hyvä ettei kimppuun hyökännyt. Luulen että se vanha harppu oli vaan kateellinen hyvännäköiselle naiselle, minulle, joka istui hänen eksän autossa. Oli hauska katsoa, kun ec pariskunta heitteli räväköitä lauseita toisilleen. Ex muijalla oli kakara mukana, eipä ollut hääppönen vertti. Mietin, että kun minusta tulee sen vertin äitipuoli, niin siitä exä taas varmaan repee. En ole moista menoa ennen nähnyt, taitaa naisparalla olla mielessä vikaa, tai muuten kahjo.
Miehen eksä sai raivarin
kun näki minut hänen autossaan
561672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Anteeksi, mutta kuulostat tosi oksettavalle ja omahyväiselle. Onnea valitsemallasi tiellä.
Oletan että olet kirjoittanut tämän provona mutta pitää myöntää että repesin totaalisesti tuosta kuvauksesta "eipä ollut hääppönen vertti" :DD -
on sullaki murheet ja oikeen tänne piti kirjoittaa, kahjoja on monenlaisia..et ole sinäkään täysillä matkassa..
edelleen välittää kuitenkin exästään niin, että viitsii "heittelemään räväköitä lauseita" hänelle, vieläpä lapsen kuullen. Tiedäthän, se intohimo, se intohimo...
pidä/tai voi sietää entistä suhdettaan?Tokihan sellaisesta voi sanasota syntyä. Ja todellakin katkeria ex-naisia on olemassa,niitä jotka ei ymmärrä että mies ihan oikeesti meni rakkaudesta yhteen tuon uuden naisensa kanssa. Ex suhde vois mennä muualle urputtaan..
mistä tuulee.Olet oikealla asenteella lähtenyt uusperhe-elämään.Minäkään en anna mieheni exälle tuumaakaan periksi ja kakaransakin tuo saa hoitaa miten tahtoo.
Onnea kaikille uusille vaimoille ja tyttöystäville. Olette hyvässä vaiheessa muuttumassa itsekin vanhoiksi harpuiksi.
riiteleminen ja hakkuminen on ollut merkki "intohimosta"? Minulle tuollainen merkitsee inhoamista ja vihaa. Kait se on niin, että jollekkin yksinäiselle ja hylätylle exälle (kuten sinä), mikä tahansa yhteydenotto on merkki ex-miehen takaisin kaipuusta. Jos exä sanoo: moi, niin sinusta hän sanoo: kaipaan sinua ex-akka ja haluan sinut takaisin... Hoh hoijaa...
Katkeruutta aistittavissa tässä viestissä... pärjäile sen kanssa! :) vanhenee mies sit mun kanssa ;)
En ole yhtään katkera mistään. Naurattaa vaan, kun jotkut tosissaan luulee tietävänsä tarkkaan, miten elämä kuljettaa tulevaisuudessa.
Eipä sitä tiedäkään mihin tulevaisuus vie. Ehkä meillä ei olekaan tyypillinen tilanne. Mieheni ja ex-vaimon seurustelu avioliitto kesti yht. 2 vuotta. Parin yön tapailun jälkeen oli tuleva ex-vaimo raskaana. Heillä oli aika huonot lähtökohdat avioliitolle, kun eivät edes toisiaan tunteneet. Minä olen siis nykyinen vaimo. Paljon kauemmin ollaan yht. tunnettu ja oltu avioliitossa kuin mieheni oli koskaan ex-vaimon kanssa. Haluisin olla hyvissä väleissä tämän naisen kanssa. Hän taas ei. Hän on just tyypillinen hankala ex-puoliso, joka ei voi hyväksyä että miehellä menee hyvin uuden perheen kanssa. Toivon, että katkera ex-vaimo löytäis miehen ja jättäis meidät rauhaan. Ollaan mieheni kans puhuttu että lähetetään ex-vaimolle shampanjaa ja ainakin kilon verran ruusuja jos joku päivä menee naimisiin.
jos ja kunmenee naimisiin, matkalahjakortti Intiaan, muttei paluuta, pelkkä meno!
hauska juttu, mutta missä kohtaa pitikään nauraa, olet sinä lapsellinen ihminen...
mutta..tarkoitukseni oli vain todeta että mennyt on mennyttä,ja se on ihan hyvä oppia hyväksymään..ei ole mitään järkeä pitää menneestä kiinni.Pitäisi osata jatkaa omaa elämäänsä ihan omilla jaloillaan seisten. Itse olen eronnut,mutta en koe elämäntehtäväkseni mollata kenenkään entistä suhdetta..jokaisella kun on ollut varmasti hyvä syy eroonsa. En koe tarvetta näyttää kellekään muulle kuin itselleni,ja lapsilleni että me selviämme..ja olemme selviytyneet. Erostani on jo reilut 5 vuotta aikaa..joten "uusi elämäkin" on jo uomiinsa asettunut. Jos jokainen eläis omaa elämäänsä,keskittyis lapsiinsa..eikä miettis toisten perhe-elämää..tääkin palsta siistiytyis valtavasti.
ei jakseta enää meikata käydä kampaajalla ja muutenkaan huoltaa itseään. Kun sitten tulee kaunis kiinteä nainen miehen elämään, sitten ex vaimo katuu ja huomaa että miksi ei pitänyt itsestään huolta. Monet miehet arvostaa kun on kaunis vaimo, ei ränsistynyt peikkomuori. Minä olen niin hyvännäköinen, että sen tähden miehen ex vaimo on kateellinen. Nyt lapsetkin saavat kauniin äidin itselleen, ja ovat ylpeitä että äiti on näin kaunis, vaikkei ihan oma olekkaan, mutta mikä meitä estää ottaa huoltajuutta , sillä isä on komea kuin tarhakettu!
...oikeasti noin tyhmä? Miehesi lapsilla on jo äiti, jota he eivät vaihda mihinkään. Vaikka mitä tekisit, niin siinä et tule onnistumaan. Äidiksi tullaan omia lapsia saamalla tai adoptoimalla. Ja ihan tiedoksesi: kauneus ja komeus tai sen puute ei vielä ainakaan ole mikään peruste huoltajuuden saamiseksi. Mutta muista, että kauneinkin ulkokuori rapistuu, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä suuremman työn joudut tekemään, että saat sen tarhakettusi pysymään luonasi. Kun hän on jo kerran vaihtanut kauniimpaan, mikä estää enää tekemästä niin uudestaankin. Mikään ei ole murheellisempi näky, kuin vanhentunut nainen, joka yrittää epätoivoisesti pysyä nuoremman näköisenä miehiä miellyttääkseen. Onneksi meillä kaikilla on vapaus olla vaikka peikkomuori, niin ei tarvi pingottaa. Se ex -vaimokin jossain vaiheessa nousee sieltä ja huomaa, minkälaisen hylkiön kanssa olikaan naimisissa. Sitten se olet sinä, joka yllätyt.
tiedänm istä narusta vedän, ja mies on kokonaan minun. Kauneus on minussa, ja sitä käytän hyväkseni, tetenkin. No en minä niitä penskoja aio kokonaan itselleni haalia, kunhan nyt silloin tällöin voin heitä kasvattaa, ja hyvä sinänsä, ettei ole siinä jatkuvasti rääkymässä. Mutta kiva olla edes viikoäiti ja olla viikko lomalla niistä kiljuhanhista. Ei niitä kyllä jatkuvasti jaksaisi, ei mieskään, kiittää onneaan, että saa olla heistä erossa edes hetken. Ja adiotioon en suostu, juuri sen tähden, että haluan olla välillä vapaa, vailla huolia ja murheita, joita nämä lapsukaiset tuovat aina täällä ollessaan.
Minäpä olen niin kaunis, että sainpas ihan koulutetun poikamiehen jolle ei tarvitse olla lastenvahtina ruokoilleen. Ei käy sua kateeksi. Sun täytyy olla ruma minuun verraten. Ja tyhmä. Katsos, mies jolla on jo lapsia, ei lisää enää omia halua, paapoo vain näitä vanhoja, mutta poikamiehellä on vielä kaikki edessään.
ukkomies.
ensin itselleen, eikä puhunut exälle musta mitään. Kun mies sai lapset itselleen, muutin minä miehen luokse asumaan, ja vasta sitten sai miehen exä tietää minusta. Muuten emme olisi huoltajuutta saaneet, tai mies itselleen. Nyt olemme ihana perhe, ja sekös miehen exää nyt tosi kovasti suututtaa, kun sai tietää että olen hänen lasten kokopäiväinen äiti! Pieni juksaus ei tee pahaa kelleen, ja ex vaimo kyllä toipuu ensijärkytyksestään. Toivon pelkkää hyvää hänelle, ei mitään pahaa sanottavaa.
"Nyt lapsetkin saavat kauniin äidin itselleen, ja ovat ylpeitä että äiti on näin kaunis" Oi ja voi, miten sadunomainen elämä teillä onkaan. Kun lapsetkin hylkäävät äitinsä nähdessään osa-aikaisen äitipuolensa kauneuden. Oih, ei ole heillä huolen häivää enää elämässään, aurinko paistaa, kaikki hymyilevät onnellisina, ja se ruma peikkomuoriäiti ryömii häpeissään koloonsa, kun eivät lapset hänestä enää välitä. Huhhuh, taas tuli todistettua, että kauneus ja viisaus eivät viihdy samassa päässä. Toisaalta, olen nähnyt niin paljon näitä esimerkkejä, kun on nokka pystyssä toisia irvaillen ja jalkoihinsa talloen ylpeilty, ja kohta ollaan itse nokka mudassa ja apua itketään.
Oletko nyt ihan varma, että mies on kokonaan sinun? Johan hän on kerran vaihtanut. Ja jos hän ei lapsistaan erityisesti välitä, se kertoo kyllä jonkinasteisesta tunnekylmyydestä. Ei hänellä ole mitään syytä sinuakaan kauan katsella, mikäli kyllästyy johonkin sinussa. Se kauneus kun on katoavaista...
mut ei kuulu mulle, en elä sen kanssa, vaan hänen ex miehens kanssa,joka valitsi aikanaan väärin.
Viestisi pursuaa optimismia tulevaisuutta kohtaan. Sunlaisia pitäis olla enemmän. Myös ex-vaimoissa pitäis olla sunkaltaisia. Ex-vaimot on katkeruuden ruumiillistumia. Menkää elämässä eteenpäin, EX-VAIMOT!
kyllästyisin tuohon tyhmyyteen, panna sitä voisi aikansa, mutta puolisoksi ottaisin paljon älykkäämmän naisen.
Ei tule poikuus takaisin erotessa.
poikuutta, vaan NAIMISISSA olevaa miestä, pässi!
Kaunis "minä" löysi eron jälkeen takaisin..ja aloin enemmän panostamaan pukeutumiseen ja itseni hyvinvointiin. Lapsetkin huomasivat kuinka "äiti kaunistui entisestään":) Avioliitto oli jotenkin turruttanut,unohdin itseni..ja elin vain lapsilleni..mies ei niin välittänyt miltä näytin,tai miten pukeuduin. En toki mikään homssuinen avioliiton aikanakaan ollut,mutta jotensakin vain "pelkkä perheenäiti". Avioero siis toi tullessaan jotain positiivistakin.
"äidin"..vaimo nimikkeen ymmärrän,jos olet mennyt eronneen miehen kanssa naimisiin..mutta ethän sinä minkään laskennan tai tilastonkaan mukaan ole miehesi lasten äiti.Olet VAIN miehesi lapsille "isän vaimo". Jos et ole vielä omia lapsia omaava..et tiedä mitä äitiys todella on. Se ei ole vain "silloin tällöin tapaamista kun itseä niin huvittaa"..vaan todellista työtä joka kylläkin ajan myötä tekijänsä palkitsee.
määräillä ja olla äiti. Jos samassa talossa ollaan, on naispuolinen ihminen aina lasten äiti, vaikkei omia olisikaan. Se on hyvä lasten ymmärtää, että uusi äiti on heidän elämässään se, jota totellaan samoin kuin omaa äitiä. Nyt on kaksi äitiä, jotka ovat täysin tasavertaisia keskenään, uusi hieman yläpuolella, koska mies on tukena. Kyllä minä puutun joka ainoaan asiaan lasten elämässä, ja menen kouluun juhlaan heidän äitinään, ja jos lasten tukat pitää leikata, minä sanon miten ne leikataan. Minä määrään kun lapset ovat täällä. Äitinä se on minun velvollisuus, huolehtia lapsista, joiden oma äiti ei ole pystynyt niin, että lapset olisivat kelvollisia.
seko kun lissukin, vaikka lissu kirjoittelee muka exänä ja sinä muka "äitinä" taidatte olla saman persoonallisuushäiriöisen kaksi eri puolta. Vaikka olisitte eri ihmisiä niin sama häiriö teillä lienee. Voisitte keskenään sellaisen vertaistukipalstan perustaa ja pallotella näitä kahta ääripää ajatusmaailmaa keskenään, ja voittehan niin tehdä vaikka eri persoonat samassa henkilössä se varmaan teistä olisi kivaa.
Olen pistänyt merkille saman ilmiön. Joskus se mieskin huomaa, mitä ex -vaimolle tapahtuu, ja alkaakin haikailla takaisin.
viedä heidän paikkansa, mutta oikeutetusti kylläkin. Monesti lasten omista äideitä tulee toimintakyvyttömiä hoitaa lastaan, niin uusi äiti on kuin mannaa taivaasta. Niin se pitäisi äitien ymmärtää, apuna ei uhkana. Kyllä täälläkin moni uusi äiti on hyvä kasvattaja, sillä toisen lasta on helpompi kasvattaa oikeaan suuntaa, kun ei ole sitä biologista sidettä. Silloin antaa vääryydenkin mennä läpi sormien, kun on tunnetta mukana. Omaa lasta ei raatsi aina komentaa. Vieras uusi äiti taas sanoo mitä ajattelee, ja se tekee lapsesta hyvän kansalaisen. Siitä oiekan äidin pitää olla kiitollinen eikä olla katkeroitunut ja ilkeä. Me miehen uudet puolisot ollaan parhaita kasvattajia teidän lapsillenne. Näin minä koen ja teen puolisoni lapsista mallikelpoisia kansalaisia, mihin heidän oma äitinsä ei ikinä kykene.
VIERAS UUSI ÄITI? Puhut kovin ihmeellisiä asioita..ei mikään tekstisi kohta pidä paikkaansa. Oma äiti tuntee oman lapsensa parhaiten,ei siinä auta mikään "toisaikainen asiantuntijana itseäänpitävä"..ei hän ole kokenut äitiyttä,eikä tiedä mitä kaikkea äitiys tuo tullessaan..kasvatus on tosi kovaa duunia.Siihen kuuluu rakkautta rajattomasti,mutta myös rajojen asettamista. Ei kukaan vastuunsatunteva kasvattaja,ei ees äiti suhtaudu vääryyksiin sormien läpi katsomalla kuten sinä väität. Ja mihinkäs sinä unohdit isän roolin kasvattajana? Vai pidätkö miestäsi niin munattomana,ja vastuuntunnottomana että nostat siksi itsesi jalustalle?? Ois kiva kuulla että minkä ikäinen ihminen tuollaisia sammakoita ja analyyseja suustaan päästää..ei oo FIKSUN AIKUISEN ajatuksia tuollaiset.
Vai ei ollut hääppönen vertti. On tainnut lapsiraukka tulla ihan isäänsä... Meillä ex:llä on ihme tapa kaunistua eron jälkeen. Varo vain, niin saattaa käydä sinunkin miehesi ex:lle ja voi käydäkin niin että se sinun miehesi onkin yhtä äkkiä mustasukkainen kun nuoret, komeat miehet pörrää ex-vaimon ympärillä.
pitää liittonsa koossa, mutta ei onnistunut. Mies ei kauaa jaksa oikuttelevaa naista. Sä ole äiti nyt lapselle, ja sillä sipuli. Lapsi oppii hyväksyy sut äitinä kyllä pian, kun sanot topakasti miten asia on, ei siinä lapsella ole mitään valtaa, kun aikuiset suunnitelee elämäänsä. Aikansa kiukkuu, mut hellittää kun huomaa, ettei mahda sulle mitään, ja jos ei tokene, kippaa äitinsä luokse.
"Sä ole äiti nyt lapselle, ja sillä sipuli. Lapsi oppii hyväksyy sut äitinä kyllä pian, kun sanot topakasti miten asia on, ei siinä lapsella ole mitään valtaa.." Odotahan vain, tulet vielä yllättymään, etkä välttämättä iloisesti. Ensinnäkään sinä et ole lapsen äiti, ja sitä sidettä et koskaan, ikinä, missään olosuhteissa pysty itseesi sitomaan. Yrittää toki voit, mutta tulet kompuroimaan pahasti. Lapsen oman äidin täytyisi olla todella läpeensä hirviö, että lapsi hänet hylkäisi ja alkaisi pitää vierasta naikkosta äitinään. Jos lapsi on hyvin pieni, saattaa se osittain mennä läpi, mutta oireilu alkaa sitten myöhemmin totuuden paljastuessa, yltyäkseen murrosiässä huikeisiin mittoihin. Ja mitä tuohon liiton koossa pitämiseen tulee, te "nyksät" olette aika vanhanaikaisia vielä, jos kuvittelette, että on vaimon velvollisuus "pitää" mies ja liitto koossa. Kyllä siihen kaksi tarvitaan. Teidän mielestänne siis on ihan ok, että mies lentelee kukasta kukkaan aina sen mukaan, kuka antaa hövelimmin ja on nätein? Sorry vaan, mutta annatte itsestänne oikein todella tyhjäpäisen blondin kuvan. Muistakaa nyt urakoida sen kauneutenne eteen, koska se rapisee armotta vuosien kuluessa, ja silloin se mies taas lähtee nuoremman, nätimmän ja auliimmin antavan perään.
Taidatpa ollakkin eksä. Vai mistä moinen vuodatus? Kirjoittamasi viestin perusteella ei ne eksätkään mitään välkkyjä ole. Ja kaikkihan on aina miehen vika? Ex-vaimo on aina se älykäs osapuoli, joka on jättänyt liihottelija-miehen?
No en, en ole eksä enkä nyksä, olenpahan vaan jo kolmattakymmentä vuotta saman miehen kanssa naimisissa ollut. Pistää vaan pahasti silmään nuo vuodatukset, kuinka mies lähti eksänsä luota, kun kauniimpi nainen liihotteli kuvioihin, ja voi kun se eksä, vanha ruma harppu, nyt on katkera, kun MINÄ olen niiiin kaunis. Valitan syvästi, että tuo ei kovin fiksulta minusta kuulosta. Kaikkeen tarvitaan kaksi osapuolta, niin suhteen luomiseen, kuin siitä eroamiseenkin. Syyt eroihin voidaan tietysti hakea niinkin pinnallisesta asiasta, kuin vaimon kauneudesta/rumuudesta, mutta jotenkin en oikein jaksa uskoa siihen, että elämä menisi niin yksinkertaisia raiteita pitkin. Toisen kanssa toimeentuleminen on paljon syvällisempi asia, kuin pelkkä ulkonäkö. Toinen silmiinpistävä seikka on se, että ihan oikeastiko uudet vaimot/tyttöystävät kuvittelevat olevansa uuden miehensä lapsille äitejä? Sen "ex -äidin" täytyy tosissaan olla aika huono, että näin kävisi. Tuon asian ymmärtää vain, jos on omia lapsia.
tekeem iehestä uuden ihmisen ja uudella lailla ajattelevan. Mies muuttuu ei se uusi puoliso. Ja mitä lapsiin tulee, heille on hyvä asia, että uusi äiti tulee ja laittaa asiat järjestykseen. Uudet tuulet puhaltaa lapsillekin, kun uusi äiti on uusi, iekä sorru vanhihin juttuihin. Kyllä minä olen lapsille äiti siinä missä se oikeekin. Kaupassa puhun itsestäni "tuo tuo äidille" jne. Et kyllä minä omin lapset.
Oletko kysynyt asiaa lapsilta, mitä mieltä he ovat siitä, että yrität syrjäyttää heidän oikean, biologisen äitinsä? Ovatko he samaa mieltä kanssasi, siis aidosti samaa mieltä, eivätkä vain sinun tai isänsä mieliksi, että sinä(kin) olet heidän äitinsä? Oletan, että nuo lapset ovat vielä niin pieniä, että eivät oikein osaa tai uskalla ottaa kantaa. Minusta tuo äiti (tai aivan vastaavasti isä) -asia ei vain ole sellainen, josta voidaan pelkästään sanomalla todeta, että minä olen nyt teidän uusi äitinne.
aikuinen määrää hyvin pitkälle, miten häntä puhutellaan. Olisi hiukan noloo jos kaupassa ne huutais mua etunimellä1 Kuitenkin olen heille parempi kuin oma äiti. Teen hyvää ruokaa, ja muutenkin huolehdin heistä paremmin kuin katkera muumimamma.
Siis aihehan ei minua henk.koht. kosketa mitenkään, mutta eksyin tälle palstalle ja -suoraan sanoen- hämmästyin tätä asennetta täällä. Siis isän uusi vaimo voi noin vain _määrätä_, että minä olen nyt teidän uusi äitinne, ja minua on puhuteltava äidiksi, ja olen paljon parempi, kuin teidän entinen äitinne, kun teen parempaa ruokaakin ja.. ja. Onko lasten oikea äiti henkisesti sairas, tai väkivaltainen alkoholisti yms., vai miten voit noin vain todeta, että olet parempi? Se, että nimittelet puolisosi lasten äitiä katkeraksi muumimammaksi kertoo sinustakin jotain. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että tässä ei nyt kyllä kunnioiteta lapsia ihmisinä ollenkaan. Ehkä heillä ei vielä ole ymmärrystä ikänsä puolesta, että kyseenalaistaisivat asian, mutta kyllä se kapinavaihe jossain kohtaa tulee esiin. Tuosta etunimellä huutamisesta, ei minua ainakaan tuossa tilanteessa haittaisi lainkaan, jos lapsi puhuttelisi minua etunimeltä, jos en kerran edes olisi hänen äitinsä!
en mieti mitä mies on onnen mua tehnyt tai jättänyt tekemättä. Nyt eletään tätä päivää, ja jos lapsi kuuluu miehen menneisyydetä tähän päivään, niin mikä muu mä sille oon kuin äiti? En välttämättä se biologinen äiti, mutta uusi äiti, joka kasvattaa ja opettaa lasta siinä missä isäkin. Jos liikun kersan kanssa, niin hän puhuttelee mua äitinä, ei ole muuta vaihtoehtoa. Lapset eivät minua puhuttele etunimellä, en ole heille mikään Anne, tai Päivi, olen joko äiti tai sitten mua täditellään. Mutta käytännön syistä tädittely ei sovi, kun lapset kuitenkin ovat miehen omia, joten äiti nimike on paras juttu.
Et määritellyt tuota paremmuuttasi lasten biologiseen äitiin nähden. Olen utelias, myönnän, mutta asia alkoi vain kiinnostaa, kun et vastannut siihen. Minä olen kyllä, anteeksi vain suoruuteni, sitä mieltä, että lapsella voi olla vain ja ainoastaan yksi äiti, se biologinen. Voi olla, että sinun on itsesi helpompi olla, jos lapset nimittävät sinua äidiksi, mutta äiti et heille kuitenkaan ole. Olet äitipuoli, ja minusta kyllä teet virheen siinä, että vaadit äiti -nimitystä. Oman murrosikäisen lapsen kuohuntaa katsellessa ja kuunnellessa en voi muuta sanoa, kuin sen, että kaikki, minkä teet tai jätät tekemättä lapsen pienenä ollessa, otetaan kyllä esiin viimeistään lapsen ollessa n. 15 v. :)
lapsille vaatteita, olen matikka nero, tykkään matkustella, tykkään kasvattaa lapsia, minusta onkiva määrätä muita, kun tietää etä tulee hyvä lopputulos. Osaan piirtää ja kaikkea mahdollista osaan,m itä heidän oma äiti ei viitsi ja halua touhuta omien kanssa. Opastan, neuvon ja käsken, ja pidän pääni, että mua totellaan. Pystyn olemaan hyvin lempeä, mutta tiukalla otteella. Ei lepsumisia, ja sovituista ajoista pidetään kiinni.
Ohhoh, ompas ihailtavaa, suorastaan kadehdin miehesi lapsia, miten ihana äitipuoli heillä onkaan! Yksi kysymys vain: osoitatko heille aitoa rakkautta?
kuri on suurta rakkautta.
"Kuri on suurta rakkautta" hmmm... Vain siinä tapauksessa, että se kurin kohde tulee vaikkapa halaamaan, ja sanoo ihan vapaaehtoisesti rakastavansa.
ellen mää niitä opeta. Epäsiistejä kontiaisia.
Mitään sen kummempaa perustelua, kuin oma väite ei siis olekaan sille, miksi nyksä kuvittelee olevansa biologista äitiä parempi lapsille. Keskustelu loppuu kuin seinään, kun aletaan vaatia perusteluja pelkkien heittojen sijaan. Tyypillistä.
tiedän että olen.
Valitettavasti se "hyvyys" ei ole sinun päätettävissäsi. Sen määrittelee joku/jotkut muut myöhemmin.
lemmikeinä???
ja ex vaimo rotta.
aika vitsikäs, sää taidatkin olla sitte se kotka.