Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Haastetta

        Kun poltin 40 vuotta tupakkia, olin aivan varma, etten pääse siitä koskaan eroon.Kun itse poltin tuon yli 40 v, uskoin, etten pysty millään lopettamaa.Ja kun tällainen yli 40 vuotta röökiä vetänyt pääsee tähän tilaan, luulisi, et kuka vaan. Itsekin kärvensin reilu 40 vuotta. Itse olin polttanut 40 v ja pelkäsin ihan hirveästi lopettamista, Toisaalta kun 40 v poltteli, ei tuo ole kuin osa elämää,Mä en ole laskenut poltettuja tupakoita (40 v) , itsekin lopetin myöhäisellä iällä reilu 40 v polttaneena, ei henkostakaan 40 vuoden tupakoinnin jälkeen...minulla n. 40 v enemmän ja vähemmän poltettua aikaa , Savullista aikaa oli minullakin takana reilu 40 vuotta.Itse poltin reilu 40 v ja yritin monta kertaa eroon tupakasta. Kyllä täältä löytyy, poltin reilu 40 v, kunnes vähän yli 3 vuotta sitten järkiinnyin. niin mäkin olin polttanut reilu 40 v varmaan sen askin päivässä , vaikka poltin 40 v, jos olisi ollut alttius, olisin jo varmaan raato.. Ei ihminen voi polttaa 40 vuotta etteikö kropassa jotain näkyisi. kun kerran reilu 40 v jo ehdin poltellakin ,Minä poltin reilu 40 vuotta ja taatusti tiedän, miltä sinusta tuntuu. sitten alkaa polttamaan 15 v ja polttaa 40 v, irtipääseminen oli hiukan vaikeaa. 40 vuoden tupakoinnin jälkeen vois olla mitä vaan. laskeppa siitä.. poltin reilu 40 v, olen ollut 2 v jo polttamatta.. ikää on reilusti 50. Minä poltin reilu 40 vuotta. Uskoin tosissaan, etten millään voi tehdä töitä (kirjoittaa) ilman tupakkaa.Itse ehdin polttaa tosin reilu 40 vuotta ,vaikka meikäläiselläkin lähes 40 v yhdistyi sinun laillasi drinksut ja tupakka. Riippuvuus on kuitenkin olemassa koko elämän, koska aivoissani on nukkuvia nikotiinireseptoreita runsaasti 40 vuoden savuttamisen jälkeen. Joten tilanne on kuin alkoholistilla, ei saa ottaa yhtään, tässä tapauksessa ei henkostakaan.
    10396
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 10

    Vanhimmat

    The Päätös on kuitenkin itse tehtävä ja itsellä on myös vastuu siitä, että motivaatio löytyy. Kyllä täältäkin motivaation siemeniä voi poimia lukemalla eri linjastoja läpi. Jos muu ei auta, täytyy tehdä luettelo savuttomuuden hyvistä puolista - se ei ole vaikeaa. Myös olisi hyvä laatia luettelo tupakointiin liittyvistä inhottavista asioista aina terveyden ja rahan menetyksestä aina kamalaan hajuun, mitä pitää itsessään yllä sekä esim. hampaiden ja sormien väriin jne... Tieto ja ymmärräys ovat jotenkin sama asia, mut eri tasoilla. Ihmiset tietävät varsin hyvin, mitä tupakka saa aikaiseksi ihmisissä - tai ainakin pitäisi tietää. Ymmärtäminen on sitten se toinen taso, jolloin tieto jotenkin jalostuu päissämme. Motivaatio syntyy harvoin pelkästä tiedosta, minun mielestäni (tämä täytyy aina muistaa lisätä), siihen tarvitaan myös ymmärrys siitä, mitä tuo tieto juuri minun kohdallani merkitsee. Ajatella, jos kaikki se tieto, mitä saamme ympäriltämme, saisikin meidät muuttamaan käytöstämme... vaan eipä yleensä saa. Ajatteles, että koko tunne johtuu vain siitä, ettet touhua tupakin kanssa, eikä kukaan muu sitä sinusta huomaakaan. Tämä panee ajattelemaan sitäkin, kuinka kamala voima tupakalla on ollut myös oman olemassaolemisen kuvaan. Tuo tyhjä olo loppuu tai ainakin vähenee ainakanaan. Välillä siitä saattaa lehahtaa häivähdys. Yleensä kun on ulkosalla, odottelee jotakuta, tulee tyhjä olo, kun ei siinä ole mitään tekemistä, "nyt voisin ..." Kaikki eivät varmaan handlaa lopettamista kovin helposti, eivätkä ehkä pysty itsensä henkiseen kasvattamiseenkaan. Jos kynsien pureskelu auttaa siihen, ettei hingu röökille, se on ok. Korvaavia toimintoja on monenlaisia ja kaikki ne on varmaan sallittuja, ellei sitten ole lääkärin määräyksellä tai lain voimalla kiellettyjä. Olen tosin itsekin sitä mieltä, että tupakoinnin lopettaminen on pitkä prosessi. Kyllä siinä myös itseensä tulee tutustuttua uudellakin tavalla, joutuu kyseenalaistamaan erilaisia entisiä asenteitaan ja mietittyä monenlaisia uusia tapoja toimia ja ajatella tilanteissa, joissa tupakka oli ennen mukana. Mutta alkuvaiheessa varmaan kynsien pureskelu, liikasyöminen tai vattupuskissa rymistely voi olla täysin paikallaan kaikenlaisen ajattelun ja mietiskelyn ohessa. Kyllä täällä monelta aloittelevalta lopettajalta on kuullut (lukenut) senkin viestin, kuinka paljon lopettamista pelätään. Kynnys voi olla kovinkin korkea. Myös omien asenteiden muokkaus tupakointia kohtaan joudutaan tekemään aina, sanalla lujasti tarkoitin tietenkin sitä, että se tehdään määrätietoisesti. Jotta sitten jossain vaiheessa voisi tämän "ystävän" lopullisesti jättää.Lopettaminen on prosessi, jonka jokainen käy eri tavalla läpi. Ja joutuu tämän opitun pitämään mielessään loppuelämänsä. toisille sopii luomu, toisille ei. Yhtä hyvin joku toinen täällä voi suositella lääkkeitä, ne sopivat todella hyvin joillekin...nikkiskorvikkeita yms. Toiset suhtautuvat kaikesta tiedosta huolimatta tunteella tupakoinnin lopettamiseen, toisille sopii vain kylmä järki. Ei se, että ei kaikkea allekirjoita, mikä tieteen nimissä julkaistaan, tarkoita mielen köyhyyttä tai satuolentoihin uskomista. Ihminen joutuu lopettaessaan muokkaamaan asenteitaan ja ajatuksiaan lujasti. Siihen käytetään monissa muissakin hankalissa elämäntilanteissa mielikuvia, jonkalainen nikkispeikko voi hyvinkin olla. Mielipiteet ja kokemukset omasta lopettamisestaja jopa elämästä tupakoinnin jälkeen ovat mielestäni olleet antoisia. kaikki asiat eivät ole ehkä perustuneet tieteeseen, mutta tarvitseeko. Ihmiset pyörittelevät näitä asioita omassa päässään ja tuovat omia aivoituksiaan julki. Vaikka ne eivät ole tiedettä, ei mielestäni niitä ole aina syytä kumotakaan. Se voi olla jonkun oma tapa hahmottaa omaa lopetustaan. Joka on jokaisella erilainen - kuitenkin. The päätös on se tärkein.

    Äänestä

    • V*ttu mitä viisastelua. Tempase Röökit pusikkoon ja thats`it !

      Äänestä

    Hei, tuosta viestistä ei oikein käynyt selville, montako vuotta olit poltellut tupakkia. Voisitko hieman selventää?

    Äänestä

    • Kauan ollut tämä luetun ymmärtämisen vaikeus, aika selkeesti bongasin tuon 40, vai oliko tämän ehkä tarkoitus olla hauskaa ....???

      Äänestä

    Ihan elävästä elämästä , hiukan toistoa vaan. :)

    Äänestä

    • ihan oikeasta elämästä,enpä ihan usko

      Äänestä

    sulla. Osanottoni. Kuinka pitkälle on sun dementiasi jo ehtiny? Oikealla hoidolla dementiaa voidaan hidastaa. Tsemppiä! Toivottavasti jaksat hakeutua hoitoon. Tsemppiä!!

    Äänestä

    Kuinkakohan monta kertaa luku 40 esiintyy tossa tekstissä? :)

    Äänestä

    Löytyyhän näitä kauan savuttaneita.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    riittämiin :):):) kirjoitti:

        Kun poltin 40 vuotta tupakkia, olin aivan varma, etten pääse siitä koskaan eroon.Kun itse poltin tuon yli 40 v, uskoin, etten pysty millään lopettamaa.Ja kun tällainen yli 40 vuotta röökiä vetänyt pääsee tähän tilaan, luulisi, et kuka vaan. Itsekin kärvensin reilu 40 vuotta. Itse olin polttanut 40 v ja pelkäsin ihan hirveästi lopettamista, Toisaalta kun 40 v poltteli, ei tuo ole kuin osa elämää,Mä en ole laskenut poltettuja tupakoita (40 v) , itsekin lopetin myöhäisellä iällä reilu 40 v polttaneena, ei henkostakaan 40 vuoden tupakoinnin jälkeen...minulla n. 40 v enemmän ja vähemmän poltettua aikaa , Savullista aikaa oli minullakin takana reilu 40 vuotta.Itse poltin reilu 40 v ja yritin monta kertaa eroon tupakasta. Kyllä täältä löytyy, poltin reilu 40 v, kunnes vähän yli 3 vuotta sitten järkiinnyin. niin mäkin olin polttanut reilu 40 v varmaan sen askin päivässä , vaikka poltin 40 v, jos olisi ollut alttius, olisin jo varmaan raato.. Ei ihminen voi polttaa 40 vuotta etteikö kropassa jotain näkyisi. kun kerran reilu 40 v jo ehdin poltellakin ,Minä poltin reilu 40 vuotta ja taatusti tiedän, miltä sinusta tuntuu. sitten alkaa polttamaan 15 v ja polttaa 40 v, irtipääseminen oli hiukan vaikeaa. 40 vuoden tupakoinnin jälkeen vois olla mitä vaan. laskeppa siitä.. poltin reilu 40 v, olen ollut 2 v jo polttamatta.. ikää on reilusti 50. Minä poltin reilu 40 vuotta. Uskoin tosissaan, etten millään voi tehdä töitä (kirjoittaa) ilman tupakkaa.Itse ehdin polttaa tosin reilu 40 vuotta ,vaikka meikäläiselläkin lähes 40 v yhdistyi sinun laillasi drinksut ja tupakka. Riippuvuus on kuitenkin olemassa koko elämän, koska aivoissani on nukkuvia nikotiinireseptoreita runsaasti 40 vuoden savuttamisen jälkeen. Joten tilanne on kuin alkoholistilla, ei saa ottaa yhtään, tässä tapauksessa ei henkostakaan.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu