Kerroin ystävilleni sairastavani anaroksiaa kun hoitoni aloitetiin, olin yläasteella. Tuon jälkeen jäin yksin, kaverini eivät osanneet enää olla ystäviäni. Nyt olen lukiossa, kukaan ei tiedä että minulla on anoreksia ja käyn edelleen hoidossa. En uskalla kertoa ystävilleni vaikka haluaisin, koska pelkän että mentän heidätkin. Oletteko kertoneet ystävillenne syömishäiriöstänne? Miten he suhtautuivat? Haluan kuulla kaikenlaisia kokemuksia :)
Kerroitteko ystäville?
minä kerroin
5578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kertoa ystävilleni sairaudestani. Ensinnäkin, he tuskin uskoisivat, jos uskoisivat, he alkaisivat tyrkyttämään minulle karkkeja ja ruokaa ja kyyläämään syömisiäni. Eli en ole kertonut, enkä koskaan tule kertomaan..
Voitte sairautenne ikuisesti peittää? toivottavasti ystävänne heräävät huomaamaan sairautenne muuttuneen ulkonäkönne perusteella.Myöskin valinta tiputukseen ja mahd hautajaistenne edistämisessä on sairastuneella itsellään valitettavasti kaikki ei järkiinny.Itse olen onneksi selvinnyt alipainosta läheisteni ansiosta saanut painoni 10 kg nousemaan kauheita ovat valokuvani pahimpaan aikaani.
ei kyse olekaan sairauden peittämisestä vaan siitä miten kaverit suhtautuu jos saavat tietää. ulkonäöstäni ei voi päätellä että minulla on syömishäiriö, mutta terapiassa käyn edelleen. jos ystävät tietävät, heidän tuki on tärkeä, jotta ystävyys pysyy samanlaisena eivätkä välit muutu vaivaantuneiksi.
minä olen kertonut oksentelustani yhdelle ystävälleni ja hän ottaa asian paremmin kuin hyvin ! Kannustaa kovasti pääsemään tavasta ja on muutenkin täydellisenä tukena. Kiitos hänelle.
Kerroin muutamalle koulukaverille mun bulimiasta ja se oli kyl suuri virhe. Nyt koulus liikkuu ties mitä juoruja ja jotku entiset kaverit oikeesti välttelee mua.
Mut mulle kyl jäi onneks yks kaveri, jota kyllä nään tosi harvoin, joka otti sen tosi hyvin ja on mun tukena. :) ♥