä, saati huonompaa äitiä.
Ja siitä luonnollisuudesta vielä. Jos synnyttäisin kotona ilman minkään laisia nykyajan apuja jne, niin samat "luonnnollisuuden" kannalla olevat syyttäisivät minua vauvani hengen vaarantamisesta ja olisin maailman kamalin ihminen jos vauva vammautuisi tai kuolisi synnytyksessä....
juuri noin. Imukupilla ulos kiskaitu lapsi ei tuntunut omalta ollenkaan. Repeämät ja etenkin erittäin kivulias eppari ovat vieneet itsetunnon ja naisellisen olon. Seksi ei tule kysymykseenkään - ei haluta. Äidinrakkaus ei ole puhjennut vieläkään (7kk) ja arpia särkee.. Kolmeen kuukauteen en saanut kunnolla nukuttua henkisen pahan olon takia.
SUOSITTELEN SEKTIOTA! Tietenkin ONNISTUNUT alatiesynnytys on aina parepi vaihtoehto, mutta kukapa sen saa niin on arpapeliä! Itse en ole vielä päättänyt tuleeko seuraava millä tavalla ulos. Gyne suositteli alakautta yrittämistä mutta jos näyttää että ulostulo on yhtä hankalaa niin sitten voidaan mennä sektioon. Se itseasiassa tuntui helpottavalta ajatukselta sillä sen "voimauttavan" alatiesynnytyksenkin haluaisin kokea...
ja eppari kannattaa kieltää. Jos näyttää siltä että tarvetta leikkaukseen tulee niin suosittelen sitten ennemmin sektiota. Eppari on kuin henkinen ympärileikkaus. Ainakin minulle.
Miksi edes puhut "seuraavasta", jollei äidin rakkaus ole vielä puhjennut edellisenkään kohdalla...?
että käyt seksuaaliterapeutilla. Voi tuntua vieraalta ajatukselta, mutta suosittelen lämpimästi. Minut ohjattiin synnytyskompilkaatioiden kontrollin yhteydesä seksuaaliterapeutille kun puhuin avoimesti ongelmistani ja todellakin auttoi minua. Mitään "ihemttä" siellä ei tapahtunut, että olisin simsalabim! taas ihan kunnossa, mutta kun ongelmista sai puhua ja niihin pystyi jotain ratkaisua etsimään, itsetuntoa vahvistamaan ym. niin minun kohdalla se auttoi. Ajan kanssa.
seksuaaliterapeutteja on yksityisiä, mutta myös julkisella puolella on ainakin joillakin paikkakunnilla.
Tuo on niin harmillista, tuo kiintymyksen vaikeus vaikean synnytyksen jälkeen. Se on henkisesti raskasta itselle. Pelkäsin itse, että minullekin kävisi niin ja sitä minulta myös usein kysyttiin.
Onneksi ei kuitenkaan, kiinnyin ja rakastuin lapseeni lähes heti, ehkä minulle kävi kuitenkin vähän niinkuin päinvastoin sitten, eikä sekään paras tilanne ole: tulee liian "riippuvaiseksi" lapsesta ja pelkää että lapselle tapahtuu jotain, synnytys on jättänyt traumat ym. Tulee liian leijonaemomainen äiti.
Mutta toivon todella teille parempaa tulevaisuutta
Kirjoituksesta huomaa ettet ole synnyttänyt!revitään lapsi väkivalloin ulos....KYLLÄ TUOLLAISET TILANTEET ON PAKKO TILANTEITA, LAPSEN HENKI VAARASSA!!!!ja jos äiti tuollaisessa tilanteessa alapäästä repeää ja joutuu kivusta hetken kärsimään niin eiköhän se ole sen arvoista että lapsi säilyy hengissä!Ymmärrän kyllä että synnytys pelottaa etukäteen mutta olen kylläsitämieltä että kipuun ei kuole ja oikeastaan mistä ensimmäistä lastaan odottavat tietävät mitä pelätä?tarinoita kuullaan monenlaisia mutta jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan. itse en juurikaan ensimmäistä odottaessani synnytystä pelännyt, synnytys oli "keskivaikea" kivut oli kovat ja muutama tikki tuli mutta terve poika syntyi ja itse paranin melko nopeasti. Nyt odotan toista lastani ja synnytys PELOTTAA!Mutta en voisi kuvitellakaan pyytäväni sektiota kivun pelon takia. Alatiesynnytys on luonnollinen tapa synnyttää, sektio erikoistilanteita varten.
Oma kokemukseni meni kuten ensimmäisenä sinulle vastanneella. Kerro heti neuvolassa pelostasi. Äläkä lamaannu neuvolatädin kommenteista. Jos tunnet, että sinua ei oteta täydestä niin suosittelen olemaan yhteydessä yksityiseen alan lääkäriin ja kertomaan jo aikaa varatessa syyn. Itse sain avun miespuoliselta lääkäriltä kuten olen kuullut monen muunkin saavan. Hänen lähetteensä otettiin synnytyssairaalassa täydestä. Neuvolatäti suositteli hypnoosia ja muuta pälinää äidiksi kasvamisesta. Olen ylpeä sektiosynnytyksestäni. Onnea odotukseen.
vaikka sektiosta kolmen ohessa olevan syyn takia on jo vuosi. En nyt lähtisi ketään siihen kannustamaan paitsi lääketieteellisin perustein. Eräs tuttu sai apua pelkoonsa hypnoosilla. Eivät lääkärit ole sektiota vastaan "piruuttaan" vaan tietäessään riskit. Toki on tilanteita jolloin se on ainut mahdollisuus. Kuten istukan irtoaminen , sydänäänten romahdus , lantion ahtaus , hankala perätila , kehon rakennepoikkeavuus tai muu yleensä sikiön ahdinkotila. Jos em. seikkoja ei ole ja kyse on vain fiiliksestä "ei kivaa" ei minusta perusteita ole. Tai sitten saisi itse maksaa leikkauksen ja verovarat kohdennettaisin muualle.
Pelko ei ole mikään pelkkä fiilis "ei kivaa". Huoh.
Moni oikeasti synnytyspelkoinen maksaisi VARMASTI itse sektionsa, jos se vain olisi mahdollista. Mutta kun ei ole. Se taas ei ole pelkäävän äidin vika.
On niille verovaroille sata kertaa turhempaakin käyttöä kuin sektio. Jos saisin päättää, narkkarit, alkkikset, elämäntapatyöttämät ja muut tosiloiset eivät minun verorahoillani mälläisi.
Mulla haavatulehtui, mutta ei se mikään maailmanloppu ollut. Ennemmin asia oli meille voitto. Mies joutui/pääsi yksin hoitamaan vauvaa enemmän, kun olin kipeenä. Toivuin hyvin ennen tulehdusta, mutta haava tuli tosi kipeeksi tulehduttua. Antibiootit kuitenkin tehosi ja lopulta arpikin aika pieni. Minulla oli suunniteltu sektio. 5vrk olin sairaalassa ja viimeisenä päivänä hoidin vauvaa jo hyvin itsekseen. Synnytys ajallisesti on aika pieni osa elämää ja myöskin synnytyksestä toipuminen. Lapsen kanssa ollaan loppuelämä ja en ymmärrä, miksi ensi päiviin kinnitetään niin paljon huomiota. Vauvoja hoidetaan keskosina ja adoptoidaan. Silti syntyy kiintymyssuhde, vaikka ensimmäisinä vuorokausina joku muu hoitaisi.
Sektioni meni hyvin. Pelkäsin paljon myös sektiota, mutta henkilökunta oli suurimmaksi osaksi ymmärtäviä. Kipua ei tarvinnut suuremmin tuntea. Vatsan painelu sattui vähän, mutta siinäkin tehtiin yhteistyötä ja oikeanlainen hengittäminen auttoi. Imettäminen lähti hyvin käyntiin, vaikka aluksi lypsin vauvalle, kun oli hankala tietyissä asennoissa imettää. Lpulta kuitenkin vauva hylkäsi pullon ja roikkuu edelleen(7kk) tississä täysin. Olis ihan kiva, että pullokin viel kelpaisi. tsemppiä sektioon!
selvinnyt hyvin tulehtumisista ym. on kiva välillä kuulla tuollaistakin näkökulmaa. Itseäni nimittäin pelottaa hirveästi sektiokin, mutta se alatiesynnytyskään ei mahdollinen ole ja jostain se vauva on ulos otettava:).
Edellinen synnytys meni niin pieleen ja siitä paraneminen kesti tosi kauan, enkä koskaan toivukaan kunnolla, joten sektio jää sitten vaihtoehdoksi. On kiva kuulla, että vaikka siinä hankaluuksia tulisikin, että niistäkin on ihmiset selvinnyt, nopeammin vielä kuin mitä pieleen menneestä alatiesynnytyksestä.. kun yleensä sektiosta jos jollain on jotain negatiivista sanottavaa niin se on sitten pannassa synnytystapana..
huoh. ei se synnytys jokatapauksessa herkkua ainakaan kaikille ole. Mut lapsia jos meinaa saada niin pakkohan se on synnyttää:).
Synnytys onkin nykyihmiselle harvoja kokemuksia ,jonka käsikirjoitusta ei voi etukäteen laatia. Ei lääketieteellisin perustein saatu sektio kustantaa noin 6000e henkilökunnan palkat ja pelkopolit päälle. Ihan ok jos itse maksat.
Ei se alakautta synnyttäneidenkään hoito ilmaista ole, saati sitten jos joutuu korjausleikkauksia ja fysioterapioita läpi käymään revettyään pahasti. Tai jos lapsi vaurioituu synnytyksessä.
Ja voiko edes synnytykselle/sektiolle hintaa laittaa? Mielestäni on törkeätä syyllistää uuden ihmisen tähän maailmaan saajaa kustannuslaskelmilla!
Sitäpaitsi, vaikka verorahoista sektiot maksettaisiinkin, menevät verot kerrankin johonkin rakentavaan (uusi elämä ja uusi veronmaksaja). Narkkareille, alkoholisteille tai muille pummeille minä en sen sijaan soisi senttiäkään verorahoista. Menkööt hemmetti töihin!
Asiat tärkeysjärjestykseen, jookos?
traumaattisen synnytyksen, jonka vuoksi itkin enkä saanut nukutuksi edes vuosi synnytyksen jälkeen. Minut jätettiin täysin ulkopuolelle synnytyksestäni, kätilöt eivät kertoneet mitään vauvan voinnista tai muusta ja kaiken lisäksi vauva vietiin välittömästi syntymän jälkeen virvoitteluun ja happikaappiin kolmeksi tunniksi. Minulle ei missään vaiheessa kerrottu mitään vauvan voinnista. Kun lopulta sain hänet rinnalle kätilö ei puhunut mitään vaan jätti minut yksin ihmettelemään kenen vauva oli rinnalle tuotu, omani luulin kuolleen.
Siitäkin huolimatta ja sen takia pahin pelkoni on että seuraava synnytys päättyy sektioon. Kävin pelkopolilla juttelemassa asian tiimoilta ja kätilö selitti siellä minulle ihan kaiken edellisestä synnytyksestäni niin hyvin kuin se on mahdollista papereiden perusteella. Sain vastauksen joka ainoaan kysymykseeni.
Synnytys oli niin lääketieteellinen tapahtuma kuin se vain voi olla ja seuraavasta (joka on edessä noin 20viikon kuluttua) haluan luonnollisen tapahtuman, ilman lääketieteen puuttumista. Siksipä kiellän KAIKKI toimenpiteet lääkkeellisestä kivunlievityksestä käyrien ottamiseen ja episiotomiaan, ellei vauvan tai minun henki ole vaarassa. Ellei mikään mene pieleen synnytän toisen lapseni ilman lääketieteen apua, sairaalassa toki kun kotisynnytykseen ei ole varaa (ikävä kyllä).
Noita asioita olisi hyvä miettiä ennen sutinaa myös. Esim. repeäminen on harvinaista , eikä välilihan leikkausta voi todellakaan verrata isoon leikkaukseen. Ainakaan kukaan suomalainen äiti ei tietääkseni ole siihen kuollut.
Jaa, että repeäminen harvinaista..? Nyt kyllä hauskan pistit! Suurin osa synnyttäjistä repeää enemmän tai vähemmän. Harvinaisempaa on säilyä ehjänä. Pahatkin repeämät ovat yleisempiä kuin moni luulee, niistä vaan ei kuuluteta kaikille, koska usein niissä tapauksissa äiti kärsii pahoista pidätysvaikeuksista, eikä sellaista kehtaa monellekaan kertoa. Nimimerkillä kokemusta on.
Pointti oli siinä, että jos jokin menee äidin tai vauvan kannalta pieleen synnytyksessä, ei vaurioiden korjaus/hoito ilmaista ole sekään. Ja hapenpuutteesta johtuvaa aivovauriota vauvalla ei mikään summa edes korvaisi.
Välilihan leikkaus ei toki tapa, mutta se voi hyvinkin "tappaa" seksielämän jopa vuosiksi, vaikutta päivittäiseen elämään, vauvan hoitoon ja pahentaa vaihdevuosien aiheuttamia pidätysongelmia. Tämä on tutkittua faktaa.
Itsekään en hyväksy "mukavuussektiota" tai siksi, että hieman jännittää. Tai että edes pelkää kipua. Itselläni on toisen lapsen kanssa päällä valtava kuoleman pelko vauvan puolesta, ja se, että loputkin kehostani tuhoutuu, toimintakyvyttömäksi, joka taas suoraan vaikuttaa loppuelämääni kaikilla tavoin.
Pelkoja tulee ja menee, mutta tietääkseni sektiota ei saa Suomessa ilman jotakin lääketieteellistä perustetta.
Potilaspapereissa on aina SYY sektioon. On se sitten ahdas lantio, epäily isosta vauvasta, perätila, vauvan sydänäänet heikkenevät, napanuora vauvan kaulan ympärillä, synnytys ei käynnisty tai jostain syystä etene jne.
Muistakaa se tosiasia turhaan syyllistetyt sektioäidit!
Omissani lukee: Perätila , maksantoimintahäiriö , korkea verenpaine , rakennepoikkeavuus ja ahdas lantio. Tuo "jännittää" ei kyllä mene täälläkään läpi. Hei haloo tietysti synnytys jännittää. Se on normaalia. Olisin halunnut alatie synnytyksen vaan ei annettu:)
että repeäminen on harvinaista, ja varsinkin paha repeäminen, mut siinä vaiheessa kun on tuommoista kuullu ja ajattelee ite et kun se on niin harvinaista, ei mulle niin käy.. tai ei ajattele koko asiaa. Ja sitten kuitenkin kappas vain: sattuikin nyt tämä erittäin harvinainen tilanne ja repesinkin täysin ja vielä vähä lisää. Ei näin kyllä käy ku muutamalle vuodessa, minulle sanottiin. Mut niille joille niin käy, niin se ei kyllä ihan pieni juttu yleensä olekaan.. eikä hirveitä kiinnostuksia ole kokeilla mitä tuhoja toinen synnytys mahdollisesti tekisi, kyllä sektio tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Haluaisinpa nähdä näiden nurisijoitten naamat jos itse joutuisivat samaan. silloin varmaan kiinnostais että joku niitä verorahojaan vähä nurisijaankin tuhlailis. Korjausleikkaukset sun muut hoidot siihen, ne ei ilmaisia ole. Eikä se loppuelämän piloille meno jos toistuvasti repeää eikä enää parane lainkaan, mielenterveyshän siinä menee. Ja sekään ei ilmaista ole yhteiskunnalle.
nämä nurisijat eivät ole koskaan kohdanneet sattumaa x joka pistää terveyden risaiseksi. Kuka tahansa, milloin tahansa, voi sairastua ja silloin on kyllä ihan mukava juttu JOS hoitoa saa..
Olette väärässä. SynnytysPELKO käy perusteeksi sektioon. Ei synnytysjännitys, vaan PELKO. Että näin. Todistelemaan sitä toki joutuu, että oikeasti pelkää. Onneksi te ette päätäkään toisten synnytyksistä. Anteeksi vain, mutta jos asenne on noin alentuva, "vai jännittää, hihii". Omaa pelkoani kutsuisin kauhuksi ennemmin kuin pelkäksi peloksi (saati jännittämiseksi). Mutta ennen kuin hiillytte verorahojenne tuhlaamisesta, niin huoli pois. Voi jäädä minulta kokonaan lapset tekemättä, synnytyspelon vuoksi. Pelkään, että minulle sattuu kohdalle lääkäri, joka suhtautuu vähättelevästi pelkooni.
ja ukkosenpelosta. Elettävä on silti, lennettäväkin, enkä pääse leikkaukseen, vaikka kuinka todistelisin.
Jaa, en edes tiennyt, että lentopelkoon auttaa leikkaus. Leikkauksella ei päästä mantereelta toiselle, ehkä siksi kuule et siihen leikkausta saa. Todella outoa rinnastaa nuo kaksi asiaa. Pelkääjä voi synnyttää sektiollakin, lentää ei. Hei haloo. Juuri tuollaiseen synnytyspelon vähättelyyn törmää vieläkin NIIN usein. Jos lentopelkoinen pääsee määränpäähänsä vaikkapa junalla, hän varmaan sen valitsee mieluummin??? Siis jos hän todella on lentopelkoinen.
Minä en vähätellyt tai nauranut synnytyspelosta kärsiviä. Mutta tietääkseni pelon takia ei kuitenkaan saa sektiota Suomessa, vaan täytyy olla jokin lääketieteellinen syy. Niistä luettelin esimerkkejä edellisessä viestissäni. Voin olla toki väärässä.
Jokainen kuitenkin synnyttäköön lapsensa miten parhaaksi näkee. Aina kaikki ei mene kuten elokuvissa. Itsekin olisin ensin halunnut normaalisynnytyksen, mutta synnytys ei edennyt, kun paikat eivät auenneet ja lapsivesikin ehti mennä hyvissä ajoin.
Sinä olet väärässä, anteeksi vain. Pelon takia Suomessa saa sektion. Ei tosin ihan helposti, mutta se riittää syyksi. Ei tarvita mitään fyysistä/rakenteellista syytä.
Sanoin, että voin olla väärässäkin. Eli selvä se ;) Varmaan sitten täytyy useammalle todistella pelkojaan.
Hei! Jos saat valita haluatko tunnottoman alueen vatsan alueelle tai alapäähän, niin kumman valitset? Minä olisin valinnut vatsan alueen, nyt toosa pilalla alatiesynnytyksen takia. Itken joka päivä, synnytyksestä jo puolitoista vuotta eikä tää helpota.
Synnytyspelko on täysin pätevä syy sektioon Suomessa, aivan samoin kun joku lääketieteellinen syy! Luojan kiitos! Olis ne nyt aivan järkkyä jos ei tällaisessa hyvinvointivaltiossa voisi nainen itse vaikuttaa asiaan!!!
Mulla takana yksi alatiesynnytys ja yksi pelkosektio.
Ekan synnytyksen jälkeen oli aivan selvää että jos vielä lisää lapsia siunaantuu niin haluan sektion. Ilmoitin heti ekassa neuvolassa, että en synnytä alateitse ja sain kutsun pelkopolille rv 21.
Lääkäri oli hieman tyly, mutta pidin pääni. Pyysin itse vielä käyntiä rv 30 kieppeille varmuuden vuoksi, ettei sitten voida sanoa, että en ole tarpeeksi käynyt pelkopolilla asiaa puimassa. Muistaakseni eka lääkäri antoi ajan vielä sairaalan psykologille jonka luona piti käydä. Rv 38 oli vielä lääkärikäynti ja sain ajan sektioon viikon päähän.
Sektio meni niin hyvin kuin olla voi!! En tarvinnut oikeestaan ollenkaan särkylääkkeitä ekan yön jälkeen. Ainoastaan ikävä tunne oli haavassa kun tikit kiristivät.
Mulla ainakin pelko oli niin voimakas, että näin sektion ainoana vaihtoehtona ja tuskin kukaan jota hieman synnytys jännittää haluaa leikkaukseen. Eka synnytys jännitti minuakin ja sen jälkeen jäi jäljelle todellinen pelko!!! Ja kun sellainen pelko on takaraivossa niin ei vois vähempää kiinnostaa kenen verorahoista leikkaus maksetaan! Kyllä täällä niitä rahoja huonompaan tarkoitukseenkin tungetaan!
Nyt kolmosta yritellään ja sektion aion myös nyt vaatia. Ja jos tärppää niin pyydän taas lähetteen neuvolasta polille. Tuskin tällä kertaa vaaditaan kovin montaa käyntiä.
Tsemppiä!! =)
omituista , että siihen oikein vongataan. Se se vasta pelottavaa on. Eli samoilla linjoilla ei jännitys "pelko" sektiota. Kivunlievitys on kyllä Suomessa asianmukaisella tasolla ihan kv vertailussakin. Täällä vain meteliä pitävät ne , jotka eivät ole kokeneet vaikeeaa läheltä piti sektiota , jollainen omani oli.
Hätäsektio on riskialttiimpi kuin suunniteltu. Mutta huomaa, että sinäkään et ymmärrä, mitä todellinen synnytysPELKO on. Ja mitä se edes sinulle tai muille kuuluu, miten joku toinen äiti synnyttää?
Siis nyt en ymmärtä. Sinut siis vietiin alatiesynnytyksestä kiireelliseen sektioon? Ja silti sanot, että alatiesynnytys on turvallisempi? Näin ymmärsin.
Sektiossa ei ainakaan vauvan puolesta tarvitse samoin pelätä kuin alatiennytyksessä. Mulle on ihan sama kuinka paljon sattuu itseäni, kunhan lapselle ei käy kuinkaan. Ekassa synnytyksessä kävi, siksi toinen pelkosektio.
ja hirveää meteliä pitävät ne jotka eivät ole kokeneet "läheltä piti" tai todella ongelmallista alatiesynnytystä. Kokekaa kaikki sektion vastustajat se niin tiedätte sitten että ei oo olemassa turvallista synnytystapaa. ÄRsyttää tuo asenne, että "olen kokenut hirveän sektion, enkä suosittele sektiota kenellekään"
Itse olen kokenut hirveän alatiesynnytksen´, ongelmat sekä itselle että vauvalle, enkä silti sano ´kenellekään että en suosittele alatiesynnytystä... Mutta vaikka sektiossa on riskinsä ja tiedän kyllä todella ne, jotain kautta se vauva on mailmaan saatava..
Vaikka tilastot kertoisivat mitä, niin omalle kohdalle sattuessa ei tunnu´yhtään sen paremmalta olla synnytyksessä vammautunut kun on synnyttänyt "turvallisesti" alateitse. Tunnen hyvin monia sektioäitejä, joilla on ihan positiivinen kokemus sektiosta. Ja hyvin monia äitejä, joilla on positiivinen kokemus alatiesynnytyksestä. Itselleni alatiesynntys oli enemmän kuin negatiivinen kokemus, joten se ei tule olemaan vaihtoehto. Mieluummin kahdesta paikasta jotenkin rikki kuin alapää täysin mennyttä kalua, jota se taitaa olla jo ekan synnytyksen jälkeenkin.
Minä sain juuri eilen äitipolilta diagnoosin: Horror partus, eli synnytyspelko. Tästä syystä suunniteltu sektio tehdään neljän viikon päästä raskausviikolla 39 1
Pelko on lääketieteellinen syy, vaikkakin enemmän mentaalipuolen ongelmia, mutta jokatapauksessa lääketieteellinen.
Mulla sektiopäätöksen saaminen alkoi jo ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Kerroin siellä jo neuvolantädille, että pelkään synnytystä valtavasti. Seuraavalla neuvolakäynnillä pyysin lähetettä mielenterveystoimistoon, josta sain paniikkihäiriölääkityksen ja pääsin raskauden ajaksi terapiaan. Aikanaan sain lähetteen äitipolille, jossa puhuin asiasta lääkärille, joka taasen ohjasi minut pelkokeskusteluun kätilön kanssa synnytyssaliin. Pelkokeskustelu kesti noin tunnin jonka jälkeen varattiin aika synnytystapakeskusteluun viikolle 35. Tällöin lääkäri kysyi minulta, että mihin tulokseen olen tullut tässä sektio asiassa ja kun kerroin, että olen edelleen leikkauksen kannalla, niin sektiopäätös tuli.
Ei ollut mitenkään vaikeata, riitti kun pysyi kannassaan ja osasi perustella mielipiteensä hyvin. Ihmisellä on oikeus vaikuttaa omaan hoitoonsa. Itselläni on takana neljä aivan normaalisti alateitse tapahtunutta synnytystä. Kukaan ei siis oikein voi tulla inisemään siitäkään, että olisin jotenkin huonompi äiti kun alateitse synnyttänyt. Mukavuuden halustakaan on sektiosta turha puhua kun jokainen avoleikkaukseen joutunut tietää ettei se toipuminen välttämättä ole kovinkaan "mukavaa". Pelko ei ole kaikilla samanlaista eikä kaikilla edes hallittavissa. Puhutaan fobioista, jolloin pelko on niin iso, ettei sitä pysty hallitsemaan. Olisi ehkä fiksumpaa arvostelijoiden pitää kita kiinni kun ja jos ei asiasta tunnu tietävän mitään.
Ymmärrän täysin niitä äitejä jotka haluavat pelkosektion jos he ovat syystä tai toisesta oman traumaattisen synnytyksen jälkeen sen pelkosektion. Mutta en ymmärrä niitä äitejä jotka haluat pelkosektioon ennen kuin oikeasti tietävät mitä alatiesynnytys on.
Itseäni pelotti synnytys hirveästi koska tiesin että meidän synnärillä ollaan todella episiotomia myönteisiä (2007/2009 ensisynnyttäjistä yli 87% tehtiin episiotomia meidän synnärillä, stakesin tilaston mukaan), ajattelin että otan selvää synnytyksestä niin paljon ja vaadin että meitä kohdellaan inhimillesesti, eli kielsin episiotomian jos sille ei kerran oikeaa tarvetta ole. Ja että haluan sektioon jos yhtään siltä näyttää että vauvaa pitäisi alkaa väkipakolla vetämään maailmaan.
No ensimäinen synnytys meni kaikin puolin nappiin, pärjäsin oikein hyvin ilokaasulla läpi synnytyksen joka kesti 22h. Ponnistusvaiheessa kätilö kysyi että eiköhän saisi leikata välilihaa edes hieman, tokaisin että ei! Kätilö ei sitten leikannut ja sanoikin vauvan synnyttyä että hyvä kun pysyit lujana, koska sain NIIN pienen repeämän että istuminen onnistui jo heti synnytyssalissa :)
Tietysti aina sekä alatiesynnytys että sektio voi mennä päin p-reikää, mutta halusin nyt kertoa tämän oman onnistuneen alatiesynnytyksen.
Ei pelottanut kyllä yhtään mennä kakkosta synnyttämään vaan aivan innolla tapahtumaa odotin.
Ja sehän on ihan tieteellisesti todistettu että suuret repeämät liittyvät melkein aina välilihanleikkauksen yhteyteen.
Kyllä, mutta aina pelkoon ei ole varsinaisesti mitään "todellista" syytä. Jotkut ihmiset pelkäävät kuollakseen koiria, jotkut pelkäävät puhelimia, jotkut pelkäävät hämähäkkejä. Näitä pelkoja kutsutaan fobioiksi ja saattavat tarvita vuosien ammattilaisten hoitoa, jotta ne saataisiin edes inhimilliselle tasolle. Ihmisillä ei aina ole kykyjä hallita pelkojaan. Hämähäkkifobiaa kärsiväkin saattaa järjen tasolla ymmärtää, että seinällä kököttävä pitkäjalkainen hämis on täysin vaaraton, mutta pelkää sitä silti. Jopa muovisen hämähäkin koskettaminen on täysin mahdotonta tai esim. hämähäkkikuvien katseleminen kirjoista. Fobia ei kuitenkaan ole lähelläkään inhoa tai jännittämistä... se on jatkuvaa, pitkäkestoista ja stressaavaa, ikäänkuin joku pitäsi sinun lapsesi ohimolla asetta yhdeksän kuukauden ajan ja uhkaisi ampua. Se ei hellitä, siitä ei pääse yli.
Mua itseäni suunnattomasti harmittaa pelon väheksyminen. Ikäänkuin ihmiset haluaisivat kokea pelkoa. Kyse ei ole todellakaan mistään pienestä jännittämisestä tai normaalista tulevan-kokemattoman pelosta, vaan se on likimain kauhua hipova tila, joka saattaa lamata ihmisen elämän hyvin pitkäksi toviksi.
Lisäksi traumaattinen synnytyskokemus ja pakottaminen esim. synnytykseen silloin jos asiaa todella pelkää, SE saattaa olla äärimmäisen haitallista lapsen ja äidin vuorovaikutuksen käynnistymiselle ja terveen suhteen alkamiselle. Kauhuissaan oleva äitikään ei välttämättä ole mikään "paras" alateitse synnyttävä, koska voi jäätyä täysin. Tällaista pelon edessä jäätymistä näkee paljon esim. korkean paikan kammosta kärsivillä, jotka korkealla paikalla ovat täysin toimintakyvyttöminä.
Ei ole yhtään haitaksi, että opettelee näkemään asioita monelta eri kannalta ja lopettaa toisten tuomitseminen, oli ratkaisu mikä tahansa. Kenelläkään meistä ei ole riittävästi tietoa ja elämänkokemusta jotta koskaan voitaisiin ymmärtää täysin miksi joku ihminen päätyy tiettyihin ratkaisuihin... syyt voivat olla kyseiselle ihmisellä juuri täysin oikeat, vaikka itse emme päätyisi samaan ratkaisuun.
Synnytin itse vuosi sitten sektiolla pelon takia. Pelko on ollut olemassa aina, mutta raskauden alettua muuttui kauhuksi. En ala enempää erittelemään pelkojani. Minulle luvattiin sektio heti kun otin sen puheeksi. Terkka sanoi, että varmasti ei kukaan siihen pakota ja on ok nykypäivänä synnyttää sektiolla. Kaikki olivat asiallisia ja ymmärtäväisiä. Olen todella onnellinen synnytystavastani ja siitä jäi oikein hyvät muistot. Seuraava syntyy samalla tavalla.
Ystäville sanoin vain, etten ikinä uskaltaisi synnyttää. Kukaan ei sen enempää ihmetellyt, ainoastaan yhden kuulin selän takana sanoneen minua itsekkääksi(!). Olen aina ihmetellyt näitä "itsekäs äiti" -kommentteja. Eletäänkö vielä 40-luvun maaseudulla, jossa nainen(äiti) ei saa koskaan, ei missään tapauksessa ajatella itseään?! Ja näitä kommentteja viljelevät nimen omaan NUORET naiset toisilleen. Sektio on sitäpaitsi lapselle täysin turvallinen, alatiesynnytyksessähän ne riskit ovat.
Tämä samainen henkilö kaiken huipuksi veti röökiä molempien raskauksiensa ajan, joten en hänenä moista kommenttia olisi kehdannut laukoa. Lisäksi hän laittoi lapsensa päiväkotiin 10- ja 9kk ikäisinä. Uskon, että lapsi ei kärsi sektiosta millään tavalla myöhemmässäkään elämässä, mutta liian nuorena päiväkotiin laitettuna kyllä, puhumattakan tupakan myrkyistä. Itse en koskaan voisi kuvitella tekeväni em. asioita, mutten silti ole mikään arvostelemaan, jos hän on mielessään punninnut ne parhaiksi vaihtoehdoiksi. Minulle ihan sama, ei ole minulta mitenkään pois.
Olet aivan oikeassa ettei sellaisella ihmisellä joka vetää röökiä raskaana ole mitään sanomista sinun päätökseesi! Sehän vasta itsekästä onkin!
Halusin nyt vain lähinnä tuoda oman kokemukseni esille enkä tuomita ketään, en vaan ymmärrä, ei se ole tuomitsemista vaan sitä etten pysty ymmärtämään ja siksi en ketään ala täällä tuomitsemaankaan :D Jokaisen oma asia miten lapsensa synnyttää.
Omalla kohdallani pääsin peloista kun hankin faktatietoa jotta osasin vaatia minulle ja vauvalle inhimillisen synnytyskokemuksen, ja sellainen se sitten olikin. Toinen synnytys oli sitten vielä helpompi.
Mutta tuo on puppua että sektio olisi täysin turvallinen lapselle, ihan samoja riskejä liittyy sektioon kuin alatiesynnytykseenkin, paitsi sektiossa riskit ovat suurempia, saatikka sitten äidille tulevat komplikaatiot. Kaikessa on aina riskinsä, ihan samalla tapaa kuin synnytyksessä. Elämä on riskaabelia :)
Ja noista että sektio lapselle aiheutuisi sairauksia esim. allergioita useammin, mieheni ja kaksi hänen sisarta on syntynyt sektiolla, serkkuni kolme lasta on sektiolla syntynyt ja kaksi sisartani on syntynyt sektiolla, kaikilla heistä on jostain kumman syystä enemmän tai vähemmän allergiota. Muuten meidän suvussa ei kyllä allergisia ihmisiä sen kummemmin löydy :D Hassua, onko sitten sattumaa vai mitä on. Halusin tuon nyt vain tuoda esille eikä siitä kenenkään tarvitse suuttua.
Ja samapa tuo mitä allergiota siitä seuraa jos lapsi on synnytettävä sektiolla kunhan sitten muuten olisi terve lapsi :)
että sektioon EI liity samoja riskejä lapselle, kuin alatiesynnytksessä.ei vammautumisen,hapenpuutteen aiheuttaman aivovaurion tai jopa kuoleman riskiä tms. onneksi kai hyvin harvinaisi suomessa,mutta silti niitä tapahtuu aina välillä.en keksi yhtäkään riskiä,mitä vauvalle voisi tulla sektion takia.
Lapsen riskit
* Hengitysvaikeudet: Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla esiintyy hengitysvaikeuksia sitä useammin, mitä varhaisemmin sektio tehdään. Raskausviikolla 39, jolloin suurin osa sektioista suoritetaan, riski on vielä kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %).
* Kuolema: Keisarileikkauksen jälkeen seuraavissa synnytyksissä perinataalikuolleisuus on kohdun repeämisriskin vuoksi jopa kahdeksankertainen verrattuna niihin synnyttäjiin, joille ei ole aiemmin tehty sektiota.
riskejä, kuten vammautumista ym, mitä taas alatiesynnytyksessä voi tulla. ja eihän sektion jälkeen saa enää synnyttää normaalisti juuri tuon kohdun repeämis riskin takia.ainakaan missään nimessä ei käynnistetä.mulla ei edes puhuttu mahdollisuudesta synnyttää toista enää alakautta vaan suoraan sektioon kun synnytys alkaa tai sitten laskuttuna ajankohtana.
Kyllä se sektio on vaan lapselle turvallisempi. Luonnollisempi toki on alatiesynnytys, jos se menee kaikin puolin hyvin, mutta sektiossa ei voi tulla vakavia vammoja lapselle, kuten erbin pareesi, hapenpuutteesta johtuva aivovaurio, kiinnijäämisestä johtuvat murtumat tai muut vammat... Vakavat ja pysyvät vauriot sattuvat lapselle aina alatiesynnytyksessä. Tämä on tullut jo moneen kertaan todistettua.
Sektiossa, jos lääkäri hätäilee, voi saada skalpellista haavan (hui), ja suurin "ongelma" on se, että hengitys ei suju heti syntymäsekunnilla niin hyvin kuin alakautta ilman ongelmia syntyneellä, mutta tämä on hyvin lyhytkestoinen ongelma lapsell ja korjaantuu pian, eikä siitä jää pysyviä vaurioita. Toisin kuin alatiesynnytyksen aiheuttamista ongelmista.
Eli puppua puhut sinä tästä aiheesta.
Minä ja neljä sisarustani olemme kaikki sektiolla syntyneitä, ja ilman mitään allergioita tms. Samoin omat kaksi lastani täysin terveitä, vaikka sektiolla syntyivätkin. Pelko tosin ei ollut syynä, mutta silti olen kiitollinen terveistä lapsista.
Sen sijaan lukuisat serkkuni ja ystäväni, jotka "normisti" ovat syntyneet sairastavat suurin osaa astmaa, allergioita ja lisänä löytyy crohnin-tautia, epilepsiaa, ja onpa serkkuni oma lapsi vammautunut synnytyksessä: sekä olkapunoshermovaurio että aivovaurio. Ja tämä lapsi ei koskaan tule yksin pärjäämään. Tosin, synnytystavan on todettu vaikuttavan astman ja allergioiden syntyyn vain marginaalisesti, koska niihin vaikuttaa eniten geenit, ympäristö ja altistus.
Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, että parempi allerginen, kuin vammautunut lapsi.
vaan yleisesti puhuin. Ja kyllä se vaan niin on, että sektio on turvallinen, ts. ei ole mahdollisuutta vammautua pysyvästi(fyysiset viat, aivovaurio jne). Ei siis todellakaan ole samoja riskejä lapselle molemmissa! Sitä tarkoitin. Tuohon allergia-juttuun en henkilökohtaisesti usko, allergiat kun ovat yleensä geenien, ympäristön ja muiden tekijöiden yhteenlaskettu summa. Mutta vaikka näin olisi, mieluummin tosiaan se, kuin joku pysyvä vaurio.
Ymmärrän sen hyvin, että kaikki eivät voi ymmärtää, että joku vapaa ehtoisesti haluaa sektion. Enhän minäkään voi ymmärtää, että joku vapaaehtoisesti haluaa synnyttää alakautta. Se ei tietenkään tarkoita tuomistemista. Tuomitsijat just ovat näitä "röökituttuni" kaltaisia. Huono omatunto vaan taitaa soimata :)
Mun mielestä ei ole täysin "oikeaa" tai "väärää" päätöstä valittaessa eri synnytystapoja, vaikka alatiesynnytys kuinka luomua olisikin. Pelkoja kannattaa yrittää lieventää valmennuksella, tiedonkeruulla, keskustelulla, rentoutuksella tai millä tahansa, mutta jos edelleen kauhistuttaa, niin kenenkään toisen (maallikon eikä edes ammattilaisen) ei pitäisi tulla sanomaan kuinka "väärässä" tai "oikeassa" joku ratkaisussaan on. Tottakai jokainen synnytyksestä selviää, mutta millä keinolla, sen pitäisi olla jokaisen oma asia. On erittäin moraalitonta mielestäni syyllistää muita, pelkääjiä tai sektion kannalla olevia. Syyllistäminen, pelottelu tai tuomitseminen ei johda mihinkään. Sen sijaan pitäisi antaa empatiaa, tukea ja tietoa sekä jakaa omia kokemuksia - ja kaiken jälkeen hyväksyä muiden erillaisetkin päätökset.
Mä aijon vakaasti saada lapseni maailmaan sektiolla tammikuussa. Siinä on riskinsä, mutta niin on kaikessa muussakin. Pelkopolille, valmennukseen sun muihin voin toki kyllä mennä, koska varmasti siihen suuntaan "painostetaan", mutta kyse ei ole ollenkaan tiedon puutteesta, niinkuin joissain pelkotapauksissa. Mulla pelko, tai enemmänkin elämään kokionaisvaltaisesti vaikuttava paniikki, johtuu monista syistä muttei tiedon puutteesta. Omaan sisimpään persoonallisuuteen, sietokykyyn sekä psyykeseen on joskus (ehkä jopa ueimmiten?) todella vaikea vaikuttaa, järki ja terapiat eivät aina auta. Lisäksi pelkoani lisää faktat henkilökohtaisista ominaisuuksistani kuten 150 cm:m pituus, alhainen kipukynnys (kaikessa fyysisessä) ja siihen liittyvä kasvanut kivunlievityksen toleranssi. Mä en halua, kykene tai näe mitään syytä kiusata itseäni tällä asialla, viettää 9 kuukautta kasvavan synnytyspelon kanssa - huolia ja sinänsä jo vahingollista stressiä riittää ihan muutenkin tässä maailmassa. Se sitten jää nähtäväksi, kuinka tässä "hyvinvointi"valtiossa oma itsemääräämisoikeus (turvallisuuden puitteissa) toteutuu.
---
Edellisen kirjoitin toiseen ketjuun, mutta halusin lisätä sen myös tänne. Syynä tämä totaalisen käsittämätön syyllistäminen ja pelottelu suuntaan ja toiseen. Mitä se auttaa? Millaiset ihmiset harrastavat sitä? Kaikenlaisia vaikeuksia ja jopa surullisia kohtaloita löytyy sekä luomusynnytyksestä että sektiosta. On enemmän kuin mahtavaa, jos joku onnistuu voittamaan pelkonsa ja vieläpä kokemaan suht kivan/siedettävän synnytksen, mutta kukaan ei todellakaan valitse pelkosektiota kevyin perustein saati huvin vuoksi (hätäsektiot asia erikseen).
Sektion riskeistä ihmiset varmasti jo tietävätkin enemmän, leikkaus on aina leikkaus. Mutta vammaistyötä tehneenä haluaisin vielä lisätä luomusynnytksen riskeistä vähäsen. Osa vammoista syntyy jo hedelmöittyessä, osa raskaudessa ja osa myöhemmin elämässä (esim. onnettomuuksien ja sairauksien seurauksena)... mutta osa (eikä mitenkään merkityksetön tai olematon osa) vammautumisista syntyy nimenomaan alatiesynnytyksessä. Syitä on monia, hapenpuutteesta ja fyysisitä ongelmista aina bakteereihin ja tulehduksiin ym ym.
Tarkoitus ei ole pelotella - se on älytöntä. Pointti vaan on, että omat, sekä kohtalokkaat riskit että komplikaatiomahdollisuudet (sattuma ja henk.koht. ominaisuudet vaikuttavat molemmissa), löytyvät molemmista synnytystavoista. Luomuriskit vaan näyttävät usein unohtuvan sektion tuomitsevilta.
Jep, kasvakaa jo aikuisiksi ja jakakaa kokemuksianne ilman muita syyllistävää sävyä.
Monasti vielä puhutaan siitä, että alatiesynnytys on se luonnollisempi tapa synnyttää. Olisittepa nähneet yhdenkin noista mun alatiesynnytyksistä kuinka olin täynnä näitä "luonnolliseen" synnytykseen kuuluvia johtoja ja piuhoja.
Molemmissa käsissä oli tiputus, toisessa oksitosiini voimistamaan supistuksia ja toisessa kädessä nestetippa epiduraalin takia. Selässä epparikatetri, joka oli teipattuna olkapäähän. Vatsalla oli kahdella kuminauhalla vauvan sydänäänikäyrät ja välillä oli skalpin johto teipattu kiinni reiteen.
Tässä maassa ei ole ainoatakaan synnytyksessä käytettyä kipulääkettä, jota en olisi kokeillut synnytyskipuihin. Alkaen 1000 panadolista ja päätyen näihin järeimpiin, epiduraaliin ja spinaaliin.
Vedotkoot luonnollisuuteen ne naiset, jotka edelleen synnyttävät niin kuin alunperin nainen synnytti. Keskellä peltotöitä, saunassa tai tuvan sängyssä, apunaan joko oma mies tai joku kylän lapsenpäästäjistä. Ilman kipulääkitystä ja ilman mitään mahdollisuuksia ns. "pelastaviin" toimenpiteisiin silloin jos luonto päättääkin olla vähän oikukas. Tuolloin lapsikuolleisuus oli valtava, se oli suurempi kuin nyt, mutta toki sitten myös synnytyksestä vammautuneina selviytyneidenkin osuus oli pienempi...
"Luonnollisten" synnyttäjien on niin kovin helppo unohtaa, että nykypäivän synnytykset kaikkine kliinisine toimenpiteineen sairaaloiden synnytyssaleissa on kaikkea muuta kuin luonnollinen tapahtuma. Alatiesynnyttäjien kipulääkitykset, välilihojen leikkaukset ja imukuppisyntymät kun ovat sallittuja silloin kun äiti niitä tarvitsee, mutta missään.... MISSÄÄN tapauksessa ei voi synnyttää keisarinleikkauksella, koska se on valtavan "luonnoton" tapahtuma.
Minäkin peräänkuuluttaisin enemmän keskustelua aiheesta ja suvaitsevaisuutta siihen miten jokainen tahollaan parhaaksi näkee toimia.
Pelkosektiota ei "saada" eikä siihen "päästä". Pelkosektioon joudutaan jos äiti ei avusta huolimatta pääse pelkonsa yli.
Ongelman nimi ei ole sektion puute, vaan pelko normaalia synnytystä kohtaan. Hoidossa pyritään pääsemään pelon yli, eikä kiertämään sitä sektoimalla jokainen joka on siinä käsityksessä että "minun pelkoni on kyllä niin kamala ettei siitä voi parantua ja juuri MINUN on pakko saada sektio".
Pelkonsa voittaneet ja ne jotka ovat parhaalla eforitillaan sitä yrittäneet ovat aika sankareita... Nämä tyypit eivät ole niitä jotka loppuun saakka "taistelevat saadakseen sektion", vaan taistelevat voittaakseen pelkonsa. Taistelu sektion puolestahan tarkoittaa ettet edes yritä voittaa pelkoasi...
Uskomatonta... pitäisikö minun suostua alatiesynnytykseen vaikka vammauduin ekassa synnytyksessä? Nyt on riskinä että pidätyskyky menee kokonaan koska sulkijalihas repesi ekassa synnytyksessä. Avanne pussi on kiva juttu eikö vaan? Olen aivan paniikissa. Pelkään omaa kuolemaa ja lapsen kuolemaa/vammautumista. Että tästä vaan rohkein mielin synnyttämään, mitä väliä vaikka lapsi kärsisi hapen puutteesta... Kaikista tärkeintähän on se mitä kautta lapsi tulee ulos. Äidin ja lapsen terveydellä ei ole väliä.
Uskomatonta puhetta että pelosta pitäisi päästä yli, riskit pelkojen toteutumiselle ovat olemassa ja vuosittain naisia vammautuu alatiesynnytyksissä. Mutta siitähän ei saa puhua...
Se että ensimmäinen synnytys on mennyt pieleen ei tietenkään ole sektioindikaatio seuraavassa raskaudessa jos mikään ei viittaa siihen että ongelma olisi toistuvaa sorttia.
Jos ensimmäisen synnytyksen tapahtumat ja seuraukset lisäävät riskejä seuraavassa raskaudessa ja äiti sektoidaan sen vuoksi, niin silloinhan kyse ei ole pelkosektiosta vaan lääketieteellisin indikaatioin tehtävästä sektiosta: tulkitaan että sektioriskit kannattaa ottaa ennemmin kuin normaalia suuremmat alatiesynnytysriskit.
Sehän nimenomaan olisi toivottavaa pelon voittamista jos edellisen huonosti menneen synnytyksen jälkeenkin uskaltaa synnyttää alakautta - tietysti vain siinä tapauksessa että edellisen syntymän tapahtumat eivät parhaan tiedon perusteella olleet jotain oletettavasti toistuvaa. Suuri enemmistö alatiesynnytyksistä menee ihan hyvin, vaikka edellinen synnytys olisi ollut vaikea. Ei ole mitään syytä sektoida järjestään jokaista mammaa jonka edellinen synnytys oli syystä tai toisesta vaikea. Ihan helppoja synnytyksiähän on harvassa...
Itse saan sektion ihan siitä syystä, että ensin jouduttiin hätäsektioon lapsen sydänäänten laskujen vuoksi , paikat ei auenneet ja toisella kerralla alakautta tuli myös, mutta oli noita sydänäänten laskuja. Onneksi ei hapenpuutteesta ole lapsille tullut mitään vaivaa, mutta lääkäri ymmärsi, että pelko lapsen puolesta on niin kova, ei niinkään oman paikkojeni repeämisestä (en muuten revennyt yhtään alakautta : ) ) niin nyt on sitten suunniteltu sektio tiedossa. Lisäksi minulla on lantion ahtaus niin, ettei 3,5kg suurempi lapsi mahdu tulemaan. Lapset 2945g ja 3130g, mutta ei kuulema tästä kolmannestakaan iso ole tulossa.
Niin - tapauskohtaisestihan se arvioidaan. Joskus voi olla viisasta valita sektio vaikkei mitään todellista näyttöä uusivasta ongelmasta olisikaan, vaikka pelkokaan synnytystä kohtaan ei olisi aivan infernaalista.
Pääsääntöisesti pelosta kuitenkin tulisi pyrkiä eroon, erityisesti jos siihen ei ole mitään perusteita. Kysehän on mielenterveysongelmasta - joita ei tule hoitaa kirurgisesti. Sektion tulee olla kakkosvaihtoehto johon mennään kun muut konstit ovat menneet pieleen.
Laitanpa lusikkani soppaan!Suomessa naiset keskimäärin synnyttävät 1-3 lasta elämänsä aikana. Jos joku apua pelkosektiolla saa pelkoonsa niin hyvä niin. Tärkeää on ettei kenenkään tarvitse lapsien tekoa tälläiseen pelkoon tyssätä. Ymmärrän, että monilla on monenmoisia fobioita, joista arkielämä vaikeutuu ja niihin tuleekin saada apua vaikka terapiassa, mutta synnyttäminen kun nyt ei ole mikään jatkuva elämänvaihe, vaan se kohdataan muutaman kerran elämässä, niin miksi pitäisi todistella pelkoa niin kamalasti? Jos keskustelu auttaa, niin hyvä niin, mutta tälläinen vöyhääminen ja toisten syyllistäminen "mukavuussektioista" on tosi naurettavaa. Eri asia sitten on, jos tuo synnytysfobia ilmenee muutenkin ja haittaa ihan sitä tavallista elämääkin eikä vain kauheana pelkona odotusaikana ja synnytyksessa.
Ettei vaan kolhastaisi meidän synnyttäneiden naisten sädekehää, kun joku yrittää livetä porukasta ja synnyttää sektiolla. Kuka siinä sitten enää meidän alatiesynnyttäjien tuskia arvostaisi :DDDDD
Eli reippaasti vain pääpystyyn te sektiosynnyttäjä-äiditkin. Ihan yhtä hyviä ootte!!!
Et kai ole itse kätilö? Kuulostaa noi jutut vaan jotenkin tutulle...
Minä en ikinä enää synnytä alakautta. Kukaan lääkäri tai kätilö ei pysty perustelemaan minulle miksi alakautta synnyttäminen on parempi tapa kuin sektio. Omasta kokemuksesta voin sanoa että näin ei ole.
Vaikea synnytys voi laukaista masennuksen, näin kävi minulle. Toipuminen vie pitkään ja nyt yli vuoden jälkeen näkyy pysyvät vauriot mistä ei ikinä pääse eroon. Alapää täysin pilalla. Pitää varmaan olla onnellinen että tunto ei ole täysin palautunut?! Mitähän kipuja sitä joutuis kärsimään vielä... Kiva juttu kun on loppuelämä pilalla. Ja Ei, se lapsi EI ole palkinto!!
Niin, itsellä tosiaan tuo lantionahtaus ja lääkäri oli sitä mieltä, ettei enää oteta riskiä lapsen hapenpuuteongelmaan. Minusta oma pelkoni ei tee minusta kuitenkaan mielenterveysongelmaista. En ole masentunut, pelokas, vain realisti ja olen kuitenkin optimistisin mielin kaksi kertaa lähtenyt alatiesynnytykseen, eli en ole enskertalaisena sektiota vaatimassa, tai mukavuussyistä. Siksi en pode huonommuuden tunnetta sektiosta, mutta kieltämättä jännittää silti suunniteltu sektio. Parempi kai sekin kun ottaa riski hapenpuutteesta ja joka tapauksessa jos yli 3,5kg lapsi tulossa, sektio, sanoo myös lääkäri!
Vaikka Kelan erityismaksuluokka on poistunut, yksityinen vaihtoehto sektion saamiseksi on olemassa. Nimittäin lahden takana.
Itse olen nyt rv 20 5, tapaaminen synnytyslääkärin kanssa on sovittu viikolle 27.
Synnytyspelkoni on sitä luokkaa etten voi edes ajatella alatiesynnytystä vaihtoehtona. Olen itkenyt pelosta jo raskausviikosta viisi. Taustalla masennus, joka on mennyt erittäin pahaksi tämän asian myötä.
Ellen saa pelkosektiota varten edes suositusta tuolla ensimmäisellä käynnillä, matkustan Tallinnaan. Sieltä löytyy ainakin yksi yksityinen klinikka, joka puhelimitse neuvoi minulle hintansa. Sairaalapäivien määrästä riippuen hintaa suunnitellulle sektiolle kertyy 700-1000 euroa.
Vaikka EML vietiin, meillä on pelkääjät mahdollisuus. Itse aion sen käyttää, kun en ilmeisesti voi kotimaani terveydenhuoltojärjestelmään luottaa.
En ole ko. sairaalan palkkalistoilla tai halua muutenkaan mainostaa. Mutta jos joku haluaa lisätietoja, tai muuten vain vaihtaa kokemuksia, otan mielelläni yhteyttä sähköpostitse jos jätät osoitteesi.