ikäloppu

Kävelyretki keväisessä luonnossa voisikin olla parempi idea. Onhan siellä muitakin ihmisiä, että voi sitten tuntea kuuluvansa yhteiskuntaankin.

kantsii varata taivaspaikka ajoissa

eiks se ole muotia nyt...:)

että sun kannattaa alkaa harrastamaan enää mitään. Ostat vaan kiikkustuolin ja istut siinä. Vanha mies :=)))

Ihan mihin vaan,kannat kattoon.Olen kokeillut ja kyllä ikä unohtuu illan mittaan.Elä usko noita metsä-kiikkustuoli juttuja,sillä vain biskossa eläin viihtyy:DD Ihan ensiksi osta jotain hyvää bisko/rok musaa ja revittele travoltan tyyliin kotona,sen jälkeen partavelitsenä baanalle ja diskoon!!!JUHUU!!

Disko olis kova sana, mää taidan suunnistaan sinne ensi viikonloppuna;=) Jos ei ekalla kerralla , eikä tokalla, jos kolmas kerta toden sanoo sitten vasta luovuttaa;=)

Mitäs tuumaat, jos lähtisit vaihteeksi vaikkapa tanssikouluun treenailemaan perinteisiä tanssikuvioita...eikös se olisi mukavaa vaihtelua discoiluun. Pääkaupunkiseudulla löytyy ainakin muutama ihan mukava tanssikoulu vaihtoehto. Ai niin...ja ellet halua mennä sinne yksin,niin voisin harkita lähteväni sun kaveriksi :-)

Hanki kahisevat verkkarit, ota pullo kossua, mee paikalliseen karokepaariin mökeltään kännissä ja koplaan naapurin eukkoa. Ei ehkä opi tuntemaan itseään yhteiskunnan jäseneksi, muyya oppii ymmärtämään sen, miksi se yhteiskunnan jäsenyys ei loppujenlopuksi olekaan niin kovin kiinnostavaa. =DW=

eli mun mielestä tämä yhteiskunta on semmoinen että en haluaisi enää kuulua tähän.

Hyvä herra Duke of America. Ymmärrän kokemuksenne. Vielä kolmekymppisenä olin niin rohkea, että lähdin jazzklubilla lattialle tanssia harrastavan psykologian opiskelijan kanssa. Olen toki edelleen rohkea, mutta diskon jätän väliin. Pelkään, että tähystämätön nivelrikkoinen polveni menee lukkoon jossakin vaikeassa jitterbug-liikkeessä, johon kuitenkin innostuisin - ainakin parin tuutingin jälkeen. Olisi se nöyryyttävää. Onneksi vaimoni ei näkisi, sillä hän ei varmasti tulisi diskoon kanssani. Hän sävytti illalla hiouksiaan. Harmaaestoa. Olen 45-vuotias. Olen hypännyt laskuvarjolla useasti, vaeltanut Kilimanjarolle ja voittanut aluemestaruuden judossa. Kaikesta tuosta on aikaa kaksikymmentä vuotta. Kuten viimeisimmästä diskostakin. Jo silloin olin yli-ikäinen sinne, mielestäni. Kerran eräs 18-vuotias sanoikin, että "anna pappa tulta". Olin 25-vuotias. Nuoruuden tavoittelu on pateettista. Pahimmillaan peitetään kaljua pitkällä tukalla ja pannaan telttahousuja jalkaan, ollaan tietävinään nuorempien asioista ja muodeista. Oikeasti nuoret pitävät sellaista vastenmielisenä. Vaikka kyllä, Iron Maidenin tyypit ovat kuusikymppisiä. Onkohan heillä omia hampaitakaan? Mutta niihin harrastuksiin. Arvokkaasti vanheneva voi tehdä safarin, sukeltaa korallilla, purjehtia Barcelonaan huvin vuoksi ja pelata Backgammonia portugalilaisessa kuppilassa. Tai sitten mennä kalaan Suomessa. Se on ihan luksusta. Jotkut ostavat Harley-Davidsonin ja etsivät uutta nuorta tyttöystävää, toiset haluavat vielä kerran rakentaa uuden saunan. Meidän iässämme pitäisi tietää, että voi tehdä mitä tahansa. Voi kerätä rahaa tai seksiä. Mutta parasta tietenkin olisi keksiä elämälle fiksumpi tarkoitus, ettei jää perusasioissa kyselypuolelle. "Tuntisi kuuluvansa tähän yhteiskuntaan"... Siinäpä haaste. Onkohan tämä yhteiskunta jo niin valmis, ettei siitä löytyisi jotakin viilaamista sinullekin? Ei sen mitään suurta tarvitse olla. Minä kävelin kerran lomapäivänä joen rannalla huonolla tuulella ja otti päähän pitkä ruokoton heinä siinä jokivarressa. Kun ei kukaan siivoa ikinä. Hain sitten viikatteen ja vedin 200 metriä siistiksi huvin vuoksi ja lähdin suihkuun. Tee joka päivä yksi hyvä teko, mutta jos se huomataan, älä katso sitä harjoitukseksi. Itse ajattelin yksinkertaisesti elää ja kuolla miehenä ja isänä, toivottavasti vaarinakin.

Harrastuksia löytyy paljonkin. Disko taisi olla hiukan hätäillen valittu kenttä.