Olen aika yksinäinen nykyään. Minulla ei ole suhteita muihin kuin läheisimpiin sukulaisiini. Sitten minulla on 3 kaveria, jotka olivat yläasteella vielä hyviä ystäviäni.Eri oppilaitokseen lähdettyäni suhteemme heikkeni.
Näen heitä edelleen joka viikko. Emme kuitenkaan ole läheskään niin hyviä ystäviä kuin ennen olimme. Uskottelin niin itsekseni, mutta nykyään tajuan, että olemme vain tuttavia.
Olen oikeasti harkinnut luostariin lähtemistä. Siellä saisin ainakin olla rauhassa, eikä äitini tai kukaan muu ole pilkkaamassa minua siitä, että en tunne melkein ketään. Pelkään vain, että en pääse sinnekään koska olen liian nuori.
yksinäinen
pöllökö
2411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoituksesta ei minulle ainakaan selvinnyt mitä haluat. Haluatko että suhde entisiin kavereihin palaisi ennalleen? Haluatko saada uusia ystäviä? Vai vain olla rauhassa kaikelta kritiikiltä? Vanha, mutta hyväksi todettu keino saada uusia tuttavuuksia on aina ollut lähtö esim. ulkomaille tai muutto toiselle puolelle suomea. En tiedä ikääsi, tai missä elämäntilanteessa olet, mutta maiseman vaihto voi olla hyväkin ratkaisu. Ihmiset nimittäin eivät ole samanlaisia etelä- ja pohjoisuomessa. Lähde opiskelmaan tai töihin jonnekkin muualle! Nuoret ihmiset tekevät yleensä sen virheen, että kuvittelevat elämän loppuvan siihen kun täyttää 18, ja jos siihen mennessä ei ole suunnitelmia elämän varalle, tai ystäviä yms. on epäonnistunut eikä voi enää onnistua elämässä. Päinvastoin, elämä on jatkuvaa oppimista joka kestää koko elämän ajan. Jotkut vain heittävät pyyhkeen kehään jossain vaiheessa elämää ja kuvittelevat että se oli siinä...Ei kannata. Puhun tässä nyt kokemuksesta. Mulla oli nuoruudessa ongelmia mitkä kestivät pitkään varhaisaikuisuuteen mutta jotenkin siitä selvis, vaikkakin yksin joutui pyörimään ongelmien kanssa...Nykyään mulla on vakityö, (johon en olisi uskonut 6 vuotta sitten) oma asunto, auto, ja harrastuksia. Jotkut pääsevät elämässään helpommalla, se on kylmä fakta. Mutta nämä ihmiset ovat usein niitä jotka sitten perheellisinä alkavat rapistua nopeasti ja 50vuotiaina odottavat jo hautaanmenoa. Kaikkea ei pidä saada heti, ja se antaa meille vaikeimman kautta eläneille edun pitkälle elämälle!!!
Tosi hyvä viesti yllä, ottakaa kaikki opiksenne. :) Minäkin aina kun tunnen oloni riittämättömäksi ajattelen vain, että kaikki on hyvin ja edessä on paljon. Pahempaa olisi jos ei olisi mitään toivoa tulevasta, mutta aina on! Vaikka olisit 100 -vuotias. :) Tästä hyvä esimerkki on se eräs uutisjuttu jonka joskus luin, että 102 -vuotias lähti opiskelemaan uutta ammattia. :D Vähän överi esimerkki, mutta kiteyttää pointin hyvin. :) Minäkin olen vasta 23 -vuotta ja vaikka ei paljon ole tapahtunutkaan niin ei se tarkoita, että ei tulisi tapahtumaan. Ja loppupeleissä, vaikka kuinka vastaan väittiäisi, se on vain itsestään kiinni. Pitää uskaltaa kokeilla!