Astma ja urheilu

Itsekkin olen melko tuore astmaatikko. Kokeilemalla löydät oman lajisi. Itse harrastan vesijuoksua, mutta kaikille ei uimahalli sovi. Yleensä sanotaan että astmaatikko voi olla huippuurheilijakin, mutta itse en allekirjoitaisi tuota. Itselleni sopii lajit jossa syke ei nouse yli 140, kuten vesijuoksu ja nopeatempoinen sauvakävely. Pyöräily ei enää onnistu, ilmeisesti jalkalihakset tarvii happea enempi ja viima jäähdytää keuhkoja. Parasta hoitoa astmallehan on liikunta. Mutta rajojen kokeilu voi olla joskus sairaalareissu. En halua pelotella mutta rauhallisesti kokeilemalla löytää kyllä omat rajansa. Intervalliliikunta sopii astmaatikolle erittäin hyvin ja sitä myös suositellaan. Ei välttämättä kaikki lajit enää onnistu niin kuin terveellä.

Pitääkö ennen kovaa liikkumista ottaa avaavaa?

Minulla diagnosoitiin astma reilu 10 vuotta sitten, oireet saatiin silloin hoidettua, enkä ole 10 vuoteen tarvinnut avaavaa lääkitystä kuin satunnaisesti noin yhden, ehkä nippanappa toisen käden sormille menevän kertamäärän. Ennen tätä kevättä. Samaan aikaan astmadiagnosin kanssa minulla diagnosoitiin paljon erilaisia allergioit. Olin ollut niistä itse tietoinen jo pitkään, mutta vasta silloin tehtiin testit ja sain varsinaiset diagnoosit. Kävin myös läpi siedätyshoidon siitepölyallergioihin ja selvisin myös tuon noin 10 vuotta lähes ilman antihistamiineja. Viime kesään saakka.

Astma ei vaivannut viime kesänä, vaikka allergiat muuten vaivasivat ja jouduin pitkästä aikaa syömään antihistamiineja koko kesän. Talvella loukkaannuin laskettelurinteessä, enkä pystynyt kahteen kuukauteen liikkumaan lähes ollenkaan. Sain lopulta lääkäriltä luvan lähteä taas liikkumaan ja yllätys oli melkoinen, kun ensimmäisellä lenkillä huhtikuussa sain vaivoin puserrettua 3km juoksua. Minä, joka olin vajaata 9 kuukautta aikaisemmin juossut puolimaratonin. No totesin, että parin kuukauden liikkumattomuus pudottaa kuntoa paljon, mutta kyllä se tästä. Noin 10 lenkkiä myöhemmin pystyin edelleen nippanappa puristamaan sen 3km, eikä kunnossa ollut tapahtunut minkäänlaista nousua. Aloin jo hieman huolestua. Kunnolla huoli iski, kun eräänä päivänä pystyin juoksemaan vain noin 600m. En ollut päässyt edes lenkiltä kotiin, kun soitin lääkärille ja kerroin huoleni. Pääsin seuraavana päivänä vastaanotolle ja lääkäri määräsi samantien oireet kerrottuani Pulmicortia ja Bricanyliä.

Pulmia olen ottanut nyt 14 päivää aamuin illoin tupla-annoksen ja nyt voin pienentää sen yhteen aamuin-illoin. Vielä pitäisi 1,5 kuukautta ainakin ottaa säännöllisesti. Avaavaa olen ottanut tarvittaessa, pahimmillaan 3 kertaa päivässä. Pystyn käymään lenkeillä, mutten tosin vielä kovin rankoilla. 10 päivää Pulmicortin aloittamisen jälkeen, Bricanylin avustuksella juoksin 6km. Olin niin riemuissani, että hypin ja tein kärrynpyöriä viimeisen kilometrin =)

Olen pystynyt tekemään kevyehköjä intervalliharjoituksia, kunhan hengästyn rauhalliseen tahtiin, en yhtäkkiä. Rankkoja treenejä ajattelin kokeilla parin viikon päästä. Tosin pehmeällä laskulla, eli hengästytän itseni alkuun hitaasti, ei yhtäkkisellä tiukalla vedolla. Totuttelen hengästymisen tunteeseen.

Itselleni kloori ei ole tehnyt pahaa, tosin olen käynyt viimeksi uimahallissa pari päivää ennen kuin aloitin jälleen juoksemisen. En osaa sanoa mikä reaktioni olisi nyt. Uimahallin ilma on aina hieman kuivattanut limakalvojani, muttei mitään dramaattista.

Toistaiseksi aion harrastella rauhallisempia lajeja tai ainakin pitää treenit matalatehoisina, mutta tarpeen vaatiessa sitten vaikka pidempikestoisina. Juoksen mieluummin tunnissa vaikkapa sen hyvin vaatimattoman 7km kuin puuskutan itseni aivan puhki ja tukkoon 20 minuutin lenkillä. Lähinnä käyn hitailla juoksulenkeillä, kävelylenkeillä sekä pyörälenkeillä. Ehkä uimassa. Kotona teen sitten hitaasti musiikin tahtiin lihaskuntoliikkeitä, vatsoja, selkiä, kylkiä, punnerruksia. Ei repimistä ja rehkimistä, mieluummin hitaammin ja pidempään.

Itse olen huomannut että astmankin kanssa pystyn hengästymään rankasti, kunhan annan itselleni pehmeän laskeutumisen hengästymiseen. En pysty lähtemään kylmiltään juoksemaan tiukkaa lenkkiä, henki loppuu ihan viimeistään parin sadan metrin jälkeen. Jos taas olen aloittanut rauhallisesti ja vähitellen lisännyt vauhtia ja hengästystä, pystyn loppujen lopuksi juoksemaan vaikka kilometrin samaan tahtiin, joka kylmiltään aiheuttaa hurjan ahdistuksen sen parin sadan metrin jälkeen. Jokaisen täytyy tietenkin itse kokeilla mikä tuntuu hyvältä.

Vastaan nyt vanhaan viestiin jos google tarjoaa tätä sivua muillekin. Minä sain astman (tai ainakin diagnoosin) muutama kuukausi sen jälkeen kun mieluinen urheilulaji oli löytynyt. En luopunut. Lääkkeiden kanssa pärjää.

Kyseessä yksi kamppailulaji