Teitkö koskaan tahallasi hänet surulliseksi ??
Uskallatko
vastata rehellisesti ??
271911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
en en en
kun välittää toisesta ei minun mielestäni tulisi mieleenkään!
mutta tiedän, että hän on surullinen ja se lisää myös omaa suruani, enkä edes voi asialle mitään, vaikka niin haluaisin piristää hänen mieltään.
kadu tekojasi ja jutelkaa asiat selviäksi,,, on huomattavasti helpompi jatkaa elämässä eteenpäin joko kaksin yhdessä kohti parempaa tai yksin erilleen kohti uusia tuulia...
mitään tekoja, mitä pitäisi katua, vaan ilmeisesti tekemättömyyksiä ja sillekään en voi mitään vaikka hän toisin luulee. Haluaisin jutellakin, muttakun hän päätti jossain vaiheessa talvea "piiloutua".
riittää.
sinun mielestä on? Minä haluasisin kyllä tietää syyn siihen piiloutumiseen.
Onko vieläkin piilossa? Mikset voi kuitenkin soittaa hänelle. Etkö tiedä mistä hänet tavoittaa?
varmaan pysyykin piilossa. Piiloutuminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että vaihtoi numeron sekä sp. osoitteen, enkä saa niitä uusia mistään. Tuskin häntä kuitenkaan maa on niellyt, mutta vaatisi hyvää tuuria törmätä häneen jossain.
kumma kun toinen pystytään kyllä tekemään surulliseksi ja onnettomaksi ... mutta sitten enempään ei enään pystytäkkään! Sivusta ihmettelevä.
että oot tehny aikalailla pahaa hälle..!!
Se surullistuminen tapahtui tietämättäni. Ilmeisesti alunperin ainakin siten, kun lähdin pois sieltä paikasta hänen tietämättään. En vain osannut hänelle siitä mainitakaan, kun ei me muutenkaan niissä kohtaamisissamme vaihdettu kuin aina muutamia sanoja. Nyt jälkeenpäin on selvinnyt minulle, että ilmeisesti niitä tunteita oli myös hänen puoleltaan. Ehkä olin niin nuija, etten tajunnut hänen merkkejään, tai ehkä pieni aavistus oli, mutta ajattelin, että jos se on vain omaa kuvitelmaani, enkä sitten uskaltanut toimia.
mutta kun en kerennyt tehdä hyvää, enkä pahaa (pahaa en kyllä haluakaan) ennen tuota piiloutumista, vaan jahkailin liikaa. Ehkä joku toinen on tehnyt pahaa:(
omaa pelkuruuttasi aiheutit toiselle surua ja nyt yrität vängällä muuttaa asioita muuksi... kirjoitit sen hyvin selvästi.
näköjään se, joka etsii aina viesteistä kaikki mahdolliset asiat, joista voi kirjoittajaa syyttää ja aiheuttaa lisää tuskaa ja niitäkin vielä vääristelet. Olisin vain tarvinut hieman selkeämpiä merkkejä häneltä, että olisin uskaltanut toimia, mutta enhän ollut ainoa joka ei uskaltanut.
mielikuvituksesi valloilleen. Eikös tämä ole keskustelupalsta, vai ?? Eikö sinun kirjoituksiasi saa kommentoida ?? Miksi sitten kirjoitat ollenkaan ??
jos ite ei uskalla toimia ja ottaa selvää , syy löytyy kun katsoo peiliin. turha siitä on narista sen enempää.
kommentoida. Ihmetyttää vaan aina sellaiset kommentit, kun pitää tulla syyttelemään jostain, mistä ei kuitenkaan tiedä koko totuutta. Minähän kerroin jo, että en tiennyt, että hän tuli surulliseksi lähtöni takia, ennekuin sitten jälkeenpäin. Olinhan minä itsekin siitä surullinen ja olen edelleen, mutta ei se vaan kaikilta onnistu aloitteen teko, jos ei saa sitä tarvittavaa tunnetta/merkkejä, että voisi olla mahdollisuukia.
aina sallittua molemminpuolin, jos kerran tunteita on.
Oma saamattomuus on omaa saamattomuutta. Joskus riskinotto kannattaa, mitä loppujen lopuksi voi menettää? Pelkäätkö kasvojen menetystä? Onko se niin iso juttu?
kyse sinusta tässä ketjussa? Niinhän aloitus sanoi. Huom, ei ed. kommentteja.
niinhän se on. En minä nyt tiedä siitä kasvojen menetyksestäkään, mutta ennemminkin vähäinen kokemus jarrutti silloin sitä toimintaa ja juuri se kun ei saanut itselleen riittävää varmuutta, vaikkei ikinä tietysti niissä tilanteissa täydellistä varmuutta voi saadakkaan, mutta edes vähän.
toteamus. Alkuperäiseen viestiin vastasin ihan muuten vaan, kunhan purkasin ajatuksiani ja oikeastaan se olisikin osaltani riittänyt, koska nämä jutut aina menee monimutkaiseksi, kun alkaa vastailla näihin kysymyksiin ja syytöksiin.
Tiedostamattani taisin tehdä yhden kerran ja se kaduttaa vaikka anteeksi sen olen jo aikoja sitten saanut. n ~ m
saa tietää tuliko hän siitä surulliseksi vain helpottuneeksi
toimia.
Mulla on aina syvällä sydämessä sellainen ajatus, että en tahdo satuttaa häntä. Ja se tunne siitä on tosi vahva. Mutta kuitenkin, kun suutun, niin tekisi joskus mieli kuristaa hänet. Mutta ne suuttumuksen myräkät ei ole tahallisia eikä tahallaan hänen satuttamista ehkä niinkään, vaan omien höyryjen ulos päästämistä. Vaikea selittää. Ja jostain syystä kun ajattelee sitä vihaisuuttakin, niin on juuri tuollaisia ajatuksia, että mielummin vaikka yrittäisi hakata hänet :D kuin esim. lähteä oikeasti menemään ja olla vastaamatta puhelimeen. Eli keinot ehkä aggressiivisemmät, mutta vähemmän satuttavat tai vähemmän ahdistusta aiheuttavat. Enkä nyt oikeasti ole mikään väkivaltainen ja tuskin edes saisin häntä hakattua, vaikka yrittäisin :D Enkä siis sillä tavalla ole väkivaltainen. Mutta myönnän, että joskus olen saattanut sanoa ilkeästi, että hän huomioisi minua. Se on ollut osasyy siihen. Tiedän että sellainen oli tyhmää ja luulen että olen kasvanut sellaisesta nyt yli.