Meillä on 9-viikkoinen suomenlapinkoiranpentu, narttu. Se näykkii ja puree ihmisten käsiä, haukkuu, repii vaatteita ja murisee samalla. Tuleekohan/onkohan koira(sta) agressiivinen? Mietityttää vain...
Agressiivinen?
djksahkh
4288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Leikki on koiranpennun työtä, ja suulla tutkitaan kaikki ja äänellä kerrotaan mielipiteet. Ei noin nuoresta vielä voi mitään sanoa tuleeko aggressiivinen. Sen voi kyllä sanoa että ei OLE sitä. Raju ehkä, muttei aggressiivinen(jos sanalla ymmärretään kiukkuisuutta/pahansuopuutta). Leikkikää ihan rauhassa vauvelin kanssa, mutta opettakaa samalla että pureskelu ja näykkiminen ei ole kivaa. Kyllä se nopeesti oppii... Tarjoat vain aina jotain sopivampaa pureskeltavaa, vaikka vanhoja nahkahanskoja. Ja niillä riehutat sitä.
9 viikkoinen on vielä VAUVA !!!!!!!!!!........... Pikkuhiljaa OPETAT että EI revitä, purra, hypitä yms. Eihän herranjestas ton ikäinen voi mitenkään tietää mikä on sallittua ja mikä EI !!!!!! Vastahan se on emosta vierotettu uuteen kotiinsa ja heti olet epäilemässä luonnevikaisuutta yms. Koirasta tulee juuri niin kiltti tai vihainen millaiseksi sinä hänet koulutat!!!! Jos tuntuu liian vaikealta, ehkä saat sovittua kasvattajan kanssa, että et pärjää ja palautat koiran.
pitää varmaan kasvattaa rotu joka 8 viikkosena kulkee sivulla ja istuu eikä riehu ikinä.koira on pentu ainakin puoleen vuoteen saakka ja pitempäänkin eli yleensä vuoteen puoleentoista.
Olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä. 9 -viikkoinen koiranpentu on nimensä mukaan KOIRANPENTU, täysin vauva vielä. Koiranpennulle on NIIN luonnollista kuin olla ja voi se, että kaikkeen tutustutaan tunkemalla se suuhun, aivan samalla tavalla kuin ihmisvauvatkin tekee. Tottakai koiranpentujen naskalit aika jytäkkään kirpaisee, mutta siitä voi pennulle ilmoittaa: vingahda koiramaisesti aina kun sinuun sattuu, aina kun pentu tosissaan puree. Näin pentu alkaa pikkuhiljaa tajuta, ettei toisesta ole kivaa kun se näykkii. Pikkuinen on todellakin vasta lentänyt pesästä, kauas emosta ja sisarusparvesta, ja sen on vain koitettava pärjätä tässä kurjassa ja armottomassa maailmassa. Ei koiranpentu itse väkisin varmastikaan kenenkään luo änkäydy: kyllä ne ihmiset sen sinne ihan itse valitsee ja hakee. Toinen yrittää kaikin tavoin tulla kanssanne toimeen, kaikki uusi ja ihmeellinen on NIIN jännittävää mutta myös NIIN pelottavaa, joten voi vain kuvitella, miltä tuosta pienestä lerppakorvasta tuntuu, jos sen uusi emo koko ajan kiljuu, komentaa, huitoo ja mesoaa kuin lentoon olis lähdössä. Olkaa lempeitä, rakastavia, johdonmukaisia ja kärsivällisiä niitten pienien naperoidenne kanssa: antakaa pennun olla pentu, leikkikää PALJON, rakastakaa ja paijailkaa, mutta näyttäkää ne rajatkin lempeästi. Antakaa sen pikku tuhisijan nauttia elämästään, antakaa mahdollisimman hyvät alkeet siihen elämään. Koska se pentuaika on NIIN äkkiä ohi, ja pian jo kaiholla muistelettekin tuota kommelluksien hauskuuttamaa aikaa =) YMMÄRTÄKÄÄ sitä pikkuistanne, ja asettukaa sen asemaan: toinen on ihan liian viaton tähän maailmaan...