Tällä palstalla ei tunnu olevan mitään käsitystä tuollaisen taiteilijaksi syntyneen elämästä, jota olen seurannut läheltä.
Nassikkana äiti vei pianotunnille. Kun poika osasi soittaa Ukko-Noan, niin isovanhemmat hankkivat hänelle pianon.
Siitä se sitten alkoi. Taiteellinen ura; pimputusta jokaiselle vieraalle ja kaikissa kissanristiäisissä.
Lahjat riittivät oravien pähkinänhaku-lauluun saakka ja vähän pidemmälle, ei kovin paljon pidemmälle.
Itseään etsivä nassikka koki äitinsä avustuksella lyhyen taidemaalauskauden ennenkuin löysi itsessään runoilijan.
Runojen jälkeen löytyi proosakirjoittaminen ja monenlaiset kurssit ja ystäviä sitä kautta.
Taiteellinen mieli huomasi nopeasti, että olemalla herkkä ja luova saattoi luistaa pois kaikesta ikävästä ja tavalliseen elämään liittyvästä.
Eräs määräaika kului umpeen kun siviilipalvelus päättyi. Sinä aikana hänen piti valmistella novellikokoelmansa julkaisukuntoon. Se ei kuitenkaan ilmestynyt.
"Taiteilija" pääsi yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista.
Muutaman vuoden kuluttua hän huomasi, että kirjaa hän ei ollut julkaissut ja ammattiakaan ei ollut.
Hän masentui ja vetäytyi asumaan isän ja äidin kesämökille. Siellä hän kirjoitti kirjaansa, samanlaista hörhöpaskaa kuin ennenkin.
Äiti ja isä olivat huolissaan pojasta. He pelkäsivät tämän tekevän itsemurhan.
Varakkaat vanhemmat keksivät kuitenkin ratkaisun.
Isä tilasi kirjavälityksestä 700 kpl pojan kirjaa samoihin aikoihin kun poika lähetti käsikirjoituksen kustantajalle.
Pienien sählinkien jälkeen selvisi, että tämännimisen kirjailijan teos oli vasta käsikirjoituspinkassa.
Se tietenkin julkaistiin, koska ennakkotilaus oli niin mahtava.
Pian sen jälkeen poika pääsi läänintaiteilijaksi ja kirjoituskurssien vetäjäksi. Valinnassa painoi paljon se, että hän oli julkaissut kirjan.
Isä poltti kaikki 700 kirjaa syksyllä kesämökillä sateisena päivänä.
Tositarina "kirjailijasta"
Lähis.
3477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos joku pääsee yliopistoon niin siinä takaa itselleen vähintään alemman korkeakoulututkinnon, jolla saa kyllä duunii. Filosofian maisterikin on ihan arvostettu tutkinto.
Ei napannut tämä "tarina" Pitäisi hioa tarinaa rämäpäisemmäksi, nyt tämä oli nössöpojan tollo elämä tyyppinen rutina, jonka se köyhän naapurin isännän lapsi kirjoitti, kadehtiessaan sitä miten naapurin poika sai kaiken hopeatarjottimella. Entä jos kuuntelisit PMMP:n Viimeinen valitusvirsi ja tosiaan lakkaisit valittamasta.. Kun oli se lasinen lapsuus ja annettiin huonot eväät... Sinusta voi tulla se "oikea" kirjailija, mitä hänestä ei koskaan tullut. Sinä voit saavuttaa tuon kaiken omilla taidoillasi, vain sinä et usko itseesi, ja sen sijaan että tekisit jotain, sinä kyttäät miten "helpolla" joku toinen sai sinun unelmasi???? Miksi sinä et pitänyt huolta että sinä saisit tuon unelman? Sinun elämäsi meni naapuria kadehtiessa... Olet ehkä vielä säälittävämpi kuin tämä "kirjailija" Sinä et ole saanut sitäkään vähää.. ehkä olet "oikeassa työssä" jota inhoat ja vihaat, ehkä teet 8h päivää, ollaksesi "kunnon ihminen" ehkä sinun vanhempasi ajoivat sinut paljon suurempaan kurjimukseen kuin tuon pojan vanhemmat. Sinun vanhempasi ehkä kielsivät sinulta luovuuden. Se on sinussa, sinä tunnet katkeruutta niitä kohtaan jotka ovat pystyneet heittäytymään luovuuden varaan, mutta sinä et uskalla edes uneksia paremmasta elämästä. Avaimet kaikkeen ovat meillä itsellämme. Vanhemmat ovat vanhempia, kullakin on oma tapansa työntää meitä eteenpäin, harvoin he tekevät "fiksuja" ratkaisuja, kun työntävät meitä eteenpäin, oli suunta mikä hyvänsä, se ei ole "oma suunta" vaan vanhempien omien unelmien toteutus yritys, lasten kautta. Ota nyt se kynä kauniisti käteen ja kirjoita oikein hyvä novelli tästä aiheesta, tee se ruikuttamatta ja tuo tähän, tai kirjoita aiheesta kirja, tarjoa sitä kustantajille. Kirjoittaminen/kirjoittamisharrastus/omakustannus/julkaisukynnyksellä roikkuminen ovat kaikki erittäin ajankohtaisia aiheita. Onnea matkaan.
kirjailija?