Kun ei kelpaa

Kuulemma pitäisi olla oma-aloitteinen ja vaikka mitä, mutta kun sitä roolia koittaa leikkiä niin sitten kuitenkaan mitään tulosta ei tule, kun ihmiset ei haluakaan tutustua. Samat tyypit sitten valittaa että miksi olet noin epäsosiaalinen. HUHHUH!

Niin vai onko niin ettei kelpaa niille omana itsenään joille haluaisi kelvata ja taas ne joille kelpaisi, niin eivät kelpaa itselleen? Tuotakin sietää monesti pohtia...

Ei kai se ihan niin ole ettei kelpaa, tai ainakaan sitä ei kannata ajatella niin. Ihmiset on erilaisia ja joskus ei vaan tunnu siltä vaikka sinänsä olisitkin ihan nätti, kiva ja mukava. Mutta varmasti jostain toisesta tuntuu. Itse ainakin suosittelisin olemaan itse aktiivinen ja kertomaan heti jos olet ihastunut. Jos odotat liian kauan tunteet voivat syventyä ja sitten pettymys masentaa jos toinen ei tunnekaan samoin. Opin tämän kantapään kautta... :S

Eipä ole nyky ihmiset ny niin säälittäviä, sinä olet yksi niistä nyky ihmisistä. Olet just yhtä säälittävä. Mikäs yleistieto visa nyt meni pieleen?

Millainen sä sitten olet omana itsenäsi?

Niätse sanoi joskus jotain, että ihmisviha on kannibaalin ongelma kun on niellyt ahneuksissaan ihmisiä kokonaisina itsensä niin täyteen, ettei niitä enään pysty sulattamaan... Joku intiaani joskus sanoi, ettei ihmistä voi rakastaa viipaleina; eli pitää ihminen ottaa kokonaisena... Kosti Kotiranta sanoi: "Varma vastaus viiskyt penniä, hyvä herja markan." Ja joku kreikkalainen muinoin totesi ettei ihmisestä voi sanoa mitään lopullista ennen kuin se on kuollut. Ja Niätse vielä sanoi jotain sellaista, öö, että kun ei ihmisellä enää ole muuta sanottavaa toiselle, niin se juoruaa ystäviensä salaisuudet vain saadakseen olla äänessä... Juu, varma vastaus kymmenen senttiä, hyvästä herjasta rinsessa ja puoli valtakuntaa hevosesta ni pääsee. Älä ole niinkuin muut, tee niinkuin minä ja sulkeudu. Ei ole pakko olla hullu, mutta helpottaisi jos ei olisi tolkkua ollenkaan...