Kuinka lapselle voisi opettaa keskittymiskykyisyyttä? Poikamme on nyt ensimmäisellä luokalla ja ei saa koulussa tehtäviä tehtyä, joten ne jäävät usein kaikki kotiin. Ongelmana on, että pienikin liike saa pojan pään kääntymään ja ajatukset muualle. Tässä asiassa kuulemma lapsen kehitys on vuoden ikäistään jäljessä.
Tilanne aiheuttaa täten myös seurauksena ongelmia itsetunnossa.
Tilanne aiheuttaa täten myös seurauksena ongelmia itsetunnossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
.. mutta todennäköisesti oppisi oikeanlaisessa ympäristössä. Onko esim. koulupsykologi tutkinut lapsen? Kuulostaa jo aika vakavalta ongelmalta, onko opettaja suositellut jotain tutkimuksia? Taustalla voi olla vain kypsymättömyys tms. joka menee ajan myötä ohi, mutta kyse voi olla myös neuropsykologisesta ongelmasta, esim. tarkkaavuuden häiriöstä. Kannattaa heti ottaa asia puheeksi opettajan, terveydenhoitajan tai koululääkärin kanssa ja miettiä esim. siirtoa pienryhmään tai säännöllistä erityisopetusta. Jos kyse on esim. tarkkaavuuden häiriöstä, se ei mene ohi itsellään vaan vaatii toimenpiteitä.
Jeps, kyllä on koulupsygologilla käyty, meidän omasta aloitteesta ja lapsi käy säännöllisesti erityisopituksessa. Koulupsygologin mukaan tilannetta vain seurataan. Ja opettajasta ei ole minkäänlaista apua, hän kun on niin "tuulella käyvä". Lapsi on välillä niin ihana ja on ihan muiden oppilaiden tasolla ja välillä hänen mielestään poika ei osaa yhtään mitään ja näin kamalaa kersaa ei ole ennen nähty.. ja hän on toiminut sentään jo 30 v opettajana. Häiriöksi muille kuitenkaan poika ei tunnilla ole.
Poika on kuitenkin oppinut lukemaan Jouluun mennessä ja laskemaan vaadittavat ekaluokkalaisen "jutut". Otan tästä kyllä aika ison kunnian itselleni, sillä kotihommia on riittänyt.
Ekaluokkalainen on vielä pikkuipana, joka ei aina jaksa keskittyä läksyihin tai paikallaoloon. Opettajat herkästi luokittelevat lapsen ylivilkkaaksi, keskittymishäiriköksi ja psykologista hoitoa tarvitsevaksi. Toisaalta ymmärrtettävää, pari vilkasta lasta luokassa tietää opelle lisätyötä. Toiset lapset ovat vilkkaita rasavillejä, nykyjään on tapana luokitella ja diagnisoida heidät ADHD yms lapsiksi.
Antaa ekaluokkalaisen vaikka leikin varjolla tehdä tehtäviään ja olla lapsi se lyhyt aika, jota sitä ihanuutta piisaa.
..sellaisiahan ne lapset ovat. Lapsilta vaaditaan tosi paljon eri valmiuksia kouluun mennessä ja jos joku poikkeaa siitä, on helposti silmätikkuna. Näin on meille käynyt. Opettajan suhtautuminen on ihan pöyristyttävää.
Kiva kuulla, että jollain muullakin on poikkeava yksilö helmoissaan:vilkas,energinen koko maailmaa hamuava ja kaikki kerralla haluava ipana. Meillä oli ekaluokalla kiva opettaja, joka älysi, että ikiliikkuja olikin lapsellinen-ei jälkeenjäänyt tai muuten diagnisoitu heppu. Luokalla oli muitakin samanlaisia, joista ope(parka)tuumasi: kyllä ne ehtivät oppia koulun aikana kaiken mitä pitääkin. Näin on käynyt. Nyt ala-asteen neljättä käyvä ei ole enää lapsellinen, mutta on ja saa olla lapsi/alkeismurkku .Iloisuutta ja vilkkautta en halua koululaitoksen lapsestani hiovan pois. Totuuden nimissä, joskus tarvitsisin kuulosuojaimia.
Voi meidän pikkuisia. Kun heti on joku päässä vikana kun uteliaisuus on pikku-lapsen suurin lahja.. Mielestäni vilkkaus on hieno asia! Miksi lasten siis LASTEN pitäis olla valmiiksi jo yhtä fleguja kun työssäkäyvät vanhemmat!?
Ekaluokkalaiset ovat jokainen yksilöitä ja jos toinen on tulisilla hiilillä kun puhetta riittäisi tunnillakin ja toinen taas mököttää hiljaa pulpetissaan niin mitä sitte!
Itselläni on poika joka tekee läksyjä kyllä hirmu hienosti mutta pää kääntyy kokoajan ja välillä tulee mieleen juttu jostain Action Manistä kesken laskujen..sitten vaan kuunnellaan juttu ja jatketaan tehtäviä. Kotona se vielä menee, mutta toki koulussa on osattava hillitä puhumisen tuskaa. Sitä ollaan harjoiteltu istumalla hipihiljaa kumpikin puoli tuntia. Tämä ei toistu joka päivä :D