Mulla hajoaa ihan just pää! En tajua, mikä mein mutsia nykyään vaivaa, mutta se on alkanut kytätä kaikkia mun menojani ja tekemisiäni :( Oon ihan lopussa kohta. Nytkin saan pelätä, koska se tulee raivoamaan, että mitä sä siinä koneella istut! Pitäis tehdä jotain hyödyllistä kuulemma. Mutta ongelma on todellakin se kyttääminen. Äitini siis tulee ruudun viereen ja katsoo, mitä kirjoitan, mitä sivuja katselen, mitä teen. Varsinkin, jos en heti lopeta chattailua (jota teen tosi harvoin), kun hän niin sanoo, niin hetken päästä se on nenä ruudussa ja sanoo, että "mä sitten luen, mitä kirjotat".
Kunpa ongelma olisikin vain tietokoneella... Menen minne vaan, niin saan selitellä hirveän tarkkaan, kenen luokse menen ja mitä teen. Tää on alkanut vasta viime aikoina menemään ihan kamalaksi :( Mitä voin sanoa, jotta mutsini tajuaisi lopettaa vahtimisen? Ainoa ratkaisu tuntuu olevan kotoa muuttaminen, mutta se ei onnistu, ennen syksyä :/ Asia ihan oikeasti aiheuttaa mulle stressiä ja koko aika joudun selittelemään tekemisiäni. Mun muut ihmissuhteeni hajoavat käsiin tätä menoa. Kännykkälaskusta se jaksaa valittaa, mutta silti en saisi kauempana asuvia kavereita mennä tapaamaan (junamatka muka liian kallis: lähemmäs 4 euroa, huh huh :O). En pysty minkäänlaista suhdetta muodostamaan kenenkään jätkän kanssa, kun mutsini vahtii niin tarkkaan tekemisiäni. En voi mennä kauempana asuvan jätkän luokse, koska en voi asiaa äidilleni selittää. Jos valehtelen meneväni kaverini luokse, se tenttaa niin kauan, kunnes asia paljastuu valheeksi. Jos sanon totuuden, en jaksa sitä selitystä, mitä se asiasta pitäisi. Eikä varmasti päästäisi mua lähtemään.
Olen hukassa, enkä kestä enää :(
Kohtalotovereita? Neuvoja? Lohduttavia sanoja? Jotain edes... Auttakaa.
Kunpa ongelma olisikin vain tietokoneella... Menen minne vaan, niin saan selitellä hirveän tarkkaan, kenen luokse menen ja mitä teen. Tää on alkanut vasta viime aikoina menemään ihan kamalaksi :( Mitä voin sanoa, jotta mutsini tajuaisi lopettaa vahtimisen? Ainoa ratkaisu tuntuu olevan kotoa muuttaminen, mutta se ei onnistu, ennen syksyä :/ Asia ihan oikeasti aiheuttaa mulle stressiä ja koko aika joudun selittelemään tekemisiäni. Mun muut ihmissuhteeni hajoavat käsiin tätä menoa. Kännykkälaskusta se jaksaa valittaa, mutta silti en saisi kauempana asuvia kavereita mennä tapaamaan (junamatka muka liian kallis: lähemmäs 4 euroa, huh huh :O). En pysty minkäänlaista suhdetta muodostamaan kenenkään jätkän kanssa, kun mutsini vahtii niin tarkkaan tekemisiäni. En voi mennä kauempana asuvan jätkän luokse, koska en voi asiaa äidilleni selittää. Jos valehtelen meneväni kaverini luokse, se tenttaa niin kauan, kunnes asia paljastuu valheeksi. Jos sanon totuuden, en jaksa sitä selitystä, mitä se asiasta pitäisi. Eikä varmasti päästäisi mua lähtemään.
Olen hukassa, enkä kestä enää :(
Kohtalotovereita? Neuvoja? Lohduttavia sanoja? Jotain edes... Auttakaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaikesta tosta mälsäpaskasta sä pääset eroon helposti, joo, eikä hajoo pää! Unohda mutsi, ei tosiaankaan tarvitse mutsia ajatella. Siihen on helppo tapa. MUUTAT VAIN POIS KOTOASI ja siinä kaikki. Ei enää kyttääviä mutseja, voit tehdä täysin niin kuin itse haluat, eikö olekin ihanteellinen ratkaisu juuri sinun ongelmiisi? PS. muistathan tehdä muuttoilmoituksen, www.posti.fi
Toivoisin ennemmin niitä asiallisia kommentteja.
Niin, helppoa... Jos olisi sitä rahaa, niin eikös tuo helppoa olisikin kotoa muuttaa, vaan kun ei ole.
Oon sun ikäinen. Mulla oli sama juttu noin neljä vuotta sitten. Mun äiti meni jopa lukemaan mun päiväkirjan... Se oli jo liikaa. Jätkäkaveria en saanut tuoda kotin. Se ei tykänny yhtään. Jos sanoin meneväni diskoon, se saattoi ajaa autolla ohi. Sanoi seuraavana päivänä nähneensä meidät.
Nykyään ollaan äitini kanssa tosi hyvät kaverit. Se sen kyttääminen yms. loppui yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. Olen kysynyt äidiltäni että mikä helvetti sulla silloin oli?! Sain vastaukseksi että kai se oli sitä pelkoa, että minun pikkutytöstäni on tulossa aikuinen nainen ja se pelkäsi että nyt kun olen sen ikäinen että alan kohta kulkemaan jossain, teen jotain tyhmää tai että mulle tapahtuu jotain hirveää. Se päätti ehkäistä sen kyttäämällä joka askeltani ja päästämättä mua oikeen mihinkään.
Eli sanoisin että äitisi vain pelkää. Sun pitää vain osoittaa sille että olet aikuinen ja osaat pitää huolta itsestäsi.
Jos tällainen lempeä keino ei toimi, sano hänelle suoraan että "ei, en anna sinun lukea näitä. Nämä ovat omia henkilökohtaisia viestejäni. Olen aikuinen ihminen ja osaan pitää huolta itsestäni." Ja pidät pääsi. Ei vain kerran, vaan alat tekemään niin koko ajan.
Äitisi on ymmärrettävä, että olet aikuinen, et voi elää koko elämääsi hänen helmoissaan. Jos itse opit elämän pikku niksit ja huomaat maailman julmuuden, osaat vastaisuudessakin varoa.
Zemiä sulle! Ota itteäs vaan niskasta kiinni! Ja kyllä se siitä viimeistään ajan kanssa.
P.S. Mikset voisi harkita meneväsi töihin, säästää rahaa ja muuttaa. Pieni yksiön "koppikin" tuntuu unelmalta, kun vihdoinkin saa olla yksin, ja tehdä mitä haluaa.
Tuo äsken saamasi kommenttisi oli kyllä täyttä asiaa eikä kettuilua.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt: Hanki töitä ja muuta pois. Ja koulutus, jos semmoista ei jo ole. Mitä muuta sitten pitäis järjestyä, lottovoittoko?
-85, eli olet 19, aikuinen nainen. Itse muutin 16 v. alivuokralaiseksi, kun omasta peräkylästä ei lukiota löytynyt, eikä ollut edes sitä junaa, ei edes bussia.