miksi te nuoret

isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

koska me tiedämme Pyhän Hengen kautta että tässä Jumalanvaltakunnassa on tie iankaikkiseen elämään.

joskus on helpompaa teeskennellä. Ei tule itkua, ei syytöksiä, ei riitoja, ei välirikkoja, ei syyllisyyden tunteita, ei puhutteluja, ei sukulaisten ja ystävien ihmettelyä/ surua/halveksuntaa, ei selittelyä, ei pikkusisarusten hämmennystä, eikä etäisyyttä. Kaikki pysyy ennallaan, mikä on turvallista, mutta myös ahdistavaa. Kumman valitset? Joku riuhtaisee itsensä irti kerralla, eikä lähtiessään taakseen vilkuile. Joku kasvattaa malli-uskovaisen kuoren alla vähitellen varmuutta ja sitten kun kokee olevansa valmis, lähtee. Joku ei lähde ikinä, vaan tottuu ahdistukseen. Joku lähtee ja kaipaa takaisin. Joku voi uskoa vanhempiensa mieliksi koska voi olla vaikea jättää niin iso osa elämästään tuosta noin vain. Itse en niitä maallisia nautintoja ole koskaan niin paljon kaivannut, että niiden takia olisin viitsinyt alkaa raskaaseen eroprosessiin. Nyt vaan henkinen ahtaus on alkanut ajaa ulos liikkeestä, ja kohta se ahdistus tekeekin tehtävänsä.

Tämä oli kyllä täyttä soopaa koko viesti. Minä en ainakaan ole vanhempiani miellyttääkseni uskovainen, en todellakaan, vaan ihan puhtaasti syystä että haluan olla uskomassa. Minä ainakin tunnen viisi lestadiolaisperheestä olevaa nuorta, jotka eivät enää ole uskovaisia, että ei sitä todellakaan olla uskomassa vanhempia miellyttääkseen, vaan uskalletaan sitä alkaa epäuskoisiksikin.