Moi. olen 19-v kahen tytön yh-äiti. tytöillä sama isä, joka meidät jätti pari kuukautta sitten. seurusteltiin 4 vuotta. olin 16-v kun ensimmäinen tytär syntyi ja 18-v kun toinen syntyi. Eli, nyt on sitten niin että olen raskaana. Ja muita isäehdokkaita ei ole kuin tämä ex-mieheni eli siis tyttöjeni isä. En ole hänelle kertonut raskaudesta, kun ei olla yhteyksissä pahemmin eron jälkeen oltu. Olen järkyttynyt, pelottaa, ahdistaa ja ero miehestä surettaa, kun mulla hirveet tunteet sitä kohtaan vielä, ja sitten kun on nämä kaks lasta joista tässä yksin kaiken tän paskan keskellä täytyy huolta pitää.. nyt kolmas olis jo tulossa, nuorempi tyttäreni on vasta 7kk ikäinen ja tämä vanhempi tyttö on 3-v. On jo nyt niiiiin raskasta, kun kotona yks uhmaikänen ja toinen vielä vauvaiässä, yöt ja päivät huutaa kun hampaita pukkaa ja sitten nää kaikki omat ongelmani. en tiedä mitä tehdä, haluisin vaan mennä ja juosta jonnekkin metsään ja huutaa nää kaikki tunteet ja ahdistavat ajatukset pois mun sisältä, mutta kun ei täältä pääse mihinkään. Tuntuu siltä kun olisin vankina omassa kotona... Ei vaan jaksais, mutta pakkohan se on. Aborttia en haluais, tiedän että sen jälkeen varmasti masentuisin tuplasti enemmän. Pelkään jo nyt itteäni, että mitä jos en kohta enää pysty edes lapsista huolehtimaan kun on olo vaan niin kurja päivästä toiseen...... :'( kaipaisin jotain neuvoa vaikka ei sellaista tämmöseen tilanteeseen varmaan edes löydy. pelottaa että miten mä tästä selviin..
masentaa.
...
17860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varmasti on nyt sulla kyllä vaikeaa, toivottavasti sulla on tukiverkostoa, että et ole ihan yksin ongelmasi kanssa. Vielä kerran voimia sulle.
Uskon että kaikki järjestyy. Entistä miestäsi ei kannata nyt murehtia vaikka tunteita vielä olisikin, tarvitset kaikki voimavarat nyt huolehtimaan lapsistasi, ja raskaudesta. En voi käsittää miten joku äijä voi jättää perheensä kun noin pieniä lapsiakin. Uskon kuitenkin että kannattaa pian kertoa raskaudestasi hänelle, että hänkin on tilanteesta ajantasalla. Voimia tosi paljon! Haluaisin jotenkin auttaa sinua, kun kyllähän tuo kuulostaa vaikealta tilanteelta kelle tahansa. Mietin että jos haluaisit vaikka kirjoittaa minulle, jos se auttaisi selkiyttämään ajatuksiasi? Itselläni ei tosin ole kokemusta vastaavasta elämäntilanteesta, mulla on kyllä 7 kuukauden ikäinen poika mutta ei muita lapsia...
Kiitos kivasta vastauksesta. Niin, se äijä lähti jonkun toisen ämmän matkaan, kuulemma hengaillut sen kans jo pidemmän aikaa. Se vaan ihan pokerinaamalla mulle selitti miten se ei enää tunne mitään mua kohtaan ja siitä että sillä on on joku tyttöystävä... Kyllä tää oli jo melkeen mulla tiedossa ja osasin odottaakin jotain tällästä, kun ei ukkoa enää tossa suhteen loppuvaiheilla kotona näkynyt, vaan tykkäs viettää "poikien iltoja" ja ihmeen usein jäi kuuluistasti ylitöihin... tää voi jo kuulostaa ihan uskomattomalta, mutta ikävä kyllä ihan totta on, nimittäin herra ei edes "ehtinyt" tän meijän nuoremman tytön synnytykseen mukaan, kun oli kuulemma töissä kiirettä. varmaan sen baarista löytämänsä lutkan kans oli sillonkin.. Mulla oli sitten sisko mukana, mutta oli onneks sentään helppo ja nopee parin tunnin synnytys.... On ne miehet ihmeellisiä. :D En tiiä nauraisko vai itsikskö. Kyllä tää kiipetä tekee noin leivästi sanottuna, mut on se pakko lapsien ja ittenikin takia yrittää kestää ja jaksaa... Kiitos kun tarjoudut kuuntelemaan, varmasti auttaa mua paljon. Nytkin jo tuntuu isolta helpotukselta vähän päästä purkamaan tunteita. Mua vaan eniten jänskättää se että miten mä yksin tuun selviämään kolmen pienen lapsen kanssa. Aaarrggg... kun on niin paljon ajatuksia ja huolia..... Koville ottaa. Kiitos vielä kerran kun jaksoit vastata. :)
sä olet tekopyhä itse! tuliko mieleen käyttää ehkäisyä jos suhde on ollut vaakalaudalla?olisiko kannattanut ehkä kasvattaa sitä ensimmäistä lasta pidempään ennen seuraavan väkertämistä, niin olisit ehkä tiennyt paremmin mitä lapselta voi odottaa? ihme että mieskin noin kauan kesti. kysyitkö muutes missään vaiheessa siltä mieheltäsi HALUAAKO hän isäksi?vai suostuiko hän lapsen kinuamiseesi vain hälläväliä asenteella. oletko missään vaiheessa ajatellut miltä siitä miehestä tuntui kun heität "isäpommin" niskaan? keskustelitteko koskaan asioista niinkuin AIKUISTEN VANHEMPIEN pitäisi pystyä keskustelemaan? sinuna nyt miettisin melko tarkkaan kumpaa paremmin jaksaisi, vielä kolmatta lasta siihen sekasotkuun huutamaan, vai aborttia ja kahta lasta jotka varmasti nyt tarvitsevat sinun, oman äitinsä huomiota ja välittämistä enemmän kuin koskaan, nyt kun perheellä on vaikeaa. tuskin itseäsikään kutkuttaa ajatus 3 lapsen yh:na oleminen, kun jo nyt olet mielestäsi kovilla ja et jaksaisi. ja kyllä varmasti tulet tulevaisuudessa saamaan lisääkin lapsia jos haluat, mutta kannattaako tuota kolmatta tehdä nyt, kun olet hermoromahduksen partaalla ja erittäin vaikeassa elämäntilanteessa?turhaan vaikeutat elämääsi enempää. ja turhaan haukut miehesi uutta naisystävää, yhtä syyllinen se miehesi ja sinäkin olette tuohon eroon. ei se mies olisi lähtenyt toisen matkaan ellei hänen mielestään suhteessanne olisi jotain vikaa. helpottaaksesi omaa elämääsi voisit alkaa katsella vanhemmalle lapsellesi esim. päivähoitopaikkaa, niin saat itsellesi ja vauvallesi yhteistä aikaa, ja hieman pääset rauhoittamaan omaa oloasi. kerää itsellesi tukiverkko äläkä lukkiudu neljän seinän sisään säälimään itseäsi ja ajattelemaan "mustia".
Ex-mieheni ei kertaakaan ainakaan minulle sanonut että jokin olis vikana meidän suhtessa vaikka kuinka kyselin siltä. Erotessa se sano vaan että se ei tunne mua kohtaan mitään, koska oli löytänyt jonkun toisen jota kohtaan tuntee jotain. Ja ehkäisyn käytöstä sen verran, että tottakai sitä olisi pitänyt käyttää, mutta mitään e-pillereitä yms, en ollut voinut alottaa koska mulla ei edellisen synnytyksen jälkeen ole kuukautisia ollut kertaakaan.. Emme suunnitelleet tätä lasta ollenkaan. Ei ollut mitään aikomustakaan tehdä kolmatta lasta. En ole kinunnut lasta ex-mieheltäni kertaakaan. En ole ikinä edes ehdottanut tai puhunut että "haluaisin tehdä lapsen". kun 16-v tulin raskaaksi, olisin halunnut tehdä abortin nuoren ikäni takia, mutta mieheni ei antanut. Uhkasi erolla yms. jos tekisin. Mutta nyt en tietenkään mistään hinnasta antaisi melkein abortomaani lasta pois. Toisen lapsen hankinnasta mieheni alkoi puhumaan ja ehdottelemaan, ja jätin silloin e-pillerit pois. Kun tulin raskaaksi, alkoi sitten mies erkaantua ja kun ei synnytykseenkään tullut. Ja nyt on tilanne tämä. Että on hän ainakin näiden kahden tyttäremme isäksi halunnut (ainakin puheidensa perustella). Olen nyt puhunut hänen kanssaan ja kertonut raskaudesta, hän sanoi ettei haluisi minun tekevän aborttia. Vaan hän haluaa että synnytän hänelle lapsen. En tajua miksi hän näin haluaa, mutta en itsekään aborttia halua, enkä sitä aio tehdä...
miksi sä tottelet sitten exääsi tuossa asiassa?mieti tarkemmin omaa tilannettasi ennenkuin ajattelet tekeväsi sen kolmannen lapsen! kuka niitä lapsia hoitaa, jos exältäsi into lopahti jo toisen lapsen synnyttyä. olet jo nyt YKSIN kahden lapsen kanssa, sinähän heitä tunnut pääasiassa hoitavan. ja lapsia ei kannata tehdä vain toisen mieliksi. varmaan itsekin omalta osaltasi halusit lapsia, mutta kuinka usein mies on ollut mukana lapsiin liittyvissä asioissa. kysy itseltäsi että onko se sitten oikein että exäsi edelleen määrää mitä sinun pitäisi elämässäsi tehdä?johan hän jo sinut jätti,joten yksinjäämisenpelkoa ei ole jos abortoisit kolmannen mahdollisen lapsen. ja kuinka jaksaisit kolmen lapsen yh:na jos kaksikin lasta tuottaa stressiä(varmasti nyt enemmän kun mies on lähtenyt). ja mitä exääsi tulee, niin aikas veemäistä on pakottaa toinen tekemään lapsi ja uhkailemaan erolla jos teet abortin. tuossa suhteessa voisi sanoa että molemmat olitte aikas keskenkasvuisia ja ette niin valmiita lapseen kuin ehkä kuvittelitte. sinä olit silloin nuori tyttö joka halusi pitää rakkaan poikaystävän hinnalla millä hyvänsä ja pelkäsit toki menettäväsi hänet ja siksi halusit miellyttää häntä. ja halusitko itse toisen lapsen, vai oliko mies se joka lapsen enempi halusi. olitko itse miettinyt toista lasta?siihenkin olisit voinut vastata toisin ja pitää pääsi, jos mies olisi alkanut mussuttamaan niin olisit laittanut hänet hoitamaan kotia ja lastanne... ihmettelen sekä miehesi että sinun asennetta. miksi kysyt enää tuossa vaiheessa mieheltä haluaako hän kolmannen lapsen vai ei?hän on jo ex!kasvattaisit ensin edelliset lapset kouluikäisiksi ja harkitsisit sitten vasta tuota kolmatta lasta jonkun sellaisen miehen kanssa jolla riittää vastuuntuntoa ja moraalia olla ja hoitaa perhettään. ja miten se exäsi kuvittelee että hänellä on yhtään sanavaltaa yhteenkään päätökseesi enää. teillä on kaksi hänen aloituksestaan tehtyä lasta joita sinä hoidat, sen pitäisi riittää, teille molemmille. nyt vain sinun pitäisi pistää elämäsi järjestykseen, ja saada itsevarmuutesi ja itsekunnioituksesi takaisin, koska muuten kuka vaan voi tulla ja "polkea" sinut maan rakoon mennen tullen palatessa. esim. kun lapset alkavat olla tarpeeksi isoja niin voit vaikka hankkia apua sosiaalihuollosta lastenhoitoon ja uudelleenkouluttautua mille alalle nyt haluat, ja siitä jatkaa ihan työelämään. mutta suosittelisin tuossa vaiheessa aborttia..vaikka se nyt ei mikään mukava kokemus olekaan.
olen elänyt exäni ehdoilla viimeset neljä vuotta. jotenkin en vieläkään uskalla sanoa hänelle vastaan melkeen missään asiossa, koska olen aina pelännyt hänen reagtiotaan, tai siis pelännyt sitä että se suuttuu. Tämä johtuu siitä, että exäni on muutenkin luonteeltaan tosi äkkipikanen ja heikkohermonen. hän juo paljon ja kännissä on välillä tosi agressiivinen... se on monta kertaa käynyt muhun käsiksi, joten tavallaan pelkään häntä ja sitä miten hän reagoi jos alan väittämään vastaan. Eli ei meidän suhde mikään maailman kaunein ikinä ole ollut, mutta kyllä siitä ihmisestä hyväkin puoli löytyy. Hän mua 4 vuotta vanhempi eli nyt 23-v, aikuinen mies, mutta mieleltään ja käytökseltään välilllä ihan teinipoika.. Tämä voi jo kertoa vähän siitä miksi en "kunnioita itseäni". Monta kertaa mietin eroa, mutta kun hänelle kerroin etten jaksa enää ja haluan erota, hän alkoi uhkailla ties millä keinoilla. Kun toinen tyttömme syntyi yritin pitää exääni mun lähellä, koska pelkäsin että joudun juuri tämmöseen tilanteeseen missä musta tulee kahen lapsen yksinhuoltaja. Kaikki mitä tein "hänen vuokseen" ei siis ollut sitä, että yritin miellyttää, vaan sitä etten muuta uskaltanut tehdä... Haluaisin kyllä ensin odottaa että muut lapset kasvaa isommiksi ja sitten joskus ehkä hrkita sitä kolmatta jonkun oikeen ihmisen kanssa, mutta kun mun on nyt niiiin vaikeeta edes ajatella että tekisin abortin. Mulla on ehkä jonkinlainen tunneside jo kehittyny tän pienen kanssa joka mun sisälläni kasvaa. En millään haluais aborttia, en tosiaan tiedä pystynkö siihen.. Vaikka jos järkevästi tekisin niin tekisin abortin, mutta se vaan tuntuu ihan liian vaikeelta. Mulla olis nyt omien laskujeni mukaan menossa n. 9 viikko. voihan se pidemmälläkin jo olla. Ultraan täytyis varata aika ja tehä vaikka mitä.
no tossa tilanteessa jos mies on ollut väkivaltainen sua kohtaan, hanki hänelle lähestymiskielto, koita saada asunto jostain kauempaa hänen luotaan, ettei ihan heti ole rähjäämässä oven takana, ja se tukiverkko on ihan hyvä olla, esim. pidä perheeseesi yhteyttä(äiti,isä, siskot, veljet?)ja kavereihin jotka pääsevät auttamaan sinua hädän tullen. mutta nyt otat itseäsi niskasta kiinni, etkä enää elä exän ikeen alla, jos alkaa uhkailemaan, niin sano että soitat poliisit tai olet yhteydessä poliiseihin että sosiaalihuoltoon jos tuollainen käytös häneltä jatkuu. ja siitä kolmannesta lapsesta vielä. edelleen olen abortin kannalla. mutta toki jos aborttia ei enää pysty tekemään tai olet vakaasti päättänyt pitää lapsen, niin sinun kannattaisi hankkia samalla itsellesi jotain keskusteluapua terapeutilta että saat käsiteltyä näitä ongelmia mitkä voi liittyä ihan arkipäivisiinkin ongelmiin, tärkeintä että saat puhuttua, samalla varmasti itsevarmuutesi kohenee ja sinulle itsellesi tulee parempi olla ja jaksat paremmin. ja voithan varmaan kysyä apua lasten hoitamiseenkin ettei sun tarttis kaikkea itse tehdä. heivaa se exäsi mereen vaikka..tuollaisesta "isästä" joka juo ja käyttäytyy inhottavasti on vain haittaa lasten ja sinun tulevaisuudelle. kunhan pääset hänestä eroon niin luulen että elämä alkaa hymyillä myös sinulle.
että saisit vaikka jonkun kerran viikkoon auttamaan sinne? Vahtimaan lapsia yms. Saisit vaikka kahvilla käydä jossakin jos ei muuta? Voisi sekin jo helpottaa aika hyvin. Voimia todella paljon!! Ikävä on tilanne :/
varmaan omat vanhemmat tai sisarukset tulis mielellään kattomaan jos kerkee, mutta kun on nyt niin ajatukset sekasin ja pää ihan pyörällä, niin ei oikeen osaa selväsi ajatella.. Kiitos vastauksesta.
laittaa sähköpostini sulle jos haluat vaikka joskus kirjoittaa ajatuksiasi, jos se auttaa :) toivon tosiaan että sun tilanne selkiytyisi ja pystyt nauttimaan kolmannen lapsesi odotuksesta. contrast88 @ luukku.com (välit pois)
kiitos paljon avusta. Laitan muistiin sun sähköpostin. :)
järjestyksessä? Kun vielä kolmaskin syntyy, niin siinähän on ukolla makselemista. Ota yhteyttä sosiaalitoimistoon ja lastenvalvojaan niin että saat ainakin raha-asiat järjestykseen ennen vauvan tuloa. Ja luonnollisesti sinun täytyy ilmoittaa miehelle, että hän tulee kohta kolmannen kerran isäksi. Edessäsi on muutama tiukka vuosi, mutta selviydyt varmasti. Olet vielä niin nuori, että ehdit vaikka mitä sitten kun lapset ovat vähän isompia.
mä luulin että mulla asiat välillä menee päin nenää, mut sun ongelmat ovat kyllä isoja. mä en millään osaisi kuvitella itseäni sun tilanteessa 20v ja 3lasta ja yksinhuoltaja äiti. aborttikin on minulle niin sellasta että en vaan koskaan pysty tehä olkoon tilanne mikä tahansa. voimia ja jaksamista vaan tarviit tällä hetkellä hyviä kavereitä sun ympärilläs jotka voivat oikeasti auttaa. missä paikka kunnassa asut? mä oon itse helsingistä ja lapsi pian vuoden ikänen. [email protected] voisit sähköpostia laittaa niin kuuntelisin mielelläni huoliasi ja tulisin vaikka auttaa sua hoidossa jos toivot niin.
Kyllähän tää raskasta on, ei ennen niin paljoa kun oli vielä mies mukana arjessa, mutta nyt kun oon yksin jäänyt kahen lapsen kanssa niin välillä tuntuu todellakin liian isolta taakalta. Kun on kahessa lapsessakin jo paljon tehtävää, niin sitten tähän hulinaan vielä kolmaskin... Niin, en kyllä mäkään aborttia halua, ja olen jo tullut siihen tulokseen etten sitä tee. Ja alkaa olla jo vähän liian myöhästäkin. Kävin eilen ulrtassa ja nyt mennään jo sitten rv 19 1. Aika yllätyksenä tuli että raskaus jo noin pitkällä. Mutta kun mulla edellisen synnytyksen jälkeen ei ole yksiäkään menkkoja tullut, niin oli sitä hankala huomatakaan aikasemmin. Raskaustestin tein vasta kun ei menkkoja näkynyt vaikka synnytyksestä oli päälle kuus kuukautta ja positiivinenhan sieltä sillon tuli... Ja tässä ennen tonne ultraan menoa muutamat viikot mietin sitä, että pidänkö lapsen vaiko en. Laskettu aika olis 9.10, maha on tässä lähiviikkoina alkanu kasvamaan :) Kyllä on silti pikkanen shkokki että näin pitkällä raskaus... Eihän tässä montaa kuukautta enää edes ole synnytykseen. Pikkunen jo lähemmäs parikymmentä senttiä pitkä.. Heinolassa me asutaan eli ei kauheen lähellä helsinkiä.. :)
oisin mielelläni tullut auttaa.. mut lisäähän mut mesees niin voidaan jutella ihan mistä vaan. =) t.äiti ja poika.
tuntuu ihan ylivoimaiselta jaksaminen, niin kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa siellä tilanteestasi! jos olet ujon puoleinen etkä tohdi "ruikuttaa" tuntemattomalle niin kirjoita kirje jonka viet mukanasi neukkutädille. voi olla että sinulla on masennusta. masennus on sairaus ja siihen on lääke. tai voisi auttaa jos saisit muutaman yön nukuttua kokonaan, onko mummoa tai jotain ystävää joka voisi tulla luoksesi hoitamaan lapsiasi?
paljon jaksamisia sinulle!
t. 1v tytön äiti