IS:n kotisivuilla keskustellaan isän masennuksesta kun lapsi syntyy.
Keskustelun aihe annettiin: Synnytyksen jälkeinen masennus.
Mutta ei kysytty: Ruokkojen aiheuttama masennus?
Kennelliitto on antanut ohjeet miten lasten pitäisi suhtautua koiriin. (IS)
Mutta ei antanut ohjeita miten koirien pitäisi suhtautua lapsiin.
Isaac Asimov loi robotiikan kolme pääsääntöä.
Minusta ne sopisivat Kennelliiton porukalle.
Pari keskustelunaihetta
HTZA
14498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei tule mitään, en kyllä synnytä enää yhtään lasta enkä vaadi ruokkoja, eikä ole koiraa.
...saattaa kestää jopa 18 vuotta.
Voi sinua ja sinun kanssa! Ensinnäkin se masennus. Silloin kun omat lapsemme ovat syntyneet niin ei synnytyksen jälkeistä masennusta ollut olemassakaan! Ei äideillä eikä nyt varsinkaan isillä! Lapset ovat lahja ja on tyhmää jos niiden saanti aiheuttaa masennusta. Kysymys on vain siitä ettei tajuta mitä kaikkea se merkitsee kun lapsi syntyy: ei ole enää ns. omaa aikaa. Lapsi on kokonaisvaltainen asia, hän on siinä vanhempien helmoissa ainakin 20 seuraavaa vuotta. Pitäis miettiä kolme kertaa haluaako oikeasti lapsen vai haluaako jatkaa omaa itsekästä itsekeskeistä elämäänsä. Mitä taas tulee siihen koira-aiheeseen niin se on kyllä sellainen asia että koirat osaa suhtatua lapsiin ilman mitään Kennel-liitoakin! Koira sopeutuu mutta ihmisen kanssa on joskus niin ja näin...
voi sinun kanssa. Siihen aikaan kun sinä lapsen sait, oli masennus aivan samanlainen kuin nytkin. Kukaan vain ei tajunnut ettei äiti jaksa. Masennus, synnytyksen jälkeen kun johtuu hormooneista, eikä tiedosta. Ja ne hormoonit on ihmisillä olleet samat, niin kauan kuin ihmisiä on ollut.
MIESTEN masennuksesta, mutta kysymyksissä se unohdettiin. Minä en ollut masentunut synnytyksistä enkä lapsista. Minä olin v...uuntunut ruokoista. Muija otti uuden ukon ja se ei minua haitannut, olihan siihen syytä minussakin. Mutta se, että minä elätin sen miehen uutta perhettä, otti päähän, vaikka siellä oma lapsi olikin. Voisinpa vaikka vannoa että vastaavassa tilanteessa olisin minä lopettanut, vieraan miehen ruokkojen vastaanoton. Sen verran miestä minussa on. Ja mies ei ole koskaan masentunut, sitä vi...ttaa. Se hoidetaan kaverien ja viinan kanssa, diakonissaa eikä "empaattista" "miesten" (kirjoitettu pienellä), tukirymää tarvita siihen ollenkaan.
Tarkoitin sitä ettei siitä tiedetty, olihan sitä mutta jotenkin eri asenne silloin oli. Lapsi oli aina ja kaiken edellä. Silloin olisi ollut häpeä puhua mistään masennuksesta. Ihmettelen vaan näitä nykynaisia kun aina vaan masentaa. Vaikka on kaikki paremmin kuin ennen. Ei tarvitse kantaa vesiä eikä puita, on lämpimät kylpyhuoneet ja pesukoneet. Kaupoissa on valmista vauvanruokaa ja vaippoja. Ihmisillä on aikaa, ennen se meni työntekoon. Ja olen ihan samaa mieltä siitäkin että nykyihmisten kaikenlainen paha olo johtuu paljolti siitä että on liikaa aikaa. Ennen tehtii työtä aamusta iltaa ja völillä illasta aamuun. Ei ollut aikaa masentua.
jos, erosit vaimostasi ja teillä oli ala-ikäisiä lapsia(huolettavia) niin, vaikka vaimosi meni uudestaan naimisiin, silti tuo elatusvelvollisuus ala-ikäisiin yhteisiin lapsiinne kyllä koski sinua myös. Miten voit olettaa että, vaimosi uusi aviomies automaattisesti olisi elättänyt myös sinun lapsesi? Kummallista. Täällä palstalla kun kuitenkin ylpeillen kerrot minkälaista on olla aikuisten lasten isä? Jokin, nyt pettää ja pahasti. Yhdessähän olitte aikananne nämä teidän lapsenne päättäneet tehdä? Miten siten avioeron sattuessa tuo elatusvastuu yksin olisi jäänyt ex-vaimosi ja hänen uuden miesystävän harteille. On olemassa miehiä, sen tiedän, jotka ottavat kokonaisuudessaan "uuden"perheen omalle vastuulleen, mutta se ei ole mikään automaatio kumminkaan. Harvassa ovat nämä miehet. Liian ahne ei pidä olla. Tuo elatusmaksun suurus kun riippui sinun tuloistasi, mitkä olivat silloin. Näin se vain menee. Myös naiset maksavat tänäpäivänä elatusmaksuja jos, yhteiset ala-ikäiset lapset jäävät miehelle. Ikävää lukea että, olet katkera. Nuo rahathan menivät lapsillesi? Eikä ex-vaimollesi ja hänen uudelle miehelleen?. Ettei kysymys nyt olisi kuitenkin avio-erosta ja siitä johtuvasta katkeruudesta, monet eivät pääse avio-erosta koskaan yli. Näin se vaan on.
saattavat johtaa masennukseen. Kun pitäisi olla se täydellinen nainen, äiti ja vaimo. Lapsi täydellinen ja mies ja avioliitto sekä puitteet tälle kaikelle täydelliset. No, nykyihanteet luovat paineita. Tv:n ja netin kautta. Eletään "mainosmaailmaa" ihannoiden. Ja sitten, kun ei saada heti kaikkea näitä rooleja täytetyksi elämässä. (harva kuitenkin siinä onnistuu). Niin masennutaan. Sanoisin että, tämä voi olla yksi syy siihen, miksi nyky-äidit masentuvat herkästi.
ja ruokot on maksettu, ajat sitten. Halusin juuri senlaisia kommentteja jonka kirjoitit. Tätä asiaa ei yleensä lehdissä hehkuteta eikä käsitellä. Minulle se ei ollut ongelma mutta monelle, pienemmällä palkalla elävälle, miehelle se oli, ja on. On paskamaista asua jossain rotankolossa koska rahat eivät muuhun riitä ja miettiä, joissain tapauksissa ihan seurata, miten uusioperheellä menee ja mikä on niiden uuden auton merkki. Ja älä tartu tässä autoon, se on vain mielikuva. Minulla on ollut monta kaveria joiden tuskaa olen seurannut läheltä.
voivat tehdä elatusmaksusopimuksen, missä tuon elatusmaksun kunta maksaa. (minimimaksu) Tämä edellyttää että, myös toinen osapuoli suostuu tähän sopimukseen. Maksaa pitää vain kohtuudella silloin takaisin kun tulotaso radikaalisesti muuttuu. Tämä sopimus kuitenkin takaa ala-ikäisille lapsille säännöllisen elatusmaksun. Mikä on hyvä asia. Eikä elatusmaksuvelkaa jää elatusvelvolliselle. En nyt tarkemmin osaa neuvoa. Mutta, tiedän monen tehneen, jotka ovat esim. jääneet työttömäksi yms..tai tulotaso on pudonnut syystä tai toisesta. En minäkään kyllä ymmärrä näitä elatussopimuksia, missä toiselle ei jää mitään. Joku kohtuus pitää olla. Ikävää että, näin tapahtuu. Tämä tälläinen kun vain katkeroittaa toisen osapuolen. Kehoita ystäviäsi että, ottavat tuon sopimuspuolen uudelleen tarkistettavaksi. Naisia/miehiä jotka, ei ymmärrä toisen osapuolen taloudellista tilannetta, vaan vievät toiselta viimeisenkin sentin. On hyvin vaikea ymmärtää. Pitäisi ajatella myös että, lapsen toisen huoltajalla jää riittävästi rahaa olla lasten kanssa. Valitettavasti kaikki eivät ajattele niin.
On aivan selvää, että ryhmäeläminen on taloudellisesti tehokkaampaa kuin yksineläminen. Monen ihmisen elämiseen varatulla rahalla kuuluukin saada enemmän, ja usean ihmisen ryhmässä elettäessä puitteet ovat suureellisemmat. Jos yksin eläjällä on 25 neliön asunto, niin on aika luontevaa, että nelihenkisellä perheellä on vaikkapa 80-100 neliötä. Kun maksaa elatusmaksuja, maksaa myös lasten tarvitsemista asuinneliöistä, huonekaluista, päivittäisestä liikkumisesta yms, ei pelkästä ruuasta ja vaatteista. Eihän vaimon kuulu yksin kustantaa lasten asumista, ja uuden miehen kontollekaan se ei oikein kuulu, jos isä on edelleen mukana lasten elämässä. Erään tuttavani entinen mies tekee loputtomasti laskelmia ex-vaimonsa saamista maksuista, asumistuista, lapsilisistä ja tuloista. Hän vertaa kokonaispottia omaansa, ja valittaa, kun vaimo saa enemmän. Hän ei kuitenkaan ota huomioon että ex-vaimon kokonaispotilla elää myös kaksi hänen lastaan, eikä vaimo yksin, kun taas miehen tarvitsee ylläpitää elatusmaksujen jälkeen jäävällä potilla vain itseään. Kun hankkii lapsia, niin silloin sitoutuu huolehtimaan niistä. Sitä kautta tavallaan hyväksyy sen, että osa ansiotuloista kuuluu lapsille. Sen tajuaa yleensä vasta siinä vaiheessa, kun lasten asuinneliöt eivät ole enää omaa asuntoa avartamassa, eikä lasten pleikkari omassa käytössä.
tylsää. Nykyihmisillä on aivan liikaa rahaa. Laajoilla kansankerroksilla on ennen näkemättömän suuret tulot. Duunarienkin jäljiltä jää kunnon perintöjä ja ikäluokkien pienentyessä ne kohdistuvat yksiin käsiin. Liian rahan myötä elämänarvoksi tulee kuluttaminen, yhtä shoppailua ja matkustelua ja terassilla istuskelua koko elämä. Jotain kuitenkin mättää. Sitten purraan pilleriä.
Markkinatalous ja media syöttää naisille jo lapsesta pitäen malleja, miten olla nainen ja äiti. Näiden mallien mukainen nykyäitiys on pinkeää suorittamista, jossa lompsa ei saa olla litteä. Saadessani lapseni varsin iäkkäänä luin innokkaasti Kaksplus-lehtiä. Niissä alati toistuva haastattelu-tyyppi oli nämä pulskalompakkoiset malliäidit, jotka varustautuivat lapsen saantiin kuin sotaan; kaikki mahdollinen vauva-arsenaali hankittiin vihoviimeistä turvakypärää (kävelyn harjoitteluun) myöten. Helppoa synnytystä tavoitellen malliäidit juoksivat läpi kaikki kalliit meditointikurssit, valmennukset. Soittivat sikiölle motzartinmusiikit. Lopputulema näissä jutuissa oli aina sama; Huippuunsa treenattu synnyttäjä väänsi mukulaansa jonkun 32 tuntia ja lopuksi kersa otettiin ulos keisarinleikkauksella.
entä kun lapsi/nuori sairastuu? Tai jotain muuta yllättävää sattuu. Kyllä se vastuu on huoltajalla käytännössä silloin yksin. Ei voi minun mielestäni kaikkea mitata suoraan rahassa. Tälläiset ihmiset ovat "keskenkasvuisia" ja kakaroita vielä itsekin. Jotka, laskevat kaiken rahassa. Jos, kumpikin vanhempi (erosta huolimatta) ottaa vastuuta yhteisestä lapsestaan/nuorestaan, niin sitten vasta toisella sijalla ovat mielestäni nuo kustannuskysymykset. Rahalla ei voi saada kaikkea. Oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta siinä perään kuluutan. Ja luulisi harvassa olevan sen vanhemman joka ei tätä asiaa tajua. Vaan asettaa itsensä (katkeruuttaan) tähän pelkän "maksajan" ja "marttyyrin"- rooliin. Rahasta voi aina aikuiset ihmiset neuvotella ja sopia. Tärkeintä on lapsi/nuori. Tai lapset/nuoret itse. Lapset/nuoret maksavat aina;) Se olisi pitänyt tajuta silloin jo, kun lapsia halusi. Ilmaista se lysti ei todellakaan ole;)) mutta, antoisaa elämää kylläkin. Ja tietynlainen etuoikeus on olla vanhempi. Aina.