ettei huumorintajua voi opiskella ja opettaa. On raskasta elää sellaisen seurassa jonka kanssa on jatkuvasti ajateltava miten sanansa asettaa, ettei niitä tulkittaisi negatiivisesti. Vielä kun tuntuu pitävän paikkaansa muistaakseni Kekkosesta käytetty sanonta: "Suurmiehet suuttuvat helposti mutta onneksi ovat pitkävihaisia."
Harmin paikka
kieli keskellä suuta
8687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itsehän olet puolisosi valinnut, senkun kärsit.
Jos ei ole huumorintajua ,voi olla erilaisten huumorien ymmärtäminen,eikä minun mielestäni voi syyllistää ,jos ei ymmärretä toistemme huumoria.Älä syyllistä itseäsi ,että väärän" vitsin"vetäsit.
opetella itse tosikoksi;)) Ethän toisen kustannuksella pidä hauskaa?
Satuin vain huomauttamaan että naapurin naisella on hyvän näköinen kampaus. Siitä seuras kova tivaaminen että mikäs vika minun (vaimoni) kampauksessa on. Yritin pistää asian leikiksi mutta se vain pahensi asiaa. Minkäs teet? Miksei lausetta voi käsittää niinkuin se on sanottu eikä epäillä jotain piilo viestintää. Sanasta miestä ja sarvesta härkää.
Eihän se ole sinun vikasi, että vastapuoli on epävarma vaimostaan. Täällä keskustellessa tulee hyvin usein väärinkäsityksiä vaikka kuinka yrität esittää asiasi mielestäsi asiallisesti ja kohteliaasti. Aina on joku, joka ottaa itseensä ja pitää sanomaasi piilopottuiluna.
Ensimmäisenä katsoisin peiliin, ja omaan menneisyyteen, kauanko olet muiden seurassa viihtynyt ja paljonko on ystäviä joille voi yöllä soittaa tarvittaessa. Huumoriin vaikuttaa paljolti se, kuinka hyvin kaikkia elämän asioita osaa ratkaista, jos "elämä on aina epävarmaa" ja vaikea tehdä oikeita ratkaisuja, työssä ja kotona tulee helpolla sellaiseksi kuin me useat olemme, lisää huumorintajua vie väsymys ja he joilla paikat särkevät, toisilla on vain kipeitä, se on aivan eri asia, Huumorintajua on vaikea löytää varsinkin siihen saakka kun saamme työelämässä taistella, sen vuosi minäkin lopetin heti kun 55 täytin.
Työt on tehty, 46 vuotta sitä kesti ja etupäässä viihdyinkin hommissa. Harrastukset ja omakotitalo pitää aika hyvin liikkeessä tänä päivänä. Huumorintaju jota peräänkuulutin on heikentynyt viime vuosina. Mikään elämässä ei ole sinänsä muuttunut. Epäluulo ja tapa käsittää asiat väärin on lisääntynyt. Tekemisilleni tupataan vaan antamaan kielteinen motiivi, oli asia miten harmiton hyvänsä. Olisiko alkavaa Alzheimerin tautia? Tutkimuksiin menosta ei uskalla edes vihjaista, ampuis varmaan.
jäljillä sillä jos ihmisen luonne muuttuu täysin aikaisemmasta on kysymys jostain vakavasta. Jos saisit kumppanisi jonkun muun syyn vuoksi tutkimuksiin voisit etukäteen selvittää onko dementiasta kyse. Oireet viittaa siihen.