Mankkaan Mirkku ??

todella sellainen hiekkalaatikkotason lapsellisuus itseänikin, että vannoin itselleni, etten koskaan enää palaa tänne. Mutta se on vähän sama asia, kuin kotinsa hylkäisi. Aika aikaansa kutakin, mutta jotenkin tähän palstaan on kasvanut kiinni. Olen kuin sellainen hyödytön tuoli nurkassa, johon kaikki on tottuneet, mutta jota ei oikein raskisi viskata poiskaan. Tuossa vastasin Jadelle, joka on rohkea ja itsenäinen nuori nainen. Sellaisista railakkapäistä tykkään. Mutta kauhistuttaa se ahdasmielisyys ja toisten tuomitseminen, mikä täällä vallitsee. Missä on sympaattisuus ja lähimmäisenrakkaus? Kuka on kelvollinen tuomitsemaan toisia ja asettamaan itsensä Jumalan yläpuolelle? Tänään piti mennä ystäväni Mirandan kanssa Hakasalmen huvilaan katsomaan se mustalaisnäyttely. Mutta se oli kiinni, Äitienpäivän takia varmaankin. No, täytyy sitten jonain toisena viikonloppuna mennä. Mutta ehdottomasti pitää mennä. Vien tyttönikin sinne, että näkevät, mitä oli entisaikain mustalaisuus. Ja monien kohdalla vielä tänä päivänäkin. Monille oli varmaan suuri ilo, kun sanoin, että lähden täältä. Ja jollain tavalla helpottavalta tuntui itsestäkin. Ei se ainaisen halveeramisen kohteena oleminen ole helppoa eikä hauskaa, vaikka sen huumorilla yrittäisi ottaakin ja otankin. Olen ajatellut, että niillä ihmisillä ei ole ilonaiheita elämässä eivätkä siedä, että muillakaan niitä olisi. Mutta kun se kauna ja katkeruus eivät auta! Eikä se, että "toisinajattelijat" leimataan. Niitä toisinajattelijoita tulee yhä enemmän ja enemmän. Kuten esimerkiksi juuri tämä Jade. Hän edustaa huomispäivän kaaleen nuorisoa. Arvostaa taustaansa, mutta katsoo eteenpäin. No, ehkä en tule niin paljon esiin palstalla kuin tähän asti. Yritän ainakin olla vastaamatta provoiluihin, se on sitä itsehillinnän opettelua, mitä rippi-isä yrittää opettaa, usein tuloksetta. Mutta yritän pitää Meidän Herraamme esikuvana: häntä pilkattiin ja solvattiin, eikä Hän suutansa avannut. Vaikka pelkästään yhdellä sanalla olisi voinut kutsua enkelijoukon lyömään pilkkaajansa. Nyt joku sanoo: ai jaa, sä vertaat itseäsi Jeesukseen. En vertaa, yritän vain pitää esikuvana. Kuinka minunkaltaiseni syntinen, äärimmäisyysajatteluun taipuvainen ihminen voisi edes unissaan ajatella asettuvansa edes Kristuksen jalkojen juureen? Ei, olen siellä kaukana ja ihailen Häntä vain etäisyydeltä. Mutta sieltäkin Hän huomaa minut ja teidät kaikki samaten. Joten annan anteeksi kaikille, jotka ovat vähäpätöisyyttäni herjanneet ja pilkanneet ja kutsun teidät sovussa rakentamaan tätäkin palstaa yhteisymmärryksessä, keskenämme ehkä joskus kiistellen, mutta rakkauden hengessä. t. Mirkku

että on tämä elämä monin tavoin huvittavaa. Täällä palstalla sanotaan: sä oot kaajeita, eikä sulla ole mitään asiaa kaaleitten asioihin. No ukkoni taas aina sanoo: sulla on ihan mannen ajattelutapa ja mannen moraali (tämä esimerkiksi kerran, kun ajoin metrolla ilman lippua) ja sua ei koske lait kuten ei koske mannejakaan... Eli mitä tässä uskoisi ja kenen asialla olisi? Tyypillinen puolikkaitten ongelma. Mutta kiusaan ukkoani: kun lähdetään kaaloystävieni kanssa jonnekin, sanon: no nyt lähdetään kunnolla manneilemaan...ja anna Jaguarisi lainaan, että kaajeet pääsee oikein kadehtimaan. Ukolla oli nimittäin ennen Jaguar, ja kun mentiin kaaleitten kanssa huoltsikalle, niin kaajeet sanoivat: on se kumma, että mustalaisilla on tuollainen auto. Siihen heitin vastaan: niin niin, kuka sanoo, että lestinheitto ei kannata? Kun nalkutin tarpeeksi, ukko sentään luopui Jaguarista ja otti Bemarit tilalle. Sekin on liian ylellinen, mutta lasten turvallisuuden kannalta olen suostunut. Mutta kun lapset kasvaa, haluan kunnon "kirjastoauton", ts. vanhan Volvon, johon mahtuu paljon romaaneja... t. Mirkku

Ei mirkkua tarvi teititellä.se on vaan puolikas