Tarinani päiväkodissa alkoi jo 1988, kun kävin alle kaksikympisenä iltalukiota ja olin työllistettynä/harjoittelijana/sijaisena päiväkodeissa. Lukion jälkeen luin alalle ja olen tehnyt sijaisuuksia ja elänyt omaakin perhe elämää (neljä lasta)
Persoonaltani olen kiltti ja rauhallinen, mutta teen kaikkea työtä. Olen ottanut vastaan myös erityisavustajan hommia ja minua ei harmita vaikka joutuisin kurahousuja pesemään ym. -kaikki käy.
Minusta on usein pidetty ja olen saanut sijaistaa yhdessä talossa kauan, mutta minussa on yksi vika ja se on tosi iso VIKA!
-siedän lähes kaikkea, mutta en epäoikeudenmukaisuutta, lasteen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, enkä suuria riskitilanteita.
Aikoinaan menetin maineeni talossa, jossa olin ollut pari vuotta, kun hermostuin, kun aina joku joutui vastaamaan pihalla yksin kahdesta osastosta. Ymmärrän, että sijaisen rooli on olla nöyrä, mutta kun kukaan muu ei asiaan puuttunut, ilmoitin minä kuuluvasti, että minä en sitten ainakaan ole koskaan enää pihalla yksin. Siihen loppui sijaisuudet siinä talossa.
Nyt olin viimeksi pitkään (neljä vuotta) sijaisena talossa, missä oli hyvä meininki, mutta sitten eka kertaa menin alle 3v. osastolle ja kauhistuin vanhemman lastenhoitajan tapaa haukkua niitä lapsia, lasten kuullen ja pakottaa ne ihan kaikkeen. Mielestäni 2v. ei tarvi riisua itse kurahousuja saappaita tai pukea itse, ilman ettei häntä vähän autettaisiin, mutta sain valtavan huudon, kun olin auttamassa lapsia sisälle, että minunkaltaiset sijaiset tekee lapsista laiskoja ja kaikki mitä he ovat juuri opettaneet, unohtuu heti kun joku tulee ja tekee asiat lasten puolesta. Siinä sitten lapset istui väsyneenä ja nälissään itku kurkussa yrittäen kömpelönä kiskoa kuminauhoja kurasten saapaiden alta tämän hoitajan haukkuessa heitä huonoiksi. Ja näitä haukkumisia kuului sitten koko päivän ties mistä asiasta.
Ja minä sanoin sen ääneen toiselle sijaiselle käytävällä. Että tähän PITÄÄ puuttua ja pomo kuuli. Sanoin sen sitten pomollekkin. Ei näin voi olla!!!
Nyt olen ollut kolme kuukautta kotona. Mistään päiväkodista ei ole pyydetty sijaiseksi. Silti sijaisista on kuulema pula.
Tähän loppui työni lasten parissa. En voi vain katsoa vierestä ja olla hys hys. Ei sovi minulle. Ilmeisesti se sopii kaikille muille päiväkodin työntekijöille, koska tätä tapahtuu ja paljon (hys hys kuppikunta on kertonut ja itse nähnyt) mutta mikään ei muutu.
Nöyrät naiset. Ette voi aina kääntää katsetta muualle.
Minut poistettiin sijaislistalta
uusille urille
161560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itselläni on nyt lapsi ja hirvittää viedä päiväkotiin koska tiedän, että on tuurista kiinni millaiset hitajat ovat talossa. Itse tein aikoinaan sijaisuuksia ja näin hyviä päiväkoteja ja huonoja. Yhdessä arvostetussa yksityisessä oli työhönsä selvästi kyllästynyt työntekijä. Hän oli kohtuuttoman julma yhtä lasta kohtaan, mutta muutama lapsi sai kiusata muita vapaasti. Itse puutuin tähän kiusaamiseen ja onneksi tahti muuttui. Sitä kierrettä mihin se yksi pieni syntipukiksi laitettu lapsi oli joutunut en kyennyt katkaisemaan. vanhemmille sanoisinkin, että kannattaa olla kriittinen ja kuunnella lasta. lapsen tulee noudattaa päiväkodin sääntöjä, mutta ei joutua kohtuuttoman ankaran ja epäoikeudenmukaisen kohtelun uhriksi.
Kunnioitan suunnattomasti sellaisia hoitajia, jotka avaavat suunsa näistä epäoikeudenmukaisuuksista. Voi kunpa mahdollsimman moni muukin uskaltautuisi tehdä saman. Meitä on valitettavasti niin moneen junaan ja hoitohenkilökuntaan mahtuu monenlaista ihmistä. Harmi, että edelleenkin päiväkodeissa siedetään hoitajia, joiden käytös on epäasiallista (ei oteta syliin jos on ikävä tai tiuskitaan ja vaaditaan liian pieneltä lapselta liikaa). Toivon todellakin sydämestäni, että saat vielä töitä jostain kivasta paikasta. T: äiti
on, joka valvoo/tarkastaa päiväkoteja ja anna tulla kaikki ulos mitä olet nähnyt ja kuullut. Meilläpäin on toinen tahti! Täällä kyllä toisety hoitsut huomauttaa jos lapsille huudetaan! Aika pian joutuu puhutteluun...ite tiedän kaksi!
Olen päiväkotiapulaisena isossa päiväkodissa, työnkuvaani kuuluu myös tarvittaessa sijaistaminen lapsiryhmässä... olenkin n. puolet kk:sta jossain ryhmässämme sijaisena. Omia lapsia on 5 ja koko ikäni olen työskennellyt lasten parissa vaikken sitä ammattitutkintoa ole koskaan ehtinyt suorittaa. Työssäni olen paljon tekemisissä koko päiväkodin henkilökunnan kanssa ja tunnen hyvin kaikki talomme n. 60 lasta, näen myös paljon epäkohtia ja henkilökunnan epäammattimaista käytöstä... onneksi johtajamme on todella hyvä johtaja eikä tee kastijakoa pka:n ja lastentarhanopettajan välillä, joten voin kertoa hänelle huomioistani lapsiryhmissä sekä lasten kohtelussa... hoitajat eivät siitä tosin tiedä... olenkin ns. kuriiri ryhmän ja johtajan välillä. Sinä aikana, kun olen talossa töissä ollut on lyhyessä ajassa irtisanottu 3 hoitajaa lapsiin kohdistuvan epäasiallisen käytöksen vuoksi. Kokeaikani päätyttyä ja vakituisen työn alettua olen myös avannut oman suuni välittömästi jos olen huomannut epäasiallista kohtelua lapsia kohtaan, kunnioitus on onneksi vastavalmistuneilla hoitajilla on minua kohtaan... olen heitä lähes parikymmentä vuotta vanhempi. Lupaankin kaikille niille vanhemmille joiden lapset ovat päiväkodissamme hoidossa, ettei heidän tarvitse "pelätä" lapsiensa saavan huonoa hoitoa/kohtelua... siitä pitää tämä lapsirakas pka huolta jonka omat lapset on kasvatettu rakkautta ja rajoja antaen:)
vasikoita ole joka paikassa vähintään yksi...
Ja hyvä, että on. Alalle sopimattomat ja ammattitaidottamat työhönsä tyttiintyneet hoitajat on saatava kasvatustyöstä ehdottomasti pois. Lapsille huutaminen, kädestä riuhtominen, tuolien paiskominen, kylmällä lattialla nukuttaminen, ruoan saamatta jättäminen, tuoliin sitominen, alasti ruokapöydässä istuttaminen, lasten haukkuminen jne... ei ole todellakaan hyväksyttäävää missään määrin!!!
jos poistettiin,kannatta harkita sanojensa vaikutus etukäteen.harmi,tunnut mukavalta hoitajalta muuten.ala pph:ksi.
tälle kun tietää että puuttuu epäkohtiin! JA ihanaa kun on kätyreitä kusauttelemas vit*umaisia hoitajia!
Minulla on vuosien kokemus kunnallisella ja yksityisellä puolella päiväkodeissa. Harmittaa lasten ja perheiden puolesta jos on epäasiallista hoitoa ja käytöstä. Muistan aina kun vuosia sitten eräs pieni oli ensimmäistä päivää hoidossa päiväkodissa ja ikävöi,silloin hoitaja tiuskaisi että mitä siinä huutaa, kun se ei auta kuitenkaan. Kirpaisi sisältä lapsen puolesta. Yksi ihminen ei voi saada ihmeitä aikaan, jos muut tiimissä ovat hyväksyneet vallitsevan käytännön. Kun on asioita, jotka mielestäni pitäisi tehdä lapsen kannalta asiallisemmin, olen omalla esimerkilläni saanut jotkut asiat muuttumaan. En ole huomauttanut työkaverille, mutta ovatpa huomanneet kuinka voi toimia lapsiystävällisemminkin jne. En huuda huutamalla lapsille, tietysti asiallisesti lapsen tulee huomata jos ei ole ollut sopiva käytös tms. Olen ollut usein äitiyslomalla ja kerran jäädessäni pois, hyviä jatkoja toivottaen eräs pienen lapsen äiti kertoi, kuinka oli huomannut, että on monta hoitajaa, mutta vain läsnäoloni näkyy. Hän oli esim. kysynyt lapseltaan, mikä oli kivointa päiväkodissa, johon 3-vuotias lapsi oli vastannut, että se on kivaa, kun otan hänet aamuisin vastaan ja sanon -On kivaa kun tulit... Paljosta ei ole kiinni, lapset ovat herkkiä, äidin perään saatetaan itkeä, joku hoitaja ei ehkä yritä lohduttaa lasta, jotkut näkevät vaivaa että se yksikin alkaisi viihtyä. Minä olin saanut ystävällisillä sanoillani tuohon ikävöivään lapseen tunteen, että hänestä välitetään, olo on turvallinen. Kiva kokemus myös, kun eskarilaisille jaettiin eräässä päiväkodissa ruokaa niin, että vuorossa oleva hoitaja tivasi aikansa mistä pöydästä voidaan aloittaa se ruuan jakaminen, kuka saa aloittaa hakemisen jne. Piti olla aivan hiljaa, tai ei saanut rokaa alkupäässsä. Joku taas sihautti jotain suustaan, ruoka jäähtyi...yhdestä pöydästä sai hiljaa ollut hakea ja toisesta pöydästä hiljaa ollut... Olin ensimmäistä kertaa vuorollani ruuan jakajana. Kerroin lapsille että tälläkertaa aloitan tästä pöydästä jostakin lapsesta, toisella kerralla toisesta pöydästä, ja kun lapsi menee lautasensa kanssa paikalleen, antaa hän seuraavana istuvalle hiljaa merkin tulla, esim. koskettamalla olkapäästä. Vähitellen ymmärsivät tulla vuoroon ilman merkkiä, kaikki odottivat rauhallisina koska edellinen palaa paikalleen ja itse on vuorossa. Kukaan ei jännittänyt sitä, että milloin saa hakea ruokansa, odottivat rauhallisina vuoroonsa, eikä hälinää ollut. Huomasin, kuinka muutkin hoitajat alkoivat jakaa ruokaa samalla tyylillä, jostain syystä lapset olivat rauhallisia... Olen huomannut joidenkin kohdalla, kuinka puhetapa on muuttunut, kuten minäkin puhun ja toimin lasten kanssa.
ikäväänsä ja lapsen tunteita ei vähätellä. Tunteet on sallittuja ja itku ja nauru ja hauskanpito on luvallista. Samoin syliin tuleminen jne...itelle oli kanssa vaikeaa kitkeä niitä vanhanajan hoitotapoja pois, mutta olen onnistunut! Lohdutan, enkä väheksy tunteita, äitiä SAA OLLA IKÄVÄ* jnejne...ja lapset viihtyvät ryhmässämme! JA meillä on niin hyvä juttu, että olemme KAIKKI samaa mieltä tästä asiasta. Ja vanhemmatkin alkavat jo valittaa kiukuttelevista hoitajista...se on hyvä!
tehtävää työtä. Siitä on osoituksena se että hoidosta ei haluta maksaa. Päiväkodin henkilöstö on työn vastuuseen ja vaatuvuuteen nähden alipalkattua. Itse en noilla palkoilla viitsisi lähteä työpaikalle edes kahvikupposta juomaan. Kun on kyseessä kännyyn p:n puhminen, uusimmat tietokonepelit, ulkomaanmatkat, hömppämaukkojen lumput yms niin kyllä suomalaisella perheellä on varaa. Mutta annas olla kun päivähoidosta pitäisi jotakin maksaa (suhteessa sen todellisiin kustannuksiin) - johan alkaa valitus ...
olit työssä...tai lähin suuri kaupunki...voitais yhes puolustaa sua!
kuntasi päivähoidonvastaavalle tuosta hoitajasta, joka haukkuu lapsia. Ja myös tuosta, yksin ulkona olemisesta!!!
menetettävää!
Kiitos kommenteista. Yritin kirjoittaa mielestäni ihan asiallisen, vähän niinkuin äidin näkökulmasta katsottuna ja yhtään päiväkotia tai ihmistä eritellen kaupunkini päiväkotimaailmasta paikallislehteen, mutta sensuuri iski = ( Päivähoidon johtaja ei tee asialle mitään... eikä ole koskaan tavattavissa. Pienen joukon tässä olen ympärilleni kerännyt, jotka haluaisi myös tehdä asialle jotain. Yksi ihminen on joutunut ikävän kiusauksen kohteeksi ja on oman lapseni entinen ja "parhaimpia" hoitajia, mitä itse tiedän. Oli aamulla ottanut avioeroprosessissa stressaantuneen 2v. tytön kiireisen äidin sylistä ja rauhoittaakseen tytön, syöttänyt hänet, vaikka osaa itsekkin, mutta saanut tilanteen rauhoittumaan. Nyt työkaverit tulee puolituntia etuajassa töihin katsomaan, syöttääkö hän taas omatoimisia lapsia. - On kuulema ns. virkavirhe! Jotenkin, oikeesti en enää ehkä haluakkaan tätä työtä enää. Menen vaikka puhelin myyjäksi.
siellähän on tosi vanhanaikaiset systeemit! Kuka siellä hoitaa pedagogiikan? Stressilapset on erityisen herkkiä! Ja katsoppa tätä: http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2006/7/sivu/4.htm ei vissiin teillä käytössä ollenkaan!