Hei!
Olen 2-vuotiaan ja 2 kk ikäisen vauvan äiti. Viimeaikoina elämä on alkanut tuntua aika ankealta, kiitos ei niinkään itkuisen vauvan vaan valittavan ja kiukuttelevan miehen. Joka päivä ennen ja jälkeen töihin menon mies valittaa kun ei saa hetken rauhaa, ei saa juoda kahvia rauhassa, lukea rauhassa tai katsoa tv:tä rauhassa kun vauva itkee tai 2-vuotias on vailla huomiota. Yritän parhaani mukaan hoitaa kaikki kotihommat ja muksut, antaa huomiota vanhemmalle ja kantaa samalla kainalossa itkuista vauvaa, mutta kaikkeen en minäkään pysty. Milloin mies valittaa likaisesta lattiasta, milloin ankeista kotioloista ja "seuraavasta kitinästä lähtee viikoksi ryyppäämään". En halua esittää uhrautuvaa marttyyriä, mutta en jaksaisi millään jatkuvaa valitusta miehen suusta kun muutenkin on aika raskasta. Olen pyytänyt kauniisti ja vähemmän kauniisti että mies hillitsisi kiroiluaan, valittamista ja kiukuttelua, itse ahdistun miehen jatkuvasta valittamisesta. Tästä mies vain saa tuulta purjeisiinsa ja raivostuu "Eikö täälä saa enää edes puhua mitään" tai "Mitäs otat ittees, ei tämä oo suhun kohdistettu".
Miehen käyttäytyminen voi osaltaan johtua vauvan terveyteen liittyvästä huolesta (vauva odottaa isoon leikkaukseen pääsyä), mies sanoo murehtivansa vauvan terveyttä joka päivä. Lisäksi olemme kai luonteeltamme erilaisia, mies sanoo heti ääneen ja minä puren hammasta, mutta mielestäni jo vanhemman lapsenkin vuoksi miehen pitäisi yrittää hillitä itseään. Lapsi kun ottaa heti vaikutteita ja alkaa myös kiukutella isän läsnäollessa, tai sitten sanoo "Isi kulta ei mitään hätää". Lisäksi lapsi on oppinut isältä "vähemmän kauniita" ilmauksia.
Auttakaa viisaammat ihmiset, mitä ihmettä tehdä, millä saisin miehen ymmärtämään minun asemaani ja lopettamaan jatkuvan ja jokapäiväisen valittamisen? Vai pitäisikö minun jotenkin yrittää vain suodattaa valittaminen? Olen kyllä yrittänyt puhua asiasta miehen kanssa, kuten edellä kerroin, mutta tuloksetta. Ero ei tule kyseeseen vaikkei miehestä viimeaikoina juuri ole apua ollutkaan. Tiedän että tämä on vain tilapäistä, mutta en tiedä miten jaksaisin tämän ajan kun nyt jo alkaa pinna olla äärimmillään. Tämä vuodatuskin jo helpotti vähän, mutta onko mitään konkreettisia neuvoja? Kiitos etukäteen.
Miehen kiukutteluun väsynyt
Yksi väsyneistä
4492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lähetä mies pois äitinsä luokse tms viikoksi tai kahdeksi. Saa mies levätä ja huomata, että kaipaa kuitenkin perhettään. Sinunkin taakkaa helpottaa ettei tarvitsee kuunnella niitä miehen kitinöitä ja selitellä niitä. Aikamoinen vellipöksy se sinun miehesi, taatuu vauvan tasolle kitisemään. Perheessänne on huolta ja sinä tarvitsisit rinnallesi miehen, toisen aikuisen tukemaan vaikeassa tilanteessa. Ja mitä tekee mies, taantuu kolmanneksi vauvaksi! Ja mitä väliä niillä likaisilla lattioilla on verrattuna tärkeämpiin asioihin, kuten lapsen terveyteen?! Kyllä niitä lattioita ehtii kuuraamaan myöhemminkin elämässä ja jos se miestäsi niin kiusaa, niin hänhän voisi ne sitten puhdistaa, vaan taitaa narina olla miehestäsi mieluisempaa puuhaa kuin siivous.
Eli, tilanne ei ainakaan parane riitelyllä, olette ilmeisesti molemmat uupuneita tilanteessa. Onko ketään mahdollisia auttajia, jotta saisitte molemmat levätä. Huolet ovat todella tehokkaita väsyttäjiä, mutta niistä selviää parhaiten jakamalla ne toisten kanssa. Siis keskustelua. Jos ette osaa tai voi keskustella te, niin olisiko joku muu, jolle voit kannustaa miestäsi puhumaan. Meillä se oli eräs läheinen mies, joka oli elänyt samanlaisia vaiheita läpi. Meilläkin oli silloin vanhemmalla pojalla tutkimusrumba kesken, ja nuoremmallakin isoja ongelmia, joiden vuoksi hän oli erittäin itkuinen ja hoidettava. Siihen vielä tuli päälle huoli toimeentulosta ja työttömyyden uhka, joka ei ollut miehelle kovinkaan helppo asia käsitellä, halusi olla luotettava elättäjä perheelleen. Eli nuo paineet hän kokosi ihan itse. Hänelle oli aika kova asia se, että ei pystynytkään siihen omasta mielestään. Jos mahdollista, niin laita mies johonkin huokaisemaan. Tai anna hänelle siihen lupa, lähteköön itse jos haluaa. Ja tee itse samoin, jos siltä tuntuu. Sopikaa säännölliset vapaaillat molemmille, ja keskittykää siihen, mikä elämässä on hyvin. Ei ne lattiat karkaa, jos niitä ei joka päivä pese, sama homma pyykin kanssa. Ja onko se hetken oma rauha mahdoton järjestää? Itsekin olen työpäivän jälkeen oikeasti jotenkin loppuun uupunut, mutta jo puoli tuntia omaa rauhaa auttaa loppuillan jaksamaan, eli ensin hetken muksujen kanssa juttelua, sitten koirien kanssa ulos.
minusta vaan on ihan ihmeellistä.. miks ihmeessä valitat ja ihmettelet miks näin on??"ero ei tule kyseeseen?"????kannattaisko kuitenkin sanoa ukolles että jos ei tahti muutu niin alkaa tapahtumaan? ei se ole sun vika että asiat on niinkun on.ja kaksi on lapsentekoon tarvittu.luulen ainakin. miksi kaataa sen sun niskaan? ihan kipeetä lukea että iso mies käyttäytyy kun pikkupentu.taitaa olla aikas lellitty poika?onko ainoa mamman kultivauva?
Lapset tarvitsevat nyt sinua ja kaiken huomiosi! Sinun ei todellakaan tarvitse enää kaiken päälle miestäsi miellyttää!!! Jos se ei hänelle passaa, menköön muualle kitisemään. Lapset ovat vain hetken pieniä ja tarvitsevat vanhempiaan 100 %. Jos mies ei pysty sinua tukemaan, niin hae apua muualta, neuvolan kautta tai soitat suoraan kasvatus ja perheneuvolaan mm.? Miehesi saattaa olla myös mustsukkainen siitä, kun ei saa huomiota sinulta niin kuin ennen lapsia. Siitä on hyvä keskustella, että nyt näin ja lapset etusijalla!!!! Teidän aikanne tulee taas myöhemmin!!!!!!