Haen lähihoitajakoulutukseen sekä sairaanhoitajakoulutukseen amk:hon tänä keväänä. Molemmilla aloilla on vaatimuksena alalle sopiva terveys. Mitkä sairaudet ovat niitä jotka estävät alalle pääsyn? Itselläni on paniikkihäiriö ja mietin kannattaako minun mainita asiasta mitään pääsykokeissa. Paniikkihäiriö on hyvin hallinnassa, mutta minulla on sairauteeni jatkuva lääkitys. Eli tämähän on niitä psyykkisiä sairauksia.
Kannattaako rehellisyys, ja en sitten pian pääsekään kauan haaveilemalleni alalle. Tiedän kuitenkin että alalle pystyisin ja siihen työhön olen täysin kykeneväinen :)
Mikä sairaus estää alalle pääsyn?
tietoa vailla
212621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
itse menestyin erinomaisesti sh:n pääsykokeissa, enkä kertonut mtn sairaudestani. ennakkoluuloja nyt on joka paikassa.
kysyä mikä sairaus sinulla on? Entäs kun hait lääkärintodistuksen itsellesi alalle sopivuudesta (ainakin lähihoitajat tarvii sellasen) pääsykokeiden läpäisemisen jälkeen, kerroitko lääkärillekään mitään? Et varmastikaan... Kiitos vastauksestasi :)
mut siis ei me sh- opiskelijat ainakaan sellasta todistusta tarvittu. Tai oli kehoitus, mutta ei kukaan oo sen takia ainakaan meidän ryhmästä mitään soveltuvuustodistusta hommannu. kyl sitte terkkarille kerroin koulussa sen jälkeen ku opiskelin jo siellä, mutta ei sekään mtn negatiivista siitä todennut. pääasia että tuntee itse pystyvänsä opiskeluun ja onhan se opiskelu ihan mielenterveyttä tukevakin asia monesti, ei syrjäänny. :)
Lääkärillä ei ole oikeutta kertoa sairaudesta, mikäli se on hallinnassa, ainoastaan toteamaan, että olet alalle soveltuva tai työelämässä, että työkykyinen tai ei työkykyä haittaavia sairauksia. Ja mikäli et ole sopiva, siihenkään ei syytä saa laittaa. Lääkärille mun mielestä kuitenkin tulisi sanoa, koska jos itsekin koet että tilanne on hallinnassa ja olet alalle menossa, täytyyhän sinun siihen luottaa itsekin. Eli ei syytä huoleen. Miksi se pitäisi salata?
Viisainta olisi keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Itse sanoisin, ettei välttämättä tarvitse kertoa, mutta joissain tapauksissa voi olla oman etusi/turvallisuutesi takia hyvä mainita sairaudesta ainakin terveydenhoitajalle.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, lääkärille kannattais kertoa ja kysyä suoraan. Hän suhtautuu asiaan ammatillisesti ja koska sinulla ei ole syytä miksi et voisi hakea koulutuksiin, ei ole pelättävää. Minusta taas sairaanhoitajalle kertominen on "riskaabelia", hän ei ole kuitenkaan samalla tavalla perillä näistä asioista. Lääkäri sen todistuksen loppujen lopuksi kirjoittaa, kannattaa olla tarkkana, kenelle puhuu ja mitä Esim. lähihoitajana sh voi olla sun työkumppani ja vaikka ei ko. sh jolle kertoisit, silti puhuisin ennemminkin suoraan lääkärille. Eikä lääkäri sulta ilkeyttään mitään evää.
Kerro lääkärille. Hän on ammatti-ihminen ja kirjoittaa joka tapauksessa todistukset. Mieti tarkoin kerrotko esim. sh/th:lle. He voivat olla vaikka sun työpareja, mun mielestä sulla ei ole velvollisuutta heille kertoa. Lääkärin asia päättää. Parempi olis kun kuiten kertoisit, lääkärihän auttaakin sua tarvittaessa. Ei syytä huoleen.
Olen siis lähihoitaja jolla mielialojen aaltoiluhäiriö. Ennen koulun aloitusta kävin säännöllisesti terapiassa ja sekä lääkäri että psykologi olivat sitä mieltä ettei mitään ongelmaa lähteä alalle. Siispä lähdin, hyvin meni opiskelu ja nyt iloisesti työelämässä. Koulun terkkarille en kertonut, mutta oma lääkärille kerroin.
En luottaisi terveydenhuollon rekistereihin siinä mielessä, että semmoisesta tiedosta saattaa tulla haittaa myöhemmin, vaikka sairaus onkin hallinnassa.
Rekisteritiedot ovat ja pysyvät.
Vaikka olisit parantunut tai sairautesi olisi hallinnassa, kannattaa vielä harkita. Voit joutua myöhemmin työpaikoilla kiusauksen ja juoruilun kohteeksi jos asia tulee esille. Varsinkin terveydenhuoltoalalla tällaiset asiat voivat löytää tiensä ihmisten tietoisuuteen helpommin kuin muilla aloilla....
Itse olin useampi vuosi sitten isossa sairaalassa kesätöissä laboratoriohoitajana. Olin aiemmin samana vuonna käynyt kyseisessä sairaalassa vastaongelmien takia tähystyksessä, jolloin olin kertonut sairastaneeni anoreksiaa 10 v sitten mutta parantuneeni siitä täysin silloin 10 v sitten. Kesäsijaisena ollessani kukaan ei varsinaisesti tullut suoraan sanomaan tai kysymään asiasta, vaan sain useita kertoja kestää asian takia ns. "piilovittuilua". Siitä jäi tosi ikävä tunne ja vieläkin joskus asia vaivaa minua. En enää menisi sairaalaan työhön...
Hoitajat voivat olla kaikista pahimpia tällaisissa asioissa, koska he kuvittelevat ymmärtävänsä ja tietävänsä asioista enemmän kuin kuitenkin tekevät.
Minä olen alkoholisti ja narkomaani. En ex-sellainen, sillä niitä exiä ei ole olemassakaan. On vain käyttäviä ja ei-käyttäviä. Minä olen ei-käyttävä. Olen ollut raittiina 12 vuotta. Raitistuttuani lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Suuntauduin psykiatriaan. Työskentelin joitakin vuosia psykiatrisilla osastoilla ja päihdekuntoutuksessa, kunnes veri alkoi vetää vähän kiihkeämpään työhön. Opiskelin akuuttihoitoa, ja nyt työskentelen ambulanssissa.
Mahtaisiko tämä minun addiktio-sairauteni olla jonkun mielestä sellainen, joka estää alalle pääsyn?
Mitenkähän lienee?
Minulla on ainakin mennyt oikein loistavasti. Hoidan itseäni NA- ja AA-palavereissa säännöllisesti, kolme kertaa viikossa. Muuta hoitoa en tarvitse.
Olen siis nainen, ja ikää on 36 vuotta.
ja varmasti antaa perspektiä potilaiden kärsimyksiin kun ymmärtää ihan "oikeasti",mutta jos joku lääkeampulli katoaa tai omaiset ovat tyytymätömiä arvaas ketä ensimmäisenä epäillään?
Mä olen kaksi kertaa hakenut lähihoitajaksi enkä ole päässyt. Haastatteluissa on oltu tosi nuivia ja kommentit tyyliin "miten sä muka voisit opiskella kun sulla on kaksi lastakin ( miehenihän on täysin kyvytön hoitamaan lapsiaan? ) ja onko sulla aina tapana masentua kaikista vastoinkäymisistä" ( kerroin synnytyksen jälkeisestä masennuksestani ). Haastetteluissa tehtiin lähihoitajaksi opiskeleminen joksikin elämää vaikeammaksi asiaksi, joka oli aika huvittavaa. Oikeastaan kävi sitten hyvin kun opiskelin laitoshuoltajaksi.
Nyt saan kaikki kivat puolet asiakkaista ja ojentaa hoitajia hygieniasta jota näköjään ei opeteta koulussa lainkaan kun osastolla ei osata lainkaan toimia hygienisesti. Ei tiedetä koska pitää pestä kädet, koska desinfioidaan, milloin pelkkä desinfiointi ei riitä ja toimenpiteissä käytetään aina käsineitä.
Heippa, tosi mahtavaa että olet päässyt elämässäsi kuiville! Onnea
Itse toivon elämänkaareni menevän samansuuntaisesti kuin sinulla.
Minulla raittiita vuosia on kertynyt jo 5 ja olen sinua 10 vuotta nuorempi.
Opiskelen sairaanhoitajaksi. Minulta ei ole vielä kysytty missään menneisyydestäni, mutta varmaankin tullaan vielä kysymään. Kysyisinkin sinulta että miten työnantajasi ovat suhtautuneet sinun taustaasi??
itseäni mietityttää oma taustani ja sen kertominen. Tiedän ettei minun tarvitse asiasta kenellekkään sanoa, mutta näkeväthän lääkärit ym. ne asiat tiedoistani jos haluavat niitä katsoa..
En kuitenkaan tahtoisi niitä koko työpaikan tietoon.
Kiitos jo etukäteen :)
tuonne 36-vuotiaalle sairaanhoitajalle :)
Älykkyys on este.
Vai älykkyys. Rehellisesti sairauksista kertominen johti ainakin minun kohdallani siihen etten päässyt. Jos valehtelu on älykkyyttä niin sitten ehkä on.
HIV ainakin on selkeä este jopa lähihoitajakoulutukselle, eli siis jos jollakin sellainen sattuu olemaan ja alalle haluaa, sitä ei missään tapauksessa kannata tuoda esiin. Virallisesti tämä tietenkään ei ole este toimia hoitsuna, mut käytännössä on. Opiskelijoita on heivattu pihalle oppilaitoksista tästä syystä, sattumoisin tiedän.
ja sillä on kaksi persoonallisuushäiriötä ja yksi itsemurhayritys taustalla. Hän on psykologisten arvioiden mukaan älykkäämpi kuin keskiverto ihminen. Lähihoitajatesteissä taisi olla stressaantunut ja sössi matematiikan täysin, vaikka on matematiikassa ihan hyvä. Itse nauroin siskolle, että ne laskuthan on ihan läpihuutojuttuja jotka osaa pieni lapsikin,mutta niinpä sisko vaan hyväksyttiin : ) Älykkyys kai sitten petti juuri oikeassa kohdassa:D
Peruskoulun päästötodituksessa komeilee kaksi 10
kemiasta ja fysiikasta.
Lähihoitaja minäkin,en siis ole älykäs
kun luin nopeammin lähihoitajaksi.
Minä jäin tänne näppejä nuolemaan?
En toki.
Ollaan vähän laiskempia toiset ja
nautitaan elämästä muutoin.
Neuvoisin olemaan rehellinen. Se on paha juttu, jos asia tulee joskus ilmi ja selviää, että olet valehdellut. Etukäteen kannattaa tietysti miettiä miten asian kertoo. Aikoinaan, kun itse hain kerroin psykologin haastattelussa menneistä ongelmista. Hän totesi, että on hieno kun olin uskaltanut hakea apua ja toivoo yhteispistemääräni riittävän. Myöskin lääkärintodistus vaadittiin kaikilta opiskelijoiksi valituilta ja kerroin myös lääkärille menneistä mt- ongelmista. yhteispistemääräni riitti ja psykologin haastattelusta tuli korkeat pisteet:)