Yksinäisyys taitaa olla mulle osittain valintakin, mutta en vain osaa tutustua ihmisiin eikä oikeastaan kiinnostakaan. Samanhenkisiä ei vain tunnu enää aikuisiässä tulevan vastaan mistään...
No, yksinäinen kun on (ja köyhäkin vielä!) niin arjessa tulee vastaan asioita, joihin tarvitsisi jonkun apua. Huonekalujen siirtämiset, isompien tavaroiden kuljettamiset jne. Ei ole autoa itsellä ja niiltä muutamilta etäisiltä tutuilta en kehtaa kysyä, etten anna itsestäni hyväksikäyttäjän kuvaa... Ei kiinnosta heidän kanssaan olla muuten tekemisissä.
Naapureiltakaan en uskalla kysyä apua (tuntuisi jotenkin hölmöltä, ehkä tiedätte) joten mitä tässä osaa enää tehdä? Olenko yksin tällaisten ajatuksien kanssa?
Jonkunlaista yhteisöllisyyttä kaipaan, mutta en niin että menettäisin oman tilani.
jeesiä arkeen
yksin nainen
3438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos haluu saada, on pakko antaa (kuten eräässä laulussakin sanotaan). Sopii mielestäni hyvin ihmissuhteisiin. Jos haluat apua puolitutuilta, tarjoo sapuskat muuttoväelle. Sillä voi kuitata paljon.
Tottahan se on, että arastelen ihmisiä liiaksi ja siksi ei niitä ihmissuhteita olekaan... Pitänee tehdä uskallusharjoituksia. Tottahan muuttoväelle sapuskat tarjoan, mutta kun kyse olisi ihan niistä pikkuisista arkea helpottavista jutuista, niin kynnys kysyä apua niihin on hirmuisen iso. Muuttoapua ei tarvitse kovin usein ja ymmärrys avuntarvitsemiseen sellaisen urakan kohdalla on useimmilla paikoillaan. Mutta ei siinä kohtaa kun yksinäinen on avuton muille niin pikkuisissa ja arkisissa asioissa. Tätä ei ole niin helppo nähdä jos ympärillä on ihmisiä, jotka ovat... no siinä!
ihmisiin yleensä? Voit täältä kysyä, täällähän meitä muita samassa tilanteessa olevia on. :) Minä ainakin olen aina valmis uusiin tuttavuuksiin. Tottahan internetin välityksellä on vaikea luottaa, mutta minä ainakin oleva ehkä vähän liiankin luottavainen. Kerro jos halut tehdä tuttavuuksia. :)