Ehei, minua ei ole hyväksikäytetty lapsena. Minulla ei ole syviä traumoja ja järkyttävää menneisyyttä, jonka vuoksi mielenterveyteni olisi järkkynyt, ja olisin sairastunut anoreksiaan. Kiusattu minua on, paljonkin, mutta sen pahempaa ei ole ollut.
En minä ahmi, koska minua ahdistaa tai koska yritän helpottaa suunntatonta pahaa oloa sisälläni tai yksinäisyyttä, en minä hae turvaa tai seuraa ruuasta. Minä ahmin, koska ruoka on vain niin perkeleen hyvää. Ei mitään sen ihmeellisempää tai syvällisempää syytä.
En minä mene mihinkään transsiin ahmiessani, en minä menetä kontrolliani millekkään tuntemattomalle voimalle. Itse päätän mättää lisää nannaa masuun vaikka se meinaakin jo räjähtää, alusta loppuun tiedostan, mitä teen, ja nautin joka suupalasta. Ja haluan vain lisää, koska se on hyvää.
Ei minun päässäni oikeasti ole "toista ääntä", joka käskee laihduttaa. Olen vain itse sitä mieltä, oma mieleni on puhtaasti sitä mieltä että olen läski ja ruma. Kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että haluan vain laihduttaa. Ei siihen pidä sen syvällisempiä syitä alkaa etsiä.
Ei se ole niin monimutkaista kuin väitetään. Minä nyt vain olen tällainen syömisvammainen. End of the story.
Olen vain syömisvammainen.
Hyeenah
2419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on sun ystävä..ja mättäyshän on tunteiden tappamista,ja unohtamista. Sä taidat olla kanssa aika rikki sisältä, kun et ees välitä itsestäs ja siitä miten sua on morkattu,eikä ymmäörretty:/. On siinäkin jo syytä olla surullinen. Onko sulla yhtään hyvää ystävää?,tai jotain valoa tunnelinpäässä? Menisit säkin terapiaan ja saisit masennuslääkkeet, vois auttaa.
Syön masennuslääkkeitä ja käyn terapiassa jo... Mutta kumoan nuo väitteesi yhä, en minä pidä ruokaa ystävänäni. Ei ruoka merkitse minulle mitään muuta kuin hyvää makua suussa. En minä tapa tunteitani mässäilemällä. Minä vaan mässäilen, koska ruoka on hyvää. Siihen ei liity mitään tunteita, paitsi pettymystä ja vihaa sitten jälkeenpäin, tai onnistumisen riemua, jos saan kaiken ulos ja pönttöön.