Minulla 9 kk ikäinen leikattu madotettu rokotettu maatiais tyttökissa. Asumme kerrostalossa eli ollut sisäkissana, melkoinen sohvaperuna , leikkii ja juoksee kyllä varsinkin aamusta mutta rakastaa myös ennenkaikkea makoilua ja olla hyväilyjen kohteena.
Nyt olemme vuokranneet kesämökin , jonne veimme hänet mukanamme viime viikonloppuna. Automatka sinne kestää puolisen tuntia, se ei ollut oikein kiva mutta sitten perillä! Voi sitä kisun riemua kun sai juosta ja hypellä , kiipeillä puissa ja osasi jopa sieltä alaskin. Linnun kun näki niin heti meni saalistusasentoon, ei kuitenkaan hyökännyt. Tapasi toisen kissan , se kisu käynyt meillä kylässä , olivat vanhoja tuttuja siis ja leikkivät kovasti. Tapasi myös naapurin pikkukoiran , heistä ei vielä ystävät tulleet mutteivät toistensa kimpussakaan olleet.
Kisumme oli välillä parikin tuntia seikkailemassa jossain , ei kaukana mutta tonttimme siellä on iso. Ja takaisin tuli aina. Hiekkalaatikolla ymmärsi sisällä käydä vaikka kaikki oli uutta. Yöt nukkui vieressämme kuten kotonakin. Eilen illalla tulimme kotiin ja nyt on tämän päivän nukkunut, välillä kävi kakalla ja syömässä ja taas nukutaan.
Kysymykseni on että onko tällaisesta elämästä mahdollisesti kissalle haittaa, viikot vankeudessa ja viikonloput villinä?
Valjaissa en häntä aio alkaa kävelyttää kerrostalomme pihalla.
ulkona vai sisällä....
vai molempi parempi?
34985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kissani on sellainen kotikissa, että talvet on sisällä. No, asun rivitalossa ja talvellakin kauniilla aurinkoisella säällä kissa pääsee valjaissa harvoin, joksikin aikaa ulos, mutta pääosin on sisällä. Kevään koittaessa ja lumen sulaessa kissa tykkää oleilla takapihalla. Löysissä valjaissa on silloinkin ja vain siitä syystä, että asun taajamassa ja tie on lähellä pihaani. Kissan rytmi siis vaihtelee vuodenaikojen mukaan. En ole huomannut, että kissani olisi tuosta mitenkään kärsinyt ja luulenpa, että sinunkin kissasi tottuu siihen rytmiin joka teillä nyt on. Kiva, että kissasi pääsee kesällä viikonloppuisin peuhaamaan. Hyviä kissanpäiviä sinne vaan.
me käymme äännölliseti mökillämme joskus jopa keskellä viikkoa ja lomamme vitämme siellä. Kissamme ovat 1v. ja 2v. leikattuja tyttöjä. ne ovat oppineet rytmimme ja tietävät minne pääsevät :) ulkoileevat mökillä vapaasti mutta täysin valvottuna.Riskejä ei kannata ottaa että jotain sattuu.Mutta haittaa ei siis ole.Kissa tottuu rytmiin.Mutta hankalaa voi sitten olla kun ette enää käykää ko mökillä, siinä vaiheessa mirri on jo tottunut tuohon säännölliseenn ulkoiluun ja haluaa sitä. Miten aiot mökkeilyn jälkeen turvata kissan ulkoilun?
Kattimme suorastaan rakastaa mökkeilyä. Silkkaa riemua se säntäilee pörröhäntä pystyssä ympäri pihamaata ja käy välillä kertomassa kuinka ihanaa on. Äitienpäivä venyi odotettua pidemmäksi mökillä, kun katti nousi puuhun leikkimään, eikä malttanut tulla sieltä alas, pureskeli oksia, kiikkui oksalta toiselle ja huitoi käpyjä. Valvonta on päällä koko ajan, kattia huudellaan ja se myös tulee kutsuttaessa. Turvallisuuden takaa se, että naapurit ja maantie ovat todella kaukana eikä alueella liikuskele susia, ahmoja, kettuja, susia tai karhuja. Viikot kaupungissa se purkaa tarmoaan jatkuvalla leikillä ja säntäilyllä ympäri asuntoa, parvekkeelle ei ole asiaa ennenkuin verkko on asennettu paikalleen.
Mutta se minua juuri huolestuttaa koska syksyllä kisumme ulkoilu saattaa olla olematonta , talvella emme mökillä käy , se on saaressa ja kulku epävarmaa. Asumme kerrostalomn kolmannessa kerroksessa , parvekkeelle kisulla ei asiaa , lasittamaton. Tämän päivän ollut hyvin väsynyt , nukkunut eri paikoissa , olemme hieroneet hänen jäseniään koska saattavat olla kipeytyneet kiipeilystä ja ulkona juoksemisesta. Syönyt normaalisti ja muutenkin normaali , väsyneempi vain . Kun hieroimme häntä alkoi kova kehräys. Eli mökkikauden jälkeen ulkoilu saattaa taas olla olematonta . siitä juuri olen huolestunut kärsiikö jotenkin silloin kun taas elämä "tylsää"?
maaseudulla ovat mm. kettu, irtokoira, ilves, suurikokoiset petolinnut (esim. huuhkaja, haukka, kotka, piekana), kyykäärme, metsästäjä/kissoihin kypsynyt naapuri/kissojen vihaaja (homo sapiens), ansat ja loukut, rotanmyrkky, kylätiellä hurjastelijat (oikeasti ISO uhka!) jne. jne. Kertokaa tyhmemmälle että kuinka te maaseudulla valvotte kissojenne ulkoilua niin, että se irti ollessaan pysyy aina silmienne alla ja omalla mökkitontilla? Tiedoksi vain, että kissa laajentaa reviiriään jatkuvasti niin, että eräänä iltana se ei enää kotiin viitsikkään tulla mamin viereen nukkumaan vaan jää seikkailemaan kesäyöhön.
Olet oikeassa siinä, ettei vapaana olevan kissan valvontaa voi 100% toteuttaa. Edellisen kissamme kanssa ei ollut koskaan mitään ongelmia mökillä (menehtyi vanhuuden sairauteen) Nyt on käynnissä koulutusvaihe uhkarohkean kaupunkilaiskatin totuttamiseksi metsään. Jatkuvasti pitää huudella ja houkutella kattia näyttäytymään, mielellään se touhuaakin kanssamme pihatöitä, ongelma on se, että se lähtee mielellään metsäänkin katselemaan.
meilläkin eli yritimme pitää kissaa irti kesämökillä ja alkuun se oikein hyvin näköetäisyydellä pysyikin kunnes rohkeus kasvoi ja lopulta kisu oli lähes 100% omilla teillään. Naapurimökillä se kävi syömässä kalanperkeet (ja sai heisimadon) ja toisella mökillä se nahisteli ko. mökkiläisten kissojen kanssa. Lopulta kissamme päätti ryhtyä suureksi metsästäjäksi ja raahasi mökkipihaamme jäniksenpoikasen vain yhtenä esimerkkinä tuhotöistään. Kyyn purema kuonoon meinasi sitten häneltä itseltään viedä hengen, ja silloin päätin että STOP! Kissa ei kuulu luontoon eikä naapureita kiusaamaan - eikä tulemaan kiusatuksi tai joutumaan muuhun vaaraan. Mökille rakennettiin ulkotarha ja kävelytän sitä myös valjaissa. Kaupungissa noin tunnin päivässä ja mökillä monta kertaa päivässä!!
ja kissa on ollut pennusta tähän 2v. asti mökillä hankkinut oman reviirinsä siellä. kissa on myös opetetu siihen että minne voi mennä ja minne ei.tottelevaisuudesta kertoo myös se että kissa on vapaana miedän rivitalon pihassa, valvotusti kokoajan, kiertelee toki mutta ei ylitä tiettyjä rajoja. onko tässä jotain väärää? ehkä on vaikea uskoa sitä ettei kissamme lähtisi minnekään kauemmaksi mutta näin se vaan on.kissalla on tietyt paikat missä se viettää aikaa ja minä tai mieheni seuraamme perässä.kissamme ei jää seikkailemaa kesäyöhön vaan kun hämärä alkaa laskeutumaan kissat otetaan sisälle ja ottaen huomioon sen että joko me ollemme koko ajan perässä tai kissat viettävät aikaa siinä missä mekin...
saavat olla vapaana omalla pihallaan! Mutta voitko todellakin sanoa että 2 vuoteen kissasi ei ole kertaakaan mukamas loitonnut kotipihan tai mökkipihan rajojen ulkopuolelle? Ja voitko todellakin sanoa että ulkona ollessaan kissasi on 100% valvonnassasi? Entäpä jos se kuitenkin päättää lähteä pihamaan ulkopuolella piipittävän linnun tai hiiren perään? Hei oikeesti, koulutettu koirakaan ei aina pysy 100% pihapiirin rajojen sisäpuolella tai edes omistajansa hallinnassa vapaana ollessaan! Eläimet ovat eläimiä joilla eläimen vaistot ja käyttäytyminen, ja ihmisten asettamat rajat ja koulutus kyllä unohtuu välillä. Varsinkin kissalla jota ei voi kouluttaa niin kuin koiraa! Tai sitten minulla on ollut vain tyhmiä kissoja jotka eivät pysy pihassa vaikka meidän pihamme on aidattu. Heittämällä vaan yli mennään!
ovat silmiemme alla ja rymyämme niiden perässä jopa metsässä. Mökkipihamme on toki suuri, joten kissalla on tilaa siellä liikkua, naapurit ovat sen verran kaukana ettei heille kissoista ole haittaa. mökkitiellä ei liiku kuin oma automme, kissat pelkäävät autoja paljon.kissat käyskentelee mukanamme metsässä, rannassa, grillauspaikalla jne. meillä on näköyhteys jatkuvasti samoin kun kutsumme ne tulevat heti. jos menemme mökkiin sisälle tulevat kissat myös. 100 % vavonnasta en tiedä, mutta näin meillä tehdään. Hei, oikeasti kyllä kissa lähtee hiirien ym. perään mutta niin lähden myös minä tai joku muu. kissat pystyvät vaanimaan hiiriä ym. ihan rauhassa ja turvassa valvovien silmien alla. sinun kissojen tyhmyydestä en tiedä, mutta tälläistä meillä. jos pennusta asti tiettyjä asioita opettaa niin oletko tosissasi sitä mieltä ettei kissa pysty oppimaan?? ja kyllä kissat menevätkaiken liikkuvan perään, mutta ymmärrä jo että menemme myös..
tuon minä haluan nähdä että joku tosiaankin pysyy edessä pinkovan katin mukana metsässä! Kiitos päivän parhaista nauruista :)))))))
että kuinka olette saaneet kissat opetettua niin että ne kestävät omalla pihalla ja metsässäkin teidän mukananne? Kuinka vanhana aloitte kissoja opettaa ja kuinka se tapahtui? Omista kissoista sen verran, että niiden ollessa pentuja yritin minäkin niitä opettaa "kuin koiraa" ts. kestämään omalla reviirillä ja mukanani, mutta ilmeisesti molemmat ovat jääräpäitä. Mutta oikeasti, kiinnostaa tuo tapa ja tyyli miten opettaa kissalle omat reviirit, siis ne ihmisen asettamat, ei kissan omat :) Kuinka kauan te ulkoilette kissojenne kanssa niin kaupungissa kuin maaseudullakin? Ovatko kissat sitten sisällä vai ulkotarhassa kun ette enää niiden kanssa ulkoile. Ei kai teillä ole koko päivää aikaa kissojen perässä kävellä? :) Mutta toisaalta, eikö pitkä flexi esim. 5-metrinen ajaisi ihan saman asian? Onko vapaana kulkeminen itsetarkoitus kun kuitenkn kissojen perässä koko ajan kuljette?
Kuljimme edesmenneen killimme kanssa 16v mökillä, eikä koskaan ollut ongelmia pihalla pysymisen kanssa. Kissa oli luonteeltaan rauhallinen ja hieman pelkuri. Sillä tuli kiire takaisin, jos se oli epähuomiossa mennyt aidan alitse metsän puolelle. Emme opettaneet sille rajoja, se oppi ne ihan itse. Uusi kissaneitomme on aivan erilainen, se tutkiskelee kaiken mahdollisen eikä sille aita sano yhtään mitään. Se on jo kiivennyt rakennusten katoille ja pihapuihin, jota kissamuorimme ei ikinä olisi uskaltanut tehdä. Flexistä sanoisin sen verran, että ideana hieno, mutta ei onnistuisi mökillä, koska siellä ei ole sen verran avointa kenttää, etteikö flexi olisi jatkuvsti tarttuneena johonkin kasviin. Häkki taas on yhtä säälittävä kissalla kuin se on koirallakin, turvallinen, mutta armottoman tylsä ja estää kaikenlaisen säntäilyn.
mikäs siinä jos se on sinusta viihdyttävää minusta ei, mutta pakko mikä pakko..
olisi ulkoiluttaa kissaa valjaissa niin kesämökillä kuin kaupungissakin. Maaseudulla kun niitä vaaroja riittää varsinkin nuorelle kaupunkilaiskisulle joka ei ole niin harjaantunut ja kovaluontoinen kun luonnossa liikkuvan kissan on oltava. Miksi et aio kävelyttää kissaasi kaupungissa? Miksi sitten hankit liikuntaa tarvitsevan eläimen? Kissa TARVITSEE aktivointia, virikkeitä ja ennenkaikkea LIIKUNTAA ollakseen onnellinen!
Meillä samantapainen tapaus kuin aloittajalla. Olemme myös epävarmoja miten menetellä kesäasunnon kanssa. Olin ehdottoman varma talvella että sisäkissana pysyy mutta kun näin mökillämme sen ilon ja riemun mitä kissa tunsi saadessan olla vapaana ja luonnossa niin otesimme että kissa ei ole sisä eläin eikä hoihnan päässä kulkeva luonnostaan . Toki kaikkeen tottuu mutta sisäkissana elellyt oli niin täysillä heti mukana kaikessa ulkojutussa että luonto ei ole sitä tarkoittanut sisälle ja valjaisiin! Tiedostan hyvin nämä mökin vaarat ja siksi myös me emme tiedä mikä olisi parasta , nämä ensimmäiset viikonoput ovat menneet hyvin mutta miten jatkossa. Kuitenkin samat vaarat myös koirilla ja mökkiyhteisössämme myös koiria , pieniäkin.
Kissimme ollessa parivuotias se sattui lomareissulla mökin lähellä tapaamaan kyykäärmeen. Hengen lähtö oli hyvin lähellä, onneksi saimme päivystävältä eläinlääkäriltä lääkityksen ja kissa toipui pitkään sairastettuaan. Lisäksi erään mökkiläisen rotukissa löytyi usean päivän jälkeen supin loukusta hyvin nälissään ja janoissaan. Ihanalla vapaudella voi olla korkea hinta.
Meillä kissat ovat erikoistuneet ottamaan käärmeitä hengiltä. On huomattavasti mukavampi tallustella mökin pihalla kun kissat hoitavat haittaeläinten puhdistuksen.
Yleensä kyy ei ennätä aiheuttaa yllätystä kissalle, koska kissa on hyvin nopea. Toiset kissat jopa hallitsevat kyiden metsästyksen. Radio Suomessa reilu viikko sitten Kyyillassa oli asiantuntijana U. Koponen ("Kyykoponen") ja hänelle esitettiin kyy- vs. kissakysymys. Ainakin hänen mukaansa on hyvin epärealistista, että syntyisi kissa-kyy -konflikteja viitaten mm. juuri tähän kissojen nopeuteen. Tietysti kissojen metsästystaidoissa on eroja. Itselläni on tosiaito maatiainen ja kissani erittäin hyvää hiirestäjäsukua. Jos tiedossa olisi kyiden suuri uhka kissoille, olisi se yleisessä tiedossa. Maaseudulla on kyitä ja kissoja paikoin runsaastikin. Oli kiva lukea aloittajan viesti, koska minulla kissani käyttäytyy mökillä aivan samalla tavalla. :) Kaupungissa ulkoilutan kissaani valjaissa kahdesti päivässä ja kissani osaa hiirestämisen jopa ollessaan valjaissa. Ulkoilutan kissaani sen vuoksi, että se pysyy skarppina. Muuten se vain makoilisi ja vaikuttaisi flekulta. Ulkoilu tekee sille joka kerta terää!
Ystävälläni on kissa joka on täydellisen sisäkissa. Todellakin makoilee suurimman osan päivää mutta ei se silti mitenkään apaattinen ole! Onko tällainen sitten täysin eläinrääkkäystä?
on vaaraksi niin kissalle kuin koirallekin. Kissa on nopea, mutta käärme on monin verroin nopeampi. Kevään ja kesän kuluessa monet kissat joutuvat kyynpureman uhriksi ja joko siitä toipuvat tai kuolevat. Kyyn myrkky kun käy munuaisten päälle ja kuolema voi korjata vielä kolmenkin vuorokauden kuluttua puremasta, ja koska kyy puree usein eläintä juuri kuonon ja kaulan alueelle, on ko. alueen nopea turpoaminen usein kuolon aiheutta ja ts. tukehtuminen. Kyyn pureman jälkeen eläin menee usein hyvin heikkoon kuntoon ja apaattiseksi, eikä varmastikaan lähde kotimökilleen potemaan vaan jää niille sijoilleen joko selviämään tai mitä todennäköisemmin kuolemaan. Kyyn purema aiheuttaa myös todella kovia kipuja!!! Kyyn purressa eläintä tulisi sille kiireesti antaa kyytabletteja. Ne eivät itse myrkkyyn auta lainkaan (muistakaa tämä!!!), mutta hidastavat vaarallisen turvotuksen syntyä. Eläin olisi kiireesti vietävä eläinlääkäriin jossa se mm. vahvaa särkylääketystä ja nesteytystä. Tapauksesta riippuen voi seuraavana päivänä olla uusintakäynti vastaanotolla tarpeellinen. Kyy todellakin ON VAARALLINEN! Toki kissa on sitkeämpi kyyhyn nähden kuin isokokoinenkaan koira, mutta lastenleikkiä se pureminen ei ole kissallekaan vaan aina eläinlääkärikeikan paikka. Ja nopeasti! Mutta kuinka moni tietää että onko kadonnut kissansa kuollut (esim. juuri kyyn puremaan), eksynyt vai lähtenyt muuten vain vaihtamaan maisemaa pysyvästi? Kuinka moni tietää että päiviä kadoksissa ja lopulta kotiin palannut kissa on kärsinyt kyyn pureman takia kovia kipuja ja taistellut hengestään? Me emme voi tietää tapaako lemmikkimme kyyn ja joutuu purruksi vai ei! Kyy, kuten muut käärmeetkin ovat hiljaisia ja salamannopeita - siksi ne ovatkin niin taidokkaita pyydystäjiä. Kissan nopeus ja huomiokyky ei valitettavasti aina riitä. Kyynpuremien lisäksi kissaa ja koiraa voi uhata myös hyönteisten, kuten ampiaisten, kimalaisten ja tarhamehiläisten pistot. Yksittäinen pisto ei ole kohtalokas ellei eläin ole herkkä ja puremakohta ole kuonon ja kurkun alueella - taas se turpoamisen vaara. Useampi pisto tappaa sitten jo hevosenkin, eli muistakaamme että luonto on lemmikeillemme vaarallinen. Ajatelkaamme niitäkin vaaroja jotka eivät tunnu niin potentiaalisilta mutta joita ne todellakin ovat. Itse en laskisi lemmikkiäni, mitään niistä, ulkoilemaan edes mökillä vapaasti ilman että koko ajan pystyn tarkkailemaan niiden tekemisiä ja niiden vointia. Kissan taluttaminen metsättäkin onnistuu oikein hyvin ja pitkäkään talutin ei kyllä kasvillisuuteen sotkeudu kun sitä omistaja koko ajan pitää sopivalla etäisyydellä. Pitkässä taluttimesa jota omistaja säätelee, kissa voi ryntäillä, ottaa juoksuaskelia, kiipeillä jne. Olen kuullut niin paljon hyvää kissoja taluttavilta ihmisiltä jotta uskon että näin kissa voi ulkoilla ja liikkua tarpeeksi, mutta turvallisesti. Vapaus on kissalle vaarallista. Tämä kannattaa muistaa ja vaivautua lähtemään sen kanssa lenkille päivittäin. Kissa ei ole sisäeläin, eikä myöskään luontoeläin. :)
Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä kyyn vaarallisuudesta. Kyy pääsi puremaan nuorta ja hölmöä kissaamme. Käpälä turposi ja siitä löytyi kaksi pureman jälkeä. Alue on tunnettu kyykäärmeistään, joten osasimme etsiä vammakohtaa. Annoimme välittömästi kyytabletin ja eläinlääkäri määräsi antibiootit. Kokemus oli niin tuskallinen, että kissa muisti seuraavat 15v pelätä kaikkea mustaa ja köysimäistä. Etenkin keväällä kyykäärmeen myrkky on hyvinkin voimakasta ja voi mainiosti tappaa kissan.
Mulla uusi kissa josta aioin sisäkissaa mutta näitä juttuja lukiessa olen miettinyt tuota valjaissa ulkoiluttamista. Mutta jos talutan kissaani ulkona ja tulee koira vastaan , todennäköisesti ja toivottavasti kuitenkin hihnassa niin miten reagoivat? Olisi kiva kuulla tapauksista!
ulkoilutat kissaasi valjaissa pienestä pitäen, niin se tottuu kaikkeen mitä ympäristössä on mm. autoihin, ihmisiin, toisiin kissoihin... ja koiriin! Ja oppii kävelemään reippaasti ja pitkiäkin matkoja. Kissa oppii hyvinkin sosiaaliseksi ja liikkuvaiseksi kun sitä pienestä pitäen pitää mukanaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Oma kissani on nykyisin jo niin tottunut kaupunkilaiskolli jotta kaikki vastaantulevat koirat tervehditään. Toki kysyn ensin koiran omistajalta että onko koira kissoille vihainen, ja jos ei ole, niin kuono kuonossa siinä nuuhkitaan toisiaan :)) Kissani pitää koirista, enemmän kuin kissoista!!! Jos vastaan tulee irti oleva koira tai kissa, niin oman kissani turvallisuussyistä nappasen sen syliini, sillä koskaan ei voi tietää että onko vastaantulija kiva kaveri tai ei. Irti olevat kissatkin kun joskus tulevat haastamaan riitaa, mutta napakka kiljaisu tai kävyn heitto siihen suuntaan kyllä tehoaa. Olen ulkoiluttanut kissaani kaupungissa jo 6 vuotta ja hyvin on mennyt. Yhden ainoan kerran tuli läheltä-piti-tilanne kun saksanpaimenkoira ryntäsi haukkuen kohti, mutta onneksi koira oli koulutettu ja sain sen käskyilläni pysähtymään ja istumaan eteemme. Kissan oli toki ottanut syliini. Siinä sitten odotettiin kunnes koiran omistaja tuli paikalle ja annoin hänelle hieman tietoutta siitä että saako koira olla vapaana vai ei! Jos kissani olisi ollut yksin ulkona ja sama koira tullut vastaan, niin pelastautumismahdollisuus olisi ollut niin ja näin kun lähellä ei ollut puitakaan johon kiivetä turvaan. Ei ole nimittäin legendaa että koirat tappavat irtokissoja. Tutullani on harmaapystykorva joka on tappanut jo 5 kissaa. Tästä omistaja minulle ylpeänä kertoi. Koira nappaa kissan kiinni, tarttuu selkään ja ravistelee. Kissa joko kuolee heti tai jää kitumaan. Koiraa on kissat päässeet repimään (mm. silmävaurio), mutta silti se vain jatkaa kissajahtiaan ja omistaja on tyytyväinen kun irtokissoja vähenee. Ja tämä juttun on valitettavasti totta, eikä liene ainoa koira joka lahtaa kissoja työkseen.
Kun minäkin ennen hölmöyttäni annoin kissani olla maaseudulla vapaana, niin tottahan se kyynkin kanssa tutuksi tuli. Huomasin kerran kun oma kissani ja sisareni kissa leikkivät mökkirannassa, ja kun menin katsomaan, niin kyyhän se oli veijareilla riemun kohteena. Käärmettä oli purtu sen verta pahasti että mieheni joutui sen tappamaan, ja oma kissani paisui naamaltaan kuin ilmapallo ja yritti yökkäillä mutta turhaan. Äkkiä se lysähti maahan, mutta nousi kuitenkin pian pystyyn hieman hoippuvin jaloin. Lykkäsin kissalle kyytabletit suuhun ja sitten kiireesti kiidätimme sen eläinlääkärille jossa se sai onneksi hyvää ja asiallista hoitoa (aina maaseudun lääkärit ei pieneläinten hoidosta ole niin perillä). Sisareni kissaa oli purtu käpälään, mutta ilmeisesti kyy oli jo kaiken myrkkynsä omaan kissaani sujauttanut, niin killi pääsi paljon helpommalla. Toki eläinlääkäri tarkasti senkin ja antoi särkylääkettä. Mutta oppiiko kissa pelkäämään käärmeitä? Ehkä oppii, ehkä ei, riippuu kissasta. Ainakaan nämä kaksi taulapäätä eivät käärmeitä osaa pelätä lainkaan, vaan väkisin menisivät yhä niiden kanssa leikkimään. Kokemuksia kun on niin luonnon- kuin lemmikkikäärmeittenkin kohtaamisesta. Toki kokenut maalaiskissa on nokkelampi ja taidokkaampi maastossa liikkuja kuin satunnaisesti landella pyörivä kaupunkilaiskatti. Mutta sattuu niitä vahinkoja myös pesunkestäville ja kovaksi keitetyille kolleillekin. Mökkiämme lähellä olevan maalaistalon tolkuttoman iso kolli Vihtis (= Vihtahousu) on myös joutunut kyyn puremaksi vaikka tosiaan onkin koko elonsa ollut "metsän poika". Onneksi sekin selvisi "vain" kivulla, säryllä ja pahoinvoinnilla kun tapaus sattui kotipihassa ja omistaja älysi sen lääkäriin viedä. Ja sen vielä lisään, että itselläni on ollut sen verran huono tuuri että kyy on päässyt puremaan myös kahta koiraani. Molemmat olivat isoja ja terveitä, mutta niidenkään kohdalla eläinlääkäri ei pystynyt sanomaan varmasti että selviävätkö ne puremasta hengissä vai eivät!!! Kyyn myrkky kun vaikuttaa tosiaankin jopa 3 vuorokauden ajan ja käy nimenomaan munuaisten päälle kuten täällä on kirjoitettukin. Ja Onni-kissalle kommentoisin sen verran, että onkohan meillä yhteinen tuttava? Ihan samanlaisen tarinan kuulin näet eräältä veljeni kotikylässä asuvalta maatalonisännältä. Koiran rotu oli tosin eri! Eli on näitä k*sipäitä jotka suorastaan opettavat koiransa kissoja lahtaamaan!!! Onneksi kaikki eläimeni selvisivät hengissä. Kipeitä ja surkeita olivat pitkään, mutta onneksi nopea toimintamme kerkisi ne pelastamaan.
Pysyy hyvin reviirillään tontillakin palaa poikkeuksetta "ovelle" viimeistään aamulla odottaa yö reissulta kotia.Meidän kissa jäi toissa yöksi mökille kuin lähdettiin kaupunkiin koska sitä ei löytynyt oli jo odottamassa seuraavana aamuna kuin palattiin sinne.Kissamme on aina vapaana mökilläkin jaloissa kissa pyörii yleensä ja tulee yöksi sisälle, samoin kaupungissa kuistilla istuu ja autokatoksen katolla.
kissasta, mutta vaikka kastraatit eivät tyttöjen/poikien perässä enää kylillä juoksekaan, niin ne keskittyvät sitten enemmänkin metsästämiseen ja reviirinsä on näin ollen myös varsin laaja. Omat maalaiskissamme ovat kaikki leikattuja kolleja, mutta kyllä ne useankin päivän retkiä aina tekevät niin että pahimmillaan olen joutunut niitä kilometrienkin päästä hakemaan.
Meillä on ragdoll poikakissa jonka otamme aina mökille mukaan. Kissamme harvenmiten lähtee minnekkään omalta pihalta, koska katselee kokoajan mitä touhuamme, aina kun joku lähtee veneelle tai ottaa ongen mökkivajasta on kissa terävänä, se ei pelkää olla veneessä ja katselee aina uteliaana kun kalastamme. Mutta asia erikseen jos joku saapuu pihalle, kissa juoksee heti auton luokse ja alkaa naukumaan, aina saa pelätä että nyt voi jäädä alle, onneksi mökkivieraamme tietää kissastamme eli osaavat varautua sen ilmestymiseen jostain. Kerran on herramme lähtenyt omille teille pihasta metsikköön, huomasimme kuiteskin aika pian että nyt on kissa poissa, huutelimme sitä ja pian kuului onnetonta maukumista metsästä, lähdimme sitten katselemaan missä kissamme oli, noh se sitten löytyi aika läheltä puusta huutaen onnettomana kun ei osannut enään jostain syystä tulla alas. Ei ole sen jälkeen enään lähtenyt metsäreissuille, onneksi mökillämme on paljon muurahaispesiä ettei siellä käärmeitä ole. Kärpästen jahtaus on kissallemme mieluista, mutta vain sisällä, ei se ulkona niitä lähde jahtaamaan, korkeintaan seinustaa pitkin, kerran on ampparia ärsyttänyt kissamme niin pistoshan siitä tuli. Onneksi kissamme on pelkuri ja pelkää jopa hiiriä, aina kun hiiren näkee se alkaa sähiseen ja hyppää tuolille tai pöydälle.
Olen tämän ketjun aloittaja ja todella kiitollinen ja tyytyväinen saamiini runsaisiin kannanottoihin. Olen nyt tullut siihen tulokseen että valjaat hankin ja niissä yrietään opetella liikkumaan. Jotenkin sotii vaan tuo ajatus että mökillä valjaissa olisi mutta nuo käärmejutut sen verran kammottavia että en sellaista kisullemme halua. Mökkimme kun vielä saaressa niin matka eläinlääkärille muuntuu pitkäksi. Tontillaamme joskus nöhty kyy , alkuaikoina , mutta en sanoisi etteikö jossakin heinikossa sellainen olisi. Vieläkin mielelläni luen asiasta kommentteja , kiitos ja hyvää kesää kaikille:)
sitte katti "joka oli turvassa ja aina valvonnassamme" palasi noin viikon reissun jälkeen henkitoreissaan 15cm haava kyljessään pihallemme yli kilon laihtuneena. Poju onneksi selvis antibioottien ja haavahuuhtelujen avulla tuosta ja nyt on totuteltu ihan vaan aitausulkoiluun!!
Niin, oltiin taas mökillä. Automatka ja venematka meni jo paremmin , se oli hyvä juttu. Kisu onnessaan taas luonnossa , eipä paljon sisällä ollut , no emme mekään , ilmat suosivat. Mutta voi kun lempipaikat kisulla ovat terassiemme alustat , puuhuone , pressuilla peitetyt puukasat. Puuhuone varsinkin oikea lymypaikka , luultavasti vetää nokosiakin siellä. Enää ei ilmaannu heti jos huutelemme , jonkin ajan kuluttua kuitenkin mutta reviiri on laajentunut. Ihmettelen kyllä MITEN joku voi olla koko ajan varma kissansa olinpaikasta ulkona , puhumattakaan että metsässä ryömii perässä!!
Tuntuu niin pahalta riistää kisulta tällainen mökkielämän onni , melkein tasajalkaa hyppien kulkee kun niin nauttii olostaan. Mutta itselläni koko ajan niin kova pelko niistä kyykäärmeistä, että oma aika kuluu pälyillessä ja huhuillessa kisua huolestuneena, ei todellakaan ryntää juosten paikalle kun huudan , no viimeistään 20 min sisällä ilmaantuu mutta sillä välin olen jo varma että käärmeen kynsissä on. Voi kyllä ovat nämä äidin huolet melkoiset...(lapset jo aikuisia ja nyt aloitettiin alusta....)
olemista, vaikka perässä ryömimällä. Nytkin olemme mökillä kisut ovat ulkona, nukkumassa tuossa vieressä. juuri tultiin rannasta ja kävimme metsässä "rymyämässä", uskokaa tai älkää. Kissamme tietävät ne paikat missä saavat olla ja missä ei. kyykäärmeitä meillä ei ole, maasto on sellainen. Vastaan kysymykseesi MITEN JOKU VOI TIETÄÄ KISSANSA OLINPAIKAN KOKO AJAN, se että näkee vaivaa ja ottaa asian liikunnan ja urheilun ja ilon kannalta, onko se nyt liian vaikeaa? EI.. niinpä kisut kun tulevat mökille se riemu alkaa, revitellään pihassa 1000 ja 100 sitten kiivetään puuhun ja sitten lähdetään rantaan, voi sitä onnea. Suurinosa on sitä mieltä ettei kissaa voisi opettaa, avartakaa ajatusmaailmaanne hieman..Te uskotte mitä haluatte, mutta näin meillä;=) Erittäin hyvää kesää sinulle ja teille muillekin.
Minusta sinä teet siitä kyystä liian suuren numeron. Kissasi nauttii ulkoilusta ja hellitä tok' sinäkin. :)
Kissasi voi joskus jopa jäädä yöksi ulos, kun luonto on nyt parhaimmillaan.
Hyvää mökkikesää sinulle ja kisullesi.
Olen itsekin ajatellut että jospa ylireagoin noihin kyyjuttuihin , no, pelottaavia eliöitä ovat kuitenkin...Mutta yritän oikeasti tajuta että se mikä on kissalleni hyvää on minullekin , ulkoilu mäkillä ja jopa yökin ulkona. Tuntuu hyvinkin reippaalta seikkailijalta , joka aina palannut sisälle , löytänyt suulin vintin ja vaahterapuun!
Kiitos vastauksista , mutta varsinkin viimeisestä , rohkaisi ja helpotti todella paljon!
Kiitos ja samoin hyvää kesää teille!
Palaillaaan sitten syksymmällä miten kesä on mennyt...!!!!;)