Emme juhli

...oman mallin mukaisesti. Minusta elämä on muuttunut sellaiseksi, että naapuri saattaa olla läheisempi kuin serkku ja siksi tietyt perinteet voivat olla rasittavia velvoitteita kuin iloisia tapaamisia, joissa halutaan "riemuita" juhlakalun puolesta. Toisaalta, jos kyse on teillä yo-juhlista, niin lapsihan astuu nyt aikuisuuteen -symbolisesti- ja häneltä voi odottaa myös oppimista aikuisiin käytöstapoihin. Jos lapsesi kokee, ettei halua nähdä vaikkapa isoäitiään, niin onkohan isoäiti yhtä innoissaan ajatuksesta? Aikuinen ihminen kykenee myös ottamaan muita huomioon ja ymmärtämään, että joillekin sukulaisille voi olla todella tärkeää päästä onnittelemaan? Mutta voisiko tässä tapauksessa pitää vain pikkuruiset juhlat, jossa ollaan rennosti lounaspöydän ympärillä ja jutellaan mukavia-tyyliin? Itse en pidä muodollisista juhlista pätkääkään ja koska sukuni sen tietää minä saan aina ottaa osaa muodollisten juhlien loppupuolella, jolloin isäntäväki on rennompi jännityksen lauettua ja aika kuluu mukavasti yhdessä. Samoin myös järjestän vain pieniä juhlia, joissa kutsuttuina ovat aina toisilleen sopivat tyypit ja tunnelma on pysynyt helppona. Se on vain järjestely- ja neuvottelukysymys, enkä ole huomannut kenenkään kokevan ratkaisuani kummallisena. Ihmiset ovat erilaisia!

Me juhlimme pienellä porukalla, lapsen pyynnöstä juhliin osallistuu vain 25 ihmistä. Niitä jotka ovat muutennkin olleet "jokapäiväisessä elämässä" mukana