Kun sijoitettava lapsi tulee perheeseen oletteko kuinka kauan "äitiyslomalla"? Jotkuthan ovat kokopäiväisiä kotiäitejä. Onko meidän ihan turha edes haaveilla sijaislapsista jos meistä kumpikaan ei pysty jäämään kotiin. Aluksi ajattelin että muutaman kuukauden pystyisin olemaan...
Kokemuksia?
Kiitti!
Kauan kotona?
Sijaisperheeksikö?
5592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
12 vuotta olen jo ollut kotona, silloin meille sijoitettiin 9 kk:n ikäinen FAS-lapsi. Sittemmin olemme saaneet hoitoomme kaksi muutakin lasta ja vaikka kaikki ovat jo koululaisia, niin ei tästä voi palkkatyöhön lähteä.Yhteensä näillä kolmella lapsella on diagnooseja enemmän kuin tarpeeksi, lievästä kehitysvammasta ja äidin raskauden aikaisesta alkoholinkäytöstä johtuvista neurologisista häiriöistä käytöshäiriön kautta oppimisvaikeuksiin muutaman mainitakseni. Nämä lapset tulevat vielä pitkään tarvitsemaan tukea ja ohjausta, jota en pystyisi heille tarpeeksi antamaan työäitinä. Vähintään vuodeksi olisi hyvä toisen sijaisperheen vanhemman jäädä kotiin, kun lapsi perheeseen sijoitetaan - ei näistä lapsista yksikään ole ns. terve, vaan kaikilla on traumaattinen tausta, josta kumpuaa monenlaista oiretta ja terapian tarvetta, kun he ovat kotiutuneet turvallisesti uuteen kotiin.
Toki jos kyseessä on edellisen kirjoittajan kuvaama sijoituslapsi, kotona oleminen voi olla välttämätöntä. Jos taas lapsi on jo kouluikäinen, osa-aikainen työssäkäynti varmaan voisi onnistua. Itse olen ollut kotona viimeiset yli 10 vuotta. Asioiden hoito (muukin kuin lasten hoitaminen) on vaatinut joskus niin paljon aikaa, että työssäkäynti kodin ulkopuolella ei olisi onnistunut. Tosin pystyn halutessani tekemään työ-töitä kotonakin, mutta kotiäidin työt vievät nykyisin kyllä kaiken ajan ihan kiitettävästi. Summa summarum. Riippuu niin kovin lapsesta ja tilanteesta. Jos sinulla on mahdollisuus jäädä kotiin, se olisi kaikille helpointa. Toki lapsen sopeutumista ja kotiutumista helpottaa edes se muutaman kuukauden kotona oleminenkin. Toiset lapset tuntuvat kotiutuvan tuosta vain, kuin viikonlopun aikana ja toisilla kestää pidempään, kuukausiakin.
Jos ottaa lapsia sijaisvanhemmiksi, niin olkaa silloi kotona ja hoitakaa kotia ja lapsia, sillä varmasti ei työ kotona ole vähissä, jos on useampi lapsi ja jos vielä on joku erikoista hoivaa tarvitseva lapsi, sitä suuremmalla syyllä olis oltava kotona. Täytyy miettiä, mitä alkaa tekemään, että ei katumus iske liian aikaisin. Siitähän vai tulee maineen menetystä, jos ei olekaan sellaista, mitä toivoi olevan, sillä ei se ole sohvalla makuuta ja sijaislapsilla töiden teettämistä.
Ainakaan pääkaupunkiseudulta ette sellaista lasta sijoitukseen löydä, joka olisi parin kuukauden kuluttua sijoituksesta sellaisessa kunnossa, että työhönpaluu olisi mahdollista, jos on tarkoitus lapsen edun mukaisesti elää. Teille sijaisvanhemmuus voisi olla mahdollista niin, että tarjoaisitte kodin sisaruksille (2-4) - silloin toisen teistä olisi taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin. Muussa tapauksessa suosittelen tukiperheeksi ryhtymistä.
Meille tuli 10 kk ikäinen lapi ja olin kotona 7 kk. Sen jälkeen palasin töihin, mutta tein lyhennettyä ensimmäisen puoli vuotta. Mieheli oli 2-vuorotyössä joten hoitoajat olivat lyhyitä. Hyvin on sujunut ja sujuu, nyt teen jo kokopäivätyötä ja tämä sijaislapsi on päivähoidossa kuten oma lapsemmekin. Olisin voinut olla kotona pidempäänkin, mutta emme olisi pärjänneet taloudellisesti. Hoitopalkkio kun on kuitenkin melko pieni jos palkkatuloon vertaa. Tietysti kaikki riippuu tilanteesta. Meillä meni ihan hyvin.