Nyt kaivattaisiin kiperästi apua/viisautta tulehtuneeseen tilanteeseen kolmikymppisen pariskunnan ja appikokelaiden tulehtuneisiin suhteisiin.
Eli kyseinen pariskunta on perustanut uusioperheen erottuaan edellisestä puolisostaan, jonka luokse jäi myös ex pariskunnan lapsi asumaan. Ex pariskunnan ollessa vielä yhdessä isovanhemmat ilmeisesti olivat aina hyvin vahvasti mukana perheen arjessa ja arjen pyörityksessä ja ilmeisesti aika pitkälti sanelivat säännöt kasvatuksen yms suhteen. Kovasti pitävät lapsenlapsestaan ja ovat huolissaan jatkuvasti hänestä ja siitä miten hän pärjää tuon YH:n kanssa, koska kyseessä on kieltämättä hieman hankala tapaus ja ongelmia lapsen alistamisessa on ollut useita.
Nyt viimeaikoina ongelmaksi nousi se, että tuolle lapselle on ostettu ja hankittu kaikki maan ja taivaan välillä viimeisen vajaan 10 vuoden aikana, sillä seurauksella, että mitään ei enää osata arvostaa. Lisäksi tähän saakka perhe on toiminut periaatteella "Kyllä lapsen täytyy saada, jos lapsi haluaa...". Lopputuloksen voitte kuvitella. Ilmaisimme toiveemme appikokelaille, että jos niiden vaatteiden yms ostaminen hieman rauhoittuisi, koska lapsella on niitä niin paljon, ettei se ehdi edes käyttää kaikkea kun ne jäävät pieneksi. Ja pari muutakin toivetta esitettiin, kuten esim jos säästäisivät lapselle viikkorahat suoraan pankkiin, koska poika saa myös vanhemmiltaan viikkorahan, joten käytännössä lapsella oli 25 euroa viikkorahaa, eikä mitään käsitystä paljonko on paljon.
Jokatapauksessa, tilanne on nyt Uuden perheen ja appivanhempien välillä tavallisen tulehtunut, koska kasvatusperiaatteet tuntuvat poikkeavan kovasti toisistaan. Jos lapsi haluaa jotain, hän tähän mennessä on soittanut isovanhemmille, jotka ovat jyränneet asiat perheessä kuten lapsi on halunnut, kyseenalaistamatta lainkaan lapsen puheita. Nyt kun lapsi huomasi, ettei isovanhempien kommentelut enää uppoa omiin vanhempiin, hän on vähentänyt yhteydenottoa isovanhempiin (koska siitä ei enää hyödy), ja nyt meidän vikamme on mm. se, ettei lapsi soita enää isovanhemmille. Yleisesti muutenkin, nuo isovanhemmat tuntuvat jämähtäneen n. 5 vuotta sitten vallinneeseen tilaan, ja eivät ajattele että lapsi on nyt esi-murkku.
Onko tästä mitään tietä ulos? Pidin näitä isovanhempia ennen aivan täyspäisinä otuksina, mutta nyt pienen ajan tuntuu kuin joku riivaisi näitä kahta. He eivät suostu kuuntelemaan mitään selityksiä, vaan meidän pitäisi suostua kaikkiin asioihin (jossa joukossa on myös erittäin kohtuuttomia), jotka he esittävät.
Kaivataan vanhempien viisautta pattitilanteeseen
SK123
18967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
niin, että tietäisin, kuka tekee ja sanoo mitäkin. Mitä ovat appikokelaat? Kuka on eronnut edellisestä puolisostaan? Ei kai pariskunnalla ole ollut yhteistä edellistä puolisoa? Onko edellinen puoliso sukua niille isovanhemmille, joista viestissä puhutaan? Mitään ei osata enää arvostaa? Kuka ei osaa arvostaa? Mikä perhe on toiminut kertomallasi periaatteella? Ketkä me ilmaisimme toiveemme appikokelaille? Ketä ovat uusi perhe ja appivanhemmat? kenen appivanhemmat? Eivät enää uppoa omiin vanhempiin? Siis keihin? ovatko omat vanhemmat eronneet? Meidän vikamme? Siis kenen? Selvennäpä hieman vaikka jonkinlaisella sukupuulla ja erityisesti välttämällä passiivimuotojen käyttöä.
Siis sinäkö olet tämän uusioperheen äiti? Lapsi on miehesi lapsi ja isovanhemmat/appikokelaat miehesi vanhempia?
Alunperin kai minun odotettiin tulevan lapsen elämään viidenneksi aikuiseksi silottamaan lapsen elontietä, mutta nyt alkaa käydä ilmeiseksi, että ajatusmaailmamme lasten kasvattamisesta ovat täysin vastakkaiset. Tilanne on todella ikävä, koska isovanhemmat kokevat nyt itsensä syrjäytetyiksi ja syrjään jätetyiksi. Mitä kukaan ei halua. Kaikkien motivaationa tässä on antaa lapselle mahdollisimman hyvät eväät tulevaisuutta varten, mutta käsitykset niistä tavoista poikkeaa rajusti. Lisäksi isovanhemmat eivät tiedä kaikkea mitä perheessämme on tapahtunut (mm. Keskenmeno) ja tunnen että minulta vaaditaan kohtuuttomia. Loppupeleissä kuitenkin lapsen vanhemmat ovat mm. taloudellisessa vastuussa lapsestaan, mutta nyt iso osa kuluista jää minun maksettavakseni ja silti vaaditaan kokoajan enemmän ja enemmän.
niin, että miehesi on eronnut poikansa äidistä ja poika asuu äitinsä luona? Ja isovanhemmat ovat miehesi vanhemmat. Tulee pakostakin mieleen kysymys, että miksi sinä vaivaat päätäsi koko asialla. Sinähän olet aivan ulkopuolinen. Millä konstilla olet onnistunut syrjäyttämään pojan isovanhemmat? Sitäkin ihmettelen, että sanot, että iso osa pojan kuluista jää sinun maksettavaksesi. Eikö miehesi pysty maksamaan elatusapua lapsestaan? Ja miten keskenmeno tähän liittyy? Tarinasi on omituinen, enkä usko, että olet kertonut vielä kaikkea.
Siis kuitenkin näköjään selität ja selität, mutta loppupeleissä vain sinä, sinun rahasi ja keskenmenosi on näköjään tärkeitä - viis toisen lapsesta ja isovanhemmista. Siis MINÄ MINÄ MINÄ.
Ei, vaan tarkoituksena oli pyytää neuvoja siitä miten tämä pattitilanne saataisiin avattua, koska se selvästi rassaa kaikkia. Ja tottakai kirjoitan MINÄ MINÄ MINÄ muodossa, koska kirjoitan asiaa, kuten sen itse koen, tarinan toiset osapuolet varmasti tekevät samoin. Surukseni joudun näköjään toteamaan, että muilla keskustelupalstoilla mainitut asiat Suomi24 keskustelupalstan tasosta pitää sittenkin paikkansa, hetken jo luulin muuta.
...Niille, jotka edes yrittivät ymmärtää.. :)
Näillä palstoilla on paljon hyviä keskusteluketjuja ja kommenteissa on myös helmiä joukossa. Hyvä ketju syntyy monesta tekijästä - sattumastakin. Yksi tärkeä tekijä on osuva aloitus. Valitettavasti oma aloituksesi oli niin sekava ja vaikea, että se herätti ärtymystä varmaan muissakin kuin minussa. Kyllä siitä hyvällä tahdolla ja ankaralla tulkinnalla voi saada selvän, mutta jos lukijalle esim jää epäselväksi, että kuka tarinan henkilöistä on kirjoittaja vai onko kirjoittaja ulkopuolinen, niin vaikeaksi menee. Mutta hankalaltahan tuo asetelma vaikutti. Minunkin järkeni mukaan lapsen vanhemmat ja isovanhemmat toimivat tyhmästi. Jos aiot siinä kuviossa pysyä mukana, niin voitko muuta kuin katsella sivusta ja ihmetellä? Maksumieheksi en ainakaan alkaisi.
kyllä mä tos totesin muutama päivä sitten että tänne on aivan tuha kirjotella tai kysyä neuvoa, saat vaan paskaa niskaan. tääl ollaan olevinaan niin aikuisia, mutta pahansisusia naisia täällä on ketkä ei ole saanu miestä piiiiiitkkääään aikaan ja purkaavat sitä kautta pahaaoloa tänne. tsemppiä sulle, mä olen ollu/olen vähän samankaltaisessa tilanteessa.
Muutkaan eivät oikein ymmärtäneet, joten et ehkä pahastu, jos vielä kerran kysytään, kuka siis on lapsen oikea vanhempi tässä uusioperheessä, näitten "appivanhempikokelaiden" poikako? Aloittajako on uusi tulokas perheessä, eikä ko.lapsen äiti? Lapsen aidot isovanhemmat ovat ilmeisesti huolehtineet lapsenlapsestaan taloudellisesti alusta alkaen? Onko lapsi vakituisesti YH:n huomassa? Tarkoittanet ex-vaimoa? Mitä tarkoittaa lauseesi: "lapselle on ostettu ja hankittu kaikki maan ja taivaan välillä viimeisen vajaan 10 vuoden aikana, sillä seurauksella, että mitään ei enää osata arvostaa." Kuka ei siis arvosta? Ymmärrän huolesi siitä, että teitä syytetään, kun lapsi ei enää pidä jatkuvaa yhteyttä isovanhempiin. Se valitettavasti on monissa perheissä todellisuutta. Kun tulee iän mukana paljon kavereita, harrastuksia ja koulukin vie enemmän aikaa, on isovanhempiin vaikea pitää jatkuvasti yhteyttä. He ovat yleensä ne ensimmäiset, jotka unohtuvat. Muuten, aika tympeätä nimittää näitä vanhempia ihmisiä "appikokelaiksi", sillä he eivät ole pyrkimässä tällaiseen arvoon. Heidän poikansa aviosuhdesotkuthan tässä ovat ongelmia aiheuttaneet alun alkaen. Eikö tätä isovanhempien avustusta voisi muuttaa siirroksi pankkitilille ja sopia, että lapsi saa käyttöönsä varat sovitussa iässä? Isovanhempien on mielestäni aika turhaa osta vaatteita lapsille, koska muotimaku varmasti on erilainen, ja sillä alkaa olla suuri rooli tässä iässä. Pojan tulisi puhua vanhemmilleen nämä asiat.
.. koska se on pitkä, enkä halua kertoa siitä liian yksityiskohtaisesti tällaisella forumilla. Tämän tilanteen käynnisti kun mieheni sai vanhemmiltaan viestin, johon oli kerätty kohtia joista isovanhemmat löysivät moitittavaa toiminnassamme. (Lähinnä siis viestissä oli listattu kaikki ne kohdat, jossa lapselle on yritetty laittaa rajoja meillä). Mm. Tällaista tapahtunut tähän mennessä: Isovanhempia ei kielletty antamasta rahaa, vaan nimeenomaan ehdotettiin että laittaisivat rahan pankkiin, koska lapsi ei ymmärrä mikä on paljon ja mikä vähän rahaa (veti laivareissulla 25 pelikoneisiin 10 min:ssa), joten mielestämme oli aika alkaa opettelemaan sitä. Ja tätä ei edesauttanut se, että lapsella on laatikossa satoja euroja, ja summa kasvoi nopeammin kuin lapsi sitä ehtii kuluttaa. Yhteistuumin sovittiin rahan pankkiin laitosta, mutta lapsi oli (meille puhumatta) ilmoittanut, ettei halua rahoja pankkiin vaan haluaa ne kulutettavaksi. -> Isovanhemmat jatkoivat rahan jakamista pojalle suoraan. Vaatteiden ostosta keskusteltiin edellistalvena kun isovanhemmilla oli useita takkeja varattuna, me olimme hankkineet meille käyttövaatteet (+ lisäksi lapsella on äidillään normi vaatteet). Ilmeisesti isovanhemmat ovat hoitaneet kaikki hankinnat lapselle vielä kun ex-pariskunta oli naimisissa, ja nyt kokevat tulevansa syrjäytetyiksi, koska eivät saa ostaa mitään. Mielestäni voisivat ostaa, jos haluaisivat, mutta kannattaisi keskustella asiasta, mitä kukin hankkii, ettei hukuttaisi vaatteisiin. Ja juurikin lapsi on se, joka ei osaa arvostaa mitään. Kaupassa on kiva haluta jotain (ja saada se mitä halutaan), ja sitten nämä "aarteet" unohtuvat auton takapenkille, jonne ne jää lojumaan 5 minuutin huvin jälkeen. Limppareiden kantamiseen pyydettiin rajoitusta (siis aina kaupassa iskee jano), koska kotona jääkaappi pursui avatuista pulloista, joista oli juotu yksi hörppäys. Lapsi sai joululahjaksi kalliin kännykän isovanhemmilta, jonka tämä hävitti kahden kuukauden jälkeen, isovanhemmat moittivat meitä, koska oltiin annettu hukata puhelin, mutta eivät kai maininneet lapselle mitään.Lasta ei puhelimen hukkuminen liikuttanut. Kuukauden päästä toiset isovanhemmat ostivat uuden, kalliimman. Ja tässä pari esimerkkiä sitä mitä isovanhempien mielestä meidän pitäisi tehdä: - Meidän pitäisi luovuttaa täysin lapsen käyttöön ainoa ylimääräinen makuuhuoneemme,joka siis on lapsen käytössä hänen ollessa meillä(5-8 yötä kuukaudessa). Ilman keskenmenoa, olisi kolmen asunnossa vakinaiseen asuvan pitänyt ahtautua 2h+k, koska tämä "ei-vakituinen-lapsi" haluaa oman huoneen. Meidän pitää hankkia lapselle digiboxi ja TV, koska MINÄ ajan lapsen pois makuuhuoneestamme kun lapsi katsoo TV:tä (näin kävi kerran syyslomalla klo 22 sunnuntai-iltana kun minulla oli aikainen työaamu). Pienenä pisarana tässä on se, että omistan ja maksan lähes kaiken 100%:sti tuosta asunnosta, mieheni vain osansa vastikkeesta (isovanhemmat ilmeisesti olettavat omistuksen oleva 50/50). - Meidän pitää viedä lapsi etelään (koska lapsella on paha mieli kun kaverit kertovat reissustaan ja hän ei pääse). - Meidän kaikkien pitää luopua menoistamme ja tekemisistämme kun lapsi on meillä ja antaa 100%:nen huomio lapselle. Esim koira pitää unohtaa kokonaan lapsen meillä ollessa ja ilmeisesti isäntä ja minäkään ei saada huomioida toisiamme. Moni asia varmasti on kärjistynyt, ja (mielstäni)keskustelemalla olisi korjattavissa, mutta vaikka mieheni muutamaan otteeseen on yrittänyt selittää asioiden toista puolta, Isovanhemmat eivät suostu kuuntelemaan. Isoäiti on asiasta sen verran todennut, että ei hän muuta tiedä, mutta nämä ovat asioita vaan, joista lapsi on heille purnannut, ja he katsovat velvollisuudekseen hoitaa nämä asiat kuntoon lapselle.
kirjoitat ettet halua yksityiskohtaisesti selittää, mutta mitäs tuo juttusi nyt on kuin yksityiskohtia. Jos et osaa tiivistää asioita muutenkaan, ei ihme jos elämäsi on sekavaa. Ja täällä on ihan hyviä keskusteluja ja paljon on neuvoja/apuakin tullut kanssakulkijoille, joten älä mollaa palstan kirjoittajia.
Ei noilla eväillä. Et osaa ajatella tuon lapsen parasta lainkaan. Sinua vaivaa liiaksi kateus, ja oman itsetunnon aukot.
Suhteenne hajoaa kyllä jo muutamassa vuodessa. Ihan hölmöyttäsi siihen vielä koitat lisää lapsia pykätä. (kun edellisetkään eivät hoidu)
Ja silloin on hyvä, että tällä edellisellä lapsella edes on ne isovanhemmat joita sinä et kateuksissasi HALUA ymmärtää.
Vaikka luin koko ketjun läpi niin henkilöt ja heidän suhteensa jäivät edelleen vähän epäselviksi.
Mutta kun kyse on lapsesta, niin vastuu hänen kasvatuksesta on huoltajalla/huoltajilla. He päättävät asioista ja siiehen on tyytyminen sekä uusilla puolisoilla että isovanhemmilla.
Meillä oli vanhimman lapsen ja isovanhempien kanssa vähän saman tyylinen onglma ja se ratkasitiin niin että näihin isovanhempiin katkaistiin välit.
Sukulaisuus suhteiden väkinäinen katkaisu on osoitus epäkypsästä suhtautumisesta ja siitä ettei osata ratkaista oikealla tavalla asioita.
Opettele neuvottelemaan, ja näkemään muidenkin ihmisten kanta, ja näkemään muut ihmiset rikkautena.
Että joku on nyt tekemässä elämää suurempaa erhettä, sotkeutumalla lapsenlapsen ja isovanhempien väliin jakelemalla uutukaisia sääntöjä vain omaa itsetuntoaan pönkittääkseen.
Se että välit lapsenlapsen ja isovanhempien välillä säilyisivät läpi hankalan murrosiän olisi kultaakin arvokkaampaa, vaikkakin se sisältäisi lahjontaa tai lapsen haluamisen tyynnyttelyjä. Hölmö on vanhempi, joka tähän rajoittavasti puuttuu. (kateellinen ehkä)
Lapsihan saa huolenpitoa, ja kaikkea hyvää, kuinka kukaan voi sitä häneltä kieltää? No, tokihan auktoriteettiaan pönkittävä heikkoitsetuntoinen vanhempi VOI kieltää antamiset isovanhemmilta, mutta tilanne kostautuu omaan nilkkaan ennen kuin arvaakaan, ja ote lipeää lapsesta. jota ei kyllä noin helposti huijata.
lapsen omaan nilkkaan.Jos kaikkea annetaan ja joka asiassa hyvitellään,niin mitä siitä seuraa.Lapsi jolla on kaikkea,mutta joka ei ole tyytyväinen mihinkään.Onko se lapsen etu?
että kaiken saa. Silloin voi vain itse sössiä elämänsä. Mutta jos joku hömppänä on rajoittanut sitä saamista (en voi käsittää millainen ihminen ei toiselle kaikkea suo?)
Voi lapsi aina koko elämänsä ajan syyttää tätä ihmistä oman kurjuutensa aiheuttajaksi, ja oikeassahan hän siinä on.