tammikuussa jouduin luopumaan vanhasta lemmikistäni. ilmeisesti tästä aikuinen, muualla asuva tyttäreni loukkaantui eikä puhu enää kanssani. ei vastaa viesteihin eikä puheluihin. aikaisemmin soiteltiin ainakin kerren viikossa, kahviteltiin tain käytiin ulkona syömässä kuukausittain. nyt on vain syvä hiljaisuus....
kuinka pääsen tästä yli? .....onko kokemusta....
aikuinen tyttäreni ei puhu minulle enää
murhemielin
161195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kyllä hän vielä ymmärtää. Sinähän lemmikin kanssa elit, koit sen tuskat, vaivat. On helppo saada, paljon vaikeampi antaa.
Oliko hän tietoinen että pitää lopettaa lemmikki? Olisi varmaan halunnut hyvästellä, ennen lopettamista. Josei ajan kanssa niin suoraa puhamaan asiasta mikä on ongelma.
Jos tytär on noin typerä ettei puhu sinulle, mene ja hoommaa itsellesi uusi miesystävä. Voipi olla, että tyttäresi alkaa ihan huutamaan sinulle sitten.
Eivätkö aikuiset ihmiset ymmärrä eläimen ja ihmisen eroa. Pian ihmiset kai puhuvat onnistuneista tai epäonnistuneista eläinsuhteistaan, voi mahdoton. Jos ihmissuhde menee poikki tuollaisen takia on kyllä jotain hämärää meneillään. Jos tyttäresi onkin liittynyt alamaailman yhteisöihin.
Tuo viimeinen lause. Ketjun aloittajalle terveisenä, älä usko kaikkea mitä täällä kirjoitetaan! Voiko olla myöhäinen murkkuikä? Laita kirje postin kautta, kysele mikä on Hänen tilanne. Ellet kirjettä niin korttikin voisi laukaista, tietäisi, että olet Hänestä huolissaan. Pidä huolta itsestäsi! Yritä elää omaa elämääsi kuitenkin, kaikesta huolimatta. Hyvää kesää Sinulle! tv.Karoliina
On ehkä vähän huono lohdutukseksi.
saatat olla oikeassa, ehkä parempi vaieta kuin sanoa pahasti. olen ajatellut, että "pallo" on hänellä. odottelen, että on valmis ottamaan yhteyttä. toisaalta; vamhempiaan ei voi valita, mutta voi valita, pitääkö yhteyttä. hänen päätökseensä on minunkin tyytyminen.
Ihminen ei ole täysipäinen, jos ei ala elämään omaa eloaan. Sulla tyypillinen suhtautuminen "kuinka pääsen tästä yli?" Ajattelet vain itseäsi, joojoo. Ja elukkahan on tärkee... Mistä teitä narsisti-idiootteja oikein piisaa???? =DW=
...voit Tietää, että kyseessä on Narsisti-idiootti???? Mistä Tiedät, että kyseessä on Tyypillinen suhtautuminen??? Mistä Tiedät, että toinen ajattelee vain itseään????? Jos sinulla on aikaa, niin voisitko kirjoitta Oman mielipiteesi siitä, Minkälainen on Narsisti. Ja aloittajalle en vastaa mitään, kun en osaa. Mun täytyis tietää enemmän tapauksesta vastatakseni. Tosin luulen, etten sittenkään osaisi. Kaikesta huolimatta toivon, että asiat hoituu vaikkapa ajan kanssa parhain päin.
Katos kun aloittaja ei puhunut kerrassaan mitään tyttärensä tilanteesta, vain omasta asiastaan ja vielä sotki jonkun kuolleen koirankin asiaan. Ei ihme, että jälkikasvua ei kiinnosta. Mä oon totaalinarsisti, mutta tiedän sen. Kaikki ei tajua asiaa omalla kohdallaan. Toikin aloittaja vaab rypi murheessaan jne, Itsessähän ei koskaan ole mitään vikaa. Hyvä että jälkikasvu alkoi elää omaa eloaan. Miks suotta poltaa käämejään jonkun sukulaisen takia? Mua nyt vaan omassa narsismissani erityisesti ottaa pattiin ihmistern epäempaattisuus. Joku tyrii perhesuhteensa ja sitten märisee siitä jossain netin höpinäpalstalla.... Voe tsiisus. No joo, oon totuudentorvi iänikuinen. =DW=
keskusteluun osallistujaa, vaan et itse osannut osallistua.
niin teitä joka alan erityisasiantuntijoitaja riittää. kaikkien pitäisi elää niin kuin te sanotte. minulla on oma elämä, työ harrastukset, ystävät, myös lapsia, jotka puhuvat kanssani :). itsenäiseen elämään olen kaikkia tukenut.
Ensin märiset pahaa oloasi, sitten kehut itseäsi ja arvostelet muita. Varmaan oot ihana ihminen, onneksi ei tunneta. Mieti edes vähän. =DW=
muntytär kyllä juttelee mutta muuten ei välitä, ku lääkäri soitti hälle mun sydänleikkaukseni jälkeen ja sano että onnistu hyvin.. Hänen kommenttinsa,jaha,entäs sitte?!
Siis ei sellaisesta että vanhasta lemmikistä joutuu luopumaan voi olla syynä. On ihan oikein ja kohtuullista lemmikin kannalta että sitä ei pidetä jos ei ole mahdollisuutta pitää ja ikää oli varmaan. Se on eri asia ihmisellä. Et pääse pois vaikka kuinka tahtoisit ja vaivaa olisi vaikka muille jakaa. Epäilen että tyttärellesi on sattunut jotain ja siksi yhteydet ei pelaa. Niin ja aika outo on tyttäreksi jos ei realiteetteja ymmärrä ja lemmikistä luopumista. Tee perinnöttömäksi (saa kuitenkin lakiosan, mutta..) , on ehdotukseni ja ilmoita hänelle ja katso teho. Ilkeää on sanoa, mutta usein raha puhuu.
Se kuinka helposti pääsette kuvaamastasi tilanteesta yli riippuu hyvin pitkälti siitä, jouduitko luopumaan lemmikistä tämän sairauden vuoksi vai niin kutsuttujen pitovaikeuksien vuoksi. Lemmikit ovat perheenjäseniä, ja monet ihmiset kiintyvät niihin kuin ihmiskavereihinsa. Eläimet ahdistuvat kivusta ja avuttomuudesta, mutta niillä on myös halu elää. Jos eläimen vapauttaa jonkun vakavan sairauden aiheuttamasta piinasta, niin se on hyvä teko. Jos taas vapauttaa itsensä vanhenevan eläimen tuomasta lisätyöstä, se on itsekäs ratkaisu. Söpö pentu on joskus hösselö ja raihnainen vanhus, mutta vielä silloinkin rakas, jos ihmisellä on kyky rakastaa.