Tässä sitä taas ollaan. Eilen tulin taas sairaalasta km:n takia. Eihän se ollut vasta kun viides.
Mulla mennyt tämä tarina niin, että ensin oli normaali raskaus. Sen jälkeen 3 km:a viikoilla 19, 14 ja 12. Sen jälkeen normaali synnytys ja taas 2 km:a viikoilla 12 ja 13. Joka kerta on lääkkeillä tyhjennetty, mutta silti on jouduttu tekeen kaavinta neljästi kun ei kohtu ole tyhjentyny kunnolla.
Kaikki km:t on todettu normaalin neuvolakäynnin yhteydessä. Mulla ei siis ole ennemmin ollut mitään vuotoja tai kipuja.
Ihtellä koville ottaa myös se kun nuo raskaudet on suht´ pitkälle mennyt. Tuntuu että helpompi ois kestää (minun omasta mielestä) jos ne keskeytyisivät heti alkuvaiheessa.
Syitä on tutkittu (hyytymis- ja tulehduskokeita, kromosomit), mutta mitään ei ole löydetty.
Mulla kuitenkin asiat on onnellisesti sen osalta että olen saanut kaksi lasta keskenmenoista huolimatta. Monellakaan ei asiat ole niin hyvin.
Voimia ja jaksamista teille kaikki kohtalotoverit! Sitä me tarvitsemme!
Jo viides km
annastiina
2454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On tuossa ollut kestämistä.
Mulla on myös takana 5 keskenmenoa, ja lapsiakin on. Henkisesti raskaimpia olivat keskenmenot ennen esikoisen syntymää ja se kun sikiö todettiin menehtyneeksi rv 14. Vähiten raskas oli se, kun tiputteluvuodot alkoivat silloin kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa ja kaikki tuli 3 viikon kuluttua pois. Tuossa viimeisessä oli vielä sellainenkin positiivinen seikka, että ensin epäilin tiputtelua vaihdevuosioireeksi, mutta kun se osoittautuikin keskenmenoksi, eli olin ollut raskaana, heräsi toivo siitä, että voisimme saada vielä iltatähden. Nyt olen rv 14 1, joten iltatähti saattaa olla tulossa. Seuraava neuvolakäynti reilun 2 viikon kuluttua kyllä vähän jännittää, jotta kuuluuko sydänäänet. Mulla on ollut enimmillään kaksi keskenmenoa peräkkäin, joten mihinkään tutkimuksiin en ole päässyt/joutunut. Nyt on jo ikää sen verran, että keskenmenot voi helposti laittaa iän piikkiin, joten voi olla etten enää tutkimuksiin pääsisikään. Tuttavapiirissäni on myös niitä, joilla vauva on kuollut kohtuun siinä vaiheessa kun olisi ollut jo valmis syntymään tai hyvin pian syntymän jälkeen. Kun heitä ajattelen, niin tuntuu, että ehkä minä sittenkin olen päässyt aika vähällä heihin verrattuna. En silti vähättele sitä tuskaa, mikä esikoista toivovalla on, jos ei tule ollenkaan raskaaksi tai tulee kerta toisensa jälkeen vain keskenmenoja.