Viikko ilman tupakkaa ja yöunet sekaisin. Vielä en ole nikotiinilaastareita enkä purkkaa ottanut, mutta kaipa se kohta on jompaa kumpaa otettava jos nuo unet sillä korjaantuisi. Olishan tietysti nukahtamislääkkeitä, mutta niitä en halua.
Tupruttelua kesti n.40 vuotta ja nyt tosissani haluan lopettaa, mutta mieluummin ilman nikotiinikorvausta. Saa nähdä miten ämmän käy.
Onko muita lopettaneita? Kertokaahan kokemuksia.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aikaa myöten aloin pelätä keuhkosyöpää. Kun tupakkalaki vuonna 1996 säädettiin Suomeen, olisi pitänyt lähteä ulos lastauslaiturille tupakalle. Kävin pari kertaa marraskuun pimeässä kaulukset pystyssä lastaulaiturilla röökillä. Silloin päätin kokeilla lopettamista. Oli minulla savukkeita autossa ja parina aamuna kokeilin töihin ajaessani sytyttää savuke. Jostain syystä ei maistunut. Tupakointini loppui siihen. Ehkäpä syövän pelko oli päämotiivi lopettamiseen. Toinen syy oli, että piti lähteä ulos tupakalle. Tuntui jotenkin nöyryyttävälle. Kokeile syövän pelkoa. Jos siinä olisi motiivia tarpeeksi. Tsemppiä vain sulle. Mielestäni pääsin itse aika helpolla eroon tupakasta.
Tahtotila kohdallaan. Se on tärkein. Viikko mennyt, hyvä alku. Pyristele Hyvä Kottarainen vastaan. Oletko kokeillut olutta tms nukahtamiseen. Ota nopeaan tahtiin pari olutta ja heti nukkumaan. Kroppa saattaa pöljyyksissään erehtyä luulemaan, että nyt se Kottarainen veti savut ja on tyytyväinen
unta tupakasta ja tupakka ttuoksuu jpskus hyvälle! Osta se inhalaattori, se tupakannäkönen vekotin, sekin kuulemma auttaa!
Tuosta oluesta en ole koskaan tykännyt, joten en enää viitsi kokeilla. Toimiskohan konjakki?
käy erinomaisesti. Mutta kohtuullisesti
Lopetin tupakoinnin hyvin helposti. Tumppasin kerralla ja motivaationi on lapsi. Joskus olen ostanut lapsenlapselle jotain kallista ja hän on kysynyt mistä sulla on rahaa, olen sanonut että nämä on kuule mummun tupakkarahoista. Lapsi ihmetteli mistä ihmeen tupakkarahoista. Kerroin, että koska mummu ei ole polttanut tupakkaa kymmeniin vuosiin, niin ne nämä extra pröistäilyrahat ovat nyt niistä tupakkarahoista. Ja kyllä tytärkin naureskeli, vai mummun tupakkarahoista. Heh heh
Poltin reilut 40v, nyt ilman 15 kuukautta. Yritin lopettamista moneen otteeseen purkan ja laastarien avulla.Purkka(nikotiini) oli viimeisin joka sitten vaati taas oman työnsä että siitä pääsi eroon. Laastarit parempi, ei rasita hampaita. Samaan aikaan tuli elämääni myös mies ja tämä oli varmaan paras lääke. En kertonut mikä on menossa,en edes että olen polttanut, märehdin vaan purkkaa ja lopulta jätin purkan hänen huomautettua tästä purkan syönnistä. Ensimmäinen huomautus oli että hänen vaimonsakin puri nikotiini purkkaa kun yritti lopettaa tupakoinnin. Vaimo kuoli keuhkosyöpään. Huomautus vielä että miehellä ei ole hajuaistia juuri ollenkaan, sekin on tässä ollut pelastus.Nikotiini purkkahan haisee, sen tunnistaa. Vierotus oireita on ollut monenlaisia, unettomuutta ym. Tervettä päivää ei lopettamisen jälkeen ole ollut.Todettiin alkava keuhkoahtauma tauti. Rasituksessa esim. mäkiä noustessa sen huomaa, ei juuri muuten, vielä. Tupakkaa ei tee mieli, tupakan savu ei häiritse. Kaikille lopettaminen ei ole helppoa mutta kannattaa yrittää, helpottaa elämistä,kun onnistuu. Säästyy valtavasti rahaa ja tupakointi paikkojen etsiminen jää pois. Ja paino nousee, kilo ja kuukausi! Seuraava urakka olisi painon nousun lopettaminen ja hoikistuminen. Älä luovuta, kannattaa lopettaa, eläminen on mukavaa ilman tupakkaa!
Tähän mennessä ei vielä ole muita oireita tullut kuin tuo unettomuus, siitäkään ei kyllä hirveästi haittaa ole kun en ole nyt töissä, siksi yritänkin sinnitellä ilman noita apukeinoja. Painon nousukaan ei huoleta kun liikun muutenkin aika paljon, eikä koskaan ole tarvinnut syömisiä säännöstellä.
Ehkä minulla ei ollut riittävästi tahtoa, mutta en yrittänytkään ilman apua. Kuten ennenkin olen sanonut, niin Champix-tabletit ja se oli siinä. Aloitin tupakoinnin 16-vuotiaana, olin välillä polttamatta pitkiäkin aikoja, mutta viimeiset 20 vuotta aika tasaiseen tahtiin sauhuttelin. Eron jälkeen 5 vuotta aloitin polttamisen täysillä. Elokuun 1. päivänä 2008 aloitin tablettien syönnin, söin noin 3 kk ja se oli siinä. Ei tee mieli, ei tule mieleenkään. En ole lihonut grammaakaan, ei ollut mitenkään hankalaa.
tupakoinnin lopetus,25v sitten sain jäämään sen pois mutta sanotaan 3kk oli aina kun pysähtyi ruokatunnille,kahvitauolle tai muuten ettei ollut tekemistä niin ensimmäisenä nousi aina tupakka mieleen ihan valehtelematta,ja tarjoajia silloin riitti mutta sanoin,kiitos en polta ja parempi niin sanoa kuin puhua tupakka lakosta!Mutta kyllä 2-4 viikot oli vaikeimmat,sen jälkeen alkaa helpottamaan jo! Tiukkana vain nuo ekat viikot niin kyllä onnistut! tsemppiä!
kommentteja laittaneille kannustuksesta. Tiedän että helppoa ei varmaan tule olemaan, mutta onneksi suurin osa ystävistäkin on savuttomia. Päivä kerrallaan porskuttelen eteenpäin. On mulla nyt laastaripaketti kaapissa siltä varalta että rupeen hyppimään seinille. Sain äitienpäivälahjaks.
ilman tupakkaa. En kylläkään polttanut kuin 2-3 savuketta päivässä, niin ehkä minulle oli helpompi lopettaa. Ei vaikuttanut yöuniin, eikä tullut muitakaan vieroitusoireita. Alussa vaan oli jännä juttu. Poltin aina päivän eka tupakan työpäivän ja ruokailun jälkeen, niin olin usein menossa hakemaan laukusta tupakkaa, mutta sitten muistin, etten saakaan polttaa. Nyt ei enää tee edes mieli tupakkaa, paitsi jos "kuppia" ottaa, se tuottaa vielä vähän tuskaa. Käytä ennemmin sitä nikotiinikorvausta, kuin nukahtamislääkkeitä, jos et pärjää ilman. Mun tuttava, joka poltti myös sen 40 vuotta askin- toista päivässä kertoi, että yöunet meni kuukaudeksi, mutta senjälkeen hän on kuulema nukkunut paremmin kuin ennen. Ollut polttamatta nyt 2 vuotta. Pääsi nikotiinilaastarilla eroon. Tsemppiä, ja älä anna periksi :=))
Kun täytin 40 päätin että nyt saa riittää. Ajattelin että jos nyt en pääse tupakasta eroon niin sitten poltan koko loppuikäni. Ja ajatus tuppakkaa polttelevasta mummosta ei oikein miellyttänyt. Ottihan se tiukoille, pakko myöntää. Se oli pahimmillaan niinkuin olis tikkua kynnen alle työntänyt. Sisälle ei auttanut jäädä yhtään. Silloin oli syksy ja pihassa paljon hommaa. Mutta päivä kerrallaan, viikko toisen perään. Aina aamulla ajattelin että jos pärjään tään päivän ilman tupakkaa niin illalla olen ollut polttamatta jo niin ja niin monta päivää. Ja aina piti ajatella eteenpäin, huomenna tulee jo viikko täyteen... En käyttänyt koko aikana laastareita enkä purkkaa. Jälkeenpäin se pahin aika meni "ihan hyvin" ilman mitään korvikeaineita. Oikeasti se teki tosi tiukkaa mutta se kannatti! Syksyllä tulee viisitoista vuotta täyteen ilman tupakkaa. Eikä ole yhtään lankeemusta! Yhtään tupakkaa en ole polttanut. Mitkä on sitten hyödyt? Kaksi viikkoa lopettamisen jälkeen keuhkot oli tosi kipeät. Varmaan se terva alkoi irrota. Mutta mitään suuria muutoksia en huomannut, hajuaisti ei parantunut, kuntokaan ei noussut. Paras asia oli se ettei enää tarvinnut käydä tupakalla ja vaatteet ja kädet ei enää haisseet pahalle. Koita vaan sinnitellä mutta jos retkahduksia tulee niin niistä ei kannata masentua. Jonkin ajan päästä aloitat uudelleen ja kyllä sinä onnistut, usko vaan itseesi. Ota korvaushoitoa jos pelkäät ettet muuten selviä. Onnea matkaan! Tie on kivikkoinen mutta se kannattaa kulkea!
Mä lopetin parikymmentä vuotta sitten tupakoinnin. Nikotiini purkaa jauhoin suu rakkuloilla ja tyein piiitkiä kävelylenkkejä. Puolen vuoden päästä olin jo päässyt eroon purkastakin, makuaisti palaili ja sai nukuttuakin. No sitten se Lada lösäytti mesen kylkeen kun oltiin lomalle lähdössä. Piru, virvelikin oli takaikkunalla.... Nojoo. Kun päästiin kylkimyyryä suomen puolellle, sauna päälle,kaks keppanaa ja sitten tulias kartsasta yks rööki. Olihan se hyvän makuinen, ei siä voi kieltää. Vaan kun ei ikinä enää sen jälkeen oo maistunut niin hyvälle :( Tupakointi on helppoa lopettaa, vaatii vaan sisua. Tupakoinnin aloittaminen on vielä helpompaa, siinä ei sisua tarvira. Köhköh. =DW=