Missä tutkituttaa ADHD? :(

19-vuotias nainen kirjoitti:

Olen kohta 20-vuotias nainen ja tahtoisin selvyyden ADHD -epäilyihini. Kyseistä juttua olen epäillyt 16-vuotiaasta eli lukiosta asti. Alunperin en edes ollut koskaan ADHD:sta kuullutkaan (vaikka ikätoverini olivat, kenties itse ADHD:sta johtuvaa kun olin näinkin ulalla asiasta?), vain tiennyt kenties olevani hiukan erilainen kuin muut. Oikeastaan törmäsin termiin sattumalta, kun eräällä kaukaisella kaverillani oli irc-galleria -yhteisöissään ADHD:ta käsittelevä yhteisö, jolloin aloin googlettaa ja valitettavasti melkein itku silloin purskahti kun tunnistin oireiden olevan pelottavan lähellä minua. Uskon ADHD:n olleen minulla lapsesta asti ja kysyin vanhemmiltani asiasta, he olivat sitä mieltä että "on se mahdollista", ja epäilivät myös eräällä isoveljelläni samaa. Lukiossa ajattelin käydä testauttamassa, mutta se sitten jotenkin jäi, kun en tiennyt mistä aloittaa ja pelkäsin ehkä vähän tuloksiakin. Ei siinä muuten mitään, mutta olen suht. hyvä kielissä ja olisin toivonut kuunteluihin lisäaikaa. En sitä sitten saanut, kun en osannut diagnoosia hakea. Sen sijaan äitini hommasi minulle Eye Q -kapseleita, joiden huomasin parantavan keskittymiskykyäni. No, olen tullut oireiden kanssa toimeen suht. hyvin lapsesta asti, tosin epäilen että vaikka numeroissani ei olekaan ollut kovin häikkää, että ne olisivat voineet olla melko hyviä jos olisin lukenut. Voin rehellisesti myöntää, etten kokonaista koulukirjaa ole eläissäni loppuun saanut, kokeisiin menty aina "tuurilla" tai viimeisenä iltana luettu ensimmäiset 10 sivua tai muuten vain aloteltu kovasti hienoja "tiivistelmiä" joiden tekeminen on sitten ollut niin työlästä, kun en ole tiennyt mistä aloittaa. Nyt on alkanut kuitenkin tuo mahdollinen ADHD häiritsemään enemmän. Asun avomieheni kanssa yhteisessä asunnossa, ja hänellä on epäilty lapsena adhd:ta (ja myöskin nuoruudessa). Unirytmi saattaa mennä molemmilla herkästi sekaisin, syöminenkin on mitä sattuu ym. eli ts. elämme kahden aikuisen ADHD:n elämää. No, eipä siinä mitään, mutta kun emme pääse muuttamaan kolmioon, ja itse en pysty MITENKÄÄN välttymään television ym. houkutuksilta, kun makuuhuoneessa en tahdo lukea (olen omistanut sen nukkumiselle), keittiössäkin on melko mahdotonta lukea ja olohuone ei todellakaan ole se oikea paikka. Niin, ja minä tietysti luen avoimen yliopiston opintoja, joten nyt olisi se viimeinen paikka opetella opiskelemaan! Itsenäistyminen aiheutti minulle jossain vaiheessa paniikkia, kun tajusin että kaikki pitää opetella itse. Minä kun en kotitöitäkään kotona tehnyt, kun en koskaan ollut puhuteltavissa jos olin keskittynyt johonkin. Noniin, mutta jokatapauksessa, tahtoisin suunnitella elämääni tarkemmin, ehkä jonkin avustuksella. Tahtoisin saada myös selviön tähän ADHD:heni, mistä lähtisin liikkeelle? Kerran yritin TK:ssa sanoa, mutta tekivät tyyliin "kävele viivalla" -testin, ja sanoi "ei sinulla adhd:ta ole". Niin, ei minulle viivalla kävely ongelmia tuota, mutta kyllä minä varpaani lyön joka paikkaan, kömpelö kun olen. Tuntuu ettei minua otettaisi tosissaan, jos jonnekin menisin tämän vuoksi. Niinkuin ei tuolla TK:ssakaan aikaisemmin. Ärsyttää vain, kun nyt on alkanut koulu menemään hieman huonommin - juuri siksi ettei lukemista voi enää välttää. Ja jos joku nyt tähän alkaa sopertamaan, ettei "minulla mitään ADHD:ta ole", niin tässä muutamia oireita mitä on ollut lapsesta asti: - Toisten päälle puhuminen, vanhempien yms. keskeyttely. Minua on usein syytelty myös kovaan ääneen puhumisesta, vaikka itse en sitä huomaa - mielestäni puhun ihan normaalisti. Kuulo on testattu, siinä ei ole vikaa. - Se, ettei huomaa kun joku puhuu. Joku on saattanut selittää minulle kauan jotain, enkä muista siitä myöhemmin mitään koska en ole sitä ylipäätään huomannut tai sitten huomaan viiveellä. - En pidä lukemisesta, se ahdistaa. Tekee mieli tehdä ihan jotain muuta. Useimmiten ajattelen, että esim. herkut (suklaa, limsa ym.) auttavat keskittymään, mutta sitten kun alan niitä syömään niin keskityn enemmän siihen herkutteluun kuin itse syömiseen - Alotan kaikkea, mutta se jää aina kesken. Ihan sama missä. - En osaa organisoida tai suunnitella itselleni asioita. Muita olen kyllä kova määräilemään, mutta itselleni omien asioiden aikatauluttaminen tuntuu mahdottomalta - Lykkään asioita. Lykkään niitä usein vielä viimetinkaan lykkäämisen jälkeenkin ja keksin tekosyitä. - En halua aloittaa lukemaan, sillä pelkään epäonnistuvani jos "yritän tosissani". - Lyön varpaani, reiteni ym. ihan joka paikkaan. Tuntuu että onnistun aina napakymppiin. Avomies harrastaa ihan samaa. Aina olen mustelmilla. Suututtaa välillä, että miksi kaiken pitää olla niin typerää, miksi juuri minä lyön varpaani ym. vaikka ihan normaalisti yritän liikkua. - Tuntuu että väsymys, unenpuute ym. lisäävät oireita. Rasvahappokapselit auttaa. - Unirytmi menee helposti sekaisin, koska en "muista" mennä nukkumaan. "Oho, kello on jo 3 yöllä!" Myös syöminen on joskus sellaista, että "Oho ei olla kumpikaan syöty tänään mitään!" tai "Ai aloin syömään sulkaata koska en tajunnut että minulla oli nälkä". - Tehtävään keskittyminen vaikeaa. Erityisesti jos on yritetty ylihienoja sanoja änkeä. Rivit hukkuu. Monesti kokeilen yliviivaustussilla korostaa tekstistä sen, mitä oikeasti tehtävässä kysytään. Olen huomannut sen auttavan. - Monesti heiluttelen jalkoja yms. tietämättäni tai alan laulamaan omiani. Se tuntuu helpottavan keskittymistä. - Luulen, että minulla oli ala-asteella hieman masennusta. Minulla ei ollut hirveästi kavereita silloin, yläasteella sain sitten kavereita enemmän. - Minulla tulee silloin tällöin vääriä päätteitä sanoihin, sekä kirjoittaessa että puhuessa. "kaupassa" voi muuttua "kaupasta". Mutta näin käy varmaan muutenkin kaikilla ihmisillä joskus. Tosin lukiossa tehtiin lukihäiriötesti; minulla ei lukiohäiriötä ollut, mutta ilmeisesti jotain häikkää joissakin osioissa hieman. - Parhaiten opin kuuntelemalla, kirjasta en mitään. Yleensä opin vain sitä mikä kiinnostaa, esim. psykologia oli lukiossa 10 vaikka hädintuskin niitäkään kirjoja avasin.. :/ Mutta esim. yläasteella biologia 6 vaikka miten pänttäsin. Ei kiinnostanut, en osannut. - Määräily ärsyttää. Varsinkin silloin, jos koen että jokin ihminen ei minua ymmärrä tai käyttäytyy jotenkin väärin. Esim. nykyisessä koulussani on opettaja, jolla tuntuu olleen alusta asti asenne ettei hän minusta pidä eikä välillä ole vastannut viesteihini ja kommenttinsakin olen kokenut epäkannustavina, niin olen tehtävien palautusta lykännyt, jotta ei tarvitsisi juuri hänelle palauttaa. Hassua, eikö? En vain halua kuulla että "tämä pitäisi tehdä nyt uusiksi" kun 8 sivua olen kirjoittanut. Nojoo.. tossa nyt joitakin. Mutta niin.. Pystyisikö tämän kautta saamaan diagnoosin: http://www.lilly.fi/Nitro/newTemplates/general/Content__LBC.jsp?page=203280 Löysin ko. sivuston vahingossa. Pahoittelen, mikäli tekstini on hiukan sekavaa, olen hiukan väsynyt nyt. :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä