Rupesinpa taas pohtimaan omaa outouttani ja syitä siihen ja vihdoin keksin oikean diagnoosin! Se on lieväasteinen skitsofrenia joka ilmenee (ja on ilmennyt jo lapsuudesta lähtien) mm.
- outona huumorintajuna
- yksin naureskeluna ilman mitään näkyvää syytä
- vakava asteisena jopa invalidisoivana ajatuksiin vajoamisena
- ylipäänsä kummallisena käyttäytymisenä, josta on jaksettu jo lapsuudesta lähtien huomauttaa
- tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmina (varsinkin koulussa)
- omiin "juttuihin" keskittymisenä pakkomielteisesti
- laiskuutena (passiivisuus)
- puheen ja käyttäytymisen hajanaisuutena
- pakko-oireisuutena ja pakkomielteisyytenä
- harhoina omasta tärkeydestä ja omista paranormaaleista kyvyistä
- irrallisina väliintulevina tavallisen ajatuksen kulun katkaisevat ajatuksina
täältä löytyy vielä enemmän skitsofrenian oireista ja diagnostiikasta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenia
Skitsofrenia lapsesta lähtien
kummajätkä
251528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
olen vain ylimielinen, sopeutumaton ja laiska kusipää
todennäköisepää...
ilmentää outoa huumorintajuani. Aloituksen pitäisi olla hauska (osittain huumorimielellä kirjoitettu), mutta hauskuuden näkeminen vaatii perehtymistä psykiatriaan ja omakohtaiseen kokemukseen siitä.
Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä. Googleta "epävakaa persoona". Se on siinä.
Kuullostaa Aspergerilta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
kerran ehdottanut tätä diagnoosia psykologilleni, mutta hänen mielestään minulla ei sitä ole kuten ei myöskään ADHD:ta. Omasta mielestäni minussa on paljonkin AS-piirteitä, mutta non-verbaalinen puoli tuntuisi ainakin omasta näkökulmasta katsottuna toimivan normaalisti. Tosin paras ystäväni huomauttelee minulle usein hassuista ilmeistäni mutta olen pitänyt niitä vain osana "hassua" persoonaani.
Psykologisi ehkä pelkää jäävänsä tarpeettomaksi jos sinulla onkin asperger eikä esim skitsofrenia. Samasta syystä psykiatrit eivät halua hoitaa esim masennuksen tai ahdistuksen syitä, kun pelkkä oireiden hoitaminen tuo heille jatkuvan leivän.
Minulla on ADHD ja mielenterveyskeskuksessa minua burn-outin ja yleisen sekoilun tähden hoitanut lääkäri totesi minulle: "Ei sinulla voi olla ADHD:tä, et sinä silloin olisi oppinut soittamaan kitaraa." Jaa. Että ADHD:t eivät opi soittamaan kitaraa. No, minulla kuitenkin on se ADHD, aika selkeäkin vielä, totesi neurologi. Näinhän se menee. Mielenterveyspuolella ei haluta nähdä ongelmiin mitään neurologisia syitä. Niitä kun ei voi terapioida, eikä määrätä Zoloftia ja Rispendalia. Minun korviini sinä kuulostit ihan aspergerilta. Mene sellaiselle neurologille, joka on perehtynyt aspergeriin ja keskittymishäiriöihin niin saat oikeata tietoa.
ajan yksityiselle psykiatrille, joka käsitykseni mukaan on perehtynyt myös autismin kirjon häiriöihin. Kirjotin äsken aika perusteellisen erittelyn AS-oireistani. Ei ole kyllä odotukset kauhean korkealla noiden psykiatrien suhteen, jotain masennusdiagnoosia tämäkin varmaan ehdottaa...
psykiatrian ammattilainen parhaiten tietää, mitä sairastat. Itsearviointi kun ei tutkitusti ole mitenkään suositeltava ja tieteellisesti pätevä menetelmä. Ellei ehkä psykiatri diagnosoi itse itseään. "Ei ole kyllä odotukset kauhean korkealla noiden psykiatrien suhteen, jotain masennusdiagnoosia tämäkin varmaan ehdottaa..." Sen verran voi ehkä sanoa että vaikutat tämän tekstisi perusteella jotenkin innostuneelta mahdollisen mielisairautesi johdosta. Sairaus ei ole koskaan ihmiselle hyvä asia. En ole psykiatri joten mitään varmaan en osaa sanoa, mutta tuo tapasi suhtautua asiaan viitannee johonkin persoonadynamiikan ongelmaan.
kuka nyt haluaisi olla vammainen ja saada vammaisen leiman? Mielestäni elämäni ja ongelmani hahmottuvat paremmin Aspergerin kuin minkään muun diagnoosin kautta (esim. vakava masennus). Ajattelin vain, että oikea diagnoosi mahdollistaisi oikeanlaisen hoidon. Tiedän varsin hyvin, ettei minulla mitään skitsofreniaa voi olla ei edes erilaistumatonta. Laitoin sen kuitenkin tuohon aloitukseen hieman vittuuntuneessa tilassa. Psykiatri on nimittäin joskus ehdottanut minulle tuota (tai itseasiassa skitsoaffektiivista) diagnoosia, perusteluja en saanut kuulla. Miksi itseään ei mukamas saisi "diagnosoida"? Lääkärihän sen päätöksen lopulta tekee ja toivon, että tekee päätöksensä pitkän harkinnan ja neuropsykologin konsultaation pohjalta. Jos diagnoosi on tämän jälkeen vaikka anti-sosiaalinen persoonallisuus, niin OK, sitten varmaan olen. Listasin vain Aspergerille tyypillisiä piirteitä itsessäni, jotta tämä helpottaisi lääkärinkin työtä. Psykiatreista minulla vain sattuu olemaan huonoja kokemuksia, mutta jos tämä lääkäri osoittautuukin hyvin perusteelliseksi ja potilaasta kiinnostuneeksi (ei tarkoita sitä, että antaa minulle Asperger diagnoosin) niin käsitykseni varmaan hieman muuttuu/laajenee.
Minulla samoja oireita! Tosin enneuneni ovat oikeasti toteutuneet, sairasta väittää paranormaaleja taitoja skitsofreniaksi. Kummiskin Jumalaan uskominen nähdään ihan OK:na ja terveenä, vaikkakin vähän hassuna harrastuksena. PERKELE.
kyllä ainakin periaatteessa ateisti ja skeptikko (rajatiedon suhteen) tai ainakin näin annan muiden ihmisten itsestäni ymmärtää. Minulla on kuitenkin ollut moniakin mystisiä kokemuksia enkä halua millään vähätellä niitä, pidän ne kuitenkin omana tietonani.
minulle on yhdentekevää ovatko paranormaalit kokemukset harhaa vai ei. Mielenkiintoisia ja avartavia kokemuksia ne kuitenkin ovat (kuten ruumiista irtautuminen ja toiseen maailmaan meneminen).
Risperdaalia ne vaan katos...
mut mul onki psykoosi ollunna ja se oli tosi kivaa; http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi Mies meni kauppaan -Bulabulabulabulabulabulabulabulabula
Skitsofreniaan liittyy erilaisia jaksoja - vakaa vaihe jolloin ilmenee lähinnä ns. negatiivisia oireita (aika lähellä noita mitä olet luetellut) ja akuutti vaihe, jolloin ilmenee "varsinaiset", positiiviset skitsofrenian oireet - harhaluulot, aistiharhat jne. Näin aika pelkistetysti. Ilman positiivisia oireita skitsofreniaa ei voida diagnosoida, ja niitä ei sinulla käsittääkseni (ainakaan riittävissä määrin) ole ollut. Akuuttiin vaiheeseen liittyy välttämättä työ- ja toimintakyvyn heikkeneminen yleensä niiden kokonaisvaltaiseen laantumiseen asti. Jos olet jatkuvasti työkykyinen ja selviät ongelmitta arkipäiväisistä askareista, etkä käytä mitään kyseistä sairautta varten kehitettyä lääkettä, tämä viittaa siihen että et koe skitsofrenian positiivisia oireita. Lisäksi skitsofreniaan liittyy yleensä masennuksen, ahdistuneisuuden ja syyllisyyden tuntemuksia. En osaa sanoa mitä sairastat, jos mitään, mutta en usko että se ainakaan (onneksi) skitsofrenia on.
erilaistumattomasta skitsofreniasta? Kuvauksesi sopii paranoidiin skitsofreniaan mutta se ei ole ainoa skitsofrenian muoto.
"En osaa sanoa mitä sairastat, jos mitään, mutta en usko että se ainakaan (onneksi) skitsofrenia on." sitä mieltä, että en sittenkään sairasta yhtään mitään. Mutta aloittaessani työharjoittelun puoli vuotta sitten ongelmani tulivat taas näkyviin.
lausuntojen pohjalta olen tullut siihen tulokseen, että ongelmani voidaan tyhjentävästi palauttaa, ei skitsofreniaan eikä Aspergeriin, vaan liialliseen ja liian nuorena alkaneeseen internetin käyttöön, terveiden ihmiskontaktien puutteeseen (joka on omaa syytäni) sekä traumaattiseen lapsuuteen (jossa ei kylläkään ole ilmennyt perheväkivaltaa eikä hyväksikäyttöä, mutta kuitenkin jollain tavalla traumaattiseen).
Itselläni monet noista täsmää minulla ja minulla on diagnoosissa erillaistumaton skitsofrenia.
Paits nuo harhat paranormaaleista kyvyistä. Itsekkin olen miettinyt samaa itteni aika samalla lailla noita skitsofrenia diagnoosia. Aika montaa sama juttua olet kuin minäkin.
Ite olen miettinyt että olisiko jopa itelläni ollut lapsuuden iän skitsofrenia mitä ennen vanhaan diagnosoitiin mutta ei enään.
Psykiatria on välillä vähän mitä sattuu noiden diagnoosien kanssa.
Psykologit tietää paremmin.
- outona huumorintajuna
- yksin naureskeluna ilman mitään näkyvää syytä
- vakava asteisena jopa invalidisoivana ajatuksiin vajoamisena
- ylipäänsä kummallisena käyttäytymisenä, josta on jaksettu jo lapsuudesta lähtien huomauttaa
- tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmina (varsinkin koulussa)
- omiin "juttuihin" keskittymisenä pakkomielteisesti
- laiskuutena (passiivisuus)
- puheen ja käyttäytymisen hajanaisuutena
Nämä kaikki viittaa persoonallisuustyyppiin INTP.
http://fi.wikipedia.org/wiki/INTP
Harhaisuus ei kylläkään.
Ei paljon naurata kun psykiatrit määrittää yleensä INTP:n skitsofreniaksi ja pakottaa lääkitykselle (elinikäinen). Siinä ei pieni ihminen paljon voi vastaan panna. Psykiatrit eivät joudu vastuuseen.
Älä ala pitämään itseäsi outona. Kaikki ovat jollain tapaa outoja, mutta mikä se normaali sitten on? Onko se tasapaksu ja tylsä? Yleensä psykiatrisiin diagnooseihin on vaikuttanut myös se, mitä pidetään yhteiskunnallisesti oikeana. Siis, että kykenee tekemään työtä, elättämään itsensä ja kykenee luomaan ihmissuhteita.
Jos olet ihan normaalielämässä kiinni ja todellisuudentajusi on suurimmaksiosaksi tässä maailmassa, niin et sinä sairas ole.
vaikka mihinkä mielenterveyshäiriöihin ja -sairauksiin. Mieli on tosi hajanainen, "pirstaleinen", kuten skitsofreniassa, mutta mitään harhaluuloja ei ole. Olen tullut siihen tulokseen, että olen vain "outo" ja erittäin taiteellinen.